Tulitikkutehtaan tyttö
Flickan från tändsticksfabriken (ruotsinkielinen nimi)
Flickan från tändsticksfabriken (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Match Factory Girl (englanninkielinen nimi)
La Fille aux allumettes (ranskankielinen nimi)
Das Mädchen aus der Streichholzfabrik (saksankielinen nimi)
La Chica de la fabrica de cerillas (espanjankielinen nimi)
La Fiammiferaia (italiankielinen nimi)
Dziewczyna z fabryki zapałek (puolankielinen nimi)
A mocinha da fábrica de fósforos (portugalinkielinen nimi)
Pospoilu fobrikako neska (romaniankielinen nimi)
Pigen fra fyrstikkfabrikken (tanskankielinen nimi)
Pigen fra tændstikfabrikken (tanskankielinen nimi)
Finna-arvio
Tulitikkutehtaan tyttö
Aki Kaurismäen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa draamassa Tulitikkutehtaan tyttö (1990) liukuhihnalla työskentelevä Iris Rukka (Kati Outinen) elättää pienellä palkalla äitinsä (Elina Salo) sekä isäpuolensa (Esko Nikkari) ja tekee yksin kaikki kotityötkin. Nöyrä tyttö alkaa kaivata rakkautta ja lähtee etsimään sitä tanssipaikoista. Yökerhosta löytyy menestyvä mies nimeltä Aarne (Vesa Vierikko) mutta löytyykö sitä rakkautta?
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Pertti Paasio (henkilö televisiouutisissa), Sinikka Arteva (televisioreportterin ääni), Groucho Marx (ääni televisiossa), Chico Marx (ääni televisiossa), Kari Toivonen (televisiouutisten lukija), Yrjö Länsipuro (televisioreportterin ääni), Richard Tötterman (henkilö televisiouutisissa), Paavi Johannes Paavali II (henkilö televisiouutisissa). ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Pertti Paasio (henkilö televisiouutisissa), Sinikka Arteva (televisioreportterin ääni), Groucho Marx (ääni televisiossa), Chico Marx (ääni televisiossa), Kari Toivonen (televisiouutisten lukija), Yrjö Länsipuro (televisioreportterin ääni), Richard Tötterman (henkilö televisiouutisissa), Paavi Johannes Paavali II (henkilö televisiouutisissa).Hae aiheistaAvustajat
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
10.4.-4.5., 7.7., 12.7.1989 (kuvausilmoitukset) - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Useimmat kriitikot kiittivät Aki Kaurismäen uutuutta. "Kaurismäki pelaa yksinkertaisilla asioilla ja tekee sen pettävän yksinkertaisesti", kirjoitti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 12.1.1990). "Tarina on melodraamaa, kun taas tyylilaji kuuluu perinteeseen, jota on tapana sanoa 'realistiseksi', vaikkapa vain siitä syystä että kyseessä on vahvasti arjen- ja todenmakuinen työläiskuvaus. Mutta yhtä hyvin Tulitikkutehtaan tyttö on myös satuelokuvaa tangojen ja Andersenin hengessä [- -]. Ehkä tämä on elokuva, jossa Kaurismäki onnistuu sulattamaan yhteen Bressonin ankaruuden ja Tulion kotikutoisen melodraaman. Joka tapauksessa Tulitikkutehtaan tyttö on ehjä ja puhtaasti soiva elokuva, suomalaisesta ahdistuksesta puristettu helmi." "Tulitikkutehtaan tyttö on suurilla merkityksillä ladattujen pienten yksityiskohtien elokuva", jatkoi Antti Lindqvist (Katso 9/1990), "kuvaus kauheasta maailmasta, petetyistä unelmista ja kostosta. [- -] Todellisuuden hirvittävimmät asiat tapahtuvat televisiossa [- -]. Pakokeinoina ovat romanttiset kioskiromaanit, lottoaminen ja alkoholi. Irtautumista vertauskuvallistavat myös Ryöstö Seraljista -gobeliini kotona, biljardipöytä ja jukebox Iriksen veljen huoneen täyttävinä kalusteina, sekä kaikkialle äänellisen seinäpaperin muodostavat mollivoittoiset sävelmät. Myös tehtaan koneiden suoltamat tulitikut toimivat maailmaan heitettyjen, samanlaisten, mutta tietyssä pisteessä räjähtävien ihmispolojen symboleina. Kaurismäen perusnäkemys ei kuitenkaan ole kyyninen, vaan lämmin ja myötäelävä. Kaunis." Myös Tapani Maskulan (Turun Sanomat 16.1.1990) mielestä Kaurismäen työläistrilogia oli "kaikessa johdonmukaisuudessaan merkittävä tapaus suomalaisen elokuvan historiassa", mutta hän piti kohtuullisena kirjoittaa suitsutuksen lomassa myös kriittisiä kommentteja: "Ohjaajan harrastamassa minimaalisessa dramaturgiassa piilee näet vaaransa: rutiiniksi tylsistyessään se karrikoi liikaa roolihenkilöitä ja riistää inhimilliset motiivit heidän puuhiltaan. Iskelmistä lainatut fraasit ovat nekin vain pintapopulismia, ellei niille pystytä raivaamaan filmissä tarpeeksi emotionaalista kasvualustaa. Kaurismäen ongelmaksi kiteytyy yhä selvemmin hänen haluttomuutensa luoda moniulotteisia henkilöhahmoja tai unissakävelyä mutkikkaampia tunnereaktioita." Velipekka Makkonen (Tiedonantaja 12.1.1990) ylisti monen muun tavoin Kati Outista: "Jos Kaurismäen kaikkea suurellista välttävä ohjauskäsiala on täynnä pieniä yksityiskohtien herkkuja, tulee Kati Outisen suoritus jäämään elokuvanäyttelemisen historiaan lähes täydellisenä niin visiona kuin toteutuksena. Sitä pitäisi näyttää jokaiselle näyttelijäksi aikovalle alan viimeisenä sanana jopa Turkan Seitsemän veljeksen ylitse." Heikki Eteläpää (Iltalehti 12.1.1990) katsoi sen sijaan, että "näyttämötyössä niin säteilevänä poikkeuslahjakkuutena tunnettu tyttö on valkokankaalla näissä murjotun orvon osissaan ajettu selvään maneeriin. Ilmeitäkään ei [- -] tarvita enää kuin kaksi. Se sisäänpäinkääntynyt umpimielinen. Ja se hetkellinen onnen häivähdys." "I don't think there's a more economical director at work today", arveli J. Hoberman (Voice 10.11.1992). "The Match Factory Girl is only 60 seconds longer than Edgar G. Ulmer's Detour and, like Ulmer's exercise in fatalism, it can't be categorized as anything other than cinema. The Match Factory Girl refuses to declare itself either Euro art film or American-style B-movie - it's a triumphant, near-perfect synthesis of both." - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Tulitikkutehtaan tytössä Aki Kaurismäki vei päätökseen milloin "työläistrilogiaksi", milloin "häviäjien trilogiaksi", milloin "Suomi-trilogiaksi" nimitetyn kokonaisuuden, joka alkoi elokuvasta Varjoja paratiisissa (1986) ja jatkui Arielissa (1988). Hieman erilaisessa äänilajissa hän palasi tämän trilogian teemoihin elokuvissa Kauas pilvet karkaavat (1996) ja Mies vailla menneisyyttä (2002). "Tulitikkutehtaan tyttö lähti tulitikusta, paljon vähemmästä ei voi lähteä", Kaurismäki kertoi Peter von Baghille. "Se lähti jostain Kaarle Stewenin haastattelusta joitakin vuosia sitten, siihen aikaan kirjoitettiin siitä kuinka suomalaisen elokuvan ongelma on se, ettei ole kunnon käsikirjoituksia eikä kunnon aiheita. Mihin sanoin, että se ei ole mikään ongelma, elokuvan saa vaikka tulitikusta: eihän se itsestään synny, missähän sitä tehdään - varmaan tehtaassa, ja kukahan sitä tekee - ehkä joku tyttö, minne hän menee työpäivän jälkeen - ehkä kotiin, ja mitähän siellä - ehkä perverssi isäpuoli. Tältä pohjalta kuvattiin tavallaan päivä kerrallaan, jonkinlaisen kohtauslistan mukaan. Ja sitten siihen on osittain ympätty Hans Christian Andersenin satua, tai ajatusta siitä; en löytänyt sitä satukirjaa mistään ja jouduin turvautumaan nelivuotiaan muistoihini. Mutta sekin tuli mieleen siitä tulitikusta, joka tietysti on vähän viitteellisempi lähtökohta kuin Rikos ja rangaistus. Ehkä." (Filmihullu 5/1991). Tulitikkutehtaan tytön käsikirjoituksena toimivat tosiaankin Kaurismäen mainitsema "kohtauslista" ja hänen erilaisille paperilapuille käsin kirjoittamansa dialogikatkelmat. Andersenin Pienen tulitikkutytön lisäksi kirjallisena viitekehyksenä vaikuttivat Anni Swanin nuorisoromaani Iris rukka sekä Sergeanne Golonin Angelika-sarja. Tulitikkutehtaan tyttö sai laajan kansainvälisen levikin ja hyvän vastaanoton ulkomailla. The New York Timesin elokuvatoimittajat listasivat sen mukaan kirjaansa Guide to the best 1.000 movies ever made (1999). Svenska Filminstitutet toimi toisena tuottajana tässäkin Aki Kaurismäen elokuvassa, joka niin muodoin on sisällytetty Svensk filmografi -teossarjaan. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Satumaa Säv. ja san. Unto Mononen, sov. Erkki Friman Es. Reijo Taipale, laulu, ja tanssiorkesteri (100 %), 3' 10". Levytys: Reijo Taipale; Scandia KS 449, 1962. 2. Dve gitary / Kaksi kitaraa / Kolme kitaraa Säv. trad. venäläinen, sov. The Strangers The Strangers (off), 1' 10". Levytys: The Strangers; Scandia KS 477, 1963. 3. Call Your Lawyer Säv., san. ja sov. Mauri Sumén Mauri Sumén, laulu, kosketinsoittimet ja tietokoneen ohjelmointi (off), 1' 10". 4. Wittgenstein Säv. ja sov. Mauri Sumén Mauri Sumén, kosketinsoittimet ja tietokoneen ohjelmointi (off), 0' 50". 5. You've Got What I Like / Se jokin sinulla on Säv. ja san. Les Chadwick - Leo Maguire - Fred Marsden - Gerrard Marsden, suom. san. Juha Vainio, sov. Badding Rockers Badding Rockers (off), 1' 00". Levytys: Badding Rockers; Pyramid Musiikki RAMI 3010 A, 1987. 6. Sidran Säv. Klaus Treuheit Klaus Treuheit Trio (off), 0' 30". Levytys: Klaus Treuheit Trio; albumilla Nardis SFP86004, 1986. 7. Donoussa Säv. Klaus Treuheit Klaus Treuheitin yhtye (off), 1' 10". Levytys: Piano. Klaus Treuheitin yhtye; SFP 3353, 1980-luvulla. 8. Cadillac Säv., san. ja sov. Kim Brown - Denys Gibson - Graham Johnson - Ian Mallett The Renegades (off, levyautomaatti), 1' 30". Levytys: The Renegades; Scandia KS 563, 1964. 9. Getting High Säv., san. ja sov. Tokela Melrose (off), 1' 30". Levytys: Melrose; One Inch Rock EKR 1002, 1987. 10. Symphony No. 6 in B minor / Sinfonia nro 6 h-molli op. 74 "Pateettinen" I osa Adagio - Allegro non troppo Säv. Pjotr Tšaikovski Orkesteri (off, radio), 0' 35". 11. Oo What You Do To Me / Kuinka saatoitkaan Säv. ja san. Kahtleen Twomey - Benjamin Weisman - Fred Wise, suom. san. Saukki, sov. Eino Virtanen Olavi Virta, laulu, ja Eino Virtasen orkesteri (off, radio), 2' 30". Levytys: Olavi Virta ja Eino Virtasen orkesteri; Nor-disc ND 16, 1961. Huomautuksia: Musiikkinumero 9 on elokuvan lopputeksteissä muodossa I'm Gonna Get High ja Klaus Treuheitin kappaleen Sidran tilalla mainitaan kappale Herbstlaub. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Willmar Andersson, Finn-Match Oy, Oy Sinebrychoff Ab |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|