Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä
Loviisa - unga värdinnan på Niskavuori (ruotsinkielinen nimi)
Lovisa (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi)
Gårdarnas folk (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Lovisa, the Young Mistress of Niskavuori (englanninkielinen nimi)
Louisa (englanninkielinen rinnakkaisnimi)
Louise (ranskankielinen nimi)
Lovisa (venäjänkielinen nimi)
Loviisa (saksankielinen käännösnimi)
Niskavuoren nuori emäntä (työnimi)
Finna-arvio
Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä
Valentin Vaalan ohjaama draama Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä (1946) pohjautuu Juhani Tervapään (Hella Wuolijoen) näytelmään. 1880-luvun Hämeeseen sijoittuvassa maaseutuelokuvassa Juhani Niskavuori (Tauno Palo) joutuu valitsemaan mennäkö naimisiin rahasta vai rakkaudesta. Hän himoitsee kaunista meijerska Malviinaa (Kirsti Hurme), mutta äiti (Maija Nuutinen) tahtoo miniäksi velkaiseen sukutilaan rikkaan Saaroisen Loviisan (Emma Väänänen). Kykeneekö mies elämään ratkaisunsa kanssa ja hänen puolisonsa emännyyteen Niskavuoressa?
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
7 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Elokuu - 20.12.1946 |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Valentin Vaalan toinen Niskavuori-elokuva valloitti kriitikot, joista muutamilla tosin oli varauksensa. "Saavutettuaan suurenmoisen taiteellisen ja kultturellin voiton Aleksis Kivi -filmillään "Minä elän" on Suomi-Filmi kunnialla jatkanut laatuelokuviensa sarjaa Loviisalla", tervehti Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 29.12.1946). "Valentin Vaala on jo aikaisemmin saavuttanut tunnustetun ohjaajamenestyksen Tervapään Niskavuoren naisilla. Nyt havaitaan hänen vieläkin hartaammin ja aidommin eläytyneen tuohon hämäläiseen maalaiselämään, jota Juhani Tervapään näytelmät niin luontevasti ja ytimekkäästi kuvastelevat." "Äntligen en inhemsk film som har kvalitet och som är nationell i ordets bästa bemärkelse", kiitti Hans Kutter (Nya Pressen 30.12.1946). "Redan de första scenerna för en in i typiskt finskt landskap en het sommardag under höbärgningen, och genom hela filmen vävs den tavastländska naturen in, icke som en dekorativ fond, utan som ett levande element i handlingen som förklarar människorna och deras handlingar. Härigenom får filmen en äkthet i miljön och en omedelbar styrka i sin människoskildring [- -]." "Det är roligt att konstatera", kirjoitti G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 29.12.1946) sovitustyöstä, "att en pjäs för en gångs skull vunnit på att göras om till film, vanligen brukar det ju vara tvärtom. Ehuru Valentin Vaala i manuskriptet inflätar nya scener och repliker, har det dramatiska skeendet inte tunnats ut, utan tvärtom blivit oerhört mycket mer koncentrerat, man har en känsla av att inte en bild är onödig." "Kerrassaan ihastuttava on Loviisan kuvarytmi", perusteli Ra. H. kiitostaan. "Siinä kerrotaan toiminta nopein ja iskevin, aidosti filmillisin välähdyksin, ja tällaisen kiireellisen välähdyssarjan jälkeen jäädään lepäämään pitkän, maalailevasti kuvatun kohtauksen varaan. Rikas ainehisto on täten saatu mahdutettua filmin puitteisiin runsaana ja täyteläisenä. Tavanomaista suomalaista elokuvahitautta ei ole olemassakaan. Loviisassa on hermoa, joustavuutta, jäntevää voimaa. Elokuvan rakenne on kiinteä, harmoninen, vaistomaisen oikein laskettu." "Loviisa on valmistettu hyvin huolellisesti, niinkuin yleensä Suomi-Filmin elokuvat", myönsi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 28.12.1946) ennen kuin jatkoi: "Ohjaaja Valentin Vaala on myös pyrkinyt vakavasti sekä filmaattisuuteen että taiteelliseen ilmaisuun, mutta nähdäkseni onnistunut siinä vain puolittain. Varsinainen filmi alkaa nim. Loviisassa vasta sitten kun nimihenkilö on tullut Niskavuoreen [- -] koko alkupuoli, joka on tapahtumien valmistelua ja ympäristökuvausta, on pitkäveteinen eikä siinä ole hermoa, se on säyseää, tavanomaista maalaiskuvausta, jossa ei ole paljoakaan Juhani Tervapäätä. Mutta loppua kohden filmi nousee ja tiivistyy, siinä on sekä filmillistä että dramaattista jännitystä, vastavoimat iskevät rohkeasti yhteen, purkaukset ovat rajuja, mielet kuohuvat - lyhyesti: draama elää [- -]." "Suomalaiseen mestariluokkaan" nosti Ra. H. Eino Heinon kuvauksen, joka sai kiitosta kautta linjan. "Ennen muita kuvaaja Eino Heino pystyy toteuttamaan täyteläisissä kuvissaan hämäläisen luonnon todella niin hellästi, että hänen kamerajälkensä jo yksin liikuttaa mieltä", kirjoitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 29.12.1946). "Hänen työnsä on ylimalkaankin aivan verratonta kamerataidetta, ja mieleen jää monta pehmeydessään ja verrattomissa valotutkielmissaan ainutlaatuista kuvaa." Kiitosmainintoja keräsi myös keskeinen näyttelijäkolmikko. "Tämä osa on kuin tehty Emma Väänäselle jo ulkonaisesti", arveli T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 29.12.1946) nimiosasta, "sillä tuskinpa voimme kuvitella suomalaisempia naiskasvoja kuin hänen. Mutta hän ei ole vain ulkonaisesti täydellinen, sillä myöskin esityksellisesti hänen näyttelijäsuorituksensa kohoaa korkealle. Harvoin meillä on nähty niin herkkää ja samalla niin voimakasta ja kasvussaan kaunista näyttelijätyötä filmissä [- -]. Pelkkää hyvää on myöskin sanottava Kirsti Hurmeen Malviinasta, joka on varsin voitollinen saavutus. Ja Tauno Palossa on juuri sitä miehistä jykevyyttä ja karskiutta, joka tekee hänen Juhanistaan niin vakuuttavan luomuksen, puhumattakaan siitä, miten mainiosti hän näyttelee osansa." "Främst fick Emma Väänänen i titelrollen visa vilken besjälad och intensiv aktris hon är", kiitti myös Hans Kutter. "Lovisas olika utvecklingsfaser tolkas lika övertygande [- -]. En mycket kraftfull prestation blev också Kirsti Hurmes Malviina, sinnligt het och spotsk på samma gång [- -]. Juhani Niskavuori har författarinnan tecknat minst övertygande, och Tauno Palo var väl heller inte rätta typen, men tack vare sin betydande skådespelarbegåvning gav han rollen relief och verklig resning mot slutet." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Elokuva perustuu Juhani Tervapään (Hella Wuolijoen) näytelmään Niskavuoren nuori emäntä (1940). Se oli Valentin Vaalan neljäs Tervapää-ohjaus, aiemmat olivat olleet Juurakon Hulda (1937), Niskavuoren naiset (1938) ja Vihreä kulta (1939). Lisäksi Vaala teki käsikirjoituksen Filmitaito Oy:n elokuvaan Vastamyrkky (1945) Wuolijoen samannimisestä näytelmästä ohjaaja Yrjö Haapasen kanssa nimimerkillä Vaha. Niskavuoren nuori emäntä -näytelmässä on kolme näytöstä, joissa kussakin on kaksi kuvaelmaa. Ensimmäinen näytös tapahtuu Niskavuoren rusthollin tuvassa, toinen isännän kamarissa ja kolmas salissa. Ensimmäisen näytöksen kuvaelmien välillä on yksi yö, toisen noin pari viikkoa, kolmannen näytöksen kuvaelmien välillä muutama tunti. Ensimmäisen ja toisen näytöksen välillä kuluu aikaa noin kaksi viikkoa, toisen ja kolmannen välillä yksi yö. Tapahtuma-aika on 1880-luku. Elokuvasovitus laajentaa tapahtumien jännevälin parin vuoden mittaiseksi ja alkaa pitkällä johdannolla, jossa käytetään jo jonkin verran näytelmän vuoropuhelua. Näytelmän ensimmäiseen tapahtumaan - Loviisa ja Liisu (Liisa) kantavat vesisaavia korennolla tupaan - tullaan 35 minuutin (kuvan 325) kohdalla. Kestosta on tällöin ehtinyt kulua jo runsas kolmannes. Sovitusta varten on ilmeisesti kirjailija itse tehnyt 114-kohtaisen luonnoksen, jossa pääpaino on vuorosanoilla. Tapahtumapaikkoja on lavennettu Niskavuoren ulkopuolelle mm. Saaroisiin ja Juse-muorin mökkiin sekä herrassyötingin kotiin ja pappilaan. Varsinainen kuvauskäsikirjoitus kuvajakoineen on todennäköisesti ohjaajan työtä. Luonnoksen neljäs jakso - holhouslautakunnan kokous - on käsikirjoituksen jo valmistuttua kirjoitettu uudelleen. Kohtausta herrassyötingin luona on leikattaessa lyhennetty ja osa sen suomalaisuusasiaa ja kielipolitiikkaa käsitteleviä repliikkejä jätetty pois. Niskavuoren nuoren emännän kantaesitys oli Suomen kansallisteatterissa Eino Kaliman ohjaamana 13.11.1940. Rooleissa olivat Urho Somersalmi (Juhani), Kaisu Leppänen (Loviisa), Eeva Savonen (Malviina), Tyyne Haarla (Heta), Senja Lehti (Kustaava), Henny Valjus (vanhaemäntä), Eino Kaipainen (Antti), Jalmari Rinne (Iso-Martti), Yrjö Tuominen (Saaroisten isäntä), Litja Ilmari (Juse-muori), Päivi Horsma (Korinterin Iita) ja Kerttu Krohn (Liisu). Teatterin miehityksellä ei ole yhtäläisyyttä elokuvaan. Näytelmän henkilöistä on elokuvassa poistettu tohtori; uusia ovat mm. Roope-setä, Nikkilän Kirsti, rovasti, ruustinna, Niskavuoren Jaakko-renki ja Mari-piika sekä vain näyttämöpuheessa mainitut Yrjö-Koskinen ja Meurman. Liisu-piika on näytelmässä, käsikirjoituksessa ja alkuteksteissä Liisu, mutta elokuvassa häntä puhutellaan Liisaksi. Niskavuoren renki Iso-Martti on elokuvassa pelkkä Martti, jota esitti Holger Salin ensimmäisessä isossa roolissaan. Käsikirjoitusluonnoksessa Niskavuoren Antiksi kaavailtiin myös Tapio Nurkkaa, Juse-muoriksi Varma Lahtista tai Siiri Angerkoskea, Roope-sedäksi Ossi Elstelää, Iso-Martiksi Matti Lehtelää tai Aarne Salosta, rovastiksi Yrjö Tuomista, Arvi Tuomea tai Eero Kilpeä, ruustinnaksi Ida Salmea tai Tyyne Haarlaa, vallesmanskaksi Salli Karunaa, herrassönskäksi Anni Hämäläistä, voudiksi Kaarlo Aavajokea ja Mariksi Kerttu Salmea. Heistä roolin saivat vain Varma Lahtinen ruustinnana, Kerttu Salmi Juse-muorina ja Arvi Tuomi herrassyötinkinä. Tauno Palo oli esittänyt Juhanin ja Loviisan Aarne-poikaa Niskavuoren naisten ensimmäisessä elokuvasovituksessa 1938; väriversiossa 1958 Aarnena nähtiin Erkki Viljos. Palo tulkitsi nimiosan myös Niskavuoren leivän elokuvasovituksessa Niskavuoren Aarne (1954) ja Juhanin sekä Malviinan aviotonta Juhani-poikaa Entäs nyt, Niskavuori? -näytelmän filmatisoinnissa Niskavuori taistelee (1957). Emma Väänänen näytteli Loviisaa myös Niskavuoren Heta -näytelmän elokuvasovituksessa (1952) sekä Niskavuoren naisten väriversiossa. Alkutekstien taustana käytettiin valokuvia Niskavuoren maisemista. Niskavuoren rusthollia esitti lammilaisen Pakaraisen tilan lähes 34 metriä pitkä päärakennus. Talon tytär Irma Pakarainen muistelee Etelä-Suomen Sanomissa 27.9.2006, kuinka "koko talon pihapiiri peitettiin pumpulilla, kun joulukohtaukseen piti saada luminen näkymä ja oikeaa lumisadetta odotettiin turhaan". Elokuvan kuvaussihteeri-järjestäjä-rekvisitööri Matti Kassila kertoo muistelmissaan Mustaa ja valkoista (1995) päässeensä osallistumaan elokuvan teon eri vaiheisiin, mm. epookin vaatiman rekvisiitan hankintaan Lounais-Suomen kotiseutumuseosta ja seuranneensa tarkasti Vaalan ohjaus- ja leikkaustyötä. Kassilan televisio-ohjelmasarjan Suomalaisen elokuvan tarina (1976) haastattelussa Vaala pitää Loviisaa - Niskavuoren nuorta emäntää parhaana työnään. Elokuvatarkastamo lyhensi yhdellä metrillä Juhanin ja Malviinan rakkauskohtausta ruispellon laidassa. Lyhennyksen kohteeksi joutui kohtauksen päättävä "hameen nostaminen". Esityskopioihin tehtiin tähän kohtaan uusi kuvan ja musiikin välihimmennys. Elokuvalle tehtiin traileri - ensimmäisenä Suomi-Filmin elokuvana sitten Ryhmyn ja Romppaisen (1941). Tuotantokustannuksiltaan Loviisa oli yhtiön siihen asti kallein elokuva, noin 4 445 000 markkaa. Tekijöille myönnettiin kolme Jussi-patsasta, saajina ohjaaja Valentin Vaala sekä aviopari Eino Heino ja Emma Väänänen kuvauksesta ja naispääosasta. Yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen ja Suomi-Filmin asiapapereiden 20.3.1958 mukaan laskien vuoden 1946 elokuvista ylivoimaisesti paras - katsojia kertyi 402 821. Ensi-ilta oli joulupäivänä 1946 yhtä aikaa kahdeksassa kaupungissa. Loviisa myytiin Ruotsiin ja Neuvostoliittoon. Ruotsin ensi-ilta oli 15.8.1947 Pajalassa, Tukholmassa elokuvaa ei koskaan esitetty. Lehtitietojen mukaan venäjäksi dubatusta Loviisasta vedettiin 700 kopiota, suurin määrä mitä ulkomaisesta elokuvasta oli siihen mennessä Neuvostoliitossa otettu. Moskovan ensi-illassa 22.5.1958 kukitettavina olivat ohjaaja Valentin Vaala ja näyttelijä Kirsti Hurme. - Toim. Juha Seitajärvi ja Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. George de Godzinsky Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 45". 2. Amanda istui ryytimaassa Säv. ja san. trad. Es. Elli Ylimaa, laulu (100 �%), 0' 10". 3. Iitin Tiltu / Kala oli vedessä Säv. ja san. trad. Es. Kerttu Salmi, laulu (100 %�), 0' 05". 4. Häävalssi Säv. ja sov. George de Godzinsky Es. Hans Alvas, huilu, ja Aarne Laukkonen ja Toivo Salovuori, viulu (playback), 1' 50". 5. Hääpolkka Säv. ja sov. George de Godzinsky Es. Hans Alvas, huilu, ja Aarne Laukkonen ja Toivo Salovuori, viulu (playback), 1' 25". 6. Kulkurin ralli / Ralli Säv. ja san. trad. Es. Toini Vartiainen, laulu (100 %), 0' 05". 7. Loppumusiikki Säv. ja sov. George de Godzinsky Orkesteri (off, lopputekstit), 4' 15". Huomautuksia: Elokuvan alkumusiikki on musiikin toistuva pääteema. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||||||
suomi |