Haku

Mitäs me taiteilijat

Oss konstnärer emellan (ruotsinkielinen nimi)
Just We Artists (englanninkielinen käännösnimi)
Nous autres artistes (ranskankielinen käännösnimi)
Ja, ja, wir Künstler (saksankielinen käännösnimi)
Tanner on valttia (työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Mitäs me taiteilijat

Ville Salmisen ohjaama musiikkikomedia Mitäs me taiteilijat (1952) sijoittuu 1910-luvun Helsinkiin. Vaudeville-teatterin johtaja (Kaarlo Halttunen) etsii uusia esiintyjiä entisen vetonaulan (Leif Wager) jouduttua luopumaan laulajan urastaan. Lukuisista esiintyjäkokelaista kiinnityksen saa laulaja P. Waltteri Vitikka (Sakari Halonen). Samaan aikaan vahtimestari (Uuno Laakso) yrittää pitää järjestystä yllä teatterissa.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Uuno Laakso, vahtimestari Akseli Hynynen
Sakari Halonen, näyttelijä P. Waltteri Vitikka
Siiri Angerkoski, Albertiina Hoikkanen
Assi Nortia, Sylvia, koreografi ja tanssijatar
Leif Wager, laulaja Valde Kannel
Kaarlo Halttunen, Olympos-teatterin johtaja
Anton Soini, Andersson, tanssivan hiiren omistaja
Evald Terho, pianisti
Harri Sinijärvi, pianonvirittäjä
Aarne Laine, 4. pitkäviiksinen poliisi
Viljo Someroja, 3. pitkäviiksinen poliisi
Irja Koskinen, koominen tanssija
Alexander Saxelin, koominen tanssija
Klaus Salin, koominen tanssija
Kaarlo Wilska, 1. pitkäviiksinen poliisi
Matti Aulos, 2. pitkäviiksinen poliisi
Alf Salin, "passipoliisi"
Kreditoimattomat näyttelijät
Mirja Karisto, tanssityttö
Virpi Laristo, tanssityttö
Maija Routavuo, tanssityttö
Ulla Sandqvist, tanssityttö
Lea Wallin, tanssityttö
Auvo Nuotio, tenori
Otto Noro, kapakoitsija
Pentti Viljanen, kulissimies
Aarne Kajonterä, kulissimies
Heimo Lepistö, komisario
Veijo Pasanen, teatteriavustaja
Veikko Jääskeläinen, teatteriavustaja
Rauno Kuosmanen, teatteriavustaja
Pentti Siimes, teatteriavustaja
Mikko Sergejeff, näyttämömies
Uno Onkinen, tanssija
Eric Häggblom, tanssija loppukohtauksessa
Edvin Kajanne, Vitikan asuintalon talonmies
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Maire Hyvönen (Lähde: SKF 4)
Muut tekijät
Kauno Laine, kuva
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Yrjö Saari, ääni
Harry Bergström, musiikki
Ville Salminen, lavastaja
Airi Säilä, tanssit
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
T. J. Särkkä, tuottaja
Toivo Kauppinen, käsikirjoittaja
Ville Salminen, käsikirjoittaja
Olavi Suominen, naamiointi
Tuulikki Uskali, kampaaja
Alf Salin, studiopäällikkö
Maila Toivo, kuvaussihteeri
Kaarlo Wilska, järjestäjä
Pentti Auer, kamera-assistentti
Erkki Tolvanen, valokuvat
Eka Karppanen, alkutekstit
Heimo Palander, alkutekstien animaatiokuvaus
Ville, laulujen sanat
Auvo Nuotio, muusikko (laulu)
Leif Wager, muusikko (laulu)
Sakari Halonen, muusikko (laulu)
Assi Nortia, muusikko (laulu)
Siiri Angerkoski, muusikko (laulu)
Uuno Laakso, muusikko (laulu)
Kokoonpanot
Metro-Tytöt, lauluyhtye
Kipparikvartetti, lauluyhtye
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
11 553 804 mk
Julkaistu
1952
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.03.1952
Ensi-iltapaikat
Tampere: Petit
Turku: Pallas
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 06.04.1952 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 11.04.1952 Helsinki: Bio-Bio, Tenho ensi-iltakierros
  • 13.04.1952 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 04.05.1952 Jyväskylä: Suomi-Elo ensi-iltakierros
  • 11.05.1952 Lahti: Kinema ensi-iltakierros
  • 01.06.1952 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
  • 24.08.1952 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 04.03.1978 MTV2 Katsojia: 1 140 000
  • 10.04.1990 TV1 Katsojia: 192 000
  • 05.10.1994 TV1
  • 16.11.2004 YLE TV2
  • 25.04.2006 YLE TV2
  • 26.11.2008 YLE TV2
  • 21.03.2011 YLE TV2
  • 17.09.2012 TV1
  • 17.06.2014 YLE TV1
  • 21.06.2017 Yle TV1
  • 19.06.2019 Yle TV1
Kuvauspaikat
Studiot

Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Kuvausaika
Syksy 1951 - talvi 1952
Sisältöseloste

Helsinki 1910-luvun alkupuoliskolla. Vaudeville-teatteri Olympos on ilmoittanut ottavansa uusia esiintyjiä. Tarjokkaista on tungosta, vahtimestari Akseli Hynynen yrittää pitää järjestystä yllä. Etenkin mieslaulajaa tarvitaan, sillä Valde Kannel on sairastunut ja menettänyt äänensä. Sylvia, teatterin tähtitanssijatar ja koreografi, epäilee, että Valden on vaihdettava alaa. Näyttelijä nimeltä P. Waltteri Vitikka pääsee sisään Akselin huomaamatta ja antaa juoksupojaksi naamioituneena laulunäytteen, johon johtaja on tyytyväinen. Akseli kuitenkin kantaa närää Waltteria kohtaan.

Neiti Albertiina Hoikkanen ilmestyy johtajan puheille ja saa järkytyksekseen kuulla, että johtaja ei olekaan Akseli, joka asuessaan hänen luonaan "on käyttäytynyt petollisesti". Tällä välin Akseli on luvannut koe-esiintymisen valkoisen hiiren omistajalle, jonka hoidokki pääsee karkuun kesken esityksen ja pelästyttää tanssitytöt. Pitkäviiksiseksi poliisiksi sonnustautunut Waltteri pelastaa tilanteen improvisoidulla laulullaan: johtaja haluaa palkata hänet, mutta Akseli on ehtinyt heittää miehen ulos. Hiiri säikäyttää myös Albertiinan, jonka Akseli joutuu kantamaan kotiin. Perillä Albertiina alkaa heti hemmotella miestä ja kotiuttaa tätä uudelleen taloon, mutta Akseli loukkaantuu ja lähtee, kun toinen muistuttaa häntä kolmen markan velasta.

Johtaja on määrännyt Akselin etsimään pitkäviiksisen poliisin: aamulla heitä ilmoittautuu neljä. Myös Waltteri liittyy heidän laulunumeroonsa poliisiksi naamioituneena ja kertoo, että edellisen illan poliisi on näyttelijä nimeltä P. Waltteri Vitikka. Akseli lähtee tapaamaan Vitikkaa tämän asunnolle ja kohtaa Waltterin tällä kertaa posetiivarin asussa ja onnistuu houkuttelemaan miehen kanssaan teatteriin. Johtaja ja Waltteri pääsevät yhteisymmärrykseen. Esitykset ovat loppuunmyytyjä, Waltterista tulee teatterin tähti ja hän teettää itsestään ison julisteen. "Vitikka on valttia", kuuluu iskulause.

Toipumislomaa maalla viettänyt Valde ilmestyy teatteriin ja kosii Sylviaa, joka vastaa välttelevästi. Mustasukkaisena Valde seuraa Sylvian ja Waltterin yhteistanssia ja toteaa katkerana, että "teatterissa on siis uusi sankari". Waltteri yrittää turhaan hälventää Valden epäluuloja. Sylvia puolestaan vie Waltterin pukuhuoneeseen ja sanoo, että hänen ja Valden välillä ei ole mitään: Waltteri kääntää romanttisen dueton pilaksi. Toisaalla Albertiina yrittää kaiken aikaa hyvitellä Akselia, joka tuskastuneena ajaa naisen ulos.

Valde seuraa kulisseissa Sylvian ja muiden tanssijoiden tangoesitystä. Äkkiä hän heittää veitsen lattiaan ja alkaa tanssia mustasukkaisen rakastajan roolia Sylvian partnerina herättäen hilpeyttä yleisössä. Kun Valde karkaa paikalta, Waltteri lähtee hänen peräänsä. Akselin tehtäväksi jää täyttää aukko ohjelmassa ja hän improvisoi ohjelmanumeron yhdessä Albertiinan kanssa. Akseli luulee pilanneensa esityksen ja uhkaa lähteä merille. Aamun sanomalehdissä esitys saa kuitenkin hyvät arvostelut ja selviää, että Albertiina on entinen sirkustaiteilija, joka on perinyt talonsa sillä ehdolla, että pysyy poissa areenalta. Nyt hän haluaa luoda yhdessä Akselin kanssa teatteriuran, jonka sukulaiset kenties hyväksyvät. Myös Waltteri on sitä mieltä, että he ovat "yhdessä taiteilijoita, mutta eivät erikseen", ja puhuu johtajalle heidän sekä myös Valden puolesta: tästä voi kehittyä hyvä tanssipartneri Sylvialle. Waltterin ansiosta Valde ja Sylvia löytävät jälleen toisensa.

Akselin ja Albertiinan itämaisen tanssi- ja laulunumeron jälkeen johtaja ehdottaa heille sopimusta. Kaikki ryhtyvät harjoittelemaan uutta ohjelmanumeroa nimeltä "Albertiinan uni": Waltteri ja tytöt esiintyvät Amorin osissa, Akseli ja Albertiina hääparina; Sylvia ja Valde tanssivat ja laulavat yhdessä, muut parit liittyvät mukaan tanssiin, viimeisinä Akseli ja Albertiina.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

SF:n musiikkikomedia ei innostanut arvostelijoita pitkiin pohdintoihin. E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 20.4.1952) tiivisti yleisvaikutelman: "Ylen vaatimaton ja tekijöittensä selvästä väsähtäneisyydestä kielivä sepite Mitäs me taiteilijat on, mutta ei niin tuiki kelvoton - Rovaniemen markkinoitten jälkeen on voinut odottaa melkein mitä tahansa - kuin etukäteen pelkäsin."

P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 13.4.1952) yritti nähdä myönteisiä puolia: "Uutta on filmissä lähinnä Harry Bergströmin musiikki, joka myös on parasta elokuvassa sekä suurimmalta osalta myös näyttelijät. Ville Salminen on koettanut keittää etupäässä entisistä aineksista uudenmakuista ja keksinyt ainakin hyvää herkkumaustetta - ryhmän kauniita ja taitavasti tanssivia tyttölapsia, joita mielellään katselisi jo tässä filmissäkin enemmän."

Myöskään J. A. E. (Jerker A. Eriksson, Nya Pressen 12.4.1952) ei tuominnut yritystä: "Ungefär en tredjedel av filmen håller Ville Salminen tempot uppe och under det avsnittet tar man del i en periodpjäs, berättad med charm och humor, en leende bagatell med en svag prägel av vemod. Men sedan tacklar filmen av och storyn förlorar sin friska ton. Jämförs med diverse showspektakel från Hollywood är Oss konstnärer emellan dock givande ty dess eskapism är inte grund och vulgär; genom att den aldrig sjunker i löjlig sentimentalitet eller dagdrömmen, genom att den är så lätt i konstruktionen är den genomgående gladlynt och inte falsk. Vilket inte hindrar att den som film betraktad är relativt intetsägande. Och hur länge dröjer det innan inhemsk film inser att korpulenta människor inte är den enda saliggörande humoristiska källan?"

"On synti ja häpeä tuhlata hyviä näyttelijavoimia tökeröihin tehtäviin, joissa ei saa edes kevyttäkään naurua irti", vihoitteli M. S. (Maija Savutie, Vapaa Sana 15.4.1952), kun taas E. T-la myönsi, että "näyttelijöistä pystyvät Uuno Laakso ja Siiri Angerkoski - ensi luokan kykyjä kun ovat - silloin tällöin miten kuten huvittelemaankin, samoin Sakari Halonen juoksupojan kuplettiaan esittäessään."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Taustaa

Kaksi ensimmäistä Tanner-elokuvaa Orpopojan valssi (1949) ja Tytön huivi (1951) perustuivat Inkeri Marjasen käsikirjoituksiin. Kolmannen Tanner-elokuvan käsikirjoituksen Tanner on valttia teki sen sijaan kirjailija Toivo Kauppinen alias Topias. Ehkäpä Tytön huivin heikon yleisömenestyksen pelästyttämänä elokuvan Tanner-hahmon nimi muutettiin kuvattaessa P. Waltteri Vitikaksi. Roolin sai esitettäväkseen Sakari Halonen, aikaisempien elokuvien Tanner.

Mitäs me taiteilijat tapahtuu vuosisadan alun helsinkiläisessä vaudevilleteatterissa; käsikirjoituksessa teatterin nimenä oli Helicon, elokuvassa se on Olympos. Tapahtumat ovat ajoitettavissa vuosien 1912-17 väliin.

Tapansa mukaan Ville Salminen muokkasi käsikirjoitusta, joka tanssi- ja laulujaksojen osalta olikin varsin ylimalkainen: "Kuvajako musiikin mukaan", "Tähän keksittävä pieni revyyjuoni" ja "Laulun aikana muodostuu jonkinlainen pieni tanssikin". Skenaristin loppunousuksi sijoittama "'Kulkurin valssista' muodostettu revyy" on vaihdettu "Albertiinan uneksi".

Olympoksen johtajan työhuoneen seinällä roikkuvan, pitkittäin taitetun sanomalehden etusivulla nimestä on näkyvissä milloin SUOME, milloin TAR, kun kuvakulmaa on vaihdettu kesken kohtauksen. Lehti sinänsä on anakronismi - Suometar ilmestyi vuosina 1847-1866, sen jatkajana Uusi Suometar taas 1869-1918.

Koko elokuvassa ulkokuvia on vain yksi. Siiri Angerkosken ja Sakari Halosen koomisessa Tulipalopolkassa heidän sijaisnäyttelijöinään esiintyivät Irja Koskinen ja Klaus Salin. P. Waltteri Vitikan suuhun on pantu pieni piikki kriitikoille: "Arvostelijat tietävät aina mitä he puhuvat."

Elokuvan nimessä sana Taiteilijat ja ruotsinkielisessä nimessä sana Konstnärer on alkuteksteissä kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kaarlo Wilskan sukunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Vilska.

Tuottajan valitettua elokuvalautakuntaan 25 %:n rangaistusvero aleni 15 %:iin. Elokuvan yleisömenestys oli vuoden heikoimpia.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Musiikki

1. Kun sanat eivät riitä
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Ville (= Vilho Koljonen)
1) Es. Auvo Nuotio, Mirja Karisto, Virpi Laristo, Maija Routavuo, Ulla Sandqvist ja Lea Wallin, laulu sekä Evald Terho, piano (playback, Auvo Nuotio ja Metro-tytöt, laulu, piano- ja viihdeorkesterisäestys), 1' 15".
2) Es. Leif Wager, laulu ja Evald Terho, piano (playback, pianosäestys), 0' 40".
Levytys:
Univox-yhtye, joht. Harry Bergström; Finlandia P-200, toukokuu 1954.


2. Mitäs me taiteilijat
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Ville (= Vilho Koljonen)
1) Es. Sakari Halonen, laulu (playback, piano ja viihdeorkesterisäestys), kahteen otteeseen, yht. 1' 50".
2) Es. Sakari Halonen sekä Assi Nortia ja Leif Wager sekä Siiri Angerkoski ja Uuno Laakso, laulu (playback, sekakuoro- ja viihdeorkesterisäestys), 3' 20".
3) Viihdeorkesteri (off), 0' 30".
Levytys:
Kipparikvartetti ja Harry Bergströmin yhtye; Triola T-4052, 29.4.1952.


3. Päätön laulu
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Ville (= Vilho Koljonen)
Es. Sakari Halonen, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 0' 55".


4. "Koomillinen tanssinumero"
Säv. ja sov. Harry Bergström
Viihdeorkesteri (off), 2' 05".


5. Mamman pikku ipana / Mamman pikku pipana
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Ville (= Vilho Koljonen)
Es. Sakari Halonen, laulu (playback, piano- ja viihdeyhtyesäestys), 1' 15".
Levytys:
Kipparikvartetti ja Harry Bergströmin yhtye; Triola T-4052, 29.4.1952.


6. Villiruusu
Säv. Evert Suonio, san. Eino Kettunen
Es. Siiri Angerkoski, laulu (playback), 0' 50".


7. "Kissatanssi"
Säv. ja sov. Harry Bergström
Viihdeorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 0' 55".


8. "Sattuu täällä yhtä ja toista"
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Eino Kettunen
Es. Sakari Halonen, laulu (playback, pianosäestys), 1' 05".


9. "Laulu meillä soipi"
Säv. ja san. Harry Bergström, san. Ville (= Vilho Koljonen)
Es. Sakari Halonen sekä Matti Aulos, Aarne Laine, Viljo Someroja ja Kaarlo Wilska, laulu (playback, Kipparikvartetti, laulu, pianosäestys), 1' 35".


10. Posetiivari
Säv. trad., san. J. Alfred Tanner, soy. Harry Bergström
Es. Sakari Halonen, laulu ja posetiivi (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 50".


11. "Poliisilaulu"
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Eino Kettunen
Es. Sakari Halonen sekä Matti Aulos, Aarne Laine, Viljo Someroja ja Kaarlo Wilska, laulu (playback, Kipparikvartetti, laulu, viihdeorkesterisäestys), 4' 00".


12. "Avioliittolaulu"
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Ville (= Vilho Koljonen)
1) Es. Sakari Halonen ja Uuno Laakso, laulu (playback, harmonikka-, piano- ja viihdeyhtyesäestys), 2' 40".
2) Es. Uuno Laakso, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 40".


13. "Kuin satu kesälesken olo on, on vapaa hän kuin orhi ohjaton - -"
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. tunnistamaton
1) Es. Sakari Halonen sekä Mirja Karisto, Virpi Laristo, Maija Routavuo, Ulla Sandqvist ja Lea Wallin sekä Veikko Jääskeläinen, Rauno Kuosmanen, Veijo Pasanen ja Pentti Siimes, laulu (playback, Kipparikvartetti ja Metro-tytöt, laulu, viihdeyhtyesäestys), 1' 35".


14. Tango
Säv. ja sov. Harry Bergström
1) Viihdeorkesteri (off), 0' 15".
2) Es. Evald Terho, piano (playback, piano- ja viihdeorkesterisäestys), 1' 05".


15. Tulipalopolkka
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Eino Kettunen
Es. Sakari Halonen, laulu (playback, harmonikka ja viihdeyhtyesäestys), 0' 55".


16. "Kuin helmi hohtavainen"
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Eino Kettunen
Es. Sakari Halonen ja Assi Nortia, laulu (playback, viihdeorkesterisäestys), kahteen otteeseen, yht. 1' 25".


17. "Oi oi sitä nuorta rakkautta"
Säv. sov. Harry Bergström, san. Eino Kettunen
Es. Uuno Laakso, laulu (playback, viihdeorkesterisäestys), 0' 45".


18. Tango Torino
Säv. ja sov. Harry Bergström
Es. Evald Terho, piano (playback, viihdeorkesteri), kahteen kertaan, yht. 3' 00".
Levytys:
Finlandia-orkesteri, joht. Harry Bergström; Finlandia P-199, toukokuu 1954.


19. Albertiinan ja Akselin laulu
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Eino Kettunen
Es. Siiri Angerkoski ja Uuno Laakso, laulu (playback, viihdeorkesterisäestys), 1' 20".


20. Itämailla jossakin
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Ville (= Vilho Koljonen)
Es. Siiri Angerkoski ja Uuno Laakso, laulu sekä Evald Terho, piano (playback, Kipparikvartetin ja viihdeorkesterin säestys), 2' 00".
Levytys:
Kipparikvartetti; His Master's Voice TJ-23, 1953.

Huomautuksia:
Mitäs me taiteilijat (nro 2) on myös elokuvan alkumusiikin aiheena.

Musiikkinumeroiden 1:1, 7 ja 12 aikana tanssii balettityttöjen ryhmä, numero 4:n aikana tanssijatar ja kaksi miestanssijaa, numero 14:1:n aikana Assi Nortia, numero 14:2:n ja 16:n aikana tanssivat Sakari Halonen ja Assi Nortia, numero 15:n aikana Siiri Angerkoski ja Sakari Halonen, numero 18:n aikana ensin Assi Nortia ja tunnistamaton tanssija, sitten Assi Nortia ja Leif Wager sekä muut tanssijat, numero 20:n aikana Siiri Angerkoski ja Uuno Laakso sekä balettityttöjen ryhmä ja numero 2:2:n aikana kaikki esiintyjät.

Leif Wager lyö pianosta alkuakordit laululle numero 2:
1. Ravintolakohtauksissa kuullaan improvisointia pianolla (off), kahteen kertaan, yht. 2' 45", lisäksi Evald Terho improvisoi pianolla (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 45".

Kipparikvartettiin kuuluivat Auvo Nuotio, Olavi Virta, Teijo Joutsela ja Kauko Käyhkö, Metro-tyttöihin Hertta Väkeväinen ja Anna-Liisa Väkeväinen sekä Tamara Hramova, balettityttöjen ryhmään Mirja Karisto, Virpi Laristo, Maija Routavuo, Ulla Sandqvist ja Lea Wallin.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
3969
Tarkastuspäivä
26.03.1952
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2600 m
Veroluokka
15 %
Ikäraja
K-12
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:32:09
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
95 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi