Villi Pohjola
Den Vilda Norden (ruotsinkielinen nimi)
The Wild North (englanninkielinen käännösnimi)
Le Nord sauvage (ranskankielinen käännösnimi)
Der Wilde Norden (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Villi Pohjola
Aarne Tarkaksen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa western–parodiassa Villi Pohjola (1955) isänsä murhaajaa ja kadonnutta kultaesiintymän karttaa etsivä Karin Turkka (Elina Pohjanpää) saapuu pohjoiseen Utopilan pikkukaupunkiin. Kelmin pormestari Markuksen (Matti Tamminen) hallitsema kyläyhteisö ohjaa hänet syylliseksi epäilyn Tundra-Taunon (Tapio Rautavaara) jäljille.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesäkuu – heinäkuu 1955 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Elokuva sai arvostelijat pohtimaan parodian ominaisuuksia ja edellytyksiä. M. E. (Mikael Enckell, Hufvudstadsbladet 2.10.1955) katsoi parodiaan kuuluvan toisaalta riehakkuuden, toisaalta maltin. Villissä Pohjolassa oli hänen mielestään unohdettu nimenomaan jälkimmäinen ominaisuus: "[- -] goda och dåliga skämt blandas med varandra till men för helheten." "Villissä Pohjolassa olisi saanut olla vielä enemmän lainauksia amerikkalaisista filmeistä, niitä olisi voitu siirtää ihan sellaisinaan nähtäväksemme [- -]", kirjoitti I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 3.10.1955). Hänen laillaan osoittelivat muutkin kriitikot käsikirjoituksen puutteita. Leo Nordberg (Uusi Suomi 2.10.1955) arvioi koko tarinan liian raskaskulkuiseksi, totiseksi ja pinnalliseksi. T. S-o (Tomira Savtschenko, Työkansan Sanomat 2.10.1955) mainitsi vuorosanojen hidasrytmisyydestä. "Dialogi on useimmiten aivan mehutonta", ilmaisi asian Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 2.10.1955). Talaskivi jatkoi: "Henkilötyypeissä on monta herkullista katsantoa [- -] mutta katsoja ei saa kyllin tilaisuutta 'tutustua' heistä parhaimpiin, vaan joutuu useasti miltei kurkistelemaan heidän peräänsä yleisessä mellakoimisessa [- -]." Juha Nevalaisen (Ilta-Sanomat 5.10.1955) mukaan eniten kuitenkin ontui Tarkaksen ohjaus: "[- -] ohjatessaan omaa käsikirjoitustaan hän ei tunnu olleen oikein selvillä, miten tarina kertoa." "I sin regi är han högst ojämn, scenerna är för utdragna och bildkompositionerna oklara. Slutuppgörelsen är däremot fint fångad i en rad stumma ansikten", selvitti B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 3.10.1955). Varjostin (Risto Varjonen, Ylioppilaslehti 7.10.1955) analysoi ohjausta laajahkosti: "Tarkakselle täytyy antaa tunnustus kekseliäisyydestä - filmissä on lukuisia huvittavia yksityiskohtia ja parodian makua on lisätty riemastuttavilla mielettömyyksillä. [- -]. Nuo mainitut yksityiskohdat, hauskatkin, ovat juuri Tarkaksen heikkous. Hän jää helposti askartelemaan jonkun tarkoituksettoman sivuseikan kanssa, ja itse pääasia unohtuu muutaman epäselvän ja kiireesti sivuutetun kohtauksen ja kuvan varaan. Tarkaksen kerrontaa vaivaa nimenomaan selvyyden puute." "Vaikka onkin yritetty parodiaa, matkimisessa ei olisi tarvinnut mennä sellaiseen täydellisyyteen, että jopa filmin pääsankari (Tapio Rautavaara) on, kuten vastaavissa amerikkalaisissakin filmeissä, näyttelijänä toivoton tapaus", mainitsi T. S-o. Nya Pressenin B. P-m:n mukaan Rautavaaran näyttelemisestä ei lainkaan löydy parodiallisuutta. "Pahimmin eksyy tyylistä Matti Tamminen [- -]. Hänen heikkoutensa näyttelijänä käy ilmi auttamattomasti ja hänen sekava tulkintansa levittää avuttomuutta ympärilleenkin", Nevalainen huomautti. Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 20/1955) piti parhaimpana parodiahahmona Lasse Pöystin kapakkapianistia. Yleisesti ihmeteltiin Aino-Maija Tikkasen valintaa kapakkatytön osaan. "Esko Nevalaisen ottamat Kuusamon maisemat olivat mahtavaa nähtävää, sisäkuvaukset olivat paikoitellen hieman sotkuisia", tuumi Kivitie. I. L-s havaitsi musiikissa mukaelmia muun muassa elokuvista Kolmas mies ja Sheriffi. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Villi Pohjola on villin lännen seikkailukomedia Lapin olosuhteisiin sijoitettuna. Käsikirjoitusta tehdessään Aarne Tarkas päästi mielikuvituksensa valloilleen ja parodioi westernien kliseitä. Alkutekstien loppuun Tarkas on sijoittanut huomautuksen: "Teidän on turha etsiä Pohjolaa kartoista tai tietosanakirjoista, niistä ette sitä löydä. Sen paikkaa on hyvin vaikeata määritellä." Aarne Tarkas muisteli Seurassa: "Kuvatessamme [- -] Villiä Pohjolaa tarvitsimme suuren joukon aitoja kullankaivajakasvoja [- -]. Pyysin järjestäjää hankkimaan todella pesunkestäviä tyyppejä. Hän haravoi Helsingin kaikki yömajat ja sai jalkeille satakunta niin sanottua elämän laitapuolen vaeltajaa." Villin Pohjolan yleisömenestys oli vuoden keskitasoa. Elokuvan korkeat tuotantokustannukset aiheuttivat kuitenkin sen, että se tuotti tappiota yli 4 000 000 mk. Elokuvan ensi-iltailmoitusta Jyväskylässä ei ole löytynyt. Esitys oli todennäköisesti maaliskuussa 1956, jolloin lehdet eivät yleislakon vuoksi ilmestyneet. Uusintaesityksissä ei elokuvaa kaupungissa nähty. Ajatus tästä mielikuvitusmaasta kiehtoi Tarkasta myöhemminkin. Villi Pohjola sai vuonna 1963 kaksi jatko-osaa. Niiden tuottajina olivat Suomen Filmiteollisuus ja Tommi Rinteen Keskus-Elokuva. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Villi Pohjola Säv. Harry Bergström, san. Asser Tervasmäki, sov. Harry Bergström 1) Mieskuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 2' 05". 2) Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 40". 3) Es. Tapio Rautavaara, laulu (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 2' 35". 4) Mieskuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputekstit), 1' 00". Levytys: Tapio Rautavaara ja Triola-orkesteri, joht. Kaarlo Valkama; Triola T-4209, 12.10.1955. Pentti Tuominen ja Helsingin Teatteriorkesterin jousisto, joht. Harry Bergström; Odeon PLD-109, heinäkuu 1955. 2. Kapakan ovella ("Ovi riemu ja nautinto on, ovi kapakan eessämme on - -") Säv. Harry Bergström, san. Asser Tervasmäki, sov. Harry Bergström Es. Keijo Komppa ja "konnat", laulu (playback, Auvo Nuotio ja mieskuoro, laulu, ja Helsingin Teatteriorkesteri), 2' 15". 3. Minun onneni Säv. Harry Bergström, san. Asser Tervasmäki, sov. Harry Bergström 1) Helsingin Teatteriorkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 3' 00". 2) Es. Tapio Rautavaara, laulu (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 2' 00". Levytys: Tapio Rautavaara ja Triola-orkesteri; Triola T-4209, 12.10.1955. Kalevi Korpi ja Odeon-orkesteri, joht. Harry Bergström; Odeon PLD-110, 15.7.1955. 4. Villien miesten polkka / "Villin miehen jenkka" Säv. ja sov. Harry Bergström 1) Helsingin Teatteriorkesteri (off), kolme kertaa, yht. 3' 35". 2) Es. "yhtye" [mm. Arto Mäkelä, Pentti Viljanen ja Mauri Jaakkola] (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), 1' 20". Levytys: Iloiset Soittoniekat, joht. Harry Bergström, Odeon PLD-111, heinäkuu 1955. 5. Rantalaiturilla Säv. ja sov. Harry Bergström Es. yhtye [mm. Arto Mäkelä, Pentti Viljanen ja Mauri Jaakkola] (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), 1' 45". 6. Niin minä neitonen sinulle laulan Säv. trad. Es. Tapio Rautavaara, hyräily (100 %), 0' 35". Huomautuksia: Villi Pohjola -teema soi myös taustamusiikissa. Lasse Pöysti soittaa nimeämätöntä kapakkamusiikkia (100 % ja off), yhdeksän kertaa, yht. 12' 05". - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|