Siltalan pehtoori
Inspektorn på Siltala (ruotsinkielinen nimi)
The Foreman at Siltala (englanninkielinen käännösnimi)
L'Intendent de Siltala (ranskankielinen käännösnimi)
Der Inspektor von Siltala (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Siltalan pehtoori
Siltalan pehtoori (1953) on Valentin Vaalan ohjaama romanttinen maaseutukomedia, joka perustuu vuonna 1903 julkaistuun ja ensimmäisen kerran 1934 filmattuun Harald Selmer-Geethin romaaniin. Siltalan kartanoon saapuu uusi pehtori, agronomi Paulio (Erkki Viljos). Kartanon työntekijöiden ja vieraiden värittäessä kesän tapahtumia Paulion ja kartanon omistajattaren, kapteeninleski Lilli Lindin (Helena Vinkka) välille kehittyy viileän alun jälkeen romanttinen jännite. Kartanon emäntää havittelee vaimokseen myös luutnantti Hugo Mandelcrona (Oiva Sala).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1953 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Pystyisikö Valentin Vaala tuomaan mitään uutta jo kerran aikaisemmin filmattuun tarinaan? Tämä kysymys kohosi keskeiseksi kaikissa kritiikeissä. Camera (Kauko Peltola, Satakunnan Kansa 10.11.1953) totesi nykyaikaistamisen rajoittuneen pelkästään lavastukseen. Hänen mielestään "jää kokonaisvaikutelma elokuvasta vähintäänkin sekavaksi". Vapaan Sanan (8.11.1953) M. S. (Maija Savutie) huomautti aiheen tuskin enää kiinnostavan muita kuin romanttisia koulutyttöjä. Mutta muun muassa A. O. (Turun Sanomat 8.11.1953) innostui uudenlaisesta hersyvästä komiikasta. Siltalan pehtoori oli Vaalan 30. Suomi-Filmille ohjaama elokuva. Kuitenkin monet arvostelijat jopa säälivät juhlittua tekijää. Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 7.11.1953) kirjoitti: "[- -] sydämestään olisi hänelle toivonut antoisampaa materiaalia nimenomaan tätä tilaisuutta varten." Yleisesti ihmeteltiin uuden filmatisoinnin tarpeellisuutta, kun Risto Orkon 30-luvun versio yhä kiinnosti yleisöä. "Valentin Vaala [- -] on kyllä varman aistinsa, taitonsa ja suuren rutiinin avulla muovannut aiheesta nytkin viehättävän kartanoromanssin, joustavasti ja notkeasti liukuvan viikonloppuajanvietteen", arvioi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 8.11.1953). I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 8.11.1953) puolestaan katsoi, että Vaalalla on "kulttuuria tavassaan käsitellä komedioita". Myös Juha Nevalainen piti ohjaajan komediantajua hänen parhaimpana puolenaan. Siltalan pehtoorin Nevalainen kuitenkin luonnehti ikävystymisen ja väsymyksen leimaamaksi työksi. O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 11.11.1953) mainitsi Vaalan kuuluvan salonkiin eikä maalaisympäristöön. H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 8.11.1953) kiinnitti huomiota elokuvan rytmitykseen: "[- -] filmen både förströr och roar genom sina raska tag." Helena Vinkan roolisuoritus jätti useimpien mielestä toivomisen varaa. Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 23/1953) kuvasi häntä hieman jäykäksi, kun taas Akar (Aarno Karhilo, Ylioppilaslehti 12.11.1953) kirjoitti veltonuhkeasta olemuksesta. O. V-jä kaipasi Erkki Viljokselta parempaa replikointia. Useat taitavat sivuroolit riemastuttivat kirjoittajia. Erityisen paljon puututtiin arvosteluissa kuvaukseen. L. N-rg (Leo Nordberg, Uusi Suomi 8.11.1953) piti sitä jopa Eino Heinon heikoimpana työnä. Usein kuitenkin katsottiin elokuvan kärsineen suhteettoman huonoista sääoloista. Alakuloisen harmahtavaksi arvioi tulosta Valma Kivitie. Myös heikkoa äänitystä moitittiin. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Risto Orkon vuonna 1934 ohjaama romanttinen herraskartanokomedia Siltalan pehtoori oli ensimmäinen kotimainen elokuva, joka teatterikierroksellaan keräsi yli miljoona katsojaa. Toisena tämän rajan saavutti vasta Toivo Särkän Kulkurin valssi (1941), ja kaikkiaan on yli miljoonan katsojan elokuvia sen jälkeen ainoastaan kaksi: Edvin Laineen Tuntematon sotilas (1955) ja Täällä Pohjantähden alla (1968). Koettaessaan löytää yleisöön meneviä aiheita Suomi-Filmin johto päätti kesällä 1953 filmata uudelleen varhaisen kassamenestyksensä. Valentin Vaala toteutti työn ammattitaitoisesti, mutta vailla kunnianhimoisia taiteellisia pyrkimyksiä. Alkuperäisen kirjeromaanin Inspektorn på Siltala kirjoitti suomenruotsalainen Harald Selmer-Geeth, oikealta nimeltään Werner August Örn. Teos ilmestyi vuonna 1903, ja Aarni Koudan suomennos Siltalan pehtori julkaistiin seuraavana vuonna. Hj. Procopé puolestaan dramatisoi romaanin näytelmäksi. Risto Orkon version käsikirjoituksen tekivät Hilja Jorma ja Olli Nuorto ottaen romaanista mukaan ainoastaan kesään liittyvät tapahtumat. Ilmeisestikin he työssään hyödynsivät myös Procopén dramatisointia. Uudelleenfilmatisoinnin käsikirjoituksen nimiösivulla on maininta "Hj. Procopén näytelmän mukaan elokuvaa varten sovittanut Usko Kemppi", alkuteksteissä taas "käsikirjoitus Selmer Geeth-Örnin romaanin sekä aikaisemman filmatisoinnin mukaan Usko Kemppi - Valentin Vaala". Vaalan version tapahtumat seuraavatkin jokseenkin uskollisesti Orkon filmatisoinnin juonikuvioita. Elokuvaan sisältyy dokumentinomaisia heinän- ja viljankorjuukuvia sekä latotanssikohtaus. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Aaria oopperasta Carmen Säv. Georges Bizet, san. Henri Meilhac - Ludvic Halévy Es. Helena Vinkka, laulu ja piano (100 %), 1' 20". 2. La donna é mobile / Nainen on häilyvä oopperasta Rigoletto Säv. Giuseppe Verdi, san. F. M. Piave Es. Oiva Sala, laulu, ja Leo Riuttu, piano (playback), 0' 55". 3. "Näin minä katseen sinisen kuin kotijärven pinta - -" Säv. ja san. Usko Kemppi Es. Ari Laine, laulu ja harmonikka (playback), 1' 35". 4. Erämaajärven mökki Säv. U. Kalanti Harmonikka (off), 0' 40". 5. "Kaunehimmat ruusut jos sulle tuoda vois - -" Säv ja san. Väinö Hannikainen 1) Es. Erkki Viljos, laulu ja piano (playback / Teemu Grönberg, laulu), 1' 00". 2) Es. Helena Vinkka, laulu ja piano (playback), 0' 30". 6. Aaria oopperasta Pajazzo Säv. ja san. Ruggiero Leoncavallo Es. Oiva Sala, laulu (100 %), 0' 10". 7. Lapsuuden toverille / Sä kasvoit neito kaunoinen Säv. trad., san. P.J. Hannikainen, sov. Väinö Hannikainen Es. "sekakuoro", laulu (100 %), 0' 31". 8. Jalmarin ja Huldan balladi Säv. trad. Es. Oiva Sala, hyräily (100 %), 0' 10". 9. An der schönen blauen Donau / Tonava kaunoinen Säv. Johann Strauss nuor. Es. Leo Riuttu, vihellys (100 %), 0' 06". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |