Haku

Tulitikkutehtaan tyttö

Flickan från tändsticksfabriken (ruotsinkielinen nimi)
Flickan från tändsticksfabriken (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Match Factory Girl (englanninkielinen nimi)
La Fille aux allumettes (ranskankielinen nimi)
Das Mädchen aus der Streichholzfabrik (saksankielinen nimi)
La Chica de la fabrica de cerillas (espanjankielinen nimi)
La Fiammiferaia (italiankielinen nimi)
Dziewczyna z fabryki zapałek (puolankielinen nimi)
A mocinha da fábrica de fósforos (portugalinkielinen nimi)
Pospoilu fobrikako neska (romaniankielinen nimi)
Pigen fra fyrstikkfabrikken (tanskankielinen nimi)
Pigen fra tændstikfabrikken (tanskankielinen nimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tulitikkutehtaan tyttö

Aki Kaurismäen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa draamassa Tulitikkutehtaan tyttö (1990) liukuhihnalla työskentelevä Iris Rukka (Kati Outinen) elättää pienellä palkalla äitinsä (Elina Salo) sekä isäpuolensa (Esko Nikkari) ja tekee yksin kaikki kotityötkin. Nöyrä tyttö alkaa kaivata rakkautta ja lähtee etsimään sitä tanssipaikoista. Yökerhosta löytyy menestyvä mies nimeltä Aarne (Vesa Vierikko) mutta löytyykö sitä rakkautta?

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Kati Outinen, Iris Rukka
Elina Salo, äiti
Esko Nikkari, isäpuoli
Vesa Vierikko, Aarne
Reijo Taipale, laulaja
Silu Seppälä, veli
Outi Mäenpää, työtoveri
Marja Packalén, lääkäri
Richard Reitinger, mies baarissa
Helga Viljanen, konttoristi
Kurt Siilas, poliisi
Ismo Keinänen, poliisi
Klaus Heydemann, työläinen
Erkki Friman, tanssiorkesterin harmonikansoittaja
Tapani Ikonen, tanssiorkesterin rumpali
Jari Lappalainen, tanssiorkesterin viulisti
Lasse Luoto, tanssiorkesterin basisti
Kreditoimattomat näyttelijät
Caroline von Pipping, farmaseutti
Uppe Ali, Aarnen asunnosta tuleva nainen
Muut tekijät
Aki Kaurismäki, käsikirjoittaja
Aki Kaurismäki, tuottaja
Timo Salminen, kuvaaja
Aki Kaurismäki, leikkaaja
Jouko Lumme, äänittäjä
Risto Karhula, lavastaja
Pauli Pentti, d99
Klas Olofsson, tuottaja (Svenska Filminstitutet)
Katinka Faragó, tuottaja (Svenska Filminstitutet)
Klaus Heydemann, tuotantopäällikkö
Jaakko Talaskivi, tuotantopäällikkö
Börje Hellén, kamera-assistentti
Pekka Uotila, kamera-assistentti
Olli Varja, valosuunnittelija
Olavi Tuomi, valosuunnittelija
Juuso Hirvikangas, apulaisäänittäjä
Nina Jansson, äänen synkronointi
Tom Forsström, miksaus (SES elokuvaäänittämö)
Jaana Puhakka, avustajat
Heikki Ukkonen, rekvisiitta
Kari Laine, järjestäjä
Marja-Leena Helin, kuvaussihteeri
Marja-Leena Helin, still-kuvat
Haije Alanoja, tuotantosihteeri
Sinikka Telaranta, kirjanpito
Erkki Astala, julkisuus
Pirjo Laivuori, värimäärittely
Eila Karkkunen, negaleikkaus
Jan-Eric Nyström, alku- ja lopputekstit
Mauri Laaksonen, alku- ja lopputekstit (Filmsky)
Reijo Taipale, muusikko (laulaja tanssiorkesterissa)
Erkki Friman, muusikko (harmonikansoittaja tanssiorkesterissa)
Tapani Ikonen, muusikko (rumpali tanssiorkesterissa)
Jari Lappalainen, muusikko (viulisti tanssiorkesterissa)
Lasse Luoto, muusikko (basisti tanssiorkesterissa)
Reijo Taipaleen tanssiorkesteri, yhtye
Finnkino Oy, levittäjä
Esselte Video, levittäjä
Forum Film Oy Ab, levittäjä
Sandrew Metronome Distribution Finland Oy, levittäjä
Future Film Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
Mauri Sumén, musiikki
Mauri Sumén, muusikko (laulu, kosketinsoittimet ja tietokoneen ohjelmointi)
Aki Kaurismäki, musiikin valinta
Jay Havanna, musiikin äänitys
Marja-Leena Helin, puvustaja
Marja-Leena Helin, juliste
Jukka Anttonen, lavasterakentaja
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 891 457 mk
Rahoitus
Julkaistu
1990
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
12.01.1990
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Andorra 1, Diana
Tampere: Nordia 1
Turku: Diana
Filmikopioiden määrä
4
Televisioesitykset
  • 19.01.1993 MTV3 Katsojia: 532 000
  • 08.08.1994 MTV3 Katsojia: 120 000
  • 04.04.1999 TV-1 Katsojia: 623 000
  • 10.06.2002 TV-1 Katsojia: 636 000
  • 23.06.2007 YleTeema [Teemalauantai: Suomalainen näytelmäelokuva 100 vuotta - Elina Salo]
  • 24.06.2007 YleTeema [Teemalauantai: Suomalainen näytelmäelokuva 100 vuotta - Elina Salo]
  • 09.08.2008 YleTeema [Teemalauantai: Elina Salo]
  • 05.07.2014 YLE Teema [Kesäkino]
  • 24.10.2017 Yle Teema & Fem [Kino Suomi]
  • 30.12.2017 Yle Teema & Fem
  • 17.09.2019 Yle Teema & Fem [Kino Suomi]
Palkinnot

Elokuvatuotannon laatutuki 1989 (myös elokuvasta Leningrad Cowboys Go America): 400 000 mk.
Jussit 1990: paras ohjaus: Aki Kaurismäki; paras naispääosa: Kati Outinen; paras naissivuosa: Elina Salo; paras miessivuosa: Esko Nikkari.
Viitasaaren elokuvaviikko 1990: Humanismin käsi: Aki Kaurismäki.
Internationale Filmfestspiele Berlin, Berliini, Saksan liittotasavalta 1990: kansainvälisen evankelisen elokuvaraadin Interfilmin pääpalkinto; kansainvälisen katolisen filmiraadin OCIC:n kunniamaininta.
Anjalankosken elokuvapalkinto 1991: 15 000 mk (myös elokuvasta I Hired a Contract Killer).

Festivaaliosallistumiset
Internationale Filmfestspiele Berlin / Forum des jungen Films Berliini, Saksan liittotasavalta 1990
Espoo Ciné Espoo, Suomi 1990
San Sebastián International Film Festival San Sebastián, Espanja 1990
Sodankylän elokuvajuhlat Sodankylä, Suomi 1990
Palm Springs International Film Festival Palm Springs (CA), Yhdysvallat 1991
Festival du Cinéma Nordique Rouen, Ranska 1991
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki: Mechelininkatu (raitiovaunureitti), elintarvikeliike Munkkisaarenkatu 14 (maitokauppa), asuintalo Tehtaankatu 40-42 (Iriksen kotitalo), Hietaniemen hautausmaa (hautausmaa), asusteliike Maineva Helsinginkatu 6 (vaatekauppa), asuintalo Huvilakatu 5 A (Aarnen asunto), Nokian Kaapelitehtaan ympäristö Tallberginkatu 1 (näkymä katolta, tehtaan piha), Fredrikinkatu (Iris matkalla Aarnen luo), Tehtaankatu (Iris jää auton alle), asuintalo Siltasaarenkatu 24 (veljen asunto), apteekki Stadion Nordenskiöldinkatu 10 (apteekki), Kaivopuiston ranta (Iris satamassa), Helsingin yliopiston Kasvitieteellinen puutarha Kaisaniemenranta 2 (puutarha)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Sisäkuvat

Jyväskylän mlk.: Finn-Match Oy Varassaarella (nyk.) Tikkutehtaantiellä (tulitikkutehdas)

Helsinki: elintarvikeliike Munkkisaarenkatu 14 (maitokauppa), asuintalon B-rakennus Toinen linja 11 sisäpiha (Iriksen koti), Laajasalon VPK:n sali (tanssipaikka) ja keittiö (Iris sekoittaa myrkyn) Yliskylänkaari 10, kahvila Merilinja Munkkisaarenkatu 12 (Iris kahvilassa), Kallion itsepalvelupesula Suonionkatu 1 (pesula), kioski Erottajansuojassa (Iris maksaa suihkun), ravintola Rose Room Kaivokatu 12 (Iris tutustuu Aarneen), Sainion asunto Huvilakatu 5 A (Aarnen asunto), elokuvateatteri Cinema Museokatu 44 (Iris elokuvissa), ravintola Handelsgillet Kasarmikatu 23 (hieno ravintola), Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Iho- ja sukupuolitautien poliklinikka Snellmaninkatu 8 (lääkärin vastaanotto), Polar Oy Pasilanraitio 9 (Aarnen työpaikka), Eiran sairaala Tehtaankatu 28 (Iris sairaalassa), asunto Helsinginkatu 6 (veljen asunto), apteekki Stadion Nordenskiöldinkatu 10 (apteekki), ravintola Kannas Eerikinkatu 43 (Iris jakaa myrkkyä), Helsingin yliopiston Kasvitieteellinen puutarha Kaisaniemenranta 2 (puutarha), raitiovaunu (Iris työmatkalla), linja-auto (Iris matkalla Aarnen luo)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Studiot

Helsinki: Nokian Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 (tulitikkutehtaan pukuhuone, sosiaalitilat, konttori ja kassa; poliisit pidättävät Ilonan)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Kuvausaika

10.4.-4.5., 7.7., 12.7.1989 (kuvausilmoitukset)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Sisältöseloste

"He ovat takuulla kuolleet siellä kaukana metsän keskellä kylmään ja nälkään", kuuluu Sergeanne Golonin romaanista Kreivitär Angelika lainattu elokuvan motto.

Äitinsä ja isäpuolensa kanssa asuva Iris Rukka työskentelee tulitikkutehtaan liukuhihnalla. Hän hoitaa kotityöt: käy ostoksilla, pesee ja silittää vaatteet sekä laittaa ruokaa vanhemmilleen, jotka juovat ruokapöydässä vaitonaisina kirkasta viinaa ja torkkuvat illalla, kun televisiossa raportoidaan Pekingin Taivaallisen rauhan aukion verilöylystä. Iris käy tansseissa muttei löydä seuraa.

Iris ostaa palkkarahoillaan leningin kertomatta vanhemmilleen. Nämä kuitenkin huomaavat, että tilipussissa on vajausta. Isäpuoli läimäyttää Iristä ja kutsuu tätä huoraksi, ja äiti käskee palauttaa leningin.

Diskossa juppimainen mies, Aarne, tarttuu Iristä kädestä ja vie tanssimaan. He viettävät yön yhdessä miehen luona, ja aamulla mies jättää töihin lähtiessään Irikselle rahaa. Iris kirjoittaa puhelinnumeronsa lappuun ja odottaa tehtaan pukuhuoneessa turhaan puhelinsoittoa.

Ravintolan keittiössä työskentelevä Iriksen veli ei suostu käymään kotona niin kauan kuin "se äijä" asuu siellä. Iris antaa veljelle puolet saamastaan rahasta ja vie puolet kotiin. Hän saa äidiltä syntymäpäivälahjaksi jälleen yhden Angelika-romaanin.

Elokuvissa Iris itkee Marx-veljesten komediaa. Hän käy Aarnen ovella, mutta tämä lupaa tavata Iriksen vasta seuraavana päivänä.

Aarne hakee Iriksen kotoa ja juo vanhempien seurassa hiljaiset kahvit. Ravintolassa illallisen ääressä mies sanoo, ettei Iriksen kiintymys liikuta häntä: "Parasta olisi jos laputtaisit tiehesi."

Huonovointinen Iris kuulee lääkäriltä olevansa raskaana. "Vai niin", sanoo työtoveri.

Iris vie Aarnelle kirjeen, jossa hän toivoo tämän ainakin tulevan sairaalaan katsomaan lasta. Vastauskirjeessä on shekki ja viesti: "Hankkiudu toukasta eroon." Iris kävelee auton alle ja joutuu sairaalaan. Isäpuoli sanoo, että hän on aiheuttanut äidille suurta surua ja että he toivovat hänen etsivän uuden asunnon. Iris pakkaa laukkunsa ja muuttaa veljensä luokse.

Iris ostaa apteekista rotanmyrkkyä ja sekoittaa sitä pulloon. Hän menee Aarnen luokse ja pyytää juotavaa. Miehen hakiessa jäitä hän lorauttaa myrkkyä tämän lasiin. Iris palauttaa shekin, hyvästelee ja sanoo kaiken olevan järjestyksessä. Iriksen lähdettyä Aarne taittaa shekin lompakkoonsa, sytyttää savukkeen ja kohottaa lasin huulilleen.

Baarissa tuntematon mies istuu Iriksen viereen ja tarttuu häntä kädestä. Iris hymyilee, kaataa miehen lasiin myrkkyä ja lähtee.

Iris menee vanhempiensa luokse, valmistaa näille aterian ja kaataa lopun myrkyn viinapulloon. Hän odottelee tupakoiden entisessä huoneessaan, kunnes nousee, vilkaisee keittiöön ja poistuu.

Kaksi poliisia hakee Iriksen työpaikalta. Taustalla soi Olavi Virran laulu Kuinka saatoitkaan.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Useimmat kriitikot kiittivät Aki Kaurismäen uutuutta. "Kaurismäki pelaa yksinkertaisilla asioilla ja tekee sen pettävän yksinkertaisesti", kirjoitti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 12.1.1990). "Tarina on melodraamaa, kun taas tyylilaji kuuluu perinteeseen, jota on tapana sanoa 'realistiseksi', vaikkapa vain siitä syystä että kyseessä on vahvasti arjen- ja todenmakuinen työläiskuvaus. Mutta yhtä hyvin Tulitikkutehtaan tyttö on myös satuelokuvaa tangojen ja Andersenin hengessä [- -]. Ehkä tämä on elokuva, jossa Kaurismäki onnistuu sulattamaan yhteen Bressonin ankaruuden ja Tulion kotikutoisen melodraaman. Joka tapauksessa Tulitikkutehtaan tyttö on ehjä ja puhtaasti soiva elokuva, suomalaisesta ahdistuksesta puristettu helmi."

"Tulitikkutehtaan tyttö on suurilla merkityksillä ladattujen pienten yksityiskohtien elokuva", jatkoi Antti Lindqvist (Katso 9/1990), "kuvaus kauheasta maailmasta, petetyistä unelmista ja kostosta. [- -] Todellisuuden hirvittävimmät asiat tapahtuvat televisiossa [- -]. Pakokeinoina ovat romanttiset kioskiromaanit, lottoaminen ja alkoholi. Irtautumista vertauskuvallistavat myös Ryöstö Seraljista -gobeliini kotona, biljardipöytä ja jukebox Iriksen veljen huoneen täyttävinä kalusteina, sekä kaikkialle äänellisen seinäpaperin muodostavat mollivoittoiset sävelmät. Myös tehtaan koneiden suoltamat tulitikut toimivat maailmaan heitettyjen, samanlaisten, mutta tietyssä pisteessä räjähtävien ihmispolojen symboleina. Kaurismäen perusnäkemys ei kuitenkaan ole kyyninen, vaan lämmin ja myötäelävä. Kaunis."

Myös Tapani Maskulan (Turun Sanomat 16.1.1990) mielestä Kaurismäen työläistrilogia oli "kaikessa johdonmukaisuudessaan merkittävä tapaus suomalaisen elokuvan historiassa", mutta hän piti kohtuullisena kirjoittaa suitsutuksen lomassa myös kriittisiä kommentteja: "Ohjaajan harrastamassa minimaalisessa dramaturgiassa piilee näet vaaransa: rutiiniksi tylsistyessään se karrikoi liikaa roolihenkilöitä ja riistää inhimilliset motiivit heidän puuhiltaan. Iskelmistä lainatut fraasit ovat nekin vain pintapopulismia, ellei niille pystytä raivaamaan filmissä tarpeeksi emotionaalista kasvualustaa. Kaurismäen ongelmaksi kiteytyy yhä selvemmin hänen haluttomuutensa luoda moniulotteisia henkilöhahmoja tai unissakävelyä mutkikkaampia tunnereaktioita."

Velipekka Makkonen (Tiedonantaja 12.1.1990) ylisti monen muun tavoin Kati Outista: "Jos Kaurismäen kaikkea suurellista välttävä ohjauskäsiala on täynnä pieniä yksityiskohtien herkkuja, tulee Kati Outisen suoritus jäämään elokuvanäyttelemisen historiaan lähes täydellisenä niin visiona kuin toteutuksena. Sitä pitäisi näyttää jokaiselle näyttelijäksi aikovalle alan viimeisenä sanana jopa Turkan Seitsemän veljeksen ylitse."

Heikki Eteläpää (Iltalehti 12.1.1990) katsoi sen sijaan, että "näyttämötyössä niin säteilevänä poikkeuslahjakkuutena tunnettu tyttö on valkokankaalla näissä murjotun orvon osissaan ajettu selvään maneeriin. Ilmeitäkään ei [- -] tarvita enää kuin kaksi. Se sisäänpäinkääntynyt umpimielinen. Ja se hetkellinen onnen häivähdys."

"I don't think there's a more economical director at work today", arveli J. Hoberman (Voice 10.11.1992). "The Match Factory Girl is only 60 seconds longer than Edgar G. Ulmer's Detour and, like Ulmer's exercise in fatalism, it can't be categorized as anything other than cinema. The Match Factory Girl refuses to declare itself either Euro art film or American-style B-movie - it's a triumphant, near-perfect synthesis of both."

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Taustaa

Tulitikkutehtaan tytössä Aki Kaurismäki vei päätökseen milloin "työläistrilogiaksi", milloin "häviäjien trilogiaksi", milloin "Suomi-trilogiaksi" nimitetyn kokonaisuuden, joka alkoi elokuvasta Varjoja paratiisissa (1986) ja jatkui Arielissa (1988). Hieman erilaisessa äänilajissa hän palasi tämän trilogian teemoihin elokuvissa Kauas pilvet karkaavat (1996) ja Mies vailla menneisyyttä (2002).

"Tulitikkutehtaan tyttö lähti tulitikusta, paljon vähemmästä ei voi lähteä", Kaurismäki kertoi Peter von Baghille. "Se lähti jostain Kaarle Stewenin haastattelusta joitakin vuosia sitten, siihen aikaan kirjoitettiin siitä kuinka suomalaisen elokuvan ongelma on se, ettei ole kunnon käsikirjoituksia eikä kunnon aiheita. Mihin sanoin, että se ei ole mikään ongelma, elokuvan saa vaikka tulitikusta: eihän se itsestään synny, missähän sitä tehdään - varmaan tehtaassa, ja kukahan sitä tekee - ehkä joku tyttö, minne hän menee työpäivän jälkeen - ehkä kotiin, ja mitähän siellä - ehkä perverssi isäpuoli. Tältä pohjalta kuvattiin tavallaan päivä kerrallaan, jonkinlaisen kohtauslistan mukaan. Ja sitten siihen on osittain ympätty Hans Christian Andersenin satua, tai ajatusta siitä; en löytänyt sitä satukirjaa mistään ja jouduin turvautumaan nelivuotiaan muistoihini. Mutta sekin tuli mieleen siitä tulitikusta, joka tietysti on vähän viitteellisempi lähtökohta kuin Rikos ja rangaistus. Ehkä." (Filmihullu 5/1991).

Tulitikkutehtaan tytön käsikirjoituksena toimivat tosiaankin Kaurismäen mainitsema "kohtauslista" ja hänen erilaisille paperilapuille käsin kirjoittamansa dialogikatkelmat.

Andersenin Pienen tulitikkutytön lisäksi kirjallisena viitekehyksenä vaikuttivat Anni Swanin nuorisoromaani Iris rukka sekä Sergeanne Golonin Angelika-sarja.

Tulitikkutehtaan tyttö sai laajan kansainvälisen levikin ja hyvän vastaanoton ulkomailla. The New York Timesin elokuvatoimittajat listasivat sen mukaan kirjaansa Guide to the best 1.000 movies ever made (1999).

Svenska Filminstitutet toimi toisena tuottajana tässäkin Aki Kaurismäen elokuvassa, joka niin muodoin on sisällytetty Svensk filmografi -teossarjaan.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Musiikki

1. Satumaa
Säv. ja san. Unto Mononen, sov. Erkki Friman
Es. Reijo Taipale, laulu, ja tanssiorkesteri (100 %), 3' 10".
Levytys:
Reijo Taipale; Scandia KS 449,
1962.


2. Dve gitary / Kaksi kitaraa / Kolme kitaraa
Säv. trad. venäläinen, sov. The Strangers
The Strangers (off), 1' 10".
Levytys:
The Strangers; Scandia KS 477, 1963.


3. Call Your Lawyer
Säv., san. ja sov. Mauri Sumén
Mauri Sumén, laulu, kosketinsoittimet ja tietokoneen ohjelmointi (off), 1' 10".


4. Wittgenstein
Säv. ja sov. Mauri Sumén
Mauri Sumén, kosketinsoittimet ja tietokoneen ohjelmointi (off), 0' 50".


5. You've Got What I Like / Se jokin sinulla on
Säv. ja san. Les Chadwick - Leo Maguire - Fred Marsden - Gerrard Marsden, suom. san. Juha Vainio, sov. Badding Rockers
Badding Rockers (off), 1' 00".
Levytys:
Badding Rockers; Pyramid Musiikki RAMI 3010 A, 1987.


6. Sidran
Säv. Klaus Treuheit
Klaus Treuheit Trio (off), 0' 30".
Levytys:
Klaus Treuheit Trio; albumilla Nardis SFP86004, 1986.


7. Donoussa
Säv. Klaus Treuheit
Klaus Treuheitin yhtye (off), 1' 10".
Levytys:
Piano. Klaus Treuheitin yhtye; SFP 3353, 1980-luvulla.


8. Cadillac
Säv., san. ja sov. Kim Brown - Denys Gibson - Graham Johnson - Ian Mallett
The Renegades (off, levyautomaatti), 1' 30".
Levytys:
The Renegades; Scandia KS 563, 1964.


9. Getting High
Säv., san. ja sov. Tokela
Melrose (off), 1' 30".
Levytys:
Melrose; One Inch Rock EKR 1002,
1987.


10. Symphony No. 6 in B minor / Sinfonia nro 6 h-molli op. 74 "Pateettinen"
I osa Adagio - Allegro non troppo
Säv. Pjotr Tšaikovski
Orkesteri (off, radio), 0' 35".


11. Oo What You Do To Me / Kuinka saatoitkaan
Säv. ja san. Kahtleen Twomey - Benjamin Weisman - Fred Wise, suom. san. Saukki, sov. Eino Virtanen
Olavi Virta, laulu, ja Eino Virtasen orkesteri (off, radio), 2' 30".
Levytys:
Olavi Virta ja Eino Virtasen orkesteri; Nor-disc ND 16, 1961.

Huomautuksia:
Musiikkinumero 9 on elokuvan lopputeksteissä muodossa I'm Gonna Get High ja Klaus Treuheitin kappaleen Sidran tilalla mainitaan kappale Herbstlaub.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
26642
Tarkastuspäivä
05.01.1990
Formaatti
35 mm
Perustelut
--
Pituus/leikattu
1895 m
Kesto/leikattu
69 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
T-26642
Tarkastuspäivä
06.03.1991
Formaatti
video
Pituus/leikattu
65'92"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Esselte Video
Tarkastusnumero
T-26642
Tarkastuspäivä
11.09.1996
Formaatti
video
Pituus/leikattu
66'35"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Forum Film Oy Ab
Tekniset tiedot
Väri
väri, Eastmancolor
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,85:1
Kesto
69 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa