"Varsovan laulu"
"Sången om Warszawa" (ruotsinkielinen nimi)
Song of Warsaw (englanninkielinen käännösnimi)
La Chanson de Varsovie (ranskankielinen käännösnimi)
Das Lied von Warschau (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
"Varsovan laulu"
Matti Kassilan ohjaama Varsovan laulu (1953) on Helsingissä ja Hampurissa kuvattu rikoselokuva spriin salakuljetuksesta tuontisäännöstelyn aikaisessa Suomessa. Rajavartiosto pysäyttää öisellä Itämerellä rahtilaiva M/S Veran epäiltyään sen olleen osallisena salakuljetuksessa. Todisteita ei löydy, mutta laivan kapteeni (Åke Lindman) joutuu silti poliisin tarkkailuun. Kapteeni alkaa valmistella uutta spriinhakumatkaa, jolta hän tuo mukanaan myös salaperäinen saksalaisen naisystävänsä Ilsen (Chris Paischeff). Matkan aikana tunnelma laivalla kiristyy uuden matkustajan myötä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
12 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Reino Laitinen, Esko Mannermaa, Kaarlo Wilska, A. Krohn, P. Lindahl, H. Packalén, August Honkalahti, O. Laakso, S. Sarrola, O. Sala, Usko Kantola ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Reino Laitinen, Esko Mannermaa, Kaarlo Wilska, A. Krohn, P. Lindahl, H. Packalén, August Honkalahti, O. Laakso, S. Sarrola, O. Sala, Usko KantolaHae aiheista |
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Syyskuu - marraskuun loppu 1952 (Lähde: Kassilan tiedonanto 21.12.2009) |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Ohjaaja Matti Kassila on saanut elokuvaan melkoisesti luistavuutta ja merkittävää on että hänen käsityksensä elokuvasta ja sen tekotavasta on filmaattista näkemystä, joka ilmenee oikean filmirytmin vaistoamisena", aloitti J. H. (Jaakko Hurme, Uusi Suomi 15.3.1953). I. L-s:n (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 17.2.1953) mukaan siirtymät paikasta toiseen aikaansaivat "selittäviä rinnastuksia, jotka puhuvat usein enemmän kuin itse tapahtumat". J. A. E. (Jerker A. Eriksson, Nya Pressen 18.3.1953) oli kuitenkin ankara Kassilaa kohtaan: "Men hans regiarbete [- -] är undantaget några rappa avsnitt, vulgärt och effektbetonat, odisciplinerat och utan fasthet. Det är kuriöst att Kassila inte ens lyckats åstadkomma den minsta enkelhet eller raskspårighet: allting är uppskruvet, överdimensionerat." Näyttelijät jäivät monen kriitikon mieleen. "Chris Paischeff on joka tapauksessa iloinen löytö suomalaiselle elokuvalle, hän pystyy luomaan ympärilleen persoonallisen atmosfäärin ja se on paljon se", huomautti I. J. (Karjala 22.3.1953). "Hannes Veivon autonkuljettaja kiinnitti huomiota kohta, sellaista vakuuttavalla tavalla onnetonta ja epätietoista ihmistä en ole ennen nähnyt suomalaisissa filmeissä", totesi I. L-s. "Henkilövalinta on kaikkein parhaita. Kassilalla näyttääkin olevan oikea silmä tähän niin kuin vain harvalla meikäläisellä. Ja niinpä myös monissa sellaisissa tarinan täyteosissa, jotka usein jäävät kiinnostamattoman kuiviksi, nyt saadaan nauttia todellisista ihmiskuvauksista", kirjoitti P. Ta-vi. (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 15.3.1953). Elokuvan kansainvälinen malli häiritsi M. S.:ää (Maija Savutie, Vapaa Sana 15.3.1953): "Koko elokuvan tyyli, jollaista siinä on paljon Mimmi-elokuviin verrattuna ja joka ilmaisee ohjaajan ja käsikirjoittajan notkistunutta tekotaitoa, on jotenkin yleiskansainvälinen, ääriviivaton ja irrallinen paikallistunnoltaan. Se lienee sekä käsikirjoittajain että ohjaajan tietoinen pyrkimys, valitettavasti." Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 15.3.1953) huomautti huonojen esikuvien orjallisesta jäljittelystä. P. Ta-vi kaipaili vamppitarinan sijaan oikeata rakkautta tai edes yhtä sankaria. G.B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 15.3.1953) puolestaan piti elokuvan rakkausjuonnetta epäuskottavana. Kuvaukselle ja musiikille antoi tunnustusta muun muassa Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 6/1953). "Valppaasti oli talletettu selluloidinauhalle vaihtelevista kuvakulmista kootut näkymät, jotka sitten leikkaamalla oli yhdistetty Harry Bergströmin hyvän musiikin tehostamaksi, hyväksi elokuvaksi." Martti Savo luonnehti Kalle Peronkosken kuvausta sopivan jyrkkäviivaiseksi ja selväpiirteiseksi. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Salakuljetus oli 1950-luvun alun puutetta kokevassa ja tuontisäännöstelyn alaisessa Suomessa ajankohtainen ongelma. Tornionjokilaaksossa salakuljetettiin kahvia, kelloja ja nailonsukkia, Etelä-Suomen rannikolla taas puolalaista spriitä eli "Varsovan laulua". Tornionjokilaakson salakuljetuksesta tuotti Fennada-Filmi kesällä 1952 Lasse Pöystin ohjaaman elokuvan Salakuljettajan laulu. Spriin salakuljetusta käsittelevästä elokuvasta oli kiinnostunut kolmekin eri ohjaajaa: Matti Kassila, Teuvo Tulio ja Aarne Tarkas. Valmiin elokuvan sai aikaan vain Kassila. Kassila muisteli "Varsovan laulun" vaiheita Katso-lehdessä: "Nevalainen ja minä lähdimme sitä tekemään yhdessä. Tuottaja ei kuitenkaan ollut käsikirjoitukseen tyytyväinen, ja hänen painostuksestaan otettiin Chorell mukaan dramaturgiksi. Hän teki siihen muutamia tiettyjä jaksoja, ja ne poikkesivatkin sitten aika lailla muusta kokonaisuudesta." Kassila suunnitteli aluksi naispääosaan jotakin saksalaista näyttelijää. Lopulta kuitenkin luovuttiin ajatuksesta tehdä tästä roolista saksankielinen. Kohtauksissa, joissa Chris Paischeff on mukana, puhutaan pääasiassa englantia. Elokuvassa on dokumenttikuvia vartiomoottoriveneistä, poliisin radiokeskuksesta ja partioautoista. Elokuvateatteriin sijoitettu jakso sisältää katkelman Tom & Jerry -piirroselokuvasta. Vieraillessaan Helsingissä keväällä 1953 Ingmar Bergman näki "Varsovan laulun", jonka tappelukohtaus oli hänen mielestään jämerää ja väkevää työtä. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Voice of the Ocean / Meren ääni Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Alan Beesley, suom. san. levytyksessä Kullervo 1) Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 05". 2) Es. Chris Paischeff, laulu englanniksi, ja yhtye (playback, Rita Elmgren, laulu, ja orkesteri), 1' 55". 3) Es. Chris Paischeff, laulu englanniksi ja kitara (playback, Rita Elmgren, laulu, ja tunnistamaton kitaristi), 1' 20". 4) Es. Chris Paischeff, laulu (playback, Rita Elmgren, laulu), 0' 20". 5) Orkesteri (off, lopputekstit), 1' 00". Levytys: Rita Elmgren (laulu suomeksi) ja Triola-yhtye, joht. Harry Bergström; Triola T 4071, 2.12. 1952. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 8 - Harry Bergströmin SF-musiikkia 1952-1959; Artie Music AMCD 1054, 2019. 2. "Presto furioso" Säv. ja sov. Harry Bergström Orkesteri (off), 2' 45". 3. Alahärmästä, keskeltä pitäjätä / Häjyjen tulo Säv. ja san. trad. Es. Edvin Kajanne, laulu (100 %), 0' 20". Huomautuksia: Elokuvan musiikki alkaa orkesterin soittamalla fanfaarilla (off), 0' 05". Musiikin teema Voice of the Ocean on elokuvan toistuvana pääteemana. Matti Oravisto viheltee (100 %), 0' 10". Laivalla soi tunnistamaton miehen laulama, harmonikalla säestetty saksalainen laulu (off), 2' 00". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta. |
||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||
Elokuvateatterissa näytetään nonstop-esityksenä Tom ja Jerry -piirroselokuvaa. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |