Timo K. Mukka -filmatisointien (Maa on syntinen laulu, 1973; Milka, 1980), Aapelin Pikku Pietarin pihan uuden sovituksen (Aika hyvä ihmiseksi, 1977) ja Tuntemattoman sotilaan uuden version (1985) jälkeen Rauni Mollberg ryhtyi 1987 valmistelemaan viidettä pitkää elokuvaansa Ystävät, toverit alkuperäiskäsikirjoituksen pohjalta, käsikirjoittajakumppaninaan "pohjoisen kirjailijana" tunnettu Joni Skiftesvik.

"Elokuvan tapahtumapaikka on pohjoinen, Jäämeren ranta, geopoliittisesti tärkeä ja tulenarka alue", kuvailtiin Skiftesvikin ja Mollbergin treatmentissä. "Sillä on vuosisatainen yhteinen historia; sen alueella on kuljettu ja kuljetaan yli valtioitten rajojen kenenkään kyselemättä. Esikuvana on ollut Petsamon alue, jonne 30-luvun lopulla syntyi nikkelikaivoksen ympärille pohjoisen villilänsi, missä eri kansallisuudet, nopeaa rikastumista havittelevat ihmiset ja sotaa valmistelevien maiden vakoojat kohtasivat. Elokuvassa on elämän koko kirjo, myös kaikki se, mitä kaivos ympäristölleen ja sen asukkaille aiheuttaa."

Molle tilasi Lappiin liittyvän kertomuksen ja se sopi minulle", Skiftesvik kertoi ennen kuvauksia, puolentoista vuoden käsikirjoitusurakan jälkeen. "Olen ajatellut tehdä siitä myös kirjan. Ihmettelen, ettei Petsamoa ole ennen hyödynnetty fiktiivisessä mielessä." (Ilta-Sanomat 21.3.1989). "Petsamo on minulle hyvin läheinen, sillä äitini lähti perheensä mukana sieltä sodan alta Norjan puolelle - ja joutui jälleen miehittäjien armoille. Meillä puhuttiin kotona paljon Petsamosta. Meille se ei ollut satumaa. Se oli kova paikka." (Helsingin Sanomat 21.3.1989).

Kuvausvaiheeseen Ystävät, toverit pääsi kesällä 1989 ja ensi-iltaan marraskuussa 1990. Hankkeesta kehkeytyi mittava kansainvälinen tuotanto, jossa käytettiin ruotsalaista kuvauskalustoa ja johon osallistui elokuvan ammattilaisia Suomesta, Ruotsista ja Virosta. Rooleja oli lähes sata ja avustajia yli kolme tuhatta. Kuvaukset toteutettiin suurimmaksi osaksi Norjan Lapissa ja Suomen puolella mm. Ivalossa, Kilpisjärvellä, Kittilässä, Vammalassa ja Mollbergin studiossa Vesilahdella, mutta kuvausmatkoja tehtiin myös Kuolan niemimaalle ja Viroon. Kuvaajana piti olla alunperin Esa Vuorinen, joka aikataulumuutosten vuoksi joutui vetäytymään työstä. Tom Hambergin rinnalla lavastajana toimi Aatto Hongisto, joka ei saanut nimeään lopputeksteihin eikä päässyt osalliseksi elokuvan saamasta lavastus-Jussista.

Pääosia esittivät virolainen Mikk Mikiver ja ruotsalaistunut suomalainen Stina Ekblad, pienemmissä rooleissa esiintyi suomalaisten rinnalla monia virolaisia (Ain Lutsepp, Elle Kull, Rein Aren), yksi tšekkiläinen (Oto Sevcik) sekä mm. espanjalaisia, marokkolaisia ja japanilaisia näyttelijöitä. Valmiissa elokuvassa kuullaan yli kymmentä eri kieltä. Naispääosaan Mollberg tavoitteli aluksi Meryl Streepiä. Suurin osa mainosvalokuvista on vedostettu suoraan filmiruuduista.

"En ole koskaan elokuvissani osunut niin ajan hermoon kuin nyt", Mollberg koki ensi-illan kynnyksellä: "Asekauppa, ympäristötuho, hyvän ja pahan taistelu..." (Ilta-Sanomat 24.9.1990). "Ennen sodat olivat ongelma, mutta nyt luonnon saastuttaminen ja myrkyttäminen. Hyvinvointijuhla on mennyt överiksi", hän tilitti jo kuvausvaiheessa. (Forssan Lehti 29.7.1989).

Ystävät, toverit tuli maksamaan yli 18 miljoonaa markkaa eli enemmän kuin Tuntematon sotilas, mutta se ei menestynyt teattereissa yhtä hyvin kuin Mollbergin edelliset elokuvat. Vastineeksi elokuvan saamalle kritiikille, erityisesti Mikael Fräntin (Helsingin Sanomat 17.11.1990) arvostelulle, Filmi-Molle Oy toimitti Helsingin Sanomiin kaksi maksettua ilmoitusta. Ensimmäisessä (2.12.1990) Jorma Savikko ja Jukka Mannerkorpi puolustivat elokuvaa, ja jälkimmäisessä (23.12.1990) julkaistiin amerikkalaisen Variety-lehden arvio elokuvasta. TV-1:n Värinä-ohjelmassa kummasteltiin 1.1.1991, että Varietyn arvion suomennos oli kiittävämpi kuin alkuperäinen teksti. Mollberg puolustautui (Ilta-Sanomat 2.1.1991) kertomalla, että suomennos perustui arvostelun käsikirjoitukseen eikä Varietyn toimituksen editoimaan julkaistuun versioon. Mollbergin seuraava elokuva Paratiisin lapset valmistui 1994.

Ruotsalaisen panoksen nojalla Ystävät, toverit on sisällytetty myös Svensk filmografi -teossarjaan.

Elokuvan laboratoriotyöt aloitettiin perinteikkäässä Suomi-Filmi Oy:n laboratoriossa, jonka toiminnan Erkki Karu oli käynnistänyt Helsingin ydinkeskustassa jo 1920-luvun alussa. Taloudellisen laman syveneminen ja tarve elokuvalaboratorioiden ylikapasiteetin purkuun ajoi alan yrittäjät ja rahoitusorganisaatiot yhteistyöneuvotteluihin, joiden seurauksena oli Suomi-Filmin laboratorion alasajo huhtikuussa 1990 ja voimien yhdistäminen Pasilassa sijaitsevan MTV-elokuvalaboratorion kanssa. Uuden yksikön nimeksi tuli Finn-Lab Oy. Kun TV-1:n filmilaboratoriokin lakkautettiin vuosituhannen vaihtuessa, jatkaa Finn-Lab toimintaansa alan ainoana yrityksenä Suomessa.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.