Nuori kaunotar Karin Turkka saapuu etelästä Utopilan kaupunkiin "villiin pohjolaan", missä hänen isänsä on murhattu kaksi vuotta aikaisemmin. Karin kertoo nimismiehelle, että hänen isänsä, geologi, ehti ennen kuolemaansa lähettää hänelle kirjeen, jossa hän kertoi löytäneensä suuren kultaesiintymän. Kartan tästä löydöstä täytyy olla murhaajalla, sillä se oli isän mukana hänen kuollessaan. Kartta on kuitenkin luettavissa vasta kirjeen myötä tulleen ja Karinin hallussa olevan peitepiirroksen avulla. Murhasta epäillään Tundra-Taunoa, joka työskenteli geologin oppaana, mutta hän on vakuuttanut viattomuuttaan eikä häntä vastaan ole todisteita. Todellinen murhaaja on Utopilan pormestari, joka laillisuuden kaavussa, omaisuudellaan ja maksettuine kätyreineen hallitsee kaupunkia. Hän on tappanut geologin päästäkseen käsiksi kultaan ja tehnyt voitavansa suunnatakseen epäilykset Tundra-Taunoon.

Karin lähtee yksin Tundra-Taunon mökille ja on juuri tutkimassa asumusta, kun Tauno yllättää hänet. Karin tiukkaa kultalöydön karttaa, syyttää Taunoa isänsä murhaajaksi ja pakottaa miehen aseella uhaten mukanaan kaupunkiin. Rauhallisena ja oikeuden toteutumiseen luottaen Tauno antautuu pidätettäväksi ja jää vapaaehtoisesti vankilaan. Kun pormestari kuulee asiasta, hän lähettää apurinsa viemään kultalöydön kartan Taunon mökille, josta nimismiehen on määrä löytää se. Näin tapahtuukin, mutta baarityttö Maija ymmärtää juonen ja yrittää vapauttaa Taunon. Tämä kieltäytyy pakenemasta, koska siten osoittaisi syyllisyytensä - huolimatta Maijan vakuutuksista että hänet on jo lavastettu syylliseksi.

Seuraavan päivän oikeudenkäynnissä pormestarista riippuvaiset lautamiehet toteavat Taunon syylliseksi löydetyn todistuskappaleen perusteella ja pormestari tuomitsee hänet hirtettäväksi Pohjolan lain mukaan. Hirttotuomion täytäntöönpano viivästyy auton moottorin lakkoillessa, ja viime hetkellä Taunon ystävä Musta-Pekka pelastaa hänet ampumalla köyden poikki ja ajamalla Taunon alla olevan auton pois. He pääsevät pakoon eksyttämällä takaa-ajajansa.

Kaupungissa Maija näkee pormestarin kätyrin, korttihuijarin, penkovan Karinin tavaroita, alkaa aavistaa totuuden ja tulee kertomaan tietonsa Taunolle, joka palaa kaupunkiin kesken juhlatanssien ja sieppaa Karinin väkisin mukaansa. Nimismies apulaisineen seuraa, mutta Musta-Pekka yllättää heidät ja riisuu heidät aseista. Tauno ja nimismies sopivat, että he selvittävät välinsä tappelemalla keskenään ilman aseita. Tauno voittaa: nimismies, hänen apulaisensa ja Karin sidotaan ja teljetään lukon taakse.

Musta-Pekka hakee korttihuijarin väkivalloin kaupungista. Tauno pakottaa hänet pelaamaan kanssaan ja saa miehen kiinni väärinpeluusta. Henkensä uhalla korttihuijari tekee täydellisen tunnustuksen, jonka myös nimismies kumppaneineen kuulee viereiseen huoneeseen. Karin pyytää Taunolta anteeksi. Kaikki lähtevät yhdessä kaupunkiin ottaakseen kiinni pormestarin, joka parhaillaan yllyttää saluunassa miehiä vangitsemaan ja lynkkaamaan Taunon. Vapaaksi päästetty korttihuijari ehtii varoittaa pormestaria.

Osapuolten välille syntyy kiivas tulitaistelu, jossa pormestari joukkoineen on jäämässä alakynteen ja linnoittautumassa saluunaan, kun Tauno jälleen ehdottaa henkilökohtaista välienselvittelyä. Kaksintaistelussa Tauno ampuu pormestarin ja tarjoaa sitten ryypyt kaikille. Karin on lähdössä lentokoneella takaisin etelään: viime hetkellä Tauno tunnustaa hänelle rakkautensa ja saa Karinilta tunnustuksen vastarakkaudesta.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.