Naiskohtaloita
Kvinnoöden (ruotsinkielinen nimi)
Destinies of Women (englanninkielinen käännösnimi)
Destins de femmes (ranskankielinen käännösnimi)
Frauenschicksale (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Naiskohtaloita
T. J. Särkän ohjaama historiallinen melodraamaa Naiskohtaloita (1947) perustuu Guy de Maupassantin romaaniin ja sijoittuu 1800-luvun puolivälin Suomeen. Luutnantti Klaus von Rapp (Rauli Tuomi) avioituu nuoren Anette Erlingin (Eeva-Kaarina Volanen) kanssa. Alkuun avioliitto on täynnä onnea, kunnes Klausin petollisuus paljastuu ja muuttaa kaiken katastrofaalisin seurauksin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:<br />Sylva Rossi, Holger Salin, K. Ekholm, E. Itäaho, K. Mustakallio, A. Newton, J. Sinkkonen ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:<br />Sylva Rossi, Holger Salin, K. Ekholm, E. Itäaho, K. Mustakallio, A. Newton, J. SinkkonenHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Kesä 1947 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Särkän Maupassant-elokuva kohtasi sekä ilahtuneen että kriittisen vastaanoton. "On merkillistä, miten hyvin alkuperäinen ranskalainen aihe sopii suomalaisiin olosuhteisiin", innostui Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 5.10.1947). "Katsoja saattaa vilpittömästi iloiten todeta Toivo Särkän tässä suorittaneen erään kaikkein onnistuneimman ohjaustyönsä. En todellakaan tiedä hänen Kulkurin valssin jälkeen saaneen aikaan mitään niin ehyttä ja hallittua, iskevästi kuvattua ja tunnelmaltaan kiihtyvää, kuvatehoiltaan ilmeikästä ja kaikesta häiritsevästä liioittelusta vapaata elokuvaa kuin Naiskohtaloita. Tässä on havaittavissa todellinen taiteellinen ambitio, joka on kantanut kaunista hedelmää." "Iloisen yllätyksen" koki myös P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 5.10.1947): "Mielestäni se on kerta kaikkiaan ohjaajan, Toivo Särkän, paras tähänastinen työ. Ja vielä kunnioitettavampi saavutus se on, kun ottaa huomioon aiheen sisältämät vaatimukset ja vaikeudet [- -]. Ennen kaikkea toteaa mieltymyksellä elokuvan erinomaisen huolitellun leiman. Ohjaajan havaitsee todella intoutuneen tehtävästään ja halunneen näyttää parastaan jokaisessa yksityisessä kuvassakin." "Yritys on vaativa ja rohkea, sillä Maupassantin teoksen sisältöä, tyyliä ja ranskalaista aistia ei ole helppo kuvailla suomalaisittain", pohjusti O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 14.9.1947) ja jatkoi: "Toivo Särkän ohjaamassa elokuvassa on tehokasta kerronnallista rytmiä ja romanttista tunnelmaa, sen liikkuma-ala on vaihteleva ja avara, ristiriitojen dramaattinen jännitys on hyvin laskelmoitu ja varsinkin loppu on muotoiltu hyvin vaikuttavasti." "Kvinnoöden vittnar om sund ambition, men ger trots sina många positiva poänger ett något haltande helhetsintryck", kiteytti M. La. (Nya Pressen 6.10.1947) arvionsa. Kaksinainen oli myös T. A.:n (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 8.10.1947) suhtautuminen: "Ei elokuva oikeastaan ole huono, onpahan siinä mm. aivan harvinaisen kaunis ulkokuvaus [- -]. Tuollainen suurien tunteiden valtava kuormitus samaan läjään tuntuu vain niin äitelältä [- -]. Oikeastaan voisi sanoa, että Naiskohtaloita on kaksijakoinen elokuva: kaikki, mikä on otettu ulkona (telttakohtausta lukuunottamatta) on hyvää, jopa taiteellista, kaikki, mikä on sisällä, on heikkoa, huolimatonta ja epätaiteellista." "Toivo Särkän ohjaustyölle antaa leimansa tietty ranskalaissävyinen pyrkimys ja samoin tietty taiteellinen vaisto", koki J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 4.10.1947), "ei tosin aina ehdottoman tyylikäs, mutta kuitenkin selvästi havaittava ja ajoittain verraten kiivaasti sykkiväkin [- -]. Mitalin toinen puoli on kuitenkin valitettavasti tyypillisen suomalaisittain surullinen. Rakennelma Maupassant - Särkkä on luhistunut lähinnä paisutellun kohtalokkaaksi tosikertomuksen tasoiseksi; siinä on merkillisen laverteleva, levoton ja puolivillainen tunnelma. Se on epäkypsä työ, joka ei vakuuta eikä liikuta katsojaa [- -]. Maupassantin hienovarainen kekseliäs ranskalaisuus ja suomalaisen elokuvan raskasliikkeinen hapuilu eivät sovi yhteen." "Filmens stora tillgång är Kalle Peronkoskis utomordentliga kameraarbete", kiitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 6.10.1947). "En så godigen, jämn och valörrik fotografering presteras endast sällan hos oss. Och även laboratoriet har heder av det goda och klara ljudet, och Kalle Fager av sina omsorgsfulla och stillriktiga interiörer. Dessa kvaliteter skylde över många av filmens skavanker och ojämnheter." Useimmat arvostelijat näkivät kuvauksen poikkeuksellisen ansiokkaaksi eikä erimielisyyttä syntynyt näyttelijätyönkään arvioinneissa. "Eeva-Kaarina Volanen blev kvällens upplevelse", kirjoitti H. K. jatkaen: Anette "blev hennes genombrottroll i filmen". "Herkkäilmeisenä, aitoa nuoruutta säteilevänä hän pelastaa elokuvaan sen, mitä siinä on parasta katsomisen arvoista", tunnusti J-a N-nen ja O. V-jä kiitti: "Nuori näyttelijätär eläytyy osaansa harvinaisen intensiivisesti ja herkästi, virittyy välittömästi tunnelmaan ja hallitsee koko filmiä. Hän osoittaa myös ilmeisiä tragediennen kykyjä. Rauli Tuomi näyttelee naistenhurmaajan kiihkeän tulisesti ja tenhoavasti eikä hänen vikansa ole, ettei osalla ole oikein uskottavaa psykologista perustaa." "Eeva-Kaarina Volasen herkkyys ensinnäkin on jotain aivan ilmiömäistä", ylisti puolestaan P. Ta-vi ja piti Rauli Tuomen suoritusta "monessa kohdin melkoisena voittona". - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Elokuva perustuu ranskalaisen Guy de Maupassantin romaaniin Une vie (1883). Romaanista on ilmestynyt kaksi suomennosta: 1918 Elämän tarina (Martti Wuori) ja 1945 Naiskohtalo (Olavi Linnus). Elokuvan nimen perusteella voi päätellä, että innoituksen on Särkälle antanut juuri Linnuksen suomennos. Saman romaanin filmatisoinneista kuuluisin on Alexandre Astrucin Une vie / Eräs elämäntarina (1958), pääosissa Maria Schell, Christian Marquand ja Pascal Petit. Käsikirjoituksessaan Särkkä siirsi romaanin tapahtumat Suomeen ja muutti henkilöiden nimet; kuvattaessa Peter vaihdettiin vielä Pjotriksi. Romaanissa tapahtumien kestoaika on noin 25 vuotta ja sen loppu sijoittuu aikaan, jolloin Le Havren ja Pariisin välille oli vastikään avattu rautatielinja. Särkän elokuvasovituksessa ajallinen jänneväli on vain pari kolme vuotta ja tapahtuma-aika ilmeisesti 1800-luvun puoliväli. Kuvattaessa tai leikattaessa on jätetty pois kaikkiaan seitsemän käsikirjoituksen jaksoa, mm. Anetten uintikohtaus ennen hänen tutustumistaan Klausiin, Anetten ja Klausin häämatkan alkuosa, jonka aikana Klausin luonteen kielteiset piirteet alkavat nousta esiin, sekä päätösjakson kolme viimeistä kuvaa, Anetten ja Bertan keskustelu hautapaaden äärellä. Hautakivessä ei ole lainkaan vuosilukuja. Elokuvan loppupuolelle on lisätty kertojanaani jaksoon, missä Anette lukee äitinsä vanhoja rakkauskirjeitä. Tavoistaan poiketen Särkkä on sijoittanut elokuvaansa vain yhden laulun. Toinen laulu - "Kasakkalaulu" - mainitaan ainoastaan nimeltä. Patrunessa Erlingiä esittävä Liina Reiman oli alkujaan virolainen näyttelijä. Vuorosanansa hän lausuu vierasperäisellä korostuksella ja mainitseekin eräässä repliikissä asuneensa aikoinaan Räävelissä (Tallinnassa). Patruuna (Sven Relander) taas puhuu suomea suomenruotsalaisella intonaatiolla. Tuulikki Pohjolan etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisesti Kyllikki. Kalle Peronkosken etunimi on alkuteksteissä muodossa K.F. Eeva-Kaarina Volanen sekä kuvaaja Kalle Peronkoski saivat suorituksistaan Jussi-patsaan. Kuvaajana oli ensin Armas Hirvonen, joka kuitenkin kesken työn siirtyi Adams-Filmin palvelukseen. Esityskierros alkoi Porista, Tampereelta ja Riihimäeltä sekä Kuopiosta kolme viikkoa ennen pääkaupunkia. Yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien Helsingissä vuoden keskitasoa, mutta jäi maakuntakaupungeissa tuntuvasti heikommaksi. Elokuva saatiin kaupaksi Jugoslaviaan ja mahdollisesti myös Ranskaan. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Virsi 557 ("Jo joutui armas aika - -") Säv. tuntematon ruotsalainen, sov. Martti Similä 1) Urut (off), 1' 05". 2) Orkesteri (off), 0' 35". 2. Kansantanssi Säv. Eero Koskimies Es. "pelimanniyhtye" (playback), 0' 25". 3. Salonkitanssi Säv. Eero Koskimies "Salonkiyhtye" (off), 0' 30". 4. "Polska" Säv. Eero Koskimies Es. "salonkiyhtye" (playback), 0' 40". 5. Pianomusiikki Säv. Martti Similä Es. Doris Hovimaa ja Rauli Tuomi, "taffelipiano" (playback, tunnistamattomat pianistit), 0' 50". 6. "Miks' on rakkaus tuskaisa niin - -" Säv. ja san. tunnistamaton Es. Doris Hovimaa, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 1' 10". Huomautuksia: "Pelimanniyhtyeeseen" kuului kaksi viulistia ja klarinetisti. Musiikkinumeroiden 2, 3 ja 4 aikana "häävieraat" tanssivat. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|