Juha

Kärlek i ödemarken (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Juhan (venäjänkielinen nimi)
Kjærlighet i ødemarken (norjankielinen nimi)
Maria z krainy jezior (puolankielinen nimi)
Love along a river (englanninkielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Juha

Toivo Särkän ohjaamassa draamassa Juha (1956) salskea maailmanmies Uhtuan Shemeikka (Veikko Uusimäki) poikkeaa Juhan (Eino Kaipainen) taloon ostamaan viljaa. Illan mittaan hän ryhtyy liehittelemään vanhan ja raihnaisen isännän nuorta ja kaunista emäntää Marjaa (Elina Pohjanpää), jota ilkeä anoppi (Annie Mörk) moittii taukoamatta. Ja kohta Shemeikka onnistuu viettelemään Marjan mukaansa Karjalaan.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Elina Pohjanpää, näyttelijä
Eino Kaipainen, näyttelijä
Veikko Uusimäki, näyttelijä
Annie Mörk, näyttelijä
Kerstin Nylander, näyttelijä
Assi Nortia, näyttelijä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Irja Kuusla, Vili Lehosti, Irja Rannikko, Vilho Ruuskanen, Maininki Sippola-Wilska, V. Greinert (Lähde: SKF 5), muutesiintyjät
Kreditoimattomat
Seppo Sariola, näyttelijä
Hannes Veivo, näyttelijä
Matti Aro, näyttelijä
Heimo Lepistö, näyttelijä
Matti Lehtelä, näyttelijä
Seppo Karjalainen, näyttelijä
Arttu Suuntala, näyttelijä
Eero Kosteikko, näyttelijä
Eila Pehkonen, näyttelijä
Mirja Karisto, näyttelijä
Outi Vahtera, näyttelijä
Tapio Hämäläinen, näyttelijä
Anton Soini, näyttelijä
Osmo Pöntinen, näyttelijä
Severi Seppänen, näyttelijä
Elsa Sylvestersson, näyttelijä
Anja Astrén, näyttelijä
Saga Eriksson, näyttelijä
Marja Karhu, näyttelijä
Erkki Kunttu, näyttelijä
Into Lätti, näyttelijä
Jaakko Lätti, näyttelijä
Kalevi Merikallio, näyttelijä
Uno Onkinen, näyttelijä
Marita Ståhlberg, näyttelijä
Ritva Vänttinen, näyttelijä
Helmi Lehosti, näyttelijä
Pirkko Raitio, näyttelijä
Impi Aro, näyttelijä
Helvi Aunio, näyttelijä
Aili Valli, näyttelijä
Erkki Poikonen, näyttelijä
Anu Kilpiö, näyttelijä
Veikko Linna, näyttelijä
Armas Jokio, näyttelijä
Paavo Hukkinen, näyttelijä
Kaarlo Wilska, näyttelijä
Harri Sinijärvi, näyttelijä
Otto Noro, näyttelijä
Emil Vinermo, näyttelijä
Evald Terho, näyttelijä
Kaarlo Saarnio, näyttelijä
Maire Hyvönen, näyttelijä
Muut tekijät
T. J. Särkkä, tuotantojohto
Toivo Särkkä, käsikirjoittaja
Osmo Harkimo, kuvaaja
Kauno Laine, kuvaaja
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Kurt Vilja, äänittäjä
Tauno Pylkkänen, säveltäjä
Karl Fager, lavastaja
William Reunanen, naamiointi
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Videofirma Makuuni, levittäjä
Makuuni Vaasa, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Irja Kuusla, Vili Lehosti, Irja Rannikko, Vilho Ruuskanen, Maininki Sippola-Wilska, V. Greinert (Lähde: SKF 5), muu
Kreditoimattomat
Matti Aro, d99
Anna-Liisa Taivainen, kampaaja
Alf Salin, studiopäällikkö
Sirkka-Liisa Carlstedt, kuvaussihteeri
Antero Ruuhonen, kamera-assistentti
Keijo Heino, kuvausryhmän jäsen
Mikko Niskanen, järjestäjä
Elsa Sylvestersson, koreografi
Eino Kuosmanen, kuusamo-asiantuntija
Iikka Käylä, koskenlaskun asiantuntija
Erkki Tolvanen, kuvausryhmän jäsen
Pertti Seppälä, klaffi
Eka Karppanen, alkutekstit
Kari Uusitalo, kuvausryhmän jäsen
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
28 718 104 mk
Julkaistu
1956
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
09.11.1956
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu
Oulu: Bio Kiistola
Tampere: Hällä, Kino
Turku: Kino-Palatsi
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 16.11.1956 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 02.12.1956 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
  • 23.12.1956 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 30.12.1956 Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 16.02.1957 Jyväskylä: Fantasia ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 05.09.1964 STV
  • 11.05.1971 YLE TV1 Katsojia: 1 580 000
  • 19.12.1976 MTV1 Katsojia: 1 591 000
  • 27.11.1993 YLE TV1
  • 26.06.1999 YLE TV2
  • 18.02.2003 YLE TV2
  • 07.11.2006 YleTeema [Minun televisioni]
  • 11.11.2006 YleTeema [Minun televisioni]
  • 20.04.2011 YLE TV2
  • 11.04.2013 YLE TV1
  • 12.11.2015 YLE TV1
  • 09.04.2018 YLE TV1
  • 02.12.2019 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Kuusamo: Kantokylä: Keljan talo Kuusamojärven rannalla, Kitkajoki (Käylänkoski, Niskakoski, Myllykoski, Aallokko, Jyräva), Aventojoki (Ristikallio), Oulankajoki (Kiutaköngäs, Särkänsaari), Rukatunturi

Sipoo

Nurmijärvi

Helsinki: Seurasaari

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Studiot

Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Sisältöseloste

Uhtuan Shemeikka poikkeaa kauppamatkallaan Juhan taloon ostamaan viljaa. Hän jää saunaan ja kiinnostuu nuoresta ja kauniista emännästä, Marjasta, jonka vanhahko ja ontuva Juha kertoo kasvattaneensa orvosta itselleen. Illan mittaan Shemeikka ryhtyy yhä selvemmin liehittelemään Marjaa. Hän tarjoaa Juhalle ryypyn ja saa miehen ostamaan Marjalle hienon huivin ja soljen. Aamulla Juhan ollessa kalassa Shemeikka kaappaa Marjan syliinsä ja pyytää mukaansa Karjalaan. Marja kieltäytyy ja työntää suuttuneena Shemeikan laiturilta veteen, mutta riitaa haastavan anopin saapuminen saa hänet karkaamaan metsään. Hän juoksee pitkin joen vartta, joka on myös kiukuissaan pois lähteneen Shemeikan reitti. Shemeikka ohjaa veneensä rantaan, ja Marja antaa miehen kantaa itsensä veneeseen. Karkulaiset laskevat läpi koskien. Turvallisesti Karjalan puolella he pysähtyvät lepäämään, ja hetken vastusteltuaan Marja antautuu Sheimeikalle.

Tällä välin Juha saa kuulla, että Marja on ryöstetty. Hän yrittää nostattaa pitäjän miehiä Shemeikan takaa-ajoon, mutta jää vaille apua. Marjan ja Shemeikan matka jatkuu kalamajalle, jonne Marja jää odottamaan Shemeikan satunnaisia käyntejä. Marja saa vieraikseen naisia, jotka osoittautuvat Shemeikan entisiksi "kesätytöiksi". Kun Shemeikka miehineen saapuu saunomaan, syömään ja juomaan, Marja kuuntelee seinän takaa heidän puheitaan ja ymmärtää olevansa vain uusi "kesätyttö". Marja purkaa epätoivonsa Shemeikalle, joka myöntää asian, mutta lupaa äitinsä ottavan hänet vastaan yhtä hyvin kuin muutkin talon piioiksi päätyneet tytöt. Vaihtoehtona hän tarjoutuu toimittamaan Marjan takaisin Juhalle. Marja kertoo olevansa raskaana eikä suostu siinä tilassa palaamaan Juhan eteen.

Marja synnyttää lapsensa ja elää eristäytyneenä Shemeikan talossa. Shemeikan palatessa matkoiltaan järjestetään juhlat, joita Marja seuraa sivusta. Juha käy Shemeikassa, mutta ei näe Marjaa, joka Juhan nähtyään saa halun palata miehensä luo. Lapsen kanssa emäntä ei häntä päästä, niinpä Marja saapuu yksin takaisin Juhan taloon. Anoppi on jälleen uhkaavana vastassa, mutta vimmoissaan Juha ajaa äitinsä pois.

Marja antaa Juhan olla siinä uskossa, että joutui väkisin viedyksi ja kertoo vuoroin raivostuneelle, vuoroin liikuttuneelle Juhalle rakkaasta lapsesta, joka häneltä jäi Karjalaan. Kun Marja vihdoin paljastaa Juhalle, että lapsi on hänen omansa, he päättävät hakea sen pois. Perillä heitä vastassa on Shemeikka, aluksi hämmentyneenä, sitten pilkallisesti nauravana, mistä raivostuneena Juha lyö hänet maahan. Purkausta seuraa lamaannus, kun Juha vakuuttuu, että Shemeikka ei vienyt Marjaa väkisin.

Henkisesti lyötynä miehenä Juha aloittaa paluumatkan Marjan ja lapsen kanssa. Erästä koskea ylöspäin soutaessaan Juha ei enää jaksa, vaan luovuttaa, jättää veneensä virran vietäväksi, Shemeikan pilkkanauru korvissaan, miehen kuva edessään. Hän heilauttaa väsyneesti kättään rannalla matkaavalle Marjalle ja hukkuu koskeen. Vene lipuu tyhjänä eteenpäin, Marja jää yksin lapsensa kanssa.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Laajakuva ja värit hallitsivat sekä elokuvaa että arvosteluita. Rihla (Risto Hannula, Ylioppilaslehti 16.11.1956) kirjoitti: "Ellei Nicholas Ray Nuoressa kapinallisessaan olisi juuri osoittanut, että cinemascope-kokoa voidaan käyttää taiteellisessa katsannossa tehokkaastikin olisin taipuvainen syyttämään yleensä kaikkia erinimisiä scopeja sopimattomiksi vähänkään intiimejä aiheita käsiteltäessä. Nyt on vain todettava, että T. J. Särkän taito ei ole riittänyt saamaan Juhan tragediaa katsojaa koskettavaksi. Hän on uhrannut paljon ulkonaiselle upeudelle - jonka suhteen teos kyllä kykenee vaativampaankin kilpaan -, mutta jättänyt ihmiset ajelehtimaan irrallisina. Peruukkeihin, kulisseihin, teatterinäyttelemiseen ja mielikuvituksettomaan kuvakerrontaan joudutaan heti, kun kamera siirtyy pois maisemista."

G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 11.11.1956) muisti kotimaisen vertailukohdan: "Med vemod erinrar man sig de många utsökta enskildheterna i Tapiovaaras klassiska svart-vita Juha, en billigt producerad sak som blev filmdikt. Detta nya är knappt mer än torrt färgreportage." "Särkkä ja kuvaajat Osmo Harkimo ja Kauno Laine ovat välttäneet sen ansan, mihin ulkomaiset laajakangasmenetelmän käyttäjät lankesivat alussa järjestään, nimittäin että kankaalla oli joutavaa, tyhjää tilaa, tai että toiminta oli sijoitettu eri puolille niin ettei tiennyt mitä ryhmää seurata", huomautti Inkeri Lius (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 11.11.1956).

B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 13.11.1956) pohti kuvan ja kerronnan välisiä suhteita: "[- -] den dramatiska helheten är betänkligt svag: rytmen bryts genom alltför långa, betydelselösa naturbilder, så är t.ex. den långa färden från Juhas gård till karelernas närmast tröttande genom att bilderna inte för berättelsen vidare och inte heller bygger upp en psykologisk bakgrund." T. S-o (Tomira Savtschenko, Vapaa Sana 11.11.1956) puolestaan näki asian toisin: "Tapahtumat vyöryvät kitkattomasti, missään ei pysähdytä liian kauan ja kaikki sujuu liiankin yksinkertaisesti, pakottamatta katsojaa syventymään tapahtumiin."

Kuitenkin Särkän ohjausta myös kiiteltiin. "Otollinen ja oikea on hänen pyrkimyksensä pateettisten, teatraalisten ja ylen voimallisten keinojen välttämiseen näyttelijätulkinnoissa. Hän on tahtonut tarinansa henkilöitä ympäröivän luonnon näet 'puhuvan', jopa toimivankin näiden asemesta", totesi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 17.11.1956). "Tämän kolmikon näytteleminen vaikuttaa tosin paikka paikoin teatraaliselta, ulkokohtaisen työläältä. Tähän saattaa osaltaan olla syynsä naamioimistekniikassa, joka tämän vaativan värikuvaustyön yhteydessä ei vielä ole parasta ja luonnollisinta [- -]", selvitteli Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 19.11.1956).

"Eino Kaipaisen Juha on ensiluokkainen ja aito suoritus - ehdottomasti hänen pitkän taiteilijauransa parhaita", arvioi Leo Nordberg (Uusi Suomi 11.11.1956). Mutta eniten kiiteltiin Elina Pohjanpään Marjaa. "Monesti hän aivan pienillä, 'hiljaisilla' ilmeillä paljastaa paljon sellaista sisäistä käymistilaa, joka paljon syventää Marjan kuvaa", Talaskivi totesi. Ja Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 23/1956) kirjoitti: "Olemme tottuneet näkemään tämän vaalean sinisilmän riehakkaana komediennena ja rasavillinä keskenkasvuisena tyttölapsena. Nyt hänessä oli naisen hellyyden kaipuuta ja elämän janoa. [- -]. Elina Pohjanpään mahdollisuudet esittävänä taiteilijana ovat ilmeisesti laajemmat kuin on kenties arvattukaan." Veikko Uusimäki taas oli Paula Talaskiven mukaan komea, mutta tyhmä Shemeikka. Talaskivi jatkoi: "Siksi jo hänen silmänluontinsa vaikuttavat valheellisilta ja toisin kuin pitäisi."

Tauno Pylkkäsen säveltämää musiikkia pidettiin toisaalta koruttomana, toisaalta jopa itsetarkoituksellisena. Valma Kivitie paljasti yhden virheen: "Oudolta kuitenkin tuntui, kun lypsyretkellään oleva Marja lasketteli helmeilevää säveltä kuin konsanaan koulutettu oopperalaulajatar." Hän myös puuttui toiseen epäkohtaan: "Praasniekat Uhtuan Shemeikalla olivat myös värikkäät ja huikean riemukkaat ja vauhdikkaat, mutta koulunsa käyneen baletin tuntu oli aika voimakas."

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Taustaa

Kokoillan värielokuvan tuottaminen oli jo usean vuoden ajan kuulunut T. J. Särkän suunnitelmiin. Ensimmäisen värielokuvan aiheeksi hän harkitsi aluksi Waldemar Nymanin ahvenanmaalaisromaania Kuin tuhat liljaa ja sen jälkeen Johannes Linnankosken Hilja, maitotyttöä. Talvella 1956 ehdittiin jo julkisesti ilmoittaa, että SF:n ensimmäisenä värielokuvana tehtäisiin uusi versio Seitsemästä veljeksestä Edvin Laineen ohjaamana. Lopulta päädyttiin kuitenkin toiseen uudelleenfilmatisointiin: Juhaan.

Juhan väriversion teki mahdolliseksi Tuntemattoman sotilaan menestys. Värimenetelmäksi valittiin amerikkalainen Eastmancolor, jonka lähin laborointipaikka sijaitsi Tukholmassa. Värien lisäksi Juha oli ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva, joka kuvattiin anamorfisella optiikalla, Ruotsista lainatulla Agascope-menetelmällä.

Suurin osa Juhan ulkokohtauksista kuvattiin Kuusamossa, kuten Nyrki Tapiovaarankin versiossa, 20 vuotta aiemmin. Tapiovaaran Juhassa oli koskenlaskijana Ilkka Mustonen. Hänen poikansa Eino Mustosen oli tarkoitus Shemeikan, Veikko Uusimäen sijasta laskea kosket, mutta hän kuitenkin kieltäytyi esiintymästä elokuvassa uskonnollisista syistä. Kuvauksia seuraamassa ollut toimittaja Jorma Kalevi tiesi kertoa Elanto-lehdessä (22/1956), että kuvausten kannalta huonojen ilmojen aikana koskenlaskua harjoitelleet pääosien esittäjät laskivat itse koskikohtauksensa. Kuusamo-kuvausten alunperin kahdeksi viikoksi suunniteltu aikataulu venyi sääolosuhteiden vuoksi viideksi. SF-halleilla kuvatuissa Shemeikan talon praasniekoissa avusti Kansallisoopperan baletti Elsa Sylvesterssonin johdolla.

Ruotsin markkinoita varten elokuvasta tehtiin samanaikaisesti ruotsinkielinen rinnakkaisversio, joka leikattiin puoli tuntia lyhyemmäksi. Odotettu menestys Ruotsissa jäi kuitenkin saavuttamatta - ensi-ilta oli Sundsvallissa, eikä elokuvaa koskaan nähty Tukholman teattereissa.

Juhassa käytetyllä kuvauskalustolla valmistettiin myös ensimmäinen suomalainen värillinen laajakangaslyhytelokuva, Fennia-Patrian Kaiken varalta (1956), joka oli tarkoitettu esitettäväksi Juhan alkukuvana.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Musiikki

1. "On tässä urosta monta, monta miestä miekallista, sankarta tosi jaloa - -"
Sov. Tauno Pylkkänen
Es. "Karjalan miehet", laulu, viihdeorkesteri (playback), 1' 30".


2. "Lensi kokko koilta ilman, koilta ilman, alta koivun - -"
Sov. Tauno Pylkkänen
Es. Elina Pohjanpää, laulu (playback), 1' 20".


3. "Olen mie korea sulho, korea sulho, sorea sulho - -"
Sov. Tauno Pylkkänen
Es. Veikko Uusimäki, laulu (100 %), 0' 20".


4. "Laulattelen, souattelen, kätkyessä lasta - -"
Sov. Tauno Pylkkänen
Es. Elina Pohjanpää, laulu (100 %), 0' 15".


5. "Muamoin haastoi hoiot oot pojusein, pruasniekas kuljit hoiot pojusein - -"
Sov. Tauno Pylkkänen
Es. Tunnistamaton esiintyjä, laulu, ja "balalaikkaorkesteri" (playback), 1' 45".


6. "Uuden kesätytön musiikki"
Säv. ja sov. Tauno Pylkkänen
Es. "balalaikkaorkesteri" (playback), 1' 25".


7. "Miepä mie oon poika nuori, niinkuin kesäheinä - -"
Sov. Tauno Pylkkänen
Es. Veikko Uusimäki, laulu (100 %), 0' 20".

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
6603
Tarkastuspäivä
06.11.1956
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
3150 m
Kesto/leikattu
115'
Veroluokka
VV
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
6
Tarkastusnumero
T-06603
Tarkastuspäivä
01.11.1994
Formaatti
video
Pituus/leikattu
110'33"
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Makuuni Vaasa
Tarkastusnumero
T-06603
Tarkastuspäivä
11.11.1994
Formaatti
video
Pituus/leikattu
110'33"
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Videofirma Makuuni
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
11.04.2013
Kesto/leikattu
01:42:33
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
väri, Eastmancolor
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
2,35:1
Kesto
115 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Alkuteos

Juhani Aho: Juha. Helsinki: Otava, 1911. (romaani)

Festivaaliosallistumiset
Karlovy Varyn elokuvajuhlat Karlovy Vary, Tšekkoslovakia 1957
Ulkomaanmyynti
AB Svea Film, Ruotsi