Haku

Kesäillan valssi

I sommarkvällen (ruotsinkielinen nimi)
Vals i sommarnatt (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
A Summer Night's Waltz (englanninkielinen käännösnimi)
La Valse d'un soir d'été (ranskankielinen käännösnimi)
Walzer eines Sommerabends (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Kesäillan valssi

Hannu Lemisen ohjaama ja yhdessä Usko Kempin kanssa käsikirjoittama historiallinen draama Kesäillan valssi (1951) sijoittuu viime vuosisadan vaihteen Suomeen. Oskar Merikannon musiikin ympärille rakentuva elokuva kertoo köyhän muusikon Lauri Alangon (Leif Wager) ja rikkaan Grahnin perheen tyttären Anninan (Eeva-Kaarina Volanen) rakkaustarinan. Anninan perhe ei katso suhdetta hyvällä, ja parin onnea koettelee myös Laurin paheneva silmäsairaus.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Eeva-Kaarina Volanen, Annina Grahn
Leif Wager, maisteri Lauri Alanko, muusikko
Salli Karuna, Viktorina Grahn
Uuno Laakso, senaattori Konrad Grahn
Aino Lohikoski, Linda, Laurin täti
Reino Valkama, pasunisti Manu Kallio
Toini Vartiainen, Else Nurmela, Hennan sisar
Ekke Hämäläinen, luutnantti Carl-Erik Grahn
Sirkka Osmala, Lea Qvist
Heikki Savolainen, luutnantti Lennart Hjelm, "Lennu"
Martti Similä, Filharmonisen Orkesterin kapellimestari
Rauha Puntti, Marjaana Haavisto
Elli Ylimaa, maisteri Sophie Blom
Ossi Korhonen, hovimestari
Osmo Pöntinen, herra ravintolassa
Paavo Hukkinen, laskunperijä
Rauni Luoma, Henna Kallio
Toivo Lahti, vuokraemännän mies
Hilkka Hannikainen, sairaanhoitajatar
Kaarlo Wilska, pihalaulaja
Kerttu Salmi, vuokraemäntä
Eero Viitanen, Riku Nurmela, Hennan veli
Kreditoimattomat näyttelijät
Birger Kortman, viulunsoiton oppilas
Pirkko Raitio, Minna, Grahnien kotiapulainen
Eini Liukko, tyttökoululainen Elsen luona
Lauri Lahtinen, laulusolisti kappaleessa Merellä
Emil Vinermo, antiikkikauppias
Arvo Jorma, tarjoilija ravintolassa
Yrjö Jartola, muusikko (lyömäsoittimet)
Paavo Berglund, muusikko (viulu)
Toivo Salovuori, muusikko (viulu)
Eero Lindroos, muusikko (kontrabasso)
Hans Alvas, muusikko (huilu)
Emil Karppinen, muusikko (sello)
Väinö Aho, muusikko (kontrabasso)
Lauri Ojala, muusikko (trumpetti)
Olavi Paljakka, muusikko (fagotti)
Reino Salo, muusikko (trumpetti)
Georg Harpf, muusikko (sello)
Olavi Lampinen, muusikko (pasuuna)
Aarne Laukkonen, muusikko (viulu)
Hjalmar Kullberg, muusikko (käyrätorvi)
Paavo Berglund, muusikko (viulu)
Mario Sgobba, muusikko (klarinetti)
Boris Hippolit Studnitzky, muusikko (oboe)
Kalle Katrama, muusikko (käyrätorvi)
Eddie Rönnqvist, muusikko (klarinetti)
Evert Lindén, muusikko (viulu)
Eino Rautasuo, muusikko (viulu)
Anton Hyökki, muusikko (viulu)
Erkki Heinonen, muusikko (viulu)
Hans Christian Jensen, muusikko (viulu)
Rafael Karima, laulusolisti kappaleessa Oi muistatko vielä sen virren
Olavi Tilli, muusikko (viulisti Oi muistatko vielä sen virren -laulussa)
Artto Granroth, muusikko (sellisti loppukohtauksessa)
Erkki Aaltonen, muusikko (viulisti loppukohtauksessa)
Raija Varpio, kuorolainen loppukohtauksessa
Laina Laine, nainen konsertissa
Mai-Brit Heljo, kokotti kahvilassa (poisleikattu rooli)
Muut tekijät
Risto Orko, tuotantojohto
Hannu Leminen, käsikirjoittaja
Usko Kemppi, käsikirjoittaja
Marius Raichi, kuvaaja
Harald Koivikko, äänittäjä
Martti Similä, musiikin sovitus sekä orkesterin johto
Ville Hänninen, lavastaja
Oskar Merikanto, musiikki
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
klaffi: Risto Aalto, herra Koukku kuvausryhmän jäsen: Terho Ropponen valoryhmä: Alvar Lindqvist, Matti Julin, Reijo Uhlenius, Unto Nenonen kuvaussihteeri: Lisa Nylund valokuvat: herra Pitkänen (Lähde: Veikko Äikäksen käsikirjoituskappale)
Kreditoimattomat
Kaarlo Nuorvala, käsikirjoittaja
Armas Laurinen, leikkaaja
Bure Litonius, puvut
Eino Räisänen, studiopäällikkö
Maunu Kurkvaara, ohjaajan apulainen
Aarre Ekholm, kamera-assistentti
Pentti Hämäläinen, äänittäjän assistentti
Paavo Hukkinen, järjestäjä
Veikko Äikäs, järjestäjä
Siviä Friskberg, kampaaja
Oili Vankka, naamiointi
Kauno Silvola, kuvausryhmän jäsen
Kaisu Vihervuori, muusikko (Eeva-Kaarina Volasen lauluosuudet)
Leif Wager, muusikko (laulu)
Wolde Jussila, muusikko (Leif Wagerin viuluosuudet)
Lauri Lahtinen, muusikko (laulaja kappaleessa Merellä)
Vilho Ryymin, muusikko (laulaja kappaleessa Vallinkorvan laulu)
Väinö Hannikainen, muusikko (kantele kappaleessa Vallinkorvan laulu)
Rafael Karima, muusikko (laulaja kappaleessa Oi muistatko vielä sen virren)
Pentti Myllynen, muusikko (lintujen äänet)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
23 941 117 mk
Julkaistu
1951
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
05.10.1951
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kaleva, Kino-Palatsi
Pori: Kino-Palatsi
Riihimäki: Apollo
Tampere: Ilves, Kino-Palatsi
Turku: Kino-Palatsi
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 07.10.1951 Kuopio: Scala; Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 02.11.1951 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 04.11.1951 Oulu: Aula ensi-iltakierros
  • 14.09.1952 Vaasa: Ritz ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 28.12.1963 MTV1 Katsojia: 930 000
  • 13.02.1977 MTV1 Katsojia: 2 087 000
  • 06.12.1982 MTV1 Katsojia: 996 000
  • 04.01.1989 TV2 Katsojia: 355 000
  • 24.12.1993 TV2
  • 21.06.1997 YLE TV1
  • 01.01.2000 YLE TV2
  • 22.06.2002 YLE TV2
  • 23.06.2004 YLE TV1
  • 17.07.2007 YLE TV2
  • 11.01.2011 YLE TV2
  • 16.08.2013 YLE TV1
  • 23.04.2015 YLE TV1
  • 26.06.2017 Yle TV1
  • 20.03.2019 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki:
Helsingin Kirurginen sairaala Kasarmikatu 11-13 (tyttökoulu), Tuurholman kartano ja sen puisto Laajasalon Tullisaaressa (Grahnien huvila), Suomalaisen Oopperan sisäänkäynti Bulevardi 23-27 (Annina ja Lauri oopperatalon edustalla), ravintola Alppila ja viereinen soittolava (Lauri ostaa Anninalle kukkia, Carl-Erik tulee samaan ravintolaan ja Lauri ja Annina pakenevat), Vegankatu 10 Hermannissa (pako rattailla), Juhani Ahon tie 5 Eirassa (Laurin ja Anninan 1. asunto), portti ja sisäpiha Kivenhakkaajankatu 2 Punavuoressa (Laurin ja Anninan asuintalo köyhälistökorttelissa), Suomi-Filmin studion rakennus Munkkisaaressa (Laurin työpaikan eli ravintolan viereinen talo)

Porvoo:
Diktarhemmet Välikatu 17 (Laurin poikamiesasunto), Vuorikatu 17 (Annina viheltää vaunuissa Laurin poikamiesasunnon ulkopuolella), Tuomiokirkon viereinen puisto (Lauri sateessa puistossa)

Hämeenlinna:
Aulangon puisto (Annina ja Lauri luontoretkellä) ja Joutsenlampi (soutelu lammella, Annina-laulu), linnan rauniot Aulangolla (Lauri esittää runoelmassa Annina-serenadia linnanneidolle)

Nurmijärvi:
Vanha-Klaukan tila Lepsämäntie 122 Klaukkalassa (Nurmelan huvila Hattulassa)

Espoo:
Nupurinjärven ranta Nupurin kartanon kohdalla (kesänviettoa rannalla)

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.

Sisäkuvat

Helsinki:
Suomalainen Ooppera Bulevardi 23-27 (Annina ja Lauri oopperatalon eteishallissa ja aition edustalla ja aitiossa), asuintalon porraskäytävä Juhani Ahon tie 5 Eirassa (Alankojen kaupunkiasuintalon porraskäytävä), Helsingin kaupungintalon juhlasali Pohjoisesplanadi 11-13 (Kesäillan valssi –loppukonsertti)

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.

Studiot

Helsinki: Suomi-Filmin Munkkisaaren studiot

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Kuvausaika
Kesä 1951
Sisältöseloste

Pikkukaupunki vuonna 1898. Maisteri Lauri Alanko, muusikko ja säveltäjä, johtaa tyttökoulun kuoron viimeisiä harjoituksia ennen kesälomaa. Kuorossa laulava Annina Grahn haluaa Laurin antavan hänelle yksityistunteja kesän aikana: mies lupautuu ja tyttö saa myös äitinsä vastahakoisen suostumuksen.

Laulutuntien myötä Laurin ja Anninan suhde kehittyy läheisemmäksi. Lauri kutsuu Anninan kävelyretkelle luontoon ja esittää tälle edellisenä yönä säveltämänsä uuden laulun, "Serenadin Anninalle", joka puhkeaa kuvaelmaksi trubaduurista ja linnanneidosta. Kisaillessaan miehen kanssa Annina putoaa vahingossa veteen ja joutuu pukunsa kuivuessa piileskelemään pensaikossa, jolloin Annikan ystävättäret näkevät heidät. Tytöt eivät tunnista Anninan seuralaista, mutta epäilevät että tämä on luutnantti Lennart Hjelm, Anninan upseeriveljen Carl-Erikin ystävä, jonka tiedetään tavoittelevan tyttöä. Myös Annina antaa ymmärtää, että mies on ollut Lennart.

Annina pyytää Laurin säestäjäkseen syntymäpäivilleen, jolloin hän tulee täysi-ikäiseksi. Juhla huipentuu Laurin säveltämään Kesäillan valssiin: Lauri ja Annina vetäytyvät puistoon haaveilemaan kahden kesken, mitä tytön äiti pitää sopimattomana. Nuoret tapaavat uudelleen Helsingin filharmonikkojen konsertissa, viettävät iltaa kahvilassa, mutta livahtavat pois Carl-Erikin ja Lennartin ilmestyessä paikalle ja kuluttavat kesäyön yhdessä tunnelmoiden.

Kotona Annina joutuu tiukkaan kuulusteluun: äiti pitää julkitulleita tapahtumia skandaalina ja painostaa Anninaa kihloihin Lennartin kanssa. Annina kirjoittaa Laurille olevansa kotiarestissa, mutta onnistuu myöhemmin tapaamaan ulkona odottavan miehen. Lauri rohkaisee mielensä ja pyytää senaattori Grahnilta Anninan kättä: äiti kuitenkin puuttuu asiaan ja kieltää liiton ehdottomasti. Kun Annina sanoo rakastavansa Lauria, äiti uhkaa lähettää hänet tädin luokse Tukholmaan.

Samana yönä Annina karkaa kotoaan Laurin luo jättäen kirjeen, jossa kertoo menevänsä naimisiin Laurin kanssa. Carl-Erik tulee hakemaan tyttöä takaisin, mutta Lauri ja Annina juonivat käyttöönsä hänen vaununsa ja matkustavat Hattulaan, ystäviensä Manu ja Henna Kallion hoiviin. Carl-Erik seuraa rakastavaisia myös Hattulaan: Annina kieltäytyy lähtemästä hänen mukaansa ja ilmoittaa häiden olevan kolmen viikon kuluttua. Häät vietetään, seuraavana aamuna vieraat tapaavat morsiusparin ilakoimasta uimarannassa, missä he laulavat hääserenadinsa.

Kaksi vuotta kuluu. Lauri ja Annina ovat asettuneet Helsinkiin, miehellä on paikka filharmonikkojen viulistina, samalla kun hän säveltää ja antaa yksityistunteja. Heidän elämänsä on "köyhää mutta rikasta". Heikot silmät ovat kaiken aikaa vaivanneet Lauria: ankarassa työpaineessa hänen silmäsairautensa pahenee ja hän on vaarassa menettää näkönsä. Annina ilmoittaa olevansa raskaana. Lauri yrittää jatkaa soittamista orkesterissa opettelemalla nuotit ulkoa, mutta ennen pitkää hänen on jätettävä paikkansa.

Lauri sokeutuu kokonaan: he joutuvat muuttamaan halpaan kellariasuntoon, Annina myy korujaan ja hankkii itselleen työtä. Laurillekin järjestyy paikka ravintolapianistina. Carl-Erik osuu ravintolaan, jossa Lauri soittaa, tunnistaa lankonsa ja puhuu tälle loukkaavasti. Lauri lyö miestä viululla päähän ja hänet erotetaan. Vasta jälkeenpäin Carl-Erik saa kuulla, että Lauri on sokea. Samaan aikaan Annina on tullut hakemaan miestään, mutta lyyhistyy ravintolan ulkopuolelle lumihankeen. Carl-Erik löytää hänet, toimittaa sairaalaan ja saapuu Laurin luokse pyytämään anteeksi käytöstään ja kertomaan, että Annina on synnyttänyt pojan.

Lauri on onnellinen saadessaan lapsen syliinsä. Myös Anninan vanhemmat ovat tulleet sairaalaan ja tekevät sovinnon Laurin kanssa. Senaattori päättää lähettää Laurin saksalaisen silmälääkärin hoitoon. Lauri toipuu ja saa näkönsä takaisin. Filharmonikkojen kevätkauden päätöskonsertin viimeisenä numerona kuullaan Kesäillan valssi Laurin johtamana kuoro- ja orkesterisovituksena. Annina ja hänen vanhempansa seuraavat esitystä etupenkissä. Valssin edetessä Annina puhkeaa onnelliseen hymyyn.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Myötämielisyyden rintama otti Kesäillan valssin vastaan, myös huomautukset tulivat melko yhdensuuntaisina. "Kesäillan valssi on ehkä onnistunein musiikkiaiheinen elokuva, mitä Suomessa on tähän asti valmistettu", ylisti Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 7.10.1951). "Merikannon kauniit sävelet on punottu taitavasti juoneen (paljon taitavammin kuin useissa vastaavissa ulkolaisissa elokuvissa). Kuvaus on paikoitellen hyvinkin tunnelmarikasta. Lavastus on vakuuttavaa ja [- -] ohjaus edustaa vaativan miehen työtä."

"Musiikki on meillä tuskin koskaan aikaisemmin yhtä luontevasti liittynyt elokuvan tapahtumiin", kiitti myös E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 7.10.1951). "Kahden nuoren ihmisen suhdetta ei suomalaisessa elokuvassa ole ennemmin luultavasti kuvattu yhtä välittömästi ja raikkaasti kuin Kesäillan valssissa, jonka eräät puhtoiset rakkauskohtaukset sulokkuudessaan ovat pieniä helmiä. Vähäisin ohjaajan ansio ei ole menon vaivattomuus, kerronnan filmillinen luistavuus ja kepeys."

"Kesäillan valssi on filmillisesti parhaita viime vuosien kotimaisista elokuvista", arvioi J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 8.10.1951). "Se on ennen kaikkea vakuuttava osoitus Hannu Lemisen pätevästä ja ilmeikkäästä ohjaamisen taidosta. Elokuvassa on poikkeuksellisen huoliteltu ja [- -] myös kultivoitu leima, vaikka tarinan kuluneet ja yliromantisoidut käänteet eivät suinkaan ole liialla taiteellisuudella pilattuja. Käsikirjoitus, jonka Hannu Leminen on laatinut yhdessä Usko Kempin kanssa, on kovin epäitsenäinen ja sovinnainen."

J. A. E. (Jerker A. Eriksson, Nya Pressen 9.10.1951) antoi kriittisen analyysin: "Filmen är tudelad såtillvida, att utförandet är sobert och tilltalande, medan däremot handlingen är direkt pekoralistisk. Inledningen är helt näpen [- -] i en charmfull och sommarlätt ton [- -] mittparti däremot är djupt tragiskt, sentimentalt och överarbetat [- -]. Slutet är fullkomligt deprimerande, psykologiskt obefogat och kontrasterande mot handlingens tidigare förlopp. [- -] Hannu Lemmens regi är säker och klar, ibland inte utan ett visst bildmässigt artisteri. Många av scenerna äger dessutom en överraskande dramatisk fyllighet och kraft [- -]. Ställvis blandar han även samman tragik och galghumor [- -]".

Vahvana puolena nostettiin esiin Marius Raichin kameratyö, josta H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 11.10.1951) kirjoitti: "[- -] Marius Raichis fotografering som i fråga om mästerlig behärskning av kamerans möjligheter och bildernas rika lustre överträffar allt vad inhemsk film hittills presterat. Rent fotografiskt sett håller filmen en jämförelse med mycket högt kvalificerade utländska alster."

"Eeva-Kaarina Volanen sielukkaalla eläytymisellään ja hauraalla tytön olemuksellaan on kuin luotu tähän tehtävään [- -]", kiteytti T. P. (Tuovi Puupponen, Savon Sanomat 7.10.1951) yleisen mielipiteen. "Leif Wager on näyttelijänä parempi kuin ehkä koskaan ennen", ylisti puolestaan O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 11.10.1951). "Hän pääsee dramaattisiin nousuihin ja koko hänen olemuksessaan on suomalaisessa filmissä harvinaista kultivoituneisuutta."

"Näyttelijäsuoritukset ovat pienimpiä sivuosia myöten moitteetonta työtä", katsoi E. T-la ja antoi suurimman ansion "Eeva-Kaarina Volasen ja Leif Wagerin persoonalliselle viehätysvoimalle ja kehittyneelle näyttelijäntaidolle": "Suomalaisella elokuvalla on Wagerissa tämäntyyppisiin tehtäviin korvaamaton kyky käytettävissään. Eeva-Kaarina Volanen herättää senaattorintyttärenä huomiota paitsi tunnetulla ilmiömäisellä herkkyydellään, myös uusilta vaikuttavilta lämpimillä, kypsemmän naisellisuuden piirteillään."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Taustaa

Hannu Lemisen ohjaajanura oli alkanut vuonna 1941 Suomen Filmiteollisuudessa ja jatkui 1947 Adams Filmin palveluksessa. Talvella 1950 Leminen vieraili Suomi-Filmissä musiikkikomedian Amor hoi! ohjaajana ja siirtyi seuraavan vuoden keväällä yhtiöön vakinaiseksi kuuden vuoden ajaksi.

Lemisen kiinteän työsuhteen aloitti Kesäillan valssi, jonka lähtöideana oli Oskar Merikannon runsas musiikkituotanto. Alkuteksteissä todetaan: "Elokuvan tarinalla ei ole mitään tekemistä Oskar Merikannon elämäkerran kanssa, vaan se on täysin mielikuvituksen sanelema ja Merikannon kuolemattomien sävelten innoittama." Tarina on sijoitettu vuosiin 1898-1902, ja tapahtumapaikkoina ovat tarkemmin määrittelemätön, mutta Hämeenlinnaksi miellettävissä oleva pikkukaupunki sekä vuosisadan vaihteen Helsinki.

Hannu Lemisen ja Usko Kempin käsikirjoitukseen on merkitty kaikkiaan 32 Merikannon sävellystä, elokuvaan niitä on mahtunut 20. Leikkausvaiheessa on useita käsikirjoituksen jaksoja jätetty pois, ja myös loppua on lyhennetty. Verovapausanomuksessa tuottaja Risto Orko esitti: "Elokuvan tarkoituksena on esittää suurelle yleisölle mahdollisimman elävästi, kuvin väritettynä, Merikannon musiikkia. Sen tarkoituksena on osaltaan edistää Merikanto-renesanssia ja sillä tavoin vetää esiin eräs maamme viime vuosikymmenien kansanomaisimmista säveltäjistä. [- -] Olemme taas pyrkineet luomaan jotain sellaista, joka liittyisi suomalaiseen kulttuuriin, niin toivottomilta kuin tällaiset yritykset taloudellisesti tuntuvatkin."

Käsikirjoituksessa Anninan isä on kauppaneuvos - kuvausvaiheessa titteli on muutettu senaattoriksi. Juonirakennelmaan sisältyy anakronismi: Annina on tyttökoululainen, mutta kesällä vietettävien syntymäpäiväjuhlien aikana hänet todetaan täysi-ikäiseksi, vaikka täysi-ikäisyysraja tuohon aikaan oli 21 vuotta.

Kesäillan valssin kuvasi Ranskasta Suomeen palannut Marius Raichi. Edellisen elokuvansa Suomessa hän oli kuvannut vuonna 1945 (Mikä yö!). Talviset katunäkymät lumikinoksineen lavastettiin keskellä kesää Munkkisaaren studion pihalle. Kuvissa näkyy myös Suomi-Filmin studiorakennusta.

Kaarlo Wilskan sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Vilska ja Rauha Puntin sukunimi on muodossa Puntti-Laakso. Salli Karunan roolihahmon nimi on vaihdettu kuvausvaiheessa Wilhelminasta Viktorinaksi. Mai-Brit Heljon rooli kokottina on leikattu pois valmiista elokuvasta.

Yleisömenestys oli Rovaniemen markkinoilla -elokuvan ohella selvästi vuoden paras. Elokuva-Aitan äänestyksessä Kesäillan valssi oli ylivoimainen yleisösuosikki. Menestys poiki Kesäillan valssille kolme vuotta myöhemmin eräänlaisen jatko-osan Onnelliset.

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Musiikki

1. Alkumusiikki
Säv. Oskar Merikanto, sov. Martti Similä
Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 30".


2. Kevätlinnuille etelässä
Säv. Oskar Merikanto, san. J.H. Erkko, sov. Martti Similä
Es. Eeva-Kaarina Volanen, laulu, "tyttökoululaisten kuoro ja orkesteri" sekä Leif Wager, urkuharmoni (playback, Kaisu Vihervuori, laulu, naiskuoro, piano ja orkesteri, joht. Martti Similä), 0' 55".


3. Kun päivä paistaa
Säv. Oskar Merikanto, san. J.H. Erkko, sov. Martti Similä
Es. Eeva-Kaarina Volanen, laulu ja piano (playback, Kaisu Vihervuori, laulu, piano- ja orkesterisäestys, joht. Martti Similä), 0' 55".


4. Idylli
Säv. Oskar Merikanto, sov. Martti Similä
Es. Leif Wager, viulu (playback, Wolde Jussila, viulu), 0' 35".


5. Miksi laulan
Säv. Oskar Merikanto, san. J.H. Erkko, sov. Martti Similä
Es. Eeva-Kaarina Volanen, laulu, ja Leif Wager, laulu ja piano (playback, Kaisu Vihervuori ja Leif Wager, laulu, piano- ja orkesterisäestys), 1' 00".


6. Annina
Säv. Oskar Merikanto, san. Daniel Fallström, suom. tuntematon, sov. Martti Similä
1) Es. Leif Wager, laulu ja luuttu (playback, harppu- ja orkesterisäestys, joht. Martti Similä), 1' 50".
2) Leif Wager, laulu (off, harppu- ja orkesterisäestys, joht. Martti Similä), 0' 40".


7. Kas oksa värähtää
Säv. Oskar Merikanto, san. Sándor Petőfi, suom. Jussi Snellman, sov. Martti Similä
Es. Eeva-Kaarina Volanen, laulu, ja Leif Wager, piano, Rauha Puntti-Laakso, sello sekä kolme "tyttökoululaista", viulu (playback, Kaisu Vihervuori, laulu, piano- ja jousiyhtyesäestys, joht. Martti Similä), 0' 55".


8. Kesäillan valssi
Säv. Oskar Merikanto, san. Aapo Similä, sov. Martti Similä
1) Es. "tyttökoululaisten yhtye" (playback, piano ja jousiyhtye), 1' 45".
2) Es. Eeva-Kaarina Volanen, hyräily (100 %), 0' 05".
3) Es. "ravintolayhtye" (playback, piano ja jousiyhtye), 1' 50".
4) Es. Ekke Hämäläinen, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 05".
5) Harmonikka (off), 1' 10".
6) Es. Eeva-Kaarina Volanen, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 05".
7) Es. kuoro ja orkesteri joht. Leif Wager (playback, sopraanosolisti, sekakuoro ja orkesteri, joht. Martti Similä), 2' 30".
Levytys:
Kuoro ja Leijona-konserttiorkesteri, joht. Martti Similä; Leijona A-207, 1951.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 6 - Musiikkia elokuvista 1950-1951; Artie Music AMCD 1049 (2016).


9. Merellä
Säv. Oskar Merikanto, san. J.H. Erkko, sov. Martti Similä
Es. Lauri Lahtinen, laulu, ja orkesteri, joht. Martti Similä (playback), 2' 50".
Levytys:
Lauri Lahtinen ja Leijona-orkesteri, joht. Martti Similä; Leijona A-208, 1951.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 6 - Musiikkia elokuvista 1950-1951; Artie Music AMCD 1049 (2016).


10. Onnelliset
Säv. Oskar Merikanto, san. Aleksis Kivi, sov. Martti Similä
Es. Eeva-Kaarina Volanen ja Leif Wager, laulu (playback, Kaisu Vihervuori ja Leif Wager, laulu, huilu- ja orkesterisäestys), 0' 50".


11. Romanssi oopperasta Pohjan neiti
Säv. Oskar Merikanto, sov. Martti Similä
Es. Leif Wager, viulu (playback, Wolde Jussila, viulu), 0' 20".


12. Satuballaadi ("Kettu se lähti naimateille") op. 14 nro 8 musiikkinäytelmästä Juhannustulilla
Säv. Oskar Merikanto, san. Larin-Kyösti, sov. Martti Similä
Es. Aino Lohikoski, Rauni Luoma ja Toini Vartiainen, laulu, Reino Valkama, pasuuna, sekä Eero Viitanen, laulu ja harmonikka (playback, harmonikka- ja pasuunasäestys), 0' 25".


13. Nyt on juhannus op. 14 nro 1 musiikkinäytelmästä Juhannustulilla
Säv. Oskar Merikanto, san. Larin-Kyösti, sov. Martti Similä
Es. Rauni Luoma ja Toini Vartiainen, laulu, sekä Reino Valkama, harmonikka (playback, harmonikkasäestys), 0' 50".


14. Laula tyttö
Säv. Oskar Merikanto, san. J.H. Erkko
Es. Leif Wager, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 0' 40".


15. Sampan ballaadi op. 14 nro 4 musiikkinäytelmästä Juhannustulilla ("Kylän pelimanni viuluhun suuttuissaan rajasuutariksi vaihtui - -")
Säv. Oskar Merikanto, san. Larin-Kyösti, sov. Martti Similä
1) Es. Leif Wager, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 0' 20".
2) Es. Reino Valkama, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 0' 20".


16. Kullan murunen
Säv. Oskar Merikanto, san. J.H. Erkko, sov. Martti Similä
Es. Leif Wager, viulu (playback, Wolde Jussila, viulu), 0' 55".


17. Sinfonie Nr. 2 D-Dur / Sinfonia nro 2 D-duuri op. 36
IV osa Allegro molto
Säv. Ludwig van Beethoven
Es. orkesteri, joht. Martti Similä (playback), kahteen kertaan, yht. 1' 05".


18. Tšetvertaja sinfonija f-minor / Sinfonia nro 4 f-molli
osa Finale - Allegro con fuoco
Säv. Pjotr Tšaikovski
Es. orkesteri, joht. Martti Similä (playback), 1' 00".


19. Se kolmas
Säv. Oskar Merikanto, sov. Martti Similä
Orkesteri (off), 1' 25".


20. Vallinkorvan laulu
Säv. Oskar Merikanto, san. Aukusti B. Mäkelä (= Ernst Ivar Roini), sov. Martti Similä
Es. Kaarlo Wilska, laulu ja kantele (playback, Vilho Ryymin, laulu, ja Väinö Hannikainen, kantele), 2' 05".
Levytys:
Vilho Ryymin, Väinö Hannikainen (kantelesäestys); Leijona A-209,
1951.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 6 - Musiikkia elokuvista 1950-1951; Artie Music AMCD 1049 (2016).


21. Kuin hiipuva hiillos tummentuu
Säv. ja sov. Oskar Merikanto
Es. Leif Wager, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 1' 20".


22. Oi muistatko vielä sen virren
Säv. Oskar Merikanto, san. Eino Leino ja Juho Railio, sov. Martti Similä
Es. Rafael Karima, laulu, ja soitinyhtye (playback, soitinyhtyeen säestys), 1' 15".

Huomautuksia:
Alkumusiikki koostuu Oskar Merikannon sävellyksistä Kesäillan valssi ja Romanssi.

Ekke Hämäläinen viheltää Johann Strauss II:n wieniläisvalssia Künstlerleben / Taiteilijaelämää op. 316 (100 %), 0' 05".

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
3711
Tarkastuspäivä
02.10.1951
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2650 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Osia
6
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
21.08.2018
Kesto/leikattu
01:38:07
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
97 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi