Juoksuhaudantie
Löpgravsvägen (ruotsinkielinen nimi)
Trench Road (englanninkielinen nimi)
Kaevikutee (vironkielinen nimi)
Finna-arvio
Juoksuhaudantie
Veikko Aaltosen ohjaama ja käsikirjoittama draamaelokuva Juoksuhaudantie (2004) on tarina erosta ja mielen järkkymisestä. Elokuva kertoo miehen (Eero Aho) pakkomielteisestä unelmasta, johon kuuluu omakotitalon hankkiminen ja vaimon (Tiina Lymi) ja lapsen (Ella Aho) palaaminen yhteiseen kotiin. Elokuva perustuu Kari Hotakaisen samannimiseen romaaniin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K11 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Muut esiintyjät
Avustajat
Johanna Eronen, Oona Fagerholm, Israel Falco´n, Ted Hofland, Esko Hytönen, Rasmus Julin, Marko Kanerva, Anneli Kokko, Minna Korpiala, Kalevi Kärkkäinen, Sirkka Lehtonen, Kaija Masalin, Miku Mether, Timo Miettinen, Pekka Muhonen, Sannaliina Nikula, Anton Nisonen, Otso Nisonen, Sini Nisonen, Anna Nurminen, Heli Nyberg, Johanna Pitkänen, Ville Pitkänen, Kari-Matti Remes, Sirpa-Marja Remes, Henrika Salermo, Sike Sillanpää, Karri Siren, Juhani Strandén, Aki Sukkela, Pertti Takanen, Marjukka Tolmala, Tomi Tolmala, Merja Tulokas, Johanna Valkonen, Mika Vanhamäki, Eetu Virolainen, Seija Vuori ,
Johanna Eronen, Oona Fagerholm, Israel Falco´n, Ted Hofland, Esko Hytönen, Rasmus Julin, Marko Kanerva, Anneli Kokko, Minna Korpiala, Kalevi Kärkkäinen, Sirkka Lehtonen, Kaija Masalin, Miku Mether, Timo Miettinen, Pekka Muhonen, Sannaliina Nikula, Anton Nisonen, Otso Nisonen, Sini Nisonen, Anna Nurminen, Heli Nyberg, Johanna Pitkänen, Ville Pitkänen, Kari-Matti Remes, Sirpa-Marja Remes, Henrika Salermo, Sike Sillanpää, Karri Siren, Juhani Strandén, Aki Sukkela, Pertti Takanen, Marjukka Tolmala, Tomi Tolmala, Merja Tulokas, Johanna Valkonen, Mika Vanhamäki, Eetu Virolainen, Seija VuoriHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
2003 |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
”Veikko Aaltonen on tehnyt Juoksuhaudantiestä oman versionsa, jonka riman kokenut ja ammattitaitoinen ohjaaja on asettanut sangen korkealle. Ja yli on päästy: filmi on tiheätunnelmainen, puhutteleva ja tasapainoinen kokonaisuus”, kiitti Hannu Massinen (Etelä-Suomen Sanomat 28.8.2004), jonka mielestä ”Hotakaisen romaanista valmistunut elokuva on ehjä ja mielenkiintoinen teos, omilla ehdoillaan kirjasta itsenäiseksi filmiksi muovautunut työ. Vaikka Aaltonen on käsikirjoituksessaan pysytellyt päällisin puolin romaanin linjoilla, ovat painotukset ja elokuvalliset ratkaisut muuttaneet tragikomedian ilmettä reilusti vakavampaan suuntaan.” Myös Jussi U. Pellonpäälle (Forssan Lehti 27.8.2004) kyseessä oli ”yksi vuoden parhaista kotimaisista elokuvista. Todentuntuinen ja eletyn makuinen kuvaelma miehestä, jonka on tehtävä mitä miehen on tehtävä, maksoi mitä maksoi. [- -] Juoksuhaudantie on tärkeä elokuva. Traaginen sekä aito, koominenkin tavallaan mutta ennen kaikkea sydänjuuria myöten koskettava kuvaus tapahtumaketjusta, joka voi olla totta ihan joka ikinen päivä. [- -] Hotakaisen taidokkaan lähdeteoksen toimiessa hyvänä katalyyttina elokuva onnistuu koskettamaan pintaa syvemmältä. Ajatuksekas, realistinen ja karulla tavalla kauniskin kertomus, jota voi pitää teeskentelemättömän rehellisenä kunnianosoituksena niin sotaveteraaneille kuin nykyaikaiselle suomalaiselle miehelle.” ”Suuria odotuksia on vaikea täyttää”, pettyi Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 27.8.2004). ”Juoksuhaudantie on kiitettävän itsenäinen ja teemoiltaan kunnianhimoinen elokuvatyö, mutta Hotakaisen romaanin lukeneille se on melkein väistämättä pettymys. Ei niinkään elokuvalle aina välttämättömän karsimisen tai paikoin rohkean romaanista irrottautumisen vuoksi, vaan siksi, että elokuva ei tavoita Hotakaisen romaanille ominaista kepeyden ja kipeyden yhdistelmää tai sisäisen rytminsä vastustamattomasti eteenpäin piiskaavaa kerrontaa. [- -] Ongelmat ovat käsikirjoituksen ja ohjauksen painotuksissa. Matin liukuminen hulluuden rajoille ei elokuvassa vakuuta samalla tavalla kuin kirjassa. Kerrontaa pätkivät parodiset välikkeet pikemminkin rikkovat kuin tukevat tarinaa. Elokuvan loppu on ylivedetyn pateettinen.” Raimo Turunen (Karjalainen 27.8.2004) pohti elokuvan psykologisia ulottuvuuksia. ”Freudilaisessa metafysiikassa talo on minuuden symboli, ja tätä ominaisuutta elokuva suorastaan tähdentää. Elokuva jaksottuu talonrakentamisen vaiheiden mukaisesti. Kunkin vaiheen kriittisiä kohtia korostetaan ja niistä voi vetää vertauskuvan mielen ja itseymmärryksen rakentumisen periaatteisiin. Juoksuhaudantiessä on sosiodraamaksi poikkeuksellinen imu ja intensiteetti. Se ei synny niinkään dramaattisista ulkoisista tapahtumista kuin miehen mielen liikkeistä, jotka ovat ymmärrettäviä mutta eivät ennakoitavia.” ”Naisen mieli ja toiminnan motiivit sen sijaan jäävät käsittämättömiksi”, koki Turunen. ”Hänen sairauskertomuksensa ymmärtäminen vaatisi oman elokuvansa, sillä tässä nainen näyttäytyy miestään piinaavana, ystävättäristään riippuvaisena ja lapselleen räyhäävänä neurootikkona ellei peräti psykopaattina.” J. K. Leinosen (Lapin Kansa 31.8.2004) mielestä ”Juoksuhaudantie on itse asiassa miehen hätähuuto sille, että naiset – ja miehet – ymmärtäisivät paremmin sukupuoliroolien merkityksen. Se ei ole sovinistinen kannanotto, vaan se haluaa pikemminkin puolustaa niitä arvoja, jotka ovat ennen pitäneet perheet yhdessä.” ”Aaltonen ratsastaa Hotakaisen tragikomedialla varsin taidokkaasti nimenomaan hyvään näyttelijätyöhön nojautuen”, kiitti Reijo Noukka (Aamulehti 27.8.2004) roolitusta. ”Se että elokuvaperhettä näyttelee tosielämän perhe [- -] on ollut tae sille, että tämä tiimi on rooleissaan uskottava – kuin tositeeveessä. Samoin Kari Väänänen on kokenut kettu Jarmo Kesämaan mainiossa roolissa asunnonvälittäjänä, joka filosofoi alansa ongelmista kuin keskiluokan Konsta Pylkkänen. Päähenkilöitä tukevat hyvät sivuroolitulkinnat, erityisesti Eeva Litmanen vanhempana konstaapelina ja Esko Pesonen sotaveteraani Oksasen tärkeässä loppupuolen roolissa. Eila Roineellekin on suotu pieni edesmenneen Martan rooli, joka tuo filmiin oman säväyksensä.” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Veikko Aaltonen (s. 1955) valmistui Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen linjalta ohjaajaksi vuonna 1980. Hän on ohjannut pitkiä näytelmäelokuvia vuodesta 1987 lähtien. Niihin kuuluvat mm. elokuvat Tilinteko (1987), Tuhlaajapoika (1992), Isä meidän (1993), Seasick / Merisairas (1996) ja Rakkaudella, Maire (1999). Vuosituhannen taitteessa hän teki maanviljelijöiden muuttuvasta arjesta dokumenttieepoksen Maa (2001) ja jatkoi tehdastyöläisten nykyoloista kertovalla dokumenttielokuvalla Työväenluokka (2004). Savon Sanomien 18.8.2004 mukaan Aaltosen ohjaaman Juoksuhaudantien (2004) elokuvahanke käynnistyi ennen kuin Finlandia-palkittu romaani oli edes ilmestynyt; aloite elokuvaan tuli kirjailija Kari Hotakaiselta itseltään. Hän oli ajatellut, että Aaltosen edellisen elokuvan Mairessa on pakkomielteisyydessään jotain samaa kuin Juoksuhaudantien päähenkilössä Matissa. Aaltonen innostui aiheesta, mutta hän halusi tehdä elokuvasta oman näköisensä, ei kirjan toisintoa. Juoksuhaudantiessä päähenkilön, varastomies Matti Virtasen avioliitto päättyy yhteen nyrkiniskuun. Hän yrittää saada perheensä takaisin etsimällä heille täydellistä rintamamiestaloa. Romaanin tavoin elokuvan pääteemoja ovat yksinäisen miehen kujanjuoksu ja mielen järkkyminen. Painopisteessä on suomalaisen miehen vaikeus vastata nyky-yhteiskunnan nopeasti muuttuneisiin vaatimuksiin. Murtuvassa yhteiskunnassa arvot ovat koetuksella. Elokuvan maailma on jyrkempi kuin Hotakaisen romaanissa. Aaltonen karsi huumoria on rankalla kädellä ja tilalle ovat tulleet synkät sävyt ja tragedia. Miespääroolia esitti ensimmäisessä pääroolissaan Kom-teatterin näyttelijänä tunnettu Eero Aho. Juoksuhaudantie sai elokuvateatterikierroksellaan 101 448 katsojaa ja oli vuoden 2004 kotimaisista ensi-illoista viidenneksi katsotuin. Kari Väänänen sai sivuosa-Jussin kiinteistövälittäjä Kesämaan roolihahmostaan. Aaltonen jatkoi seuraavaksi dokumenttielokuvien trilogiaansa Kallion seurakunnan papeista kertovalla elokuvallaan Paimenet (2005). - Teksti: Juha Seitajärvi (2011) / Suomen kansallisfilmografia. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Leena Uotila-Kapulainen, Hannu Kahakorpi, Antti Karumo, Kimmo Taavila, Hanna Kaurismäki, Heikki T. Partanen<br /><br />Polar Electro Finland Oy, Oy Winital SpA , Siemens Osakeyhtiö, Hilkka Hiltunen, Risto Holma / Esso Nuolitie, Delta Trucks Oy, VW-Audi Maahantuonti, Mäkelän Auto, VVO, Kipparlahden Pelastusasema, Kari Noroviita / Helsingin satama, IKEA, Suomen jääkiekkoliitto, ylikomisario Petri Eronen, Simo Halkosaari / KESKO / Anttilan postimyyntivarasto, Keriharjun, Höökintien ja Graniittitien asukkaat, Nanso Oy, L-Fashion Group, Emporium, Kodin Tyyli, Chez Marius, Osto ja Myynti, Musta Pörssi Forum, Hobby Hall, Suomen Ilmakuva, Helsingin Perhokulma, Partioaitta, Sisustus Nalle, Rihmankiertämä, Aikuisten lelukauppa, Helenan silmälasit, Seve Grön / Cazze-optikot, Solar / Markus, Petteri, Martti ja Marjukka, Mannerpyöritin / Juhana Manner Elokuva Oy |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Edvin Laineen Tuntematon sotilas, Eero Waltarin luvalla. Heikoin Lenkki, BBC Worldwide ja Solar Films Inc. luvalla. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|