Minä ja mieheni morsian
Min man har en fästmö (ruotsinkielinen nimi)
Me and My Husband's Fiancée (englanninkielinen käännösnimi)
Moi et la fiancée de mon mari (ranskankielinen käännösnimi)
Ich und die Braut meines Mannes (saksankielinen käännösnimi)
Miehelläni on morsian (työnimi)
Mieheni morsian (työnimi)
Finna rating
Minä ja mieheni morsian
Valentin Vaalan ohjaama romanttinen komedia Minä ja mieheni morsian (1955) on uudelleenfilmatisointi Vaalan aikaisemmasta ohjauksesta Mieheke (1936). Tukkuliikkeen sihteerin paikan vuoksi siviilisäätynsä valehdellut Tuulikki Tenho (Ruth Johansson) joutuu teeskentelemään, että hän on naimisissa vasta tapaamansa arkkitehdin Yrjö Aaltosen (Erkki Viljos) kanssa. Pariskunnan välille alkaa syttyä romanssi, kun paljastuu, että Yrjö on jo kihloissa ulkomailta Suomeen palaavan tanssijatar Virva Liekin (Leila Lampi) kanssa.
Saved in:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Age Limit | ||||||||||||
|
S |
||||||||||||
| Actors | ||||||||||||
|
Uncredited actors
|
||||||||||||
| Contributors | ||||||||||||
|
Uncredited
|
||||||||||||
| Production | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Distribution | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Locations | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Filming date | ||||||||||||
|
Syksy 1954 |
||||||||||||
| Content Description | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Press reviews | ||||||||||||
|
Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 28.3.1955): "Valentin Vaalan elokuvien aiheenvalinnassa on viime vuosina pyrkinyt olemaan elämän vierautta, todellisuudesta pakoa siinä määrin, että hänen elokuviensa tunnelma jää kalseaksi ja eteeriseksi. Tällainen elokuva on myös Minä ja mieheni morsian, jonka puolivillainen seurapiiriympäristö on tyhjää täynnä - lukuunottamatta rahaa, jota se myös on täynnä. Tästä seurasta puuttuu kokonaan kotoisuus ja sydämellisyys." Nevalaisen arvio sai tukea muilta kirjoittajilta. "Useimmat henkilöt jäävät vaille sitä taustaa ja pohjaa, kotiaan ja asuntoaan, mitä vasten nähtynä oikein vasta heihin tutustuisimme", totesi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 27.3.1955). Myös Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 7/1955) puuttui asiaan. "Tämä teatterimaisesti tapahtumapaikkojen keskittäminen on muuten oikein pysyvä vaiva kotimaisessa elokuvassa. [- -]. Pienissä tarkasti havaituissa ja herkästi kuvatuissa miljöönäkymissähän on aivan herkullisesti tulkitseva ja kertova voima. Olemme nähneet sen ulkolaisissa elokuvissa, miksei sellainen taitaja kuin Vaala vaivaudu tälle tielle?" Kivitie kyseli. Käsikirjoituksen ja ohjauksen komediallisuus herätti monenlaisia mielipiteitä. "Vaikka elokuvassa nauretaankin diivoille ja johtajien rouville, filmi ei ole silti mikään satiiri, eikä myös ole sellaisenaan mikään hyvä komedia. Siitä puuttuu tarkoitus", huomautti T. S-o (Tomira Savtschenko, Työkansan Sanomat 27.3.1955). "Flere scener är roliga, det är situationskomik, effektfullt och rutinerat utformad", kirjoitti puolestaan B. P. (Bengt Pihström, Nya Pressen 26.3.1955). "Skildringen av det merkantila societetsparet är också i övrigt roande, speciellt är hustrun tagen på kornet med sitt nationella patos och sin välklädda puritanism. Här är filmen roligast, därför att den här är mest nationell", mainitsi G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 27.3.1955). Yleisesti Vaalan ohjaus todettiin ammattimaisen rutinoiduksi, mutta persoonattomaksi. Myös kuvaus sai samantapaisia arvioita. Juha Nevalainen olisi suonut kuvaaja Eino Heinolle enemmän "aikaa ja harkintaa taiteellisen detaljityön synnyttämiseen". Mielipiteet näyttelijöistä hajaantuivat jonkin verran. Leo Nordberg (Uusi Suomi 27.3.1955) piti henkilövalintaa epäonnistuneena. Hänen mukaansa elokuvassa oli "ehdottomasti liian monta heikosti suullisen sanottavansa hallitsevaa henkilöä". "Komedian esittäminen nautittavasti edellyttää tottuneita ja taitavia näyttelijöitä, mutta juuri niitä puuttuu päätehtävistä [- -]", huomautti myös O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 28.3.1955). Talaskivi katsoi Ruth Johanssonin ja Leila Lammen elokuvan tärkeimmiksi valteiksi ja ihasteli erityisesti Lammen uskallusta jopa satiiriin. T. S-o havaitsi Erkki Viljoksen liian kaavamaiseksi salonkisankarin osaansa. Usko Kempin ja Kaarlo Valkaman iskelmät arvioi Paula Talaskivi rytmikkäiksi, mutta liian äiteliksi sanoituksiltaan. Nordbergin mielestä musiikki soi konemaisesti ja se esitettiin heikosti. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
| Background | ||||||||||||
|
Suomi-Filmin näytelmäelokuvatuotannossa oli 1950-luvun puolivälin jälkeen havaittavissa kaksi päälinjaa: toisaalta vanhojen aiheiden uudelleenfilmaus, toisaalta sota-aikaan ja sen jälkiseurauksiin liittyvien teemojen käsitteleminen. Minä ja mieheni morsian (1955) kuuluu edelliseen ryhmään. Lähtökohtana oli yhtiön tuottama ja Valentin Vaalan ohjaama komedia Mieheke (1936), joka oli aikoinaan ollut kohtalainen yleisömenestys. Roolinimet on uudessa versiossa vaihdettu lähes kauttaaltaan. Tukkuliikkeen omistaja Markkulasta ja hänen perheestään on tullut Perttuloita, Virma Suokumasta Virva Liekki, Irmeli Venes on vaihtunut Tuulikki Tenhoksi ja Reino Lahtinen Yrjö Aaltoseksi. Viimeksi mainittu on sisäpiirin pila, joka viittaa Suomi-Filmin lyhytkuvaosaston samannimiseen, hieman originelliin kuvaajaan ja ohjaajaan. Vuoden 1936 versio sisälsi kohtauksen Suomi-Filmin studiolta, missä Risto Orko esitti itseään. Vuoden 1955 versiossa Suomi-Filmi on vaihtunut Finlandia-Filmiksi ja yhtiön johtaja Ormakseksi, jota näyttelee Leo Riuttu. Ormaksen sihteerinä näyttelee Risto Orkon tuolloinen sihteeri Eva Aroheimo. Leila Lampi oli vuonna 1950 esiintynyt Fernandelin vastanäyttelijänä ranskalaisessa komediassa Boniface somnambule. Minä ja mieheni morsian jäi hänen ainoaksi suureksi roolikseen suomalaisessa elokuvassa. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
| Music | ||||||||||||
|
1. Alkumusiikki Säv. Usko Kemppi, sov. Kaarlo Valkama 1) Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 35". 2) Orkesteri (off, lopputekstit), 1' 05". 2. Vain taikauskoa ("Taikauskoinen ken meist' ei ois', vaik' ei sitä myöntäiskään - - ") Säv. ja san. Usko Kemppi, sov. Kaarlo Valkama 1) Orkesteri (off), neljä kertaa, yht. 1' 40". 2) Es. Ruth Johansson ja Erkki Viljos, laulu (playback/ Anna-Liisa Pyykkö ja tunnistamaton mies, laulu, ja viihdeorkesteri), 1' 30". 3. Yllämme hiljaisuus Säv. ja san. Usko Kemppi, sov. Kaarlo Valkama 1) Orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 1' 05". 2) Es. Ruth Johansson, laulu, ja Erkki Viljos, piano ja laulu (playback/ Anna-Liisa Pyykkö ja tunnistamaton mies, laulu, orkesterin säestys äänilevyltä), 1' 25". Levytys: Anna-Liisa Pyykkö ja Triola-orkesteri, joht. Kaarlo Valkama; Triola T-4157, 1954. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. 4. Elämä on seikkailua Säv. ja san. Usko Kemppi, sov. Kaarlo Valkama 1) Es. Pentti Iivonen, laulu, ja viihdeorkesteri (playback), 2' 00". 2) Es. Ruth Johansson ja Erkki Viljos, laulu (playback / Anna-Liisa Pyykkö ja Erkki Viljos), kahteen kertaan, yht. 0' 45". 3) Viihdeorkesteri (off), kolme kertaa, yht. 2' 05". 4) Es. Ruth Johansson ja Erkki Viljos, laulu (playback / Anna-Liisa Pyykkö ja tunnistamaton mies, laulu, orkesterin säestys äänilevyltä), 1' 30". 5) Es. Erkki Viljos, laulu (100 %), 0' 10". 6) Es. Leila Lampi, laulu, ja viihdeorkesteri (playback), 1' 20". Levytys: Anna-Liisa Pyykkö ja Triola-orkesteri, joht. Kaarlo Valkama; Triola T-4157, 1954. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. 5. Leikkikalu Pariisista Säv. ja san. Usko Kemppi, sov. Kaarlo Valkama 1) Orkesteri (off), kolme kertaa, yht. 4' 55". 2) Es. Leila Lampi, laulu, ja tanssiyhtye (playback, Leila Lampi ja orkesteri), 1' 35". Levytys: Leila Lampi ja Triola-orkesteri, joht. Kaarlo Valkama; Triola T-4158, 1954. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. 6. "Olé - olé, torero, pitää olla tulta, verta - -" Säv. Usko Kemppi, san. Usko Kemppi Es. Leila Lampi, laulu ja kastanjetit, ja tunnistamaton pianisti (100 %), kaksi kertaa, yht. 0' 35". 7. Meidän talon jenkka Säv. ja san. Usko Kemppi, sov. Kaarlo Valkama Es. Einari Ketola, laulu, ja tanssiyhtye (playback), 0' 50". Levytys: Einari Ketola ja Triola-orkesteri, joht. Kaarlo Valkama; Triola T-4158, 1954. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. Huomautuksia: Alku- ja loppumusiikin teemoja ovat Elämä on seikkailua ja Yllämme hiljaisuus. Elämä on seikkailua ja Leikkikalu Pariisista -teemat soivat taustamusiikissa. Paavo Honkamäki laulelee tunnistamatonta laulua sanoilla "Minä odotin niin kauan - -" (100 %), 0' 05". - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
| Inspection Details | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Technical Data | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Language | ||||||||||||
|
Finnish |