Kalervo Palsa ja Kuriton käsi
Palsa (rinnakkaisnimi)
The Surrealist and His Naughty Hand (englanninkielinen nimi)
The Surrealist (englaninkielinen työnimi)
Palsa – koko puu kuvia täynnä (työnimi)
Koko puu kuvia täynnä (työnimi)
Finna-arvio
Kalervo Palsa ja Kuriton käsi
Pekka Lehdon ohjaama Kalervo Palsa ja Kuriton käsi (2013) on surrealistinen elämäkertaelokuva kittiläläisestä kuvataiteilijasta Kalervo Palsasta (Janne Reinikainen). Taiteilijan mielenmaisemaa kuvittavassa fantasiassa Palsa maalaa lapsuudenkotinsa pihapiirissä sijaitsevassa ateljeessaan kuolemaa ja seksuaalisuutta uhkuvia teoksiaan, elää sarjakuviensa innoittamassa rinnakkaismaailmassa ja haaveilee punatukkaisesta Maijasta (Maria Järvenhelmi).
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Näyttelijät | ||||||||||||||||||
|
Näyttelijäkokoonpanot
Muut esiintyjät
Hevoset: Aivi, Ponsari, Synod Rosebay, Kake, Solmu, Tottiina ,
Hevoset: Aivi, Ponsari, Synod Rosebay, Kake, Solmu, TottiinaHae aiheistaAvustajat
Kirjastossa: Krista Kankkunen, Veikko Koljonen, Aarre Ritola, Aki Rintamaa, Helena Räsänen<br /><br />Joulupukit: Heikki Hytönen, Jari Ihalainen, Arvo Kauppinen, Martti Kurki, Jaakko Manninen, Kimmo Paju, Antti Rissanen, Ensio Sivill, Olavi Tiitinen, Pentti Tiittanen<br /><br />Ratsastajat: Tuula Nikkola, Elina Makkonen, Kirsi Halttunen, Mari Törmänen, Mika Vesilahti ,
Kirjastossa: Krista Kankkunen, Veikko Koljonen, Aarre Ritola, Aki Rintamaa, Helena Räsänen<br /><br />Joulupukit: Heikki Hytönen, Jari Ihalainen, Arvo Kauppinen, Martti Kurki, Jaakko Manninen, Kimmo Paju, Antti Rissanen, Ensio Sivill, Olavi Tiitinen, Pentti Tiittanen<br /><br />Ratsastajat: Tuula Nikkola, Elina Makkonen, Kirsi Halttunen, Mari Törmänen, Mika VesilahtiHae aiheista |
||||||||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||||||||
|
21.10.-30.12.2005 (22 kuvauspäivää) + huhtikuu 2006 (Kuusamo-kuvaukset, 5 päivää) |
||||||||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
|
”Pekka Lehdon elokuva on kunnianhimoinen yritys valaista taidemaalari Kalervo Palsan sielunmaisemaa käyttäen tyylikeinona hänen maalaustensa ja sarjakuviensa tunnelmaa ja muotokieltä”, Palsan jo vuoden 2013 Rokumentti-festivaalilla arvioinut Olli Sorjonen (Karjalainen 16.11.2013) totesi. ”Aluksi varsinkin Tex Willer -parodiat toimivat, mutta hyvin pian käy selväksi, että syvemmälle ei päästä. Elokuva pyörii kuumeisten näkyjen, viinan ja runkkaamisesta puhumisen ympärillä. Näin toki on Palsan päiväkirjoissakin, mutta niissä sävyjä on paljon enemmän. Lehto on jäänyt muodon vangiksi ja sisältö kärsii. Elokuvan rauhalliset ja vakavat avainkohtaukset hukkuvat kuumenäkyjen sekaan. Elokuvassa on jokunen mainio elokuvallinen oivallus, mutta niistäkin kunnia menee pääosin Palsan teoksille, joista nämä sommitelmat on napattu. Ei elokuva huono ole, mutta Palsa ansaitsisi käsittelyn, jossa keskiöön nostettaisiin muutakin kuin hänen ongelmallinen suhteensa seksiin.” Tero Toivanen (Metro Weekend 12.9.2014) puolestaan piti Palsaa Lehdon parhaana ohjaustyönä. ”Lehto tasapainoilee taitavasti niin tragiikan ja komiikan kuin faktan ja fiktion välisillä liukkailla pinnoilla. Kun lapsuusmuistojen joulupukki oksentaa sikanaamarinsa silmien aukoista tai juoppohulluuskohtaukset saavat taiteilijan kurittoman irtokäden vaeltamaan, lähestytään jo David Lynchin pelottavia tunnelmia. Kevyempää – ja paikoin ratkiriemukasta – antia ovat sarjakuvapiirtäjänäkin tunnetun Palsan lännenleikit, joissa taiteilija muuttuu Tex Willeriksi ja isoveli Kit Carsoniksi. Roolitukset toimivat: Palsaa esittää paikoin Badding-rooliaan mukaileva Janne Reinikainen ja velipoikaa Antti Raivio, jota on aina ilo nähdä.” Päivi Valotien (Turun Sanomat 12.9.2014) mielestä ”Lehdon elokuva on henkilökuvana äärimmäisen kokeellinen ja katsojansa haastava – ehkä ärsyttävyyteenkin asti. Se on myös varmasti mielipiteitä jakava. Ihan kuin itse Kalervo Palsakin. Mutta eipä Lehtoa voi syyttää ainakaan perinteisestä pönäkästä suurmieselokuvasta. Sisäisten riivaajiensa repimän ja ulkomaailman syrjimän taiteilijan, vieläpä ennenaikaisesti vain 40-vuotiaana kuolleen sellaisen, omanlaisestaan romantisoinnista ei tämäkään elokuva kuitenkaan välty.” Veli-Pekka Lehtonen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 37/2014) otaksui, että Palsa itse olisi voinut pitää teostensa näköisestä elokuvasta. ”Lehdon ohjaama taiteilijamuotokuva tavoittaa nimittäin taiteilijan sivullisuuden ja tämän teosten rujon pohjoisen hengen. Ja jos oli Palsan taiteilijanpolku kivinen, samaa voi sanoa myös elokuvasta.” Lehtosen mielestä elokuvan sirpaleisuus ei täysin vienyt sen vetovoimaa. ”Elokuvaaja Kasimir Lehdon kuvat ovat hienoja. Esimerkiksi Palsan kuuluisasta työstä napattu lumiseksi lavastettu huone, jonne Palsa käy lepäämään, on todella pysäyttävä.” ”Sarjakuvamaailma saa liikaakin huomiota tässä tunnin mittaisessa elokuvassa, joka nousee heti siivilleen päästessään itse asiaan eli Kalervo Palsan luomisen tuskaan ja hurmioon”, koki Olli-Matti Oinonen (Savon Sanomat 12.9.2014). ”Janne Reinikainen tekee hienoa työtä pääroolissa ja kannattelee oivallisesti häröilevää elokuvaa. Pekka Lehto on Buñuelinsa, Kusturicansa ja Jodorowskynsa katsonut, ja nyt nähtävä kokonaisuus on osiensa summa: paljon hyvää ja railakasta tuuletusta, mutta paljon myös jotain sellaista, joka vaikuttaa huomattavan hölmöltä. Elokuvan lopussa, jossa Palsan oikeat työt nousevat esiin, rakentuu elokuvakin uudelleen. Kannattaa katsoa jo Palsan taiteenkin vuoksi.” |
||||||||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||||||||
|
Pekka Lehto (s. 1948) on toiminut 1960-luvun lopulta lähtien elokuva-alan monissa tehtävissä. Hänen päätyönään on ollut elokuvien ohjaaminen, käsikirjoittaminen ja tuottaminen. Lehdon ohjaamiin pitkiin näytelmä- ja dokumenttielokuviin kuuluvat mm. Ikäluokka (1976), Kainuu 39 (1979), Tulipää (1980), Da Capo (1985), Yksinteoin (1991), Kaivo (1992) ja V.O.I.T.K.A. - metsän veljet (2004). Näistä elokuvista neljä ensimmäistä hän teki yhdessä Pirjo Honkasalon kanssa. Pekka Lehto sai Aho & Soldan -elämäntyöpalkinnon DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalilla 2011. 1990-luvulta lähtien Lehto on ollut kiinnostunut toden ja tarun ristiinvalottavasta kerronnasta puolifiktiivisissä dokumenteissa, joita olivat mm. muusikko Andy McCoysta kertova The Real McCoy (1999) ja tanssinopettaja Aira Samulinista kertova Tango Kabaree (2001). Lehdon näytelmäelokuvan Game Over (2005) tarinalla on yhtymäkohtia todelliseen, neljä vuotta aiemmin tehtyyn Heinojen kaksoismurhaan. Lehto ohjasi televisiolle dokumenttielokuvan Epäilyksen varjossa (2009) päähenkilönään Alpo Rusi. Lehto ohjasi vuosien 2005-2006 vaihteessa elokuvaa Kalervo Palsa ja Kuriton käsi (2014) kittiläläisestä taidemaalarista ja sarjakuvataiteilijasta Kalervo Palsasta (1947-1987). Helsingissä kuvataideakatemiassa opiskellut Palsa käytti useita maalaustyylejä, kuten surrealismia ja ekspressionismia. Hän kutsui itse taidettaan fantastiseksi realismiksi. Palsa teki mm. sarjakuvia nimimerkeillä Porno-Kalle ja markiisi de Palsa. Hän käsitteli teoksissaan mm. nekrofiliaa, masturbaatiota, miesten välistä seksiä, selibaattia, fetissejä ja itsemurhaa. Palsa eli koko elämänsä köyhyydessä ja käytti ateljeenaan vajaa, jossa myös asui. Hän kuoli 40-vuotiaana mökissään keuhkokuumeeseen. Palsan ateljeena toiminut vaja, Kittilässä sijaitseva Getsemane, restauroitiin 1940-luvun asuun ja avattiin yleisölle kesäkuussa 2013. Siitä tehtiin museo Särestöniemi-museon yhteyteen. Lehto valmisti Iiro Küttnerin käsikirjoitukseen perustuvaa Palsa-elokuvaansa työnimellä "Koko puu kuvia täynnä". Keskisuomalaisessa 2.6.2013 Lehto kertoo: ”Elokuva ottaa vauhdin ja sisällön Palsan taiteesta. Tavallaan tämän elokuvan on tehnyt Palsa itse, joka ei matkusta fyysisesti vaan fantasiamaailmaan oman päänsä sisälle piirroksien ja maalausten kautta.” Lopullisen kuvauskäsikirjoituksen laativat Küttnerin käsikirjoituksen pohjalta Lehto ja apulaisohjaajana toiminut Mika Purola. Elokuva keskittyy Palsan sisäiseen maailmaan, se ei ole perinteinen taiteilijamuotokuva. Palsa pakenee ahdistavaa arkeaan fantasiamaailmaan. Elokuvassa naista lähestyy taiteilijan ruumiista irtautunut kuriton käsi. Elokuvan nimenä onkin Kalervo Palsa ja Kuriton käsi. Lehto kertoi Savon Sanomissa 19.9.2013 elokuvan saaneen ideaa Palsan New Yorkin matkasta, jolla taiteilija meni katsomaan paikallista peepshow:ta. Siihen aikaan käytettiin kolikkolaitetta, jonka luukku tippui alas kun raha loppui. Palsan käsi juuttui luukun alle. Lehto puolestaan sai kertomuksesta idean, miten tarinassa käsi voi lähteä seikkailemaan itsenäisesti. Palsan kuolemaa ja seksuaalisuutta uhkuvat maalaukset tuomittiin aikanaan pornografiaksi. Helsingin Sanomien 13.6.2013 Pekka Lehdon haastattelun mukaan elokuva kertoo mm. naisenpelosta: ”Legendan mukaan Palsa juoksi taiteilijatoverinsa Reidar Särestöniemen luo, lankesi hänen jalkoihinsa ja huusi ’Tee minusta homo!’ Niin huonosti hänellä meni naisten kanssa.” Palsa piirsi sarjakuvia ja tekstitti suomeksi muun muassa Corto Maltesea ja Smurffeja. Lehdon elokuvaankin otettiin rinnakkaistodellisuudessa tapahtuvia sarjakuvamaisia jaksoja. Palsan esittäjäksi valittu Janne Reinikainen oli näytellyt Rauli ”Badding” Somerjokea Markku Pölösen elokuvassa Badding (2000). Reinikainen esittää sekä Palsaa että tämän fiktiohahmoa Tex Willeriä. Iltalehden 28.1.2014 haastattelussa Reinikainen kertoi aloittaneensa tutustumisensa Palsaan faktoista, koska videodokumentteja ei ollut: Hän tutustui kirjallisuuteen, samoin taidekirjoihin ja faktoihin tämän elämästä. Palsan ammattiin sukeltaminen tapahtui erityistaidon opettelemisen kautta. Reinikainen jatkoi: ”Halusin opetella näyttelemään maalaamista matkimalla kuvataiteilijan fyysistä elettä. Apunani oli taiteilija Petri Makkonen. Petrin työhuoneella oli kaksi samankokoista canvasta. Tehtävänä oli omakuva minusta Palsan-roolihahmossa. Pyysin Petriä maalaamaan omalle kankaalleen siveltimenveto kerrallaan. Pyrin toistamaan eleen toiselle kankaalle. Näin saimme siis aikaan kaksi taulua. En edes pyrkinyt ymmärtämään maalaamiseen liittyviä tekniikoita, ainoastaan matkimaan taiteilijaa työssään.” Elokuvan kuvauspaikkakuntina ovat Hankasalmi, Helsinki, Vantaa ja Kuusamo. Apulaisohjaaja, käsikirjoittaja Mika Purolan sähköpostikirjeen 9.3.2020 mukaan pääkuvausjakso oli 22 kuvauspäivää lokakuun lopusta joulukuun loppuun 2005. Huhtikuussa 2006 kuvattiin viikon ajan tunturikuvia Kuusamon Rukalla. Yhteensä kuvauspäiviä oli siis noin 27. Elokuva kuvattiin 35 mm:n, super35 mm:n ja HDV-kalustoilla. Elokuvan lopputeksteissä mainitaan virheellisesti kuvausajaksi 2004-2005. Aamulehden 16.6.2013 mukaan Palsan taiteilijaystävä Kyösti Kaukonen teki elokuvaan Palsa-henkiset rekvisiitat. Varsinaisena lavastajana oli Markku Pätilä. Hänet palkittiin lavastuksestaan Jussi-palkinnolla. Lehdon tuotantoyhtiön Kinofinlandia Oy:n konkurssi viivästytti elokuvan valmistumista. Sen jälkeen elokuvan oikeudet siirtyivät päärahoittajalle Yleisradiolle. Jälkitöihin mennessä tuotantoyhtiöksi valikoitui First Floor Productions Oy. Koulukohtauksissa esiintyy myös ohjaajana tunnettu Valto Baltzar. Hänen etunimensä on elokuvan lopputeksteissä virheellisesti muodossa Armas. Laura Pylvänäinen oli Maria Järvenhelmen sijaisnäyttelijänä Peep-Shown rohkeimmissa otoksissa. Kalervo Palsa ja Kuriton käsi jäi Markku Peltolan (1956-2007) viimeiseksi. Elokuva päättyy hänen roolihahmonsa repliikkiin ”On aika”. Elokuva on omistettu Peltolan muistolle. Elokuva sai ennakkoensi-iltansa Sodankylän elokuvajuhlilla kesäkuussa 2013. Elokuvaa esitettiin ennakkoon myös heinäkuussa Mänttä-Vilppulassa ja syyskuussa 2013 Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla Helsingissä. Varsinainen elokuvateatterikierros alkoi 12.9.2014. Elokuvaa esitettiin Saksassa Kalervo Palsan teosnäyttelyn "Es reicht nicht, Blumen zu malen, man muss auch Henkersknoten malen" yhteydessä (Kunstquartier Bethanien, Berliini 28.11.-10.12.2013). Elokuvan julisteessa sen nimimuotona on Palsa. Seuraavaksi Pekka Lehdon ohjaamista elokuvista sai lokakuun alussa 2014 ensi-iltansa dramatisoituja jaksoja sisältävä dokumenttielokuva Ulvilan murhamysteeri, joka kertoi Anneli Auerin miehen Jukka S. Lahden murhatutkinnasta ja oikeudenkäynneistä. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2020 |
||||||||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||||||||
|
Loppubiisi: Hande Nurmio ja Alamaailman Vasarat |
||||||||||||||||||
| Kiitokset | ||||||||||||||||||
|
Maj-Lis Pitkänen<br />Rosa Liksom<br /><br />Erkki Pirtola, Gentleman Losers, Kari Kyrönseppä, Tapio Laitinen, Kiasma, Kittilän kunta, Ari Arvola, Animaatiokopla, Anne Lakanen, Jamlo, Metsähallitus / Leena Jartti, Suomenlinna / Kari Koskela, Hankasalmi / Ulla Kolehmainen, Lomakeskus Revontuli / Tarja Sieppi, Ruka Chalet Peak / Hannu Kuusiniemi, Rukakeskus / Matti Parviainen, Takkulan Porotila, Rukahuolto / Esa Rontti, Polar-talli, Aseman kahvila / Marjatta Tynkkynen, Hankasalmen ratsastuskoulu / Maarit Sormunen, Kampaamo Tyyli / Miika Vesterinen, Keski-Suomen taidetoimikunta / Seija Tervasmäki, Kuusamon kaupunki, Rukakeskus, Scandia Rent Helsinki-Kallio / Martti Lehelä, Sex Asema / Marko Lehtinen, Q-teatteri |
||||||||||||||||||
| Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
|
Maalaukset: Väinö Blomstedt Episodi Kalevalasta (Kullervo kaivertaa tammen runkoon) 1897 Kalervo Palsan maalaukset: Kun äitini minua ruokki, 1972 Nimetön, 1977 Nimetön, 1974 Ihana enkeli, 1976 Omakuva, 1967 Omakuva, 1967 Omakuva, 1967 Omakuva, 1967 Kirkonkylän baarissa, 1969-1970 Nimetön (Tonttuleikki), 1972 Odotus, 1981 Joulupukki, 1971 Tuskien kasvatti (Kalle hyvin pieni), 1972 Surrealismi–sarja Uni, 1972 Paluu, 1976 Omakuva, 1969 Omakuva (Älä unohda viikatetta ystävä), 1969 Nimetön (Omakuva), 1968 Omakuva, 1968 Lähtö, 1976 Kuolema kokouksessa, 1972 Taivas-Antin muotokuva, 1969 Isä ja minä, 1984 Mustasukkaisuus, 1972 |
||||||||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|