1900-luvun alku, sortovuodet. Santarmit ajavat takaa nuorta kirjailijaa Aaro Manneria tämän venäläistämistoimia vastustavien lehtikirjoitusten vuoksi. Mies piiloutuu kirkkoon ja saa apua kirkkoherralta, jonka santarmit vievät mukanaan. Kirkkoherran tyttärelle Ellalle, joka on Aaron rakastettu, santarmikomentaja kertoo kirkkoherran kuolleen. Hän antaa käskyn pidättää Aaro murhasta. Aaro piilottelee ystävänsä torikauppias Vernerin mökissä, minne Ellakin löytää. Aaro vakuuttaa tytön isän olevan hengissä.

Verneri, joka saa kuulla, että hänen entinen rakastettunsa laulajatar Saara esiintyy kaupungissa, vierailee hänen ja heidän yhteisen tyttärensä Veeran luona. Saara laulaa kappaleen Mikä kerran on ollut, jota mies kuuntelee haikeana. Santarmikomentaja loukkaa Saaran kunniaa, mutta Verneri puolustaa rakastettuaan.

Ella saa poliisin uskomaan, että hänen isänsä on santarmien vankina. Poliisi seuraa Ellaa Vernerin mäkille ja näkee nuorten rakkauskohtauksen, minkä vuoksi hän kehottaa Verneriä viettämään pidemmän tovin krouvissa. Verneri laulaa Pelimannin perinnön.

Aaron kirjoituksen vuoksi komentaja vaatii päätoimittajaa hävittämään sanomalehden painoksen ja julkaisemaan vain venäläishallintoa tukevia kirjoituksia. Poliisi suojaa päätoimittajaa ja Aaroa, kun he keräävät nimiä keisarille toimitettavaan Suureen adressiin. Aaron Antti-veli aktivistitovereineen luottaa suoraan toimintaan passiiviseen vastarinnan sijaan.

Verneri kohtaa torimatkallaan Veeran ja he laulavat yhdessä Kissankellojen soittajan. Kansa karkeloi ja Verneri laulaa elonkorjuujuhlassa, jonka santarmit keskeyttävät ilmoittaakseen uusista venäläistämistoimista. Syntyneessä kahakassa Antti loukkaantuu ja Ella pidätetään. Komentaja kiristää Ellaa rakastajattarekseen ja vaatii häntä ilmiantamaan Aaron.

Kuule kun pyydän laulaa Saara yleisölle krouvissa ja Ella yksin kirkossa – ja lähtee veitsi mukanaan komentajan luo. Verneri huomaa tapahtuman, juonii tiensä varuskunta-alueelle ja toimittaa Ellan sekä komentajan yllättäneen Aaron turvaan. Kostoksi komentaja aikoo murhauttaa kirkkoherran, mutta pikkulasten osuminen paikalle keskeyttää surmatyön. Lopulta kenraalikuvernööriltä tullut määräys vapauttaa kirkkoherran.

Antti kosii Ellan ystävää Mariaa ja taivuttaa hänet houkutuslinnuksi, kun aktivistit räjäyttävät varuskunnan ammusvaraston. Attentaatissa Antti ja hänen kumppaninsa saavat surmansa. Hautajaisissa mies- ja poikakuorot laulavat Miespolvien marssin ja Aaro puhuu yhtenäisen kansan puolesta. Kansanjoukko suojaa häntä niin, etteivät santarmit saa häntä kiinni.

Aaro ja Ella piiloutuvat talveksi metsämökkiin. Aaro jatkaa kirjoitustyötään ja Verneri toimii yhteysmiehenä. Keväällä Ella on raskaana ja hänen isänsä vihkii nuorenparin. Köyhä torppari tarttuu komentajan palkkiolupaukseen ja paljastaa Aaron piilopaikan. Mies jää vaille palkkiota, mutta Aaro ja Verneri vangitaan. Aaro lähetetään vankikuljetuksessa kohti Siperiaa, mutta torppari pysäyttää junan ja vapauttaa kaikki vangit. Soittotaitoinen Verneri komennetaan venäläisessä asepuvussa juhlatilaisuuteen säestämään Saaran Monta syytä jatkaa -laulua. Vernerin provokaatio antaa komentajalle syyn toimittaa hänet teloitusryhmän eteen, mutta korkea-arvoinen upseeri vapauttaa Vernerin ja erottaa komentajan, joka ampuu itsensä. Verneri palaa Saaran ja Veeran luo.

Ella synnyttää lapsen, ja saa tiedon, että Aaro on hengissä. Saara laulaa Ruskan värejä kastetilaisuudessa, kun Aaro astuu kirkkoon ja syleilee vaimoaan.