Riihalan valtias
Härskarinnan på Riihala (ruotsinkielinen nimi)
The Farmer's Wife (englanninkielinen nimi)
The Mistress of Riihala (englanninkielinen käännösnimi)
La Souveraine de Riihala (ranskankielinen käännösnimi)
Die Gebieterin über Riihala (saksankielinen käännösnimi)
Lihan okaat (työnimi)
Finna-arvio
Riihalan valtias
Riihalan valtias (1956) on Hannu Lemisen ohjaama ja käsikirjoittama melodraama, joka perustuu Arvo Kalliolan romaaniin. Riihalan emäntä Anna (Emma Väänänen) pyörittää maataloa toimettoman isännän (Heimo Lepistö) juopotellessa ja tulevan perijän Antin (Alpo Vammelvuo) tapaillessa naapuritilan piikaa Elmaa (Raili Mäki). Anna toivoo pojalleen puolisoa Kaltevan tilan tytöstä Elinasta (Anni Helenius), mutta joutuu pettymään.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
31.8. - lokakuun alkupuoli 1955 - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Kalliolan aistillinen ja häpeilemättömän voimakassanontainen kirja ei sellaisenaan tunnu tarjoavan erityisiä mahdollisuuksia kunnollisen elokuvan tekoon, mutta Hannu Lemisen [- -] muokkaamana siitä on kaikesta huolimatta syntynyt joissakin suhteissa varsin huomion arvoinen suomalainen filmityö", aloitti Leo Nordberg (Uusi Suomi 25.1.1956). O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 23.1.1956) näki asian toisin: "Koko juttu on lattea viikkolehtikertomus, epäuskottava ja naiivi." J. M. (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 22.1.1956) huomautti voimakkaan ja iskevän otteen alta pilkistävän sairaalloista ja lohdutonta paatosta. Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 3/1956) ihmetteli aiheenvalintaa: "Olisi niin tottuneen ja taitavan filmimiehen luullut tajuavan, ettei näin paksu romanttinen tarina mene ainakaan tällä hetkellä Tuntemattoman sotilaan totuutta katsovaan elokuvayleisöön [- -]". Paula Talaskiven (Helsingin Sanomat 22.1.1956) mielestä joustava, tehokas ja ytimekäs filmillinen työ sentään eliminoi tarinan pahinta pohjalastia. Ohjaus kiinnosti kriitikoita. T. S-o (Tomira Savtschenko, Työkansan Sanomat 22.1.1956) huomautti Lemisen aina lankeavan johonkin. "Ja niinpä tälläkin kertaa se tiivistetty filmillisyys, jolla ohjaaja esittää voimakkaan kartanonemännän mielenliikutuksia, haiskahtaa mystillisyyden ohella hieman thrillerille." T. S-o kuitenkin myöntää kaiken sopivan hyvin kokonaisuuteen. E. U. (Eirik Udd, Hufvudstadsbladet 22.1.1956) katsoi ohjaajan sortuneen liian dramaattisten aineksien käyttöön. Hän totesi: "Det verkar billigt effektsökeri." B. P-m (Bengt Pihlström, Nya Pressen 23.1.1956) tarkasteli laajahkosti Lemisen työtä: "Leminen har snärt i sitt bildspråk, men har grävt en grop för sej själv: de starkast gestaltade avsnitten är just de där handlingen är mest otrolig. Dessutom har filmen 'prytts upp' av effekter som är både konstnärligt och innehållsmässigt obefogade. Bara i enstaka avsnitt övertygar filmen, greppet blir fast och bilderna ges ton av lyrik och stämning [- -]." O. V-jän mukaan Lemisellä on "filminteon teknillistä taitoa, mutta ei taiteellista kunnianhimoa". Leo Nordberg näki henkilöohjauksen ongelmana kahtiajakoisuuden. "Katsojan on hyvin vaikea ymmärtää, miksi ohjaaja antaa eräiden tarinassa keskeistä osaa esittävien henkilöiden ehtimiseen lasketella suustaan murteetonta - jopa hienokseltaan 'herraskaista' - pääkaupunkilaiskieltä, vaikka asianomaiset ovat viettäneet koko ikänsä maalla. Niin ikään viedään karakterisointia muutamien näyttelijöiden kohdalla liian pitkälle [- -]." "Emma Väänäsen roolisuoritus [- -] on elokuvan parhain panos, vaikea tehtävä, rakkaudettoman elämän kapeuttaman naisen traagillinen kuva, joka arkielämän tärkeydessään saa tragikoomillisiakin piirteitä. Tyypistä voisi helposti tulla opettavainen - mihin ohjaaja lienee tähdännytkin - mutta Emma Väänäsen näyttelijänkyky tekee emännästä ennen kaikkea säälittävän ihmisen [- -]", pohti M. S. (Maija Savutie, Vapaa Sana 22.1.1956). Muista näyttelijöistä huomiota herätti erityisesti Raili Mäki. "Tyttöhän oli ilmeisen tyrkyttelevä ja tympeä imeskellessään hiuksiaan laskelmoiva ilme hekumallisiksi kuvatuissa kasvoissaan. Kuitenkin Raili Mäen oli määrä ilmentää puhdasta ja hyvää tyttöä", totesi I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 22.1.1956). Televisioesityksissä kriitikoiden asenne oli selvästi myönteisempi. "Riihalan valtias on todellinen lottovoiton tapainen löytö", kirjoitti Petri Immonen. "Ensinnäkin se on kotimainen elokuva, jota ei tarvitse lähestyä silkkihansikkain, toiseksi se on kuvallisesti niin komea, että vertaistaan se hakee lähes turhaan uudemmasta suomalaisesta elokuvasta." (Uusi Suomi 21.6.1984). "Muuan suomalaisen elokuvan unohdetuista laatufilmeistä, väkevän maalaistragedian ja synkeän kauhujännärin omalaatuinen ristisiitos", Luonnehti Tapani Maskula. "Tulion teosten ohella hurjinta melodraamaa mitä meillä on nähty." (Turun Sanomat 16.3.1993). - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Suomi-Filmi menetti keväällä 1955 Munkkisaaren studionsa Wärtsilän telakan laajennuksen vuoksi. Tämän takia lähikuukausien sisäkuvaukset olivat erilaisten tilapäisratkaisujen varassa. Kesäisestä aiheesta huolimatta Riihalan valtiaan kuvaukset aloitettiin vasta elo-syyskuun vaihteessa 1955 Hyvinkään Kytäjällä ja Lopen Läyliäisissä. Kuvausryhmän päämajaksi vuokrattiin Läyliäisten Maamiesseuran talo, jonka juhlasaliin rakennettiin aiheen edellyttämät maalaisinteriöörit. Käsikirjoittajaksi alkuteksti ilmoittaa Hannu Lemisen. Ensimmäisen käsikirjoituksen teki kuitenkin Juha Nevalainen. Hänen nimeään ei alkuteksteissä mainita, koska Nevalaisella oli sopimuksen mukaan oikeus tehdä käsikirjoituksia vain Suomen Filmiteollisuudelle. Alkuteoksen kirjoittaja Arvo Kalliola (1894-1956) tunnettiin iskelmätekstien tekijänä nimellä Veikko Virmajoki. Hän kirjoitti yli sata laulutekstiä, joita on luonnehdittu "väkeväsanaisiksi" (Einari Kukkonen). Lihan okaiden lisäksi Kalliola kirjoitti omalla nimellään kirjan Yksinkertaisia syntisiä (Fennia, 1945) ja Virmajokena joitakin näytelmiä. (Viihdemusiikin Ystävien Seuran vuosikirja 2005). Suomi-Filmin kirje Valtion elokuvatarkastamolle painotti Riihalan valtiaan ajankohtaisuutta. "Elokuvan eräänä painavimpana ansiona on sen asiallinen ja totuudenmukainen selostus täysin koneellistetusta nykyaikaisesta maanviljelyksestä. Tämä elokuva on tehty aidossa ympäristössä aitojen avustajien myötävaikutuksella ja esiintyy kuvassa myös kaikki nykyaikaiset maataloustyökoneet." Elokuvan päähenkilöiden hallusinaatioita korostaa Erkki Imbergin mustanpuhuva kuvausjälki ja paikoin vinoon asetettu kamera. Tulipalokohtauksissa avustivat Lopen VPK:n jäsenet mm. stunt-rooleissa. Elokuva jäi Raili Mäen viimeiseksi pääosarooliksi. Aiemmin hän oli esiintynyt Fennada-Filmin elokuvissa Lumikki ja 7 jätkää (1953), Kuningas kulkureitten (1953), Alaston malli karkuteillä (1953) ja Laivan kannella (1954). Hän oli vielä mukana elokuvan Taas tyttö kadoksissa (1957) ennakkosuunnitelmissa. Avionimellään Raili Leino hän toimi kuvaussihteerinä - ja myös näytellen sitä - Spede Pasasen ja Ere Kokkosen elokuvassa Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut (1969). Ensikertalaisia olivat missikisoissa "elokuvatytöksi" valittu Anni Helenius sekä harrastajanäyttelijä Pentti Siivonen, joka sittemmin toimi mm. Turun ylioppilasteatterin ohjaajana. - Toim. Juha Seitajärvi ja Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Matalan torpan balladi Säv. trad., sov. Harry Bergström 1) Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Harry Bergström (off, alkutekstit), 1' 40". 2) Es. Alpo Vammelvuo, harmonikka (playback/tunnistamaton harmonikansoittaja), kaksi kertaa, yht. 0' 50". 3) Harmonikka (off), 0' 20". 4) Orkesteri (off, lopputekstit), 1' 05". 2. Virsi 453 ("Aika on jo herätä unesta riettaisesta, pahuudesta kääntyä, autuuttansa etsiä - -") (vuoden 1938 virsikirjassa) Säv. ja san. Piae Cantiones -kokoelmasta vuodelta 1582 Es. Pia Hattara, laulu (100 %), 1' 00". 3. Virsi 441 ( 2. säkeistö: "Nyt täynnä haureutta on maa ja saastaisuutta kauheaa --") (vuoden 1938 virsikirjassa) Säv. Burkhard Waldis, san. trad. suomalainen 1) Es. Pia Hattara, laulu (100 %), kolme kertaa, yht. 0' 40". 2) Es. Pia Hattara, hyräily (100 %), kaksi kertaa, yht. 0' 20". 4. Orvon haave Säv. ja sov. Harry Bergström Tanssiorkesteri, joht. Harry Bergström (off), 3' 00". 5. Karjalan polkka Säv. Lauri Varhia Tunnistamaton harmonikansoittaja ja kitaristi (off), 0' 15". 6. Jenkka Säv. tunnistamaton Es. Vilho Rannanmaa, harmonikka (playback/tunnistamaton harmonikansoittaja ja kitaristi), 0' 15". 7. Kuun hopeaa Säv. ja sov. Harry Bergström, san. levytyksessä Erkki Ainamo Es. Vilho Rannanmaa, harmonikka (playback ja off/tanssiorkesteri), 4' 15". Levytys: Ami Lovén ja Odeon-orkesteri, joht. Harry Bergström; Odeon PLD 140, 1956. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. Huomautuksia: Matalan torpan balladi toistuu myös taustamusiikin pääaiheena. Orvon haave kuullaan häävalssina. - Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |