@book{ Solr-kavi.elonet_elokuva_1236063, title = {Ystäväni Henry}, author = {Auli Mantila}, editor = {Auli Mantila and Heikki Färm and Bettina Böhler and Risto Iissalo and Kaisa Mäkinen and Marko Talli and Ninni Ahlroth and Aleksi Rantanen and Hellen Willberg and Ylva Ekblad and Pertti Sveholm and Sointu Eloranta and Aino Koskenniemi and Iiris Annala and Meri Kirjavainen and Tiina Komulainen and Nina Värikäs and Markku Ahlroth and Tanjalotta Räikkä and Juha Svahn and Venla Onnismaa and Riku Laine and Katri Hakamäki and Karoliina Kairikko and Hannes Suominen and Matti Viironen and Helena Neff and Nina van der Pals and Matti Kallio and Aarre Stenholm and Timo Hautamäki and Satu Sunikka and Suvi Sivuranta and Päivi Paldan and Manu Havisalmi and Sami Ijäs and Jani Jalkanen and Toni Jalkanen and Jere Pohjola and Christine Viitala and Tapio Yliaho and Heikki Hämäläinen and Harri Mokkila and Sakari Nieminen and Marko Palojoki and Liikenteenpysäyttäjät: Piia Aalto, Jukka Aronen, Niko Hakala, Eliel Karhu, Mira Kukkonen, Kati Nordström, Samuli Olli, Sakari Rutanen, Teemu Saarinen, Nina Söderberg, Henri Tolonen, Veli Uusitupa, Taru Venäläinen, Konstantin Vlachlos, Yrkkö Äkkijyrkkä}, year = {2004}, note = {Auli Mantila (s. 1964) valmistui ohjaajaksi Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen linjalta vuonna 1995. Hän ohjasi ja käsikirjoitti pitkät näytelmäelokuvat Neitoperho (1997) ja Pelon maantiede (2000) sekä televisioelokuvan Marja (1994). Mantila oli lisäksi käsikirjoittajana Matti Ijäksen ohjaamissa televisioelokuvissa Lahja (1997) ja Pala valkoista marmoria (1998). Hän perusti tuottaja Anna Heiskasen kanssa tuotantoyhtiön DO Films Oy:n ja ohjasi televisioon minisarjan Täysin työkykyinen (2003).

Mantila määritteli elokuvansa Ystäväni Henry (2004) suhdetta muihin ohjaustöihinsä Ilta-Sanomissa 20.8.2004: ”Kaikki elokuvani kertovat ihmisistä, jotka ovat toisten vallassa. Neitoperhossa syyt olivat emotionaalisia, Pelon maantieteessä sukupuoleen liittyviä ja Henryssä iästä johtuvia. Ensimmäinen kertoi yksilöstä, toinen ryhmästä ja tämä uusin perheestä.” Mantilan elokuvat käsittelevät myös ihmisen henkilökohtaista tilaa maailmassa.

Lapsista ja salaisuuksista kertovassa elokuvassa Ystäväni Henry 12-vuotias Elsi palaa yksinhuoltajaäitinsä kanssa matkalta ja huomaa, että joku on käynyt hänen huoneessaan ja siirrellyt tavaroita. Elsi tutustuu pian salaperäiseen Henryyn, joka ilmestyy ja katoaa kuin mielikuvitusolento. Mikä onkaan Henryn salaisuus?

Aamulehden Valo-Viikkoliitteen 25/2005 mukaan Mantila tahtoi kirjoittaa käsikirjoituksessaan tarinan lapsille ”monimutkaisen sielunelämän, itseisarvoisen luonteen ja kohtalon, joihin yleensä vain mafiapomoilla on oikeus.” Mantila harjoitteli kohtauksia lapsinäyttelijöiden kanssa kuvauksia edeltäneen kevään.

Elokuva sai ennakkoensi-iltansa Sodankylän elokuvajuhlilla 20.6.2004. Ystäväni Henryn varsinainen ensi-ilta oli 20.8.2004 Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa. Elokuva sai Buenos Airesin Nueva Mirada –lastenelokuvafestivaalin yhteydessä jaetun Signis-palkinnon. Palkinnon myönsi kansainvälinen katolisen viestinnän ammattilaisten verkosto. Sittemmin Mantila on toiminut tuottajana ja ohjannut televisioelokuvat Hopeanuolet (2007) ja Yksinen (2008).}, }