Haku

Naiskohtaloita

Kvinnoöden (ruotsinkielinen nimi)
Destinies of Women (englanninkielinen käännösnimi)
Destins de femmes (ranskankielinen käännösnimi)
Frauenschicksale (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Naiskohtaloita

T. J. Särkän ohjaama historiallinen melodraamaa Naiskohtaloita (1947) perustuu Guy de Maupassantin romaaniin ja sijoittuu 1800-luvun puolivälin Suomeen. Luutnantti Klaus von Rapp (Rauli Tuomi) avioituu nuoren Anette Erlingin (Eeva-Kaarina Volanen) kanssa. Alkuun avioliitto on täynnä onnea, kunnes Klausin petollisuus paljastuu ja muuttaa kaiken katastrofaalisin seurauksin.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Rauli Tuomi, luutnantti Klaus von Rapp
Eeva-Kaarina Volanen, Anette Erling, myöh. von Rapp
Rauha Rentola, Bertta, kamarineiti
Doris Hovimaa, everstinna Katarina Jäckell
Liina Reiman, patrunessa Sofia Erling
Edvin Laine, eversti Gustaf Jäckell
Sven Relander, patruuna Werner Erling
Eino Kaipainen, pastori Stenhoff
Arvo Lehesmaa, tohtori Samuel Linde
Tuulikki Pohjola, Paula Oliverstamm
Waldemar Wohlström, Andersson, kuski
Olavi Saarinen, Pjotr, luutnantin ratsupalvelija
Kreditoimattomat näyttelijät
Kaarlo Marjanen, kertoja
Veikko Uusimäki, mies tanssiaisissa
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia: Sylva Rossi, Holger Salin, K. Ekholm, E. Itäaho, K. Mustakallio, A. Newton, J. Sinkkonen (Lähde: Kari Uusitalo: Ruutia, riitoja, rakkautta... Helsinki: Suomen elokuvasäätiö, 1977)
Muut tekijät
T. J. Särkkä, tuottaja
Toivo Särkkä, käsikirjoittaja
Kalle Peronkoski, kuvaaja
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Kurt Vilja, äänittäjä
Martti Similä, musiikki
Karl Fager, lavastaja
William Reunanen, maskeeraaja
Fiinu Autio, puvut
Osmo Harkimo, b-kuvaaja
Tuulikki Uskali, kampaaja
Olavi Saarinen, järjestäjä
Bertil Holmström, järjestäjä
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
Alf Salin, studiopäällikkö
Pentti Valkeala, kamera-assistentti
Teppo Riihimäki, kamera-apulainen
Enok Sikiö, kuvausryhmän jäsen
Esko Marttinen, äänittäjän assistentti
Eka Karppanen, alkutekstit
Päivi Kosonen, valokuvat (Valokuvaamo Tenhovaara)
Doris Hovimaa, muusikko (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1947
Alkuteos

Guy de Maupassant: Une vie, 1883; Elämän tarina. Suom. Martti Wuori. Helsinki: Ahjo, 1918; Naiskohtalo. Suom. Olavi Linnus. Helsinki: Lehtipaino, 1945. (romaani)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
12.09.1947
Ensi-iltapaikat
Pori: Asto
Riihimäki: Riihilinna
Tampere: Petit
Filmikopioiden määrä
7
Muut näytökset
  • 14.09.1947 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 03.10.1947 Helsinki: Rea, Tuulensuu ensi-iltakierros
  • 05.10.1947 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 09.10.1947 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 31.10.1947 Jyväskylä: Suomi-Elo; Turku: Bio-Bio ensi-iltakierros
  • 30.11.1947 Oulu: Kuohu, Tähti ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 26.10.1958 STV
  • 29.10.1965 TV2 Katsojia: 310 000
  • 03.03.1973 MTV2 Katsojia: 460 000
  • 24.11.1987 TV1 Katsojia: 327 000
  • 10.11.1992 TV1 Katsojia: 275 000
  • 02.04.1997 YLE TV1
  • 27.11.2002 YLE TV1
  • 09.04.2005 YLE TV2
  • 22.05.2009 YLE TV2
  • 28.11.2011 YLE TV2
  • 15.03.2013 YLE TV1
  • 24.11.2014 YLE TV1
  • 31.10.2016 YLE TV1
  • 19.03.2018 YLE TV1
  • 15.07.2019 YLE TV1
Palkinnot
Jussit 1948: paras kuvaus: Kalle Peronkoski, paras naispääosa: Eeva-Kaarina Volanen.
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Hollola: Neitsyt Marian kirkko

Helsinki: Herttoniemen kartano puistoineen (Erlingien kartano, ratsastusretket), Herttoniemen rantakalliot (Anetten ja Klausin retki, huvimaja)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Sisäkuvat

Hollola: Neitsyt Marian kirkko

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Studiot

Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Kuvausaika
Kesä 1947
Sisältöseloste

Eletään Helsingin lähistöllä 1800-luvun puolimaissa. Patruuna Erlingin tytär Anette on palannut kotiinsa toivuttuaan sairaudestaan, joka yhdeksän vuotta aikaisemmin oli tehnyt hänet sokeaksi ja liikuntakyvyttömäksi. Nuori ratsuväen luutnantti Klaus von Rapp näkee Anetten kirkkomatkalla ja ryhtyy piirittämään tyttöä kuultuaan, että patruuna on pitäjän rikkain mies. Klausin ensi vierailu Erlingien kartanossa alkaa hämmentävästi, kun hän luulee Anettea kamarineidiksi, mutta pian heidän suhteensa kehittyy läheiseksi: Klaus tunnustaa rakkautensa ja saa vastakaikua.

Häät pidetään suuren vierasjoukon läsnäollessa. Eversti Jäckell herättää huomiota kantamalla harteillaan oluttynnyrin pihalle ja yrittämällä tanssittaa väkisin Berttaa, Anetten kamarineitiä, kunnes Klaus puuttuu tiukasti asiaan. Huolimatta isänsä rohkaisusta Anette on valmistautumaton hääyöhön ja kokee pettymyksen, mistä hän valittaa rammalle ystävättärelleen Paula Oliverstammille, jonka luo nuori pari tekee häämatkan. Ratsastusretki ja ruokailu luonnon helmassa Klausin kanssa saavat Anetten uudella tavalla vastaanottavaiseksi miehelleen: hän vastaa kiihkeästi Klausin suudelmaan ja illalla haluaa kiireesti sänkyyn Paulan jäädessä ihmettelemään äkillistä mielenmuutosta. "Olen rajattoman onnellinen", Anette tunnustaa Klausille.

Kotiinpaluun jälkeen Anetten isä ottaa Klausin ankaraan puhutteluun, sillä patruuna on saanut selville, että Klaus on pantannut tilansa eivätkä hänen rahansa riitä pietarilaisten peli- ja hurjasteluvelkojen maksuun. Patruuna lupaa maksaa velat ja muuttaa vaimonsa kanssa kaupunkiasuntoon, samalla kun hän määrää kartanon yksinomaan Anetten nimiin.

Vuosi kuluu. Klaus rähjää ja juopottelee, mutta ryhdistäytyy, kun eversti Jäckell saapuu vierailulle nuoren vaimonsa Katarinan kanssa. Klaus ihastuu Katarinaan ja sopii yhteisestä ratsastusretkestä. Samana iltana Bertta tunnustaa Anettelle saavansa lapsen. Kätilö hälytetään paikalle, Klaus haluaa ajaa Bertan pois talosta, mutta Anette lupaa, että tyttö saa jäädä. Jonkin aikaa synnytyksen jälkeen Anette löytää Klausin ja Bertan samasta sängystä ja syöksyy ulos mies perässään. Anettea etsitään hälytyskellojen soidessa, kunnes hän tuupertuu tiedottomana merenrantakalliolle.

Vanhemmat saapuvat katsomaan vuoteenomaksi joutunutta Anettea, joka ei saa uskoutumiselleen vastakaikua sydänvikaiselta äidiltään. Klaus ei myönnä mitään ja uhkaa patruunaa syytteellä kunnianloukkauksesta. Lääkäri kertoo Anetten odottavan lasta, samalla kun Bertta pastorin painostuksen edessä tunnustaa Klausin lapsensa isäksi ja kertoo suhteen alkaneen heti miehen ensivierailulla talossa. Anette epäilee, voiko hän koskaan antaa miehelleen anteeksi, mutta kun hän kertoo Klausille raskaudestaan, mies ilahtuu niin että Anette sulaa sovintoon.

Aika kuluu. Anetten isä on kuollut ja äiti asuu kartanossa hellien vanhoja rakkauskirjeitään ja uskoen Anetten ja Klausin uuteen onneen. Klaus on kuitenkin kaiken aikaa jatkanut suhdettaan Katarinan kanssa: huvimaja rantakalliolla on heidän lemmenpesänsä, jonne Anette eräänä ukkosta uhkuvana päivänä näkee heidän vetäytyvän. Samaan aikaan eversti saapuu kartanoon, tapaa Anetten äidin ja pastorin, joka on usein nähnyt Klausin ja Katarinan yhdessä ja tuntee "pyhäksi velvollisuudekseen" avata aviomiehen silmät vaimon uskottomuudelle. Eversti raivostuu eikä ole uskoa asiaa, mutta saa sille sanattoman vahvistuksen kotiinpalaavan Anetten olemuksesta.

Eversti syöksyy ulos rajuilmaan, samalla kun Anetten äiti saa kohtalokkaan sydänkohtauksen. Ennen kuolemaansa hän ehtii mainita tyttärelleen kirjeistä, joita tutkiessaan Anette saa selville, että äidillä on ollut rakastaja onnellisen näköisen avioliiton aikana. Kokemansa elämänvaiheen edessä Anette menettää hetkeksi rohkeutensa, mutta saa sen takaisin ajatellessaan lastaan. Hän lähtee everstin perään, mutta ei ehdi ajoissa: mies on löytänyt huvimajalle, näkee hevoset, varmistuu että Klaus ja Katarina ovat sisällä, telkeää oven ja ikkunan sekä suistaa majan alas kalliolta mereen.

Kun Klausin ruumis kannetaan kartanoon, Bertta heittäytyy itkien paarien ääreen ja syyttää Anettea miehen kuolemasta. Järkytyksen seurauksena Anette on menettänyt jälleen näkönsä, minkä huomattuaan Bertta pyytää anteeksiantoa: "Sitä meidän kummankin on rukoiltava Jumalalta elämämme loppuun asti", Anette vastaa. Lopuksi Anetten käden nähdään hapuilevan hautakiveä, johon on hakattu hänen isänsä, äitinsä ja Klausin nimet.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Särkän Maupassant-elokuva kohtasi sekä ilahtuneen että kriittisen vastaanoton. "On merkillistä, miten hyvin alkuperäinen ranskalainen aihe sopii suomalaisiin olosuhteisiin", innostui Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 5.10.1947). "Katsoja saattaa vilpittömästi iloiten todeta Toivo Särkän tässä suorittaneen erään kaikkein onnistuneimman ohjaustyönsä. En todellakaan tiedä hänen Kulkurin valssin jälkeen saaneen aikaan mitään niin ehyttä ja hallittua, iskevästi kuvattua ja tunnelmaltaan kiihtyvää, kuvatehoiltaan ilmeikästä ja kaikesta häiritsevästä liioittelusta vapaata elokuvaa kuin Naiskohtaloita. Tässä on havaittavissa todellinen taiteellinen ambitio, joka on kantanut kaunista hedelmää."

"Iloisen yllätyksen" koki myös P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 5.10.1947): "Mielestäni se on kerta kaikkiaan ohjaajan, Toivo Särkän, paras tähänastinen työ. Ja vielä kunnioitettavampi saavutus se on, kun ottaa huomioon aiheen sisältämät vaatimukset ja vaikeudet [- -]. Ennen kaikkea toteaa mieltymyksellä elokuvan erinomaisen huolitellun leiman. Ohjaajan havaitsee todella intoutuneen tehtävästään ja halunneen näyttää parastaan jokaisessa yksityisessä kuvassakin."

"Yritys on vaativa ja rohkea, sillä Maupassantin teoksen sisältöä, tyyliä ja ranskalaista aistia ei ole helppo kuvailla suomalaisittain", pohjusti O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 14.9.1947) ja jatkoi: "Toivo Särkän ohjaamassa elokuvassa on tehokasta kerronnallista rytmiä ja romanttista tunnelmaa, sen liikkuma-ala on vaihteleva ja avara, ristiriitojen dramaattinen jännitys on hyvin laskelmoitu ja varsinkin loppu on muotoiltu hyvin vaikuttavasti."

"Kvinnoöden vittnar om sund ambition, men ger trots sina många positiva poänger ett något haltande helhetsintryck", kiteytti M. La. (Nya Pressen 6.10.1947) arvionsa. Kaksinainen oli myös T. A.:n (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 8.10.1947) suhtautuminen: "Ei elokuva oikeastaan ole huono, onpahan siinä mm. aivan harvinaisen kaunis ulkokuvaus [- -]. Tuollainen suurien tunteiden valtava kuormitus samaan läjään tuntuu vain niin äitelältä [- -]. Oikeastaan voisi sanoa, että Naiskohtaloita on kaksijakoinen elokuva: kaikki, mikä on otettu ulkona (telttakohtausta lukuunottamatta) on hyvää, jopa taiteellista, kaikki, mikä on sisällä, on heikkoa, huolimatonta ja epätaiteellista."

"Toivo Särkän ohjaustyölle antaa leimansa tietty ranskalaissävyinen pyrkimys ja samoin tietty taiteellinen vaisto", koki J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 4.10.1947), "ei tosin aina ehdottoman tyylikäs, mutta kuitenkin selvästi havaittava ja ajoittain verraten kiivaasti sykkiväkin [- -]. Mitalin toinen puoli on kuitenkin valitettavasti tyypillisen suomalaisittain surullinen. Rakennelma Maupassant - Särkkä on luhistunut lähinnä paisutellun kohtalokkaaksi tosikertomuksen tasoiseksi; siinä on merkillisen laverteleva, levoton ja puolivillainen tunnelma. Se on epäkypsä työ, joka ei vakuuta eikä liikuta katsojaa [- -]. Maupassantin hienovarainen kekseliäs ranskalaisuus ja suomalaisen elokuvan raskasliikkeinen hapuilu eivät sovi yhteen."

"Filmens stora tillgång är Kalle Peronkoskis utomordentliga kameraarbete", kiitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 6.10.1947). "En så godigen, jämn och valörrik fotografering presteras endast sällan hos oss. Och även laboratoriet har heder av det goda och klara ljudet, och Kalle Fager av sina omsorgsfulla och stillriktiga interiörer. Dessa kvaliteter skylde över många av filmens skavanker och ojämnheter."

Useimmat arvostelijat näkivät kuvauksen poikkeuksellisen ansiokkaaksi eikä erimielisyyttä syntynyt näyttelijätyönkään arvioinneissa. "Eeva-Kaarina Volanen blev kvällens upplevelse", kirjoitti H. K. jatkaen: Anette "blev hennes genombrottroll i filmen". "Herkkäilmeisenä, aitoa nuoruutta säteilevänä hän pelastaa elokuvaan sen, mitä siinä on parasta katsomisen arvoista", tunnusti J-a N-nen ja O. V-jä kiitti: "Nuori näyttelijätär eläytyy osaansa harvinaisen intensiivisesti ja herkästi, virittyy välittömästi tunnelmaan ja hallitsee koko filmiä. Hän osoittaa myös ilmeisiä tragediennen kykyjä. Rauli Tuomi näyttelee naistenhurmaajan kiihkeän tulisesti ja tenhoavasti eikä hänen vikansa ole, ettei osalla ole oikein uskottavaa psykologista perustaa." "Eeva-Kaarina Volasen herkkyys ensinnäkin on jotain aivan ilmiömäistä", ylisti puolestaan P. Ta-vi ja piti Rauli Tuomen suoritusta "monessa kohdin melkoisena voittona".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Taustaa

Elokuva perustuu ranskalaisen Guy de Maupassantin romaaniin Une vie (1883). Romaanista on ilmestynyt kaksi suomennosta: 1918 Elämän tarina (Martti Wuori) ja 1945 Naiskohtalo (Olavi Linnus). Elokuvan nimen perusteella voi päätellä, että innoituksen on Särkälle antanut juuri Linnuksen suomennos. Saman romaanin filmatisoinneista kuuluisin on Alexandre Astrucin Une vie / Eräs elämäntarina (1958), pääosissa Maria Schell, Christian Marquand ja Pascal Petit.

Käsikirjoituksessaan Särkkä siirsi romaanin tapahtumat Suomeen ja muutti henkilöiden nimet; kuvattaessa Peter vaihdettiin vielä Pjotriksi. Romaanissa tapahtumien kestoaika on noin 25 vuotta ja sen loppu sijoittuu aikaan, jolloin Le Havren ja Pariisin välille oli vastikään avattu rautatielinja. Särkän elokuvasovituksessa ajallinen jänneväli on vain pari kolme vuotta ja tapahtuma-aika ilmeisesti 1800-luvun puoliväli.

Kuvattaessa tai leikattaessa on jätetty pois kaikkiaan seitsemän käsikirjoituksen jaksoa, mm. Anetten uintikohtaus ennen hänen tutustumistaan Klausiin, Anetten ja Klausin häämatkan alkuosa, jonka aikana Klausin luonteen kielteiset piirteet alkavat nousta esiin, sekä päätösjakson kolme viimeistä kuvaa, Anetten ja Bertan keskustelu hautapaaden äärellä. Hautakivessä ei ole lainkaan vuosilukuja. Elokuvan loppupuolelle on lisätty kertojanaani jaksoon, missä Anette lukee äitinsä vanhoja rakkauskirjeitä.

Tavoistaan poiketen Särkkä on sijoittanut elokuvaansa vain yhden laulun. Toinen laulu - "Kasakkalaulu" - mainitaan ainoastaan nimeltä.

Patrunessa Erlingiä esittävä Liina Reiman oli alkujaan virolainen näyttelijä. Vuorosanansa hän lausuu vierasperäisellä korostuksella ja mainitseekin eräässä repliikissä asuneensa aikoinaan Räävelissä (Tallinnassa). Patruuna (Sven Relander) taas puhuu suomea suomenruotsalaisella intonaatiolla.

Tuulikki Pohjolan etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisesti Kyllikki. Kalle Peronkosken etunimi on alkuteksteissä muodossa K.F.

Eeva-Kaarina Volanen sekä kuvaaja Kalle Peronkoski saivat suorituksistaan Jussi-patsaan. Kuvaajana oli ensin Armas Hirvonen, joka kuitenkin kesken työn siirtyi Adams-Filmin palvelukseen.

Esityskierros alkoi Porista, Tampereelta ja Riihimäeltä sekä Kuopiosta kolme viikkoa ennen pääkaupunkia. Yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien Helsingissä vuoden keskitasoa, mutta jäi maakuntakaupungeissa tuntuvasti heikommaksi. Elokuva saatiin kaupaksi Jugoslaviaan ja mahdollisesti myös Ranskaan.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Musiikki

1. Virsi 557 ("Jo joutui armas aika - -")
Säv. tuntematon ruotsalainen, sov. Martti Similä
1) Urut (off), 1' 05".
2) Orkesteri (off), 0' 35".


2. Kansantanssi
Säv. Eero Koskimies
Es. "pelimanniyhtye" (playback), 0' 25".


3. Salonkitanssi
Säv. Eero Koskimies
"Salonkiyhtye" (off), 0' 30".


4. "Polska"
Säv. Eero Koskimies
Es. "salonkiyhtye" (playback), 0' 40".


5. Pianomusiikki
Säv. Martti Similä
Es. Doris Hovimaa ja Rauli Tuomi, "taffelipiano" (playback, tunnistamattomat pianistit), 0' 50".


6. "Miks' on rakkaus tuskaisa niin - -"
Säv. ja san. tunnistamaton
Es. Doris Hovimaa, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 1' 10".

Huomautuksia:
"Pelimanniyhtyeeseen" kuului kaksi viulistia ja klarinetisti.

Musiikkinumeroiden 2, 3 ja 4 aikana "häävieraat" tanssivat.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2450
Tarkastuspäivä
11.09.1947
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2600 m
Veroluokka
30 %
Ikäraja
K
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
15.03.2013
Kesto/leikattu
01:27:24
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
95 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa