Haku

Säkkijärven polkka

Säkkijärvis polka (ruotsinkielinen nimi)
Säkkijärvi Polka (englanninkielinen käännösnimi)
La Melódie de Säkkijärvi (ranskankielinen käännösnimi)
Säkkijärvi-Polka (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Säkkijärven polkka

Ville Salmisen ohjaama, yhdessä Usko Kempin ja Kaarlo Nuorvalan kanssa käsikirjoittama Säkkijärven polkka (1955) on löyhästi elämäkerrallinen musiikkielokuva harmonikansoittaja Vili Vesterisestä. Nuori Vesterinen (Sakari Jurkka) pääsee toteuttamaan musiikillisia unelmiaan ystävänsä Mirjan (Marjatta Kallio) tukemana. Intohimo harmonikansoittoon vie Vilin Viipurin kautta Helsinkiin, missä ystävyys pianonsoittaja Jaakkoon (Ekke Hämäläinen) auttaa häntä eteenpäin urallaan. Vili Vesterinen itse esiintyy elokuvan alussa.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Sakari Jurkka, Vili Vesterinen
Marjatta Kallio, Mirja
Ekke Hämäläinen, Jaakko Perälä
Santeri Karilo, Mirjan isä
Sasu Haapanen, Viipurin Musiikkiopiston johtaja
Emmi Jurkka, sirkusnainen
Kerttu Salmi, ravintola Capellan johtaja
Pirkko Karppi, Liisukka
Martta Kontula, laulunopettaja
Pentti Irjala, Aaro
Eero Leväluoma, hanuritehtailija Kukkola
Saara Ranin, vuokraemäntä
Heimo Lepistö, Bili
Ville-Veikko Salminen, kylänpoika Ollilasta
Veikko Linna, sirkustirehtööri
Vitaly Ketterer, kapellimestari
Matti Aulos, rakennusmestari
Mauri Jaakkola, 1. konduktööri
Heikki Packalén, 1. Dallapén mies
Kaarlo Wilska, hevosen takapää / autonkuljettaja
Jarno Hiilloskorpi, Kukkolan juoksupoika
Kreditoimattomat näyttelijät
Viljo Vesterinen, Viljo Vesterinen
Tuukka Soitso, musiikkikauppias
Sylva Rossi, Mirjan äiti
Leila Sjöström, Mari
Arttu Suuntala, Kalle-renki
Vilho Ruuskanen, musiikkiopiston opettaja
Onni Timonen, musiikkiopiston opettaja
Anja Haahdenmaa, Orvokki
Lauri Lammela, 1. junamies
Pertti Pasanen, 2. junamies
Armas Jokio, sirkuslainen
Pikku-Kalle Hydén, sirkuslainen
Laila Rihte, 1. ateneumilainen
Mirja Karisto, 2. ateneumilainen
Leo Jokela, juhlija
Muut tekijät
Mauno Mäkelä, tuotantojohto
Kaarlo Nuorvala, käsikirjoittaja
Usko Kemppi, käsikirjoittaja
Ville Salminen, käsikirjoittaja
Pentti Lintonen, kuva
Nils Holm, leikkaaja
Gösta Salminen, ääni
Tuomo Kattilakoski, ääni
Harry Bergström, musiikki
Ville Salminen, lavastaja
Kaisu Vihervuori, naamioitsija
Väinö Tulosmaa, studiopäällikkö
Tuukka Soitso, järjestäjä
Ensio Suominen, b-kuvaaja
Helsingin Teatteriorkesteri, orkesteri
Fenno-Filmi Oy, levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
Stig Sundman, äänitysassistentti
Kerttu Salmi, murreasiantuntija
Arto Mäkelä, klaffi
Viljo Vesterinen, musiikin sovitus (musiikkikappale Säkkijärven polkka)
Erkki Ainamo, laulujen sanat (musiikkikappale Mirjan laulu)
Mirjam Helin, muusikko (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
12 219 299 mk
Julkaistu
1955
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
09.09.1955
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Adams, Rex, Tuulensuu
Lahti: Juko
Tampere: Hällä, Kino
Turku: Olympia
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 11.09.1955 Oulu: Tähti; Pori: Sampo; Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 02.10.1955 Kuopio: Palatsi ensi-iltakierros
  • 05.11.1955 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 16.04.1966 MTV1 Katsojia: 1 150 000
  • 06.04.1973 MTV1 Katsojia: 1 690 000
  • 25.02.1979 MTV1 Katsojia: 1 740 000
  • 18.10.1988 YLE TV1 Katsojia: 197 000
  • 26.09.1991 YLE TV2
  • 16.09.1998 YLE TV1
  • 01.04.2003 YLE TV2
  • 24.11.2008 YLE TV2
  • 22.07.2011 YLE TV1
  • 26.06.2015 YLE TV1
  • 31.03.2017 Yle TV1
  • 22.07.2019 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Sammatti

Helsinki: rautatieasema, Kaivokatu, Vilhonkatu Suomen Kansallisteatterin edustalla, Kaisaniemen puiston kenttä, Tehtaankatu Pyhän Henrikin kirkon edustalla

Karjalohja: Vilniemi

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Studiot

Helsinki: Kulosaaren studiot

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Kuvausaika
Kevät 1955
Sisältöseloste

Vili Vesterinen, omana itsenään, havahtuu unesta yksinäisessä huoneessaan. Pöydällä on samppanjapullo. Pihasoittajat esiintyvät ulkona. Vili avaa ikkunan ja hymyilee: takautuma vie hänet oman uransa vaiheisiin.

Vili on orpo ja kasvaa talossa, jonka tytär Mirja on hänen paras ystävänsä. Lapsuuden paimenpilli jää taakse, kun Mirja ja hänen isänsä ostavat Vilille kaksirivisen hanurin yhteisesti kerätyillä rahoilla. Viliä pyydetään soittajaksi kylän nuorten tansseihin. Hän suostuu mielellään ja ihmettelee, kun Mirja kehottaa häntä ottamaan maksun soitostaan, jotta hän pääsisi opiskelemaan Viipurin musiikkiopistoon. Ensi alkuun nuoret kieltäytyvät maksamasta, mutta taipuvat pian.

Säästöt Vilin pankkikirjassa kasvavat niin, että hän voi pyrkiä musiikkiopistoon, jonne hänet koesoiton jälkeen hyväksytäänkin. Huonetoverikseen ullakkokamariin Vili saa pianonsoittoa opiskelevan Jaakko Perälän. Hanuria ei hyväksytä musiikkiopiston instrumentiksi, sellonsoitto ja musiikin teoria sujuvat Vililtä huonosti. Johtaja suosittaa Vilille eroa, minkä hän ottaakin helpottuneena, sillä hän ei ymmärrä nuotteja ja haluaa vain soittaa hanuriaan.

Mirja tulee Viipuriin hakemaan Viliä kotiin joulunviettoon ja saa Jaakolta kuulla, että Vili on eronnut opistosta ja soittaa ravintola Capellassa. Mirja toivottaa Vilille kylmästi hauskaa joulua ja lähtee. Vili ja Jaakko joutuvat viettämään joulun nälissään ullakkohuoneessaan, mutta tunnelmaa piristää hanuritehtaan johtaja Kukkolan Vilille lähettämä lahja: uusi hieno hanuri. Siinä samassa Vili päättää lähteä Helsinkiin ja Jaakko seuraa häntä. Ystävykset matkustavat lähes tyhjässä junassa ja maksavat matkan soittamalla konduktööreille.

Helsingissä Jaakko saa paikan orkesterin pianistina. Vili hylätään, koska hän ei osaa soittaa nuoteista. Jaakon palattua Viipuriin Vili saa työtä sirkuksen hanuristina ja pian tarjouksen liittyä Dallapé-orkesterin vakituiseksi jäseneksi. Mirja ja Jaakko saapuvat Helsinkiin, ystävykset muuttavat jälleen yhteen asumaan ja ottavat Mirjan emännöitsijäkseen. Dallapé-orkesterissakin Vilillä on vaikeuksia nuottien kanssa, mutta Jaakko tarjoutuu avuksi: hän soittaa kappaleet pianolla, ja Vili opettelee ne korvakuulolta.

Mirja ja Jaakko tunnustavat rakastavansa toisiaan ja kihlautuvat sillä välin, kun Vili on hanuristien pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa Tukholmassa. Vili voittaa mestaruuden. Hän juhlii tapausta Jaakon ja Mirjan seurassa, saa kuulla heidän kihlauksestaan ja lähtee "kulkemaan omia teitään". Hän ei tule ystäviensä häihin, mutta antaa heille yllättävänä häälahjana eräältä rakennusmestarilta biljardipelissä voittamansa kaksion. Liikuttunut Mirja soittaa Vilille, joka lupautuu ystäviensä tulevan lapsen kummiksi ja jää vanhaan asuntoonsa yksin samppanjapullon kanssa.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

"Toivekonserttien sisältöä ja Suomen kansan sinfoniakauhua kuvastanee tavallaan sekin ajan ilmiö, että Vili Vesterisestä on nyt tehty elämäkertaelokuva", tuumi Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 14.9.1955). Paula Talaskiven (Helsingin Sanomat 11.9.1955) mielestä elokuva oli "osittain romantisoituna ja vapaasti muovailtuna musiikki-elämäkertafilminä, juuri sen tapainen kotimainen ajanviete-elokuva, jollaisiin meillä on pyrittävä paljon useammin".

Leo Nordberg (Uusi Suomi 11.9.1955) piti käsikirjoitusta erittäin tiiviinä ja onnistuneena. Valma Kivitien (Elokuva-Aitta 18/1955) mukaan "puitteisiin on sisällytetty hyviä kohtia, luontevaa vuoropuhelua, kaunista luontoa, hauskoja ihmisiä ja mukavaa musiikkia". "Sankarin nuoruutta kuvaavat kohdat ovat kauniisti kuvatut ja kerronta tapahtuu kohtalaisen raikkaasti. Muutamissa myöhemmissä kohtauksissa on tarpeettoman pitkiä repliikejä ja keskusteluja, jotka vaikka lienevätkin tarkoitetut hauskoiksi, eivät ylitä keskinkertaisen kansanomaisen leikinlaskun tasoa", kirjoitti Varjostin (Risto Varjonen, Ylioppilaslehti 16.9.1955).

Yleisesti kriitikot antoivat tunnustusta varsinkin elokuvan alulle. "Heti alkumetreiltä on katsoja täynnä myötätuntoa kertomuksen päähenkilöä kohtaan", tuumi T. S-o (Tomira Savtschenko, Työkansan Sanomat 11.9.1955). Myöhemmin hän kuitenkin jatkoi: "Mutta sitten, kun Vili Vesterinen saapuu Viipuriin opiskelemaan musiikkia, filmi menettää selväpiirteisyytensä. Tämän jälkeen ei tapahtumia ole pyritty motivoimaan. Seuraa sarja tapahtumia ja irrallisia elämänvaiheita. Ei ole pyrkimyksiä, ei ole päämäärää."

G. B-s:n (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 11.9.1955) mielestä taas nimenomaan oppiaika on elokuvassa kuvailtu hauskasti. "Men den är gudskelov inte sentimental, den uppdiktade kärlekshistorien behandlas mjukt och sansat", G. B-s jatkoi. Myös I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 11.9.1955) puuttui ohjaukseen: "Ja kun Vili menee Viipurista Helsinkiin etäännytään polkasta vielä enemmän. Mistään suoranaisesta väsähtämisestä ei kuitenkaan ole kysymys, elokuva vain muuttaa luonnettaan kertovaksi ja esittää toisarvoista täytettä voidakseen käydä kokoillan elokuvasta. Tässä kohdin, keskivälissä, on onnistunut filmillinen ilmaisu matkanteosta, kun kuvaruutu ihmisistä vaihtuu yllättäen kuvaruutuun lähestyvästä junasta."

"Filmin Vili on aivan uusi hahmo, elävä ja vakuuttavasti karjalainen luonnonmuusikko-nuorukainen, mukavuuteen taipuva lahjakkuus, välitön ja hyväluontoinen ihminen. Mielestäni Sakari Jurkka kokonaisuudessaan, [- -] on erinomainen, vahvasti sympaattinen ja Vilinä vakuuttava", arvioi Paula Talaskivi. "För Marjatta Kallio är Säkkijärvis polka en framgång, charmerande har hon alltid varit, men här förmår hon tolka innerlighet med medel som är filmens - hon har ofta förut varit bunden av teaterns krav på utspel", kirjoitti B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 15.9.1955).

I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 11.9.1955) kiinnitti huomionsa elokuvan kieleen: "Näyttelijöistä vain Santeri Karilo on entuudestaan hallinnut karjalaisen murteen, mutta [- -] Sakari Jurkan korvaan se on tarttunut hämmästyttävän luontevasti. Marjatta Kalliota rasitti vieras murre [- -]."

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Taustaa

Suomen Filmiteollisuus ilmoitti loppuvuodesta 1953 tekevänsä Säkkijärven polkan. Toivo Kärjen piti sovittaa musiikki ja Reino Helismaa kirjoitti käsikirjoituksen. Aimo Siltarin (Savon Sanomat 27.2.1979) mukaan Vesterinen kuitenkin hylkäsi Helismaan käsikirjoituksen, jonka juoni on hyvin samankaltainen kuin toteutetussa käsikirjoituksessakin. Fennada-Filmi puolestaan teetti kaksi toisistaan poikkeavaa käsikirjoitusta, joista toteutumatta jääneeseen ei ole merkitty kirjoittajaa.

Säkkijärven polkka on Suomen kaikkien aikojen kuuluisimman hanuritaiteilijan ja pohjoismaisen harmonikkamestarin Vili Vesterisen vapaamuotoinen elämäkerta. Elokuvan tekoaikoihin jo vakavasti sairas Vesterinen nähdään avausjaksossa - muutoin häntä esittää osan omastakin lapsuudestaan Viipurissa viettänyt Sakari Jurkka. Juoni on sekoitus faktaa ja fiktioita - mukana on mm. se tunnettu tosiseikka, ettei Vili Vesterinen koskaan oppinut lukemaan nuotteja, vaan soitti koko ohjelmistonsa korvakuulolta.

Vitaly Kettererin etunimi on alkuteksteissä virheellisesti muodossa Vitali ja Kaarlo Wilskan sukunimi on muodossa Vilska.

Säkkijärven polkka aloitti ohjaaja Ville Salmisen kolmen perättäisen Kannas-aiheisen elokuvan sarjan. Sarjaa jatkoivat Evakko sekä Anun ja Mikon uudelleenfilmatisointi vuoden 1956 puolella. Elokuvan sivuosissa nähdään muutamia syntyperäisiä viipurilaisia näyttelijöitä: Santeri Karilo, Kerttu Salmi ja Kaarlo Wilska.

Ville Salminen muisteli Katso-lehdessä Vili Vesteristä ja elokuvaa: "Hän oli minun hyvä ystäväni ja hänen kanssa istuimme paljon yhdessä. Luulen, että sen ajan makusuuntauksiin Säkkijärven polkassa oli ehkä parhaiten saavutettu se mihin pyrittiin."

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Musiikki

1. Säkkijärven polkka
Säv. ja san. trad.
1) Sov. Harry Bergström
Es. Sakari Jurkka, nokkahuilu, huilu, kantele ja harmonikka (playback), useita kertoja, yht. 4' 40".
2) Sov. Viljo Vesterinen
Es. Sakari Jurkka, harmonikka (playback), 0' 31".


2. Pikku postiljooni
Säv. trad., sov. Harry Bergström
Es. Sakari Jurkka, harmonikka (playback), 1' 12".


3. Mirjan laulu
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Erkki Ainamo
Es. Marjatta Kallio, laulu, ja viihdeorkesteri (playback / Mirjam Helin), 1' 06".
Levytys:
Mirjam Helin ja Odeon-orkesteri; Odeon PLD 113, 1955.


4. Für Elise
Säv. Ludwig van Beethoven
Es. Ekke Hämäläinen, piano (playback), 0' 11".


5. Karjalan kunnailla
Säv. trad., san. Valter Juva, sov. Väinö Hannikainen
Es. "musiikkiopistolaiset", laulu (100 %), 0' 42".


6. Tuoll' on mun kultani
Säv. ja san. trad., sov. Harry Bergström
Es. Sakari Jurkka, laulu, ja Martta Kontula, piano (playback), 0' 26".


7. Alkusoitto operetista Runoilija ja talonpoika
Säv. Franz von Suppé
Es. Sakari Jurkka, kontrabasso, ja pieni sinfoniaorkesteri (playback), 0' 44".


8. Joulupukki
Säv. ja san. P-J. Hannikainen
"Alakerran lapset", laulu (off), 2' 01".


9. Koska meillä on joulu
Säv. ja san. trad.
Es. Pertti Pasanen, Mauri Jaakkola, Lauri Lammela, Ekke Hämäläinen ja Sakari Jurkka, laulu (100 %), 0' 26".


10. Pianokonsertto n:o 1 b-molli op. 23
Säv. Pjotr Tšaikovski
1) Es. Ekke Hämäläinen, piano, ja pieni sinfoniaorkesteri (playback), 1' 45".
2) Es. Ekke Hämäläinen, piano (playback), 0' 20".


11. Reppurin laulu
Säv. Oskar Merikanto, sov. Harry Bergström
Es. Ekke Hämäläinen, piano, ja viihdeorkesteri (playback), 0' 52".


12. Yö Casablancassa
Säv. Viljo Vesterinen, sov. Harry Bergström
Es. Sakari Jurkka, harmonikka, ja Ekke Hämäläinen, piano (playback), 1' 32".


13. Unkarilainen rapsodia n:o 2 cis-molli
Säv. Franz Liszt, sov. Pietro Frosini
Es. Sakari Jurkka, harmonikka (playback), 0' 56".

Huomatuksia:
Säkkijärven polkan teema soi taustana.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
5816
Tarkastuspäivä
06.09.1955
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2150 m
Kesto/leikattu
79 min
Veroluokka
15 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastuselin
LTK
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
5816
Tarkastuspäivä
23.09.1955
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2150 m
Kesto/leikattu
79'
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
5816
Tarkastuspäivä
01.12.1955
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2150 m
Kesto/leikattu
79'
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
5816
Tarkastuspäivä
23.05.1958
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2150 m
Kesto/leikattu
79'
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastusnumero
T-05816
Tarkastuspäivä
13.01.1993
Formaatti
video
Pituus/leikattu
75'28"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Evan Englund
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
79 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa