Tulion uutuus herätti jälleen ristiriitaisia tunteita. "Rakkauden risti on tyypillisintä Tuliota", aloitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 12.3.1946), "ja samalla myös juuri sitä, mitä häneltä on totuttu odottamaankin - hyvin tehtyä huonoa filmiä. Se on ihanteellisen filmaattisesti tarjottua tosikertomusta, jossa nautimme paljosta kamerakielen herkullisuudessa, jopa taiteellisuudessakin, mutta jonka pohja epäpsykologisuudessaan koko ajan huojuu."

"Kukaan meidän elokuvaohjaajistamme ei luo niin puhdasta, ekspressiivistä, osumavarmaa filmiä kuin Tulio", korosti myös R. H-m (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 10.3.1946). "Hänen kuvatehonsa on riemastuttavan voimakasta. Hän tuottaa ytimekästä, tiivistettyä ja tunnelmaltaan suggestiivista filmitaidetta. Hänen filmeissään on visuellia mielikuvitusta, kuvakielen nasevuutta, sulavasti liukuvaa rytmiä. Hänen tapansa kertoa on mestarillista. Mutta kertomuksen aihe on pöyristyttävä [- -]. Rakkauden ristinkin käsikirjoitus on teknillisesti hyvä, mutta psykologisesti, ihmiskuvauksen johdonmukaisuuden kannalta kehnointa laatua, epäaitoa, valheellista [- -]. Koko tämä story on hirveä, pahinta nurkkanovellitasoa, ja se esitetään karkeasti, törkeän alleviivatusti."

"Rakkauden risti on aiheeltaan prikulleen samanlainen kuin edellinenkin", katsoi T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 14.3.1946). "Jos sillä on olevinaan jotakin yhtäläisyyttä Pushkinin 'Postimestarista' aikoinaan tehdyn elokuvan kanssa, niin se vain osoittaa, millaista soppaa syntyy, kun taiteellinen maku ja tyylivaisto puuttuu. Kuvauksellisia ansioita ei kuitenkaan tältä elokuvalta voi kukaan kiistää. Meri ja kalaverkot ovat jälleen kiitollisia maalauksellisia taustoja - sisäkuvissakin. Ja valaistusefektejä käytetään ihailtavan taidokkaasti henkilöitäkin kuvattaessa."

"Rakkauden ristissä viehättää jälleen se kieltämätön filmaattisuus", tunnusti myös O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 3.3.1946), "se on todella filmiä rytmiltään, kuvaukseltaan, koko käsittelytavaltaan. Tulion maku pettää usein, nytkin on mukana sellaista, joka todella olisi saanut jäädä pois, mutta filmaattista silmää ja vaistoa hänellä on. Kun kuitenkin hyvä filmi on kaikkien tekijöiden - myöskin käsikirjoituksen - yhteistulos, ei Rakkauden risti jaksa kohota taiteellisuudessaan korkealle, varsinkin kun siinä tehokeinoja on käytetty niiden itsensä vuoksi."

Ilta-Sanomien L. S. (Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 13.3.1946) syytti Tuliota niinikään Pushkin-aiheisen saksalaisen elokuvan Venäläistä verta plagioinnista, kun taas Hans Kutter (Nya Pressen 11.3.1946) arvosteli Tuliota itsensä plagioimisesta: "Filmen är flott fotograferad, men dess verkligt stora förtjänst är dock att det oäkta barnet glömts bort i hästen. Personligen har jag ända från början trott på Tulios konstnärliga begåvning och jag tror på den allt fortfarande, men han får hålla domedag över sig själv om han tänker gå framåt. Än en gång: Det finns ingenting farligare än att plagiera sig själv, herr Tulio!"

"Regina Linnanheimo on vihdoin taas saanut ohjaajan, joka häntä ymmärtää", kirjoitti R. H-m, joka pisimpään eritteli näyttelijätyötä. "Naiivina maalaistyttönä Regina tosin ei ole luonnollinen, mutta sitten hänen kypsät, ilmeikkäät kasvonsa ja tumma äänensä viehättävät. Hän on kaikista filminäyttelijättäristämme eniten photogénique, ja nyt Tulio esittää hänet pehmeissä, hartaissa lähikuvissa ihmeteltävän kauniina. Kasvojen herkkyys, suurten silmien ihana kirkkaus, koko hänen sensuelli charminsa tehoaa varmemmin kuin koskaan. Oscar Tengström majakanvartijana koristeellisen ahavoituneine ukonnaamoineen on vakuuttava ja omalaatuinen, etenkin höperönä hihittäessään papukaija olkapäillään. Rauli Tuomi saavuttaa mainion voiton nuorena taiteilijana, hänessä on harrasta vakavuutta, lämpöä, raikkautta. Kas siinä elokuvamme totisin, herkin, lyyrillisin nuorimies."

1980-luvulla suhtautuminen oli yhä kaksijakoista, mutta entistä arvostavampaa. "Tulion parhaissa elokuvissa", katsoi Pertti Avola (US 29.10.1983), "on sellaista alitajuntaan iskeytyvää intensiteettiä ja kuvakerronnan hillitöntä latautuneisuutta, että ne eivät jätä ketään kylmäksi, ei edes niitä, jotka muuten nauravat tarinoiden epäloogisille käänteille ja moraaliasetelmille. Tässä mielessä Rakkauden risti on peruskamaa, josta kaikkinainen verettömyys ja kuivakkuus ovat kaukana."

"Rakkauden risti on Tulion ehkä hallituin ja tyylipuhtain elokuva, johon hän on maalannut maailmansa kauneuden ja rumuuden", ylisti Markku Varjola (Vaasa 29.10.1946). "Näiden kuvien olennaiseen pelkistyvää runoutta on meillä harvemmin ylitetty [- -]. Tulion melodraamojen maailmankuva ja esitystapa ovat monelle nykypäivän katsojalle vieraita, mutta niiden totaalisuutta on vaikea kieltää."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.