Ihmiset suviyössä
Människor i sommarnatten (ruotsinkielinen nimi)
Människor i sommarnatten (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
People in the Summer Night (englanninkielinen nimi)
Des Êtres dans une nuit d'été (ranskankielinen nimi)
Menschen in einer Sommernacht (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Ihmiset suviyössä
Valentin Vaalan ohjaama ja yhdessä Lea Joutsenon ja Usko Kempin kanssa käsikirjoittama maaseutudraama Ihmiset suviyössä (1948) perustuu F. E. Sillanpään samannimiseen romaaniin. Elokuva on kuvaus ihmiskohtaloista Hämeessä eräänä kukkeana kesäyönä, joka on täynnä elämäniloa ja nuorta rakkautta, mutta myös väkivaltaa ja surua.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||||||||
|
7 |
||||||||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||||||||
|
21.6.-1.10.1948 |
||||||||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
|
Arvostelijat olivat lähes kauttaaltaan myötämielisiä Suomi-Filmin ja Valentin Vaalan kunnianhimoiselle yritykselle. Kaikki kiittivät uskaliaisuutta jolla oli käyty käsiksi vaikeaan aiheeseen: "Suomi-Filmin on saatava sulimmat kiitoksemme siitä ilahduttavasta taiteellisesta ambitiosta, millä se käy käsiksi arvokkaisiin suomalaisiin aiheisiin, vaikkei niissä ehkä aina olekaan mitään helposti kansaan menevää sovinnaista sisältöä", tiivisti Uuden Suomen Ra. H. (Raoul af Hällström, 17.10.1948). Työkansan Sanomissa Martti Savo (Modest Savtschenko, 19.10.1948) kiitti: "Ohjaaja Valentin Vaalan uusi työ on merkkitapaus sinänsä, sillä tässä on uskallettu ottaa filmattavaksi niin tapahtumaköyhä romaani kuin F. E. Sillanpään Ihmiset suviyössä. Mutta elokuva on merkittävä myös siihen nähden, kuinka se on tehty, ja tässä ovat ohjaajan rinnalla kunnostautuneet sekä valokuvaaja Eino Heino että säveltäjä Taneli Kuusisto. Onnellisesti ovat valikoitu myös osiensuorittajat. Saimme kerrankin nähdä eläviä ihmisiä, mutta niinpä suviyön ihmiset saivatkin puhua rikkaan-värikästä suomen kieltä, eikä salonki-slangimaisia sukkeluuksia kuten kotimaisissa elokuvissa on tapana." Ra. H. herkesi ylistyksiin: "Vaala on herkästi ja lämminsydämisesti välittänyt kertojamestarin eepillisesti sivulta nähdyn, mutta samalla vavahduttavan myötäelämisen leimaaman romaanin selluloidinauhalle. Sen paras tunnesisältö ja ydinmehu esiintyy ikään kuin kristallisoituna tässä filmiasussa. Siinä on sellaista innoittunutta ohjaajan näkemystä, että se monessa suhteessa ylittääkin Loviisan. Ihanan haikea runollisuus ja mehevä realismi on niin mestarillisesti sulautettu yhteen, että kotimaisia filmillisiä vertauskohtia ei ole. Jos niitä etsitään, niin lähinnä ovat Ditte ihmislapsi ja Gorkin nuoruus. Tällaista inspiroitua, taiteellisesta tekotavastaan varman ohjaajapersonallisuuden läpitunkemaa filmikerrontaa olemme kauan hartaasti rukoilleet. Nyt Valentin Vaala on meille lahjoittanut tällaisen artistista kypsyyttä osoittavan elokuvan, jonka nähtyään tuntee itsensä onnelliseksi." Myös varauksia esiintyi. Suomen Sosialidemokraatissa T. A. (Toini Aaltonen, 17.10.1948) epäili, että "luonnonkuvat muodostavat kuin erillisen jakson, jonka pohjana on taiteellinen lyhytelokuvatyylittely", jolloin "luonto muuttuu liian kulissimaiseksi". Helsingin Sanomien P. Ta-vi (Paula Talaskivi, 18.10.1948) arveli, että elokuvaa vastaan voidaan tehdä "erinäisiä huomautuksia etenkin niiden taholta, jotka aina vaativat filmiltä hyvää vauhtia ja tavanmukaista etenemistä keskitetyssä aiheessa". Hän kuitenkin lisäsi, että Ihmiset suviyössä "ei olekaan mikään tavallinen ja tavanmukaisten sääntöjen mukaan arvosteltava filmi, vaan sellainen heikkouksineen päivineen innoittava suomalaisen elokuvan ylenemisen ja rikastumisen osoitus, jolle on hartaasti tehtävä kunniaa". G. B-s (Greta Brotherus, Nya Pressen 16.10.1948) katsoi, että "filmen bjuder stora skönhetsintryck och en ställvis strålande människoframställning, men når trots detta inte upp till mästerverkets nivå. Vad som här hade varit angelägnast [- -] har inte lyckats". Niin ikään Hans Kutter (Hufvudstadsbladet 19.10.1948) näki kritiikin aihetta: "Själva bildstilen kunde gärna ställvis ha varit rikare. Vaala är uppenbarligen här rädd för överbländningar och korsbilder, varigenom vyerna får ett tycke av albumblad som vänds. Dessutom finns det alldeles för mycket av dem och de placeras heller inte alltid på rätt plats." Vapaan Sanan UGS (U. G. Seppäläinen, 18.10.1948) ja Aamulehden O. V-jä (Olavi Veistäjä, 17.10.1948) sitävastoin paikallistivat heikkoudet ihmiskuvaukseen, joka edellisen mukaan "on luonnon osuuden rinnalla kärsinyt, mistä johtuen tulos ei vaikuta emotionaalisesti vaan jättää kylmäksi". O. V-jä:n mielestä henkilöt jäävät "jollain lailla pintapuolisiksi, varjokuvamaisiksi vaille syvyyttä ja uskottavaa kohtalonomaisuutta. Heidät ja heidän toimintansa on tuotu valkokankaalle ulkonaisena, selostavana tapahtumasarjana, mutta elävinä ihmisinä he eivät herätä myötäelämystä, niinkuin Sillanpään ihmiset tekevät". Arvostelijat olivat yksimielisiä Eino Heinon kameratyön ansioista, jotka T. A. kiteytti: "Niin ihanaa ja herkkää suomalaisen luonnon kuvausta ei meillä ole ennen nähty. Siitä kiitos Eino Heinolle, joka tämän filmin perusteella todistaa olevansa ykkönen kuvaajiemme joukossa, sillä siksi hienosti ja herkästi hän on myöskin suorittanut elokuvan ihmiskuvauksen." Niin ikään näyttelijäsuoritukset nähtiin yleisesti ottaen onnistuneina, joskin muutamissa arvosteluissa (Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Nya Pressen) Eila Pehkonen koettiin joukon heikkona lenkkinä, "teennäisenä ja otteettomana", kuten P. Ta-vi luonnehti. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||||||||
|
Hurskasta kurjuutta lukuunottamatta Nobel-kirjailija F. E. Sillanpään kaikki romaanit on sovitettu elokuviksi, Nuorena nukkunut jopa kahdesti (Teuvo Tulio 1937 ja Jack Witikka 1956). Nyrki Tapiovaara ohjasi Miehen tien (1940), Roland af Hällström kirjailijan esikoisteoksen Elämä ja aurinko nimellä Poika eli kesäänsä (1955) ja Matti Kassila elokuvat Elokuu (1956) sekä Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988). Sillanpään "eepillinen sarja" Ihmiset suviyössä muuttui elokuvaksi vuonna 1948 Valentin Vaalan ohjaamana, kirjailijan 60-vuotisjuhlan kunniaksi. Alkuteksteissä ei mainita käsikirjoituksen tekijää: asialla oli Vaala yhdessä Usko Kempin ja Lea Joutsenon kanssa. Kolmikko rikkoi romaanin tapahtumajärjestystä, karsi eräitä henkilöhahmoja ja muutti myös jonkin verran itse tarinaa: muun muassa kirjan keskeinen taiteilijahahmo Manu jäi elokuvasta pois, samoin Telirannan vanhan emännän kuolema. Yrjö Kostermaa kertoo Uutisaitassa 6/1948 Sillanpään korostaneen Vaalalle: "Muistakaa, että päähenkilöitä on vain yksi - suviyö!" Suomi-Filmin dramaturgina tuolloin toimineelta dosentti Kaarle Hirvoselta oli pyydetty lausuntoa käsikirjoituksesta. Elokuva-arkiston Suomi-Filmi -kokoelmassa säilyneessä puolentoista liuskan kirjeessä hän esittää oman käsityksensä romaanin sovitustyöstä: hän kannattaa taiteilijan roolin säilyttämistä ja ehdottaa alkuun ja loppuun kertojanäänen käyttöä "ikään kuin sillanpääläisen äänen antamisena kuorolle". Mukaan hän on liittänyt oman 11 sivua käsittävän versionsa käsikirjoituksen alkupuolesta. Elokuvassa nähtiin Martti Katajisto ensimmäisessä suuressa tehtävässään. Eila Pehkonen oli debytoinut vuotta aikaisemmin elokuvassa Maaret - tunturien tyttö. Myös Matti Oravistolla oli siihenastisen näyttelijäuransa suurin rooli. Ihmiset suviyössä on suomalaisen elokuvan klassikko, jolle aikoinaan annettiin kaikkiaan neljä Jussia - Martti Katajiston, Eero Roineen ja Kaisu Leppäsen näyttelijä-Jussien lisäksi patsaan saivat myös Valentin Vaala ja Lea Joutseno käsikirjoituksestaan; jostakin syystä Usko Kemppiä ei otettu huomioon Jussien saajia nimettäessä. Ihmiset suviyössä oli viimeinen elokuva, johon Lea Joutseno osallistui taiteilijana. Näyttelijänura oli päättynyt jo edellisenä talvena elokuvaan Kilroy sen teki. Kari Uusitalo huomaa esseessään "Toinen lautoihin, toinen rautoihin..." (Suomen kansallisfilmografia 4, 1992) elokuvantekijöiden vitsin: "Nokia lukee asemakylästä ostamaansa kirjaa nimeltä Rakkauden uhreja. Nimi on mainittu alkuperäisteoksen 17. luvussa; elokuvan tekijät ovat lisänneet teoksen kanteen kirjailijan nimeksi F. E. Sillanpää." Elokuva-Aitan ensimmäisessä "vuoden paras elokuva" -äänestyksessä Ihmiset suviyössä selviytyi voittajaksi. Yleisömenestys jäi suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien esitysvuonna hiukan keskitason alapuolelle, mutta ensimmäisissä tv-esityksissä elokuva saavutti miljoonayleisön. Elokuvan kantaensi-ilta oli 9.10.1948 Riihimäellä Suomi-Filmin omistamassa Apollo-teatterissa. Vastoin ajan käytäntöä elokuvasta ei tehty traileria. Sillanpään romaani julkaistiin ensi-illan jälkeen myös filmikuvin varustettuna laitoksena. Ihmiset suviyössä edusti yhdessä Valkoisen peuran (1952) kanssa Suomea Lyypekin IV pohjoismaisilla elokuvapäivillä vuonna 1960. - Toim. Juha Seitajärvi ja Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta. |
||||||||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||||||||
|
1. Armahin muisto op. 44 nro 2 Säv. ja sov. Taneli Kuusisto, san. lauluversiossa Ilmari Pimiä 1) Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 0' 50". 2) Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 15". Nauhoitus: Rita Bergman ja Kai Airinen, laulu, ja Mart Lille, piano; Yleisradion äänilevystön kantanauha, 1981. 2. Suvivirsi op. 23 nro 3 Säv. ja sov. Taneli Kuusisto, san. lauluversiossa Ilmari Pimiä 1) Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 0' 50". 2) Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputekstit), 0' 45". Levytys: Aino Rounioja-Outakoski, laulu, ja Pentti Koskimies, piano; LP-albumilla Kiitos sulle Jumalani Aro ARO-1, 1979. Nauhoitus: Tellervo Pajamies, laulu, ja Pentti Koskimies, piano; Yleisradion äänilevystön kantanauha, 1973. Satu Vihavainen, laulu, ja Tapio Tiitu, urut; Yleisradion äänilevystön kantanauha, 1996. 3. Meri oli tyyni, kun rannalta läksin / Hattuni ripustan sun naulalles Säv. ja san. trad. , san. romaanissa F. E. Sillanpää, sov. Taneli Kuusisto 1) Es. Pentti Heino, harmonikka (playback/tunnistamaton harmonikansoittaja), 1' 25". 2) Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 05". 3) Es. Martti Katajisto, laulu (100 %) ja Armas Saurusvaara, harmonikka (off), 0' 35". 4) Es. Martti Katajisto, laulu (playback), 0' 20". 4. Nikkelimarkka ("Ja mamma kehui tytärtänsä tytär mul on fiini - -") Säv. Matti Jurva, san. trad. Es. Matti Lehtelä, laulu (100 %), 0' 15". 5. Aamutuuli Säv. ja sov. Taneli Kuusisto Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 45". 6. Heippatirallaa saakeli Säv. ja san. trad. Es. Matti Lehtelä, laulu (100 %), 0' 10". 7. Servin Maija Säv. ja sov. trad. Es. Matti Lehtelä, laulu (100 %), 0' 10". 8. Suloisessapa maailmassa minä yksinäni veisailen Säv. ja san. trad. Es. Matti Lehtelä, laulu (100 %), 0' 20". 9. Tuoll' on mun kultani Säv. trad., sov. Taneli Kuusisto Lauri Tallinen, viulu, ja Armas Saurusvaara, harmonikka (off), 1' 10". 10. Valssi menneiltä ajoilta Säv. Ivan Ivanovici, sov. Taneli Kuusisto Lauri Tallinen, viulu, ja Armas Saurusvaara, harmonikka (off), 0' 35". 11. Tyttö oli kaunis ja lapsellinen Säv. trad., san. romaanissa F. E. Sillanpää Es. Martti Katajisto, laulu (100 %), 0' 20". Huomautuksia: Armahin muisto on elokuvan varioituna pääteemana. Sävellys on ilmestynyt duettona vuonna 1946. Suvivirsi on alkumusiikin lopputeemana. Sävellys on ilmestynyt yksinlauluna 1938-39. Aamutuuli julkaistiin vuonna 1957 Fazerin musiikkikaupan pianokokoelmassa Koskettimet kertovat I. Hattuni ripustan sun naulalles toistuu elokuvan taustamusiikissa. Kansansävelmän Tuoll' on mun kultani sovitus sisältää Kuusiston säveltämän intron. Kuusiston orkesteripartituurin osat ovat: "Auto", "Tukkilautat", "Arvid ja Helka", "Haitari", "Auto saapuu kylään", "Iltayö", "Aamu", "Yöstä aamuun", "Sunnuntai", "Helka ja Arvid tontilla", "Nokia", "Syrjämäki, Arvid ja Helka", "Santra ja isäntä, Telirannan isäntä", "Jalmari ja hevonen", "Murha", "Jalmarin öinen hevoskyyti", "Nokia", "Telirannan isäntä" ja "Loppumusiikki". Ihmiset suviyössä elokuvan kokonaismusiikille Taneli Kuusisto antoi opusnumeron 46. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta. |
||||||||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||||||||
|
suomi |