Haku

Ystävät, toverit

Vänner, kamrater (ruotsinkielinen nimi)
Vänner, kamrater (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Friends, Comrades (englanninkielinen nimi)
Amis, camarades (ranskankielinen nimi)
Nickel (ranskankielinen nimi)
Freunde, Kamerade (saksankielinen festivaalinimi)
Vrienden, kamraden (hollanninkielinen festivaalinimi)
Tie taivaaseen (työnimi)
Ystävä, toveri (työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Ystävät, toverit

Rauni Mollbergin ohjaama ja Joni Skiftesvikin kanssa käsikirjoittama Ystävät, toverit (1990) on kansainvälisesti toteutettu elokuva. Pohjois-Suomeen sijoittuvassa draamassa nikkelikaivoksen ja patruunatehtaan omistaja Arno Jurmala (Mikk Mikiver) viettää 1930-luvun lopussa syntymäpäiviään. Häntä kehuvat vuolaasti niin arvovieraat kuin omat työntekijätkin, mutta kohteleeko tuo vaikutusvaltainen mies ihmisiä ja varsinkin vaimoaan Lisaa (Stina Ekblad) niin hyvin kuin juhlapuheet antavat ymmärtää?

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K16
Näyttelijät
Mikk Mikiver, Arno Jurmala
Stina Ekblad, Lisa Jurmala
Hannu Lauri, Jaunkahns
Paavo Liski, Kaakamo
Tuire Salenius, Ulla Kaakamo
Ilkka Rosma, Jopi Kaakamo pienenä
Kare Eskola, Jopi Kaakamo isompana
Tapio Aarre-Ahtio, Lisma
Rein Aren, igumeeni
Oto Sevcik, Manfred Horst
Ain Lutsepp, Pavlovski
Elle Kull, rouva Pavlovski
Janus Orgulas, Pavlovskin adjutantti
Göran Schauman, johtaja Liljeroos
Joone Nurminen, rouva Margit Liljeroos
Walter Bacon, Kane
Sirkka Metsäsaari, rouva Kane
Mira Kivilä, Jane, Kanen tytär
Leif Wager, johtaja Eskeland
Petri Liski, Eskelandin sihteeri
José Martin, eversti Camino
Muhamed Aala, Cabral
Hiroyasu Tanayama, Akira
Tatsuo Hoshika, Akiran sihteeri
Aulis Rosendahl, isännöitsijä Blom
Kaija Kiiski, rouva Blom
Matti Nurminen, Mosku, puheen pitävä everstiluutnantti
Erkki Hetta, Oula
Iisko Sara, Peder
Pauli Poranen, sukeltaja
Mikko Lecklin, pääluottamusmies Kataja
Kauko Laurikainen, parantaja
Carmen Mikiver, Olga
Jon Mikiver, vauva
Viivi Dikson, maatuska
Salme Jyräs, opettaja
Kari Rydman, pianistimunkki
Veikko Salmi, keittiömestari
Pentti Louko, kokki
Maria Hassel, Marju, sisäkkö
Pia Granvik, Maarit, sisäkkö
Maria Klenskaja, ilotalon emäntä
Rita Raave, ilotyttö
Kersti Kreisman, ilotyttö
Maritta Tähti, ilotyttö
Inkeri Herkonheimo, ilotyttö
Raija Uusikylä, ilotyttö
Annemari Toivonen, ilotyttö
Mikko Nousiainen, kauppias Pukki
Jukka Hallikainen, virkamies Horstin seurueessa
Maija Takalo, saunottaja-Alma
Voitto Harju, rohjo, Lisman apuri
Mikko Sietiö, rohjo, Lisman apuri
Nenne Hallman, lehtinainen
Seija Kiiski, lehtinainen
Liisa Kivimäki, lehtinainen
Kaie-Ene Rääk, lehtinainen
Jaak Elling, lehtimies
Esko-Pekka Mattila, lehtimies
Mika Mäkelä, lehtimies
Pekka Ketonen, insinööri Raimo Seeste
Paul Budsko, sirkustirehtööri
Irene Jelin, napatanssija
Kaija Lipiäinen, napatanssija
Julietta Koneva, taikurityttö
Paavo Pajula, kaivosmies
Kreditoimattomat näyttelijät
Raimo Salo, munkki kadulla
Lili Sariola, käärmenainen
Veikko Kotavuopio, mies työväen juhlassa
Vera Feodorova, Vera Feodorova, joikaava nainen
Hannu Kivioja, saarnamies
Yrjö Hauskala, huilisti
Timo Lehtonen, basisti
Gunnar Strömmer, pianisti
Joni Skiftesvik, saksalainen upseeri
Avustajat
Karjalan Näyttämön näyttelijöitä (ihmisiä työväen juhlassa) Valkeakosken työväenopiston sekakuoro (veisaajat) Oulun varuskuntasoittokunta (soittokunta) Tampereen yliopiston kieltenopettajia (ihmisiä sodanjälkeisessä muistotilaisuudessa) Kaakonkulman elokuva-avustajat ry. (avustajia)
Muut tekijät
Rauni Mollberg, tuottaja
Joni Skiftesvik, käsikirjoittaja
Rauni Mollberg, käsikirjoittaja
Raija Kouri, käsikirjoituksen muokkaus
Kjell Lagerroos, kuvaaja
Kaie-Ene Rääk, leikkaaja
Olli Soinio, leikkaaja
Oskari Viskari, äänittäjä
Johan Hake, äänittäjä
Kari Rydman, musiikki
Tom Hamberg, lavastaja
Salme Lahtinen, puvustaja
Paula Jussilainen, kampaus ja meikki
Torbjörn Andersson, kamera-assistentti
Lasse Karlsson, kamera-assistentti (operatööri)
Anders Dahlberg, kamera-assistentti
Esa Illi, 2. kamera-assistentti
Timo Jalasti, 2. kamera-assistentti
Raimo Paananen, b-kamera
Richard Tiefenbacher, valomies
Labbe Nygren, valomies
Arne Carlsson, ajomies
Torsti Nyholm, ajomies
Jaak Elling, ääniassistentti
Bernd Schmidl, äänitehosteet
Tuomo Kattilakoski, miksaus
Perttu Pohjanperä, lavasteitten rakennus
Risto Höylä, lavasteitten rakennus
Seppo Juusonen, lavasteitten rakennus
Veikko Aaltonen, järjestelyt
Erkki Lume, järjestelyt
Lasse Sorsa, pyrotekniikka
Seija Kiiski, puvustaja
Leena Niemi, puvustaja
Arja Nurmi, tuotantopäällikkö
Raija Kouri, tuotantosihteeri
Kaie-Ene Rääk, kuvaussihteeri
Leena Palmu, negatiivinleikkaus (Finnlab Oy)
Timo Nousiainen, värimäärittely (Finnlab Oy)
Finnkino Oy, levittäjä
Europa Vision Oy, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
Paavo Liski, casting
Tapio Aarre-Ahtio, casting (apulainen)
Nenne Hallman, ohjaajan apulainen
Jukka Heinonen, apulaistuotantopäällikkö
Antti Hellstedt, b-kuvaaja
Panu Pohjola, valomies
Harri Räty, valomies
Stan Shingler, lasimaalaustrikit
Pertti Mustonen, järjestäjä
Aatto Hongisto, lavastaja
Raimo Salo, lavastajan apulainen
Erkki Hiltunen, pyrotekniikka
Raimo Mäkinen, juliste
Jaak Elling, valokuvat
Yrjö Hauskala, muusikko (huilu)
Marika Järvinen, muusikko (laulu)
Timo Lehtonen, muusikko (basso)
Gunnar Strömmer, muusikko (piano)
Kirkkoniemen, orkesteri
Oulun varussoittokunta, orkesteri
Valkeakosken työväenopiston sekakuoro, kuoro
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
18 487 466 mk
Rahoitus
Julkaistu
1990
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
16.11.1990
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Arena 1, Bristol 1, Forum 1
Hämeenlinna: Maxim 1
Joensuu: Aallotar
Jyväskylä: Fantasia
Kemi: Kinopirtti 1
Kotka: Kinohalli
Kouvola: Kino-Kouvo
Kuopio: Maxim 1
Lahti: Kuvapalatsi
Lappeenranta: Nuijamies
Mikkeli: Ritz
Oulu: Rio
Pori: Kino 1
Riihimäki: Gilda
Rovaniemi: Maxim 1
Tampere: Hällä 1
Toijala: Kino
Turku: Formia
Vaasa: Gloria 1
Filmikopioiden määrä
21
Televisioesitykset
  • 05.12.1992 TV-2 Katsojia: 639 000
  • 11.02.1993 TV-2 Katsojia: 279 000
  • 18.08.2001 TV-2 Katsojia: 188 000
  • 08.01.2015 YLE Teema [Kino Suomi]
  • 07.01.2016 YLE TV2 [Kino Suomi]
Palkinnot

Jussit 1990: paras lavastus: Tom Hamberg.
Elokuvatuotannon laatutuki 1991: 300 000 mk.
Noorderlicht, Brugge, Belgia 1992: paras ohjaus: Rauni Mollberg.

Festivaaliosallistumiset
Cannesin elokuvajuhlat / Un Certain Regard Cannes, Ranska 1991
Espoo Ciné Espoo, Suomi 1991
Noorderlicht Brugge, Belgia 1992
Festival du Cinéma Nordique Rouen, Ranska 1992
Tromsø internasjonale filmfestival Tromssa, Norja 1992
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Suomi:
Inari: Rumakuru (metsästys), Vuotson porokylä Ivalossa (kota, porot Jurmalan pihalla)

Vammala: Stormin nikkelikaivos lähiympäristöineen (kaivos, siviiliväestö pakenee, sotavankien kulkue)

Hyvinkää: teltta Perttulan nurmilla (sirkusteltta)

Vesilahti: Jorma Hollon perunapelto Rautialantie 410 (saarnan jatko, ihmismaalit, sotajoukkojen hyökkäys), Narvantie (munkit potkurikelkalla), Rauni Mollbergin mökki Suonojärvellä (avantouinti, Ullan hyväksikäyttö), Jouko Jarvan pelto Jokioistentie 108 (Jurmalat kesäisellä niityllä)

Enontekiö: Karesuvannon Saarenpää (parantajan mökki), Kalkkoaivi (kävely kairassa, sukeltajan tapaaminen, juhlamaljat luonnossa)

Siilinjärvi: Kipsijärvi (ilmakuvat taistelusta lumihangessa)

Kittilä: Kätkäjärvi (ratsastus)

Neuvostoliitto:
Eestin SNT: Petseri: Petserin luostari (luostari)

Eestin SNT: Tallinna: Saunakatu (Jurmala matkalla Olgan luo)

Murmansk: Nikelin tehtaan ympäristö (saastekuvat luonnosta)

Norja:
Haugsjøen (vuono, Jurmalan asunto, ampuminen terassilta, tunturijärvi, torvisoittokunnan vastaanotto, rekiajelu), Kibergin kylä (kaivoskylä, marssivat sotilaat, satama, mustavetinen puro), Hamningsbergin tie (auton räjäytys)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Sisäkuvat

Suomi:
Vammala: Stormin nikkelikaivos (kaivos)

Vesilahti: Jorma Jarvan asuintalo Jokioistentie 108 (ilotalo, lasten lauluesitys), Rauni Mollbergin mökki Suonojärvellä (liikemiehet saunan takkahuoneessa, Ullan hyväksikäyttö)

Hyvinkää: teltta Perttulan pallokentällä (sirkusteltta)

Inari: kota Vuotson porokylässä Ivalossa (kota)

Kittilä: Kokkovaaran vanha koulu (nyk.) Rovaniementie 4200 (lastenkoti, Lisa saapuu kouluun)

Hämeenkyrö: Jaakko Järvelän asuintalon keittiö Myllymäentie 40 (Jurmalan kartanon keittiö)

Tampere: Pyynikinlinna Mariankatu 40 (Jurmalan kartanon vaatehuone ja kylpyhuone)

Lempäälä: Uotin parantolan sauna (nyk. Lempäälän luontaiskylpylä) Uotintie 2 (lehtimiehet saunassa)

Valkeakoski: Myllypirtti (ent. Hevonojan kauppa) Myllykatu 15 (lehdistötilaisuus Jurmalan toimistossa)

Oulu: kaupungintalon juhlasali Kirkkokatu 2 a (saksalaisen kunniamerkin luovuttaminen)

Neuvostoliitto:
Eestin SNT: Petseri: Petserin luostari (luostari)

Tallinna: Tallinnan varuskunnan juhlasali (ripaskaa tanssivat sotilaat), Meriupseerien kerho Viru-hotellin vieressä (neuvostokunniamerkin luovutus)

Norja:
Haugsjøen: kalastajarakennus (kauppa) ja asuinrakennus (Jurmala ja Olga sängyssä) Kibergin kylässä, teltta (itämainen tanssiesitys kansalle)

Vuoreija (Vardø): jäävarasto (kaivosmiesten kunniamerkit, joiku juhlassa)

Kirkkoniemi (Kirkenes): sairaala (synnytys)

Näätämö (Neiden): motelli (vastasyntynyt äitinsä sylissä), henkilöauto Chevrolet Master Dualside Mants (Lisa autossa), henkilöauto Chevrolet (Blomin auto), J.K. Paasikiven ent. virka-auto Cadillac 75 Imperial (Jurmalan auto)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Studiot

Vesilahti: Korpiniemen vanha koulu Jokioistentie 10 (Jurmalan 60-vuotispäivät, Jurmalan makuuhuone, Jurmala maksaa Olgasta, Olga raskaana)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Kuvauspaikkahuomautukset

Elokuvaa varten lavastettiin kaivoskylä Pohjois-Norjan Haugsjøeniin. Myös Jurmalan talon julkisivu rakennettiin Haugsjøenin järven rannalle, muutamiin ulkokuviin talo lisättiin lasimaalaustrikillä.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Kuvausaika

kesäkuun loppu 1989 - kevättalvi 1990

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Sisältöseloste

Pohjoisessa yhdyskunnassa valmistaudutaan nikkelikaivoksen ja patruunatehtaan omistajan Arno Jurmalan syntymäpäiviin. Eletään 1930-luvun loppua, ja aseteollisuus kukoistaa ja tarvitsee nikkeliä. Luostarin igumeeni ottaa vastaan Jurmalan lahjoittamat rahat vaikka tietää, "millä ne on värjätty". Työväestön juhlapuheissa kiitellään, miten hyvin Jurmala huolehtii yhteisön asioista. Kulissien takana palvelusväelle pidetään kuitenkin tiukkaa kuria, ja Jurmala pilkkaa vaimoaan Lisaa degeneroituneeksi hedelmättömäksi tammaksi, joka pitää Jurmalan velipuolta ja kakkosmiestä Jaunkahnsia rakastajanaan.

Huumepiikin avulla Lisa tyyntyy ottamaan juhlaväen vastaan miehensä rinnalla. Vieraina on Jurmalan kansainvälisiä liikekumppaneita Englannista, Espanjasta, Saksasta, Neuvostoliitosta ja Pohjoismaista, kaikki yhtä riippuvaisia Jurmalan nikkelitoimituksista. Ulkona saarnaaja julistaa, että "Jurmalan tie on helvetin tie".

Isännöitsijä Blomilla on hämäräperäisiä raha-asioita, ja hän väittää Jaunkahnsille, että yksi vieraista, ruotsalainen Liljeroos, yrittää juonitella Jurmalaa vastaan. Jurmalan likaiset työt hoitava Lisma vaatii mukaansa vastaan hangoittelevan talonmies Kaakamon, ja isännän määräyksestä miehet vievät petolliseksi oletetun vieraan jäälle ja sitovat kiinni maalitaulun taustaan. Kun juhlijat huvittelevat ampumalla maalitauluun - ja ampuvat samalla tietämättään miehen - Jurmala huomaa, että jäälle onkin viety vahingossa hänen hyvä norjalainen liikekumppaninsa Eskeland. Rangaistukseksi erehdyksestä Lisma päätyy itse maalitauluksi.

Yöllä huomataan, ettei paikalla ole riittävästi ilotyttöjä, ja saadakseen Lisman paikan Kaakamon täytyy luovuttaa vaimonsa Ulla juhlavieraan sänkyyn. Omaa lapsettomuuttaan sureva Lisa koettaa lohduttaa Kaakamon poikaa Jopia, joka harhailee pimeässä etsimässä äitiään. Neuvostoliittolainen upseerivieras Pavlovski sanoo Kaakamolle, ettei ihmistä pitäisi tällä tavoin nöyryyttää, ja urkkii tältä samalla tietoja kaivoksesta.

Aamulla Liljeroosin auto räjähtää kohta liikkeelle päästyään. Jurmala kehottaa lahjusten voimin ja kansalliseen etuun vedoten lehtimiehiä olemaan kirjoittamatta katoamistapauksista.

Jurmalan johtama retkikunta käy kairalla tutustumassa uusiin esiintymiin. Vedestä nouseva alaston sukeltaja sanoo, ettei kaikki ole kaupan, ja kieltäytyy myymästä kaulassaan riippuvaa revontulihelmeä Jurmalalle mutta antaa sen sitten Lisalle.

Kaakamo joutuu vastentahtoisesti toimittamaan neuvostoliittolaisille lisää tietoja. Sodan sytyttyä hän haluaa kuitenkin lopettaa. Hän ampuu välimiehenä toimivaa kauppias Pukkia, kun tämä uhkaa antaa hänet ilmi ja ärsyttää häntä vaimon myymisestä. Kaakamo itse kaatuu taisteluiden alettua ja lausuu viimeisinä sanoinaan kaaoksen keskellä: "Ystävät, toverit…"

Sotien eri vaiheissa yhdyskunta on vuoroin saksalaisten, vuoroin neuvostojoukkojen hallussa. Jurmala käy kauppaa molempien kanssa ja saa molemmilta hallituksilta kunniamerkit. Ilotytöt joutuvat opettelemaan vaihtuvien tilanteiden mukaan aina uuden kielen. Aselevon tultua voimaan Jurmala vierailee Neuvostoliitossa, missä hänelle järjestetään vuodekumppaniksi nuori neitsyt Olga. Nainen tulee raskaaksi, ja Jurmala elättää häntä salaa.

Lisa murtuu, kun hänen huumeensa loppuu, mutta saatuaan lääkäriltä uuden annoksen hän rakastelee miehensä kanssa pitkästä aikaa ja muistelee hellyydellä heidän suhteensa alkua. Jurmala palkkaa uuden insinöörin hoitamaan Jaunkahnsin tehtäviä ja lähettää tämän viemään Lisaa saksalaiseen kylpylään - saksalaisjoukkoja ajetaan parhaillaan pois Lapista. Lisa antaa lähtiessään sukeltajalta saamansa helmen Jopille. Lisan ja Jaunkahnsin laiva räjähtää pian matkaan päästyään. Olga synnyttää lapsen, ja molemmat tuodaan Jurmalan luokse.

Jurmala ottaa vastaan joukon kansainvälisiä vieraita ja lupaa, että nikkeliä riittää myös uusille ystäville, tovereille.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

"Ystävät, toverit on elokuvana kankea näköispainos kiinnostavista ja jännittävistä asioista ja ilmiöistä, joita Petsamon nikkelin tarinaan sisältyy", tyrmäsi Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 17.11.1990). "Elokuva on suuruudenhullua suomalaista paisuttelua ja pysähtynyttä suomettumista, jolla on museoiva kansatieteellinen merkitys, jos merkitys halutaan löytää. [- -] Ajankuva, lavasteet, puvut ja taustan esinemaailma ovat pikkupiirteitään myöten säntillisesti kunnossa. Sivuosista löytyy hyvää tyypittelyä - Paavo Liski uskollisena palvelija Kaakamona ja Mikko Nousiainen vakoilevana kauppiaana - mutta repliikit ovat kirjoitetun tuntuisia eikä kerronta lähde millään kulkemaan [- -]."

"Vertauskuvia ja moraalisia painotuksia ei tarvitse tarinasta tikulla kaivaa", kirjoitti Matti Apunen (Aamulehti 17.11.1990). "Ne tarjoillaan katsojille repliikeiksi puristettuina briketteinä ('Kaikki on kaupan', 'Paha ei kuole koskaan'). Mollbergin intentiot, pyrkimykset ovat useissa kohtauksissa helposti nähtävissä, mutta vaikeasti tavoitettavissa kuin jään alle jäänyt katiska. Mollberg haluaa esittää virallisen liturgian onttouden ja kunnianosoitusten huutavan ristiriidan tekojen moraalittomuuden kanssa. Tuloksena on kuitenkin seremonioiden jono, juhlapäivällisten ja kunniamerkkijakojen ketju. Tarinassa on muutamia vahvoja ideoita (mm. Jurmalan juhliin rakennetut 'pystit' eli ihmismaalitaulut) jotka kuitenkin tylsyvät, kun ne käytetään kahteen kertaan."

Seppo Kononen (Savon Sanomat 16.11.1990) tarkasteli näyttelijäsuorituksia: "Mikk Mikiverin rooli tunteettomana sotilaana ja asekauppiaana on suoranuottinen. Periaatteessahan se ei kaipaa kuin yhden ilmeen, ja sen Mikiver säilyttää kautta linjan. Stina Ekbladin osa Jurmalan heikkona vaimona on monitahoisempi ja tavallaan siis myös vaativampi. On ollut Mollen onni, että hän on saanut tehtävään nimenomaan Ekbladin, joka on ennen tätä käynyt jo Bergmanin koulun ja jonka kasvoilla heijastuvat tunteitten pienimmätkin värähtelyt. Vastaavaa herkkyyttä löytynee Pohjoismaista tänään vain norjalaisesta maailmantähdestä Liv Ullmannista."

"Usein ei voi välttyä vaikutelmalta, että elokuvassa esitellään kertomuksen langanpäitä, jotka saisivat oikeutuksensa myöhemmin esitettävässä elokuvasta lavennetussa televisiosarjassa", tuumi Raimo Kinisjärvi (Kaleva 16.11.1990). "Jurmalan velipuolen ja vaimon suhde esitellään elokuvassa olennaisena, mutta vain muutamaan repliikkiin jäävänä asiana. Jurmalan ja ulkovaltojen asiamiesten sekä naapurimaiden kaivoksenomistajien vehkeilyt kuvataan varsin yksioikoisesti, kaivoksen työnjohtajan perhedraamakin jää katsojalle hämäräksi."

Tapani Maskula (Turun Sanomat 17.11.1990) arvioi vuoden 2001 televisioesityksen yhteydessä, että "teos on suomalaisten mittapuiden mukaan kiistaton suurelokuva. Se tarkastelee kiinnostavasta näkökulmasta ihmisten asemaa kansainvälistä voimatasapainoa säätelevässä valtarakenteessa. [- -] Ystävät, toverit on Citizen Kanen tai Eurekan kaltainen yleistarina kyltymättömän mahdin olemuksesta ja inhimillisyyden kuolemisesta rikastumisen alttarille."

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Taustaa

Timo K. Mukka -filmatisointien (Maa on syntinen laulu, 1973; Milka, 1980), Aapelin Pikku Pietarin pihan uuden sovituksen (Aika hyvä ihmiseksi, 1977) ja Tuntemattoman sotilaan uuden version (1985) jälkeen Rauni Mollberg ryhtyi 1987 valmistelemaan viidettä pitkää elokuvaansa Ystävät, toverit alkuperäiskäsikirjoituksen pohjalta, käsikirjoittajakumppaninaan "pohjoisen kirjailijana" tunnettu Joni Skiftesvik.

"Elokuvan tapahtumapaikka on pohjoinen, Jäämeren ranta, geopoliittisesti tärkeä ja tulenarka alue", kuvailtiin Skiftesvikin ja Mollbergin treatmentissä. "Sillä on vuosisatainen yhteinen historia; sen alueella on kuljettu ja kuljetaan yli valtioitten rajojen kenenkään kyselemättä. Esikuvana on ollut Petsamon alue, jonne 30-luvun lopulla syntyi nikkelikaivoksen ympärille pohjoisen villilänsi, missä eri kansallisuudet, nopeaa rikastumista havittelevat ihmiset ja sotaa valmistelevien maiden vakoojat kohtasivat. Elokuvassa on elämän koko kirjo, myös kaikki se, mitä kaivos ympäristölleen ja sen asukkaille aiheuttaa."

Molle tilasi Lappiin liittyvän kertomuksen ja se sopi minulle", Skiftesvik kertoi ennen kuvauksia, puolentoista vuoden käsikirjoitusurakan jälkeen. "Olen ajatellut tehdä siitä myös kirjan. Ihmettelen, ettei Petsamoa ole ennen hyödynnetty fiktiivisessä mielessä." (Ilta-Sanomat 21.3.1989). "Petsamo on minulle hyvin läheinen, sillä äitini lähti perheensä mukana sieltä sodan alta Norjan puolelle - ja joutui jälleen miehittäjien armoille. Meillä puhuttiin kotona paljon Petsamosta. Meille se ei ollut satumaa. Se oli kova paikka." (Helsingin Sanomat 21.3.1989).

Kuvausvaiheeseen Ystävät, toverit pääsi kesällä 1989 ja ensi-iltaan marraskuussa 1990. Hankkeesta kehkeytyi mittava kansainvälinen tuotanto, jossa käytettiin ruotsalaista kuvauskalustoa ja johon osallistui elokuvan ammattilaisia Suomesta, Ruotsista ja Virosta. Rooleja oli lähes sata ja avustajia yli kolme tuhatta. Kuvaukset toteutettiin suurimmaksi osaksi Norjan Lapissa ja Suomen puolella mm. Ivalossa, Kilpisjärvellä, Kittilässä, Vammalassa ja Mollbergin studiossa Vesilahdella, mutta kuvausmatkoja tehtiin myös Kuolan niemimaalle ja Viroon. Kuvaajana piti olla alunperin Esa Vuorinen, joka aikataulumuutosten vuoksi joutui vetäytymään työstä. Tom Hambergin rinnalla lavastajana toimi Aatto Hongisto, joka ei saanut nimeään lopputeksteihin eikä päässyt osalliseksi elokuvan saamasta lavastus-Jussista.

Pääosia esittivät virolainen Mikk Mikiver ja ruotsalaistunut suomalainen Stina Ekblad, pienemmissä rooleissa esiintyi suomalaisten rinnalla monia virolaisia (Ain Lutsepp, Elle Kull, Rein Aren), yksi tšekkiläinen (Oto Sevcik) sekä mm. espanjalaisia, marokkolaisia ja japanilaisia näyttelijöitä. Valmiissa elokuvassa kuullaan yli kymmentä eri kieltä. Naispääosaan Mollberg tavoitteli aluksi Meryl Streepiä. Suurin osa mainosvalokuvista on vedostettu suoraan filmiruuduista.

"En ole koskaan elokuvissani osunut niin ajan hermoon kuin nyt", Mollberg koki ensi-illan kynnyksellä: "Asekauppa, ympäristötuho, hyvän ja pahan taistelu..." (Ilta-Sanomat 24.9.1990). "Ennen sodat olivat ongelma, mutta nyt luonnon saastuttaminen ja myrkyttäminen. Hyvinvointijuhla on mennyt överiksi", hän tilitti jo kuvausvaiheessa. (Forssan Lehti 29.7.1989).

Ystävät, toverit tuli maksamaan yli 18 miljoonaa markkaa eli enemmän kuin Tuntematon sotilas, mutta se ei menestynyt teattereissa yhtä hyvin kuin Mollbergin edelliset elokuvat. Vastineeksi elokuvan saamalle kritiikille, erityisesti Mikael Fräntin (Helsingin Sanomat 17.11.1990) arvostelulle, Filmi-Molle Oy toimitti Helsingin Sanomiin kaksi maksettua ilmoitusta. Ensimmäisessä (2.12.1990) Jorma Savikko ja Jukka Mannerkorpi puolustivat elokuvaa, ja jälkimmäisessä (23.12.1990) julkaistiin amerikkalaisen Variety-lehden arvio elokuvasta. TV-1:n Värinä-ohjelmassa kummasteltiin 1.1.1991, että Varietyn arvion suomennos oli kiittävämpi kuin alkuperäinen teksti. Mollberg puolustautui (Ilta-Sanomat 2.1.1991) kertomalla, että suomennos perustui arvostelun käsikirjoitukseen eikä Varietyn toimituksen editoimaan julkaistuun versioon. Mollbergin seuraava elokuva Paratiisin lapset valmistui 1994.

Ruotsalaisen panoksen nojalla Ystävät, toverit on sisällytetty myös Svensk filmografi -teossarjaan.

Elokuvan laboratoriotyöt aloitettiin perinteikkäässä Suomi-Filmi Oy:n laboratoriossa, jonka toiminnan Erkki Karu oli käynnistänyt Helsingin ydinkeskustassa jo 1920-luvun alussa. Taloudellisen laman syveneminen ja tarve elokuvalaboratorioiden ylikapasiteetin purkuun ajoi alan yrittäjät ja rahoitusorganisaatiot yhteistyöneuvotteluihin, joiden seurauksena oli Suomi-Filmin laboratorion alasajo huhtikuussa 1990 ja voimien yhdistäminen Pasilassa sijaitsevan MTV-elokuvalaboratorion kanssa. Uuden yksikön nimeksi tuli Finn-Lab Oy. Kun TV-1:n filmilaboratoriokin lakkautettiin vuosituhannen vaihtuessa, jatkaa Finn-Lab toimintaansa alan ainoana yrityksenä Suomessa.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Musiikki

1. Vindlös är natten
Säv. ja sov. Kari Rydman, san. Arvid Mörne
1) Es. Stina Ekblad, laulu, ja Kari Rydman, urkuharmoni (100 %), 1' 30".
2) Es. Stina Ekblad, laulu, ja Kari Rydman, piano (100 %), 2' 25".
3) Marika Järvinen, vokaliisilaulu (off), yht. 1' 00".


2. Harbour Lights / Sataman valot
Säv. ja san. Jimmy Kennedy -- Hugh Williams, suom. san. Kerttu Mustonen, sov. Alvar Kosonen
Harmony Sisters, laulu, ja Dallapé-orkesteri (off, äänilevy), 0' 35".
Levytys:
Harmony Sisters ja Dallapé-orkesteri; Odeon A 228401, 1937.


3. Belly Dance
Säv. ja sov. Farid El-Atrache
Soitinyhtye (off, äänilevy), kaksi kertaa, yht. 2' 00".


4. Ateenalaisten laulu
Säv. Jean Sibelius, san. Viktor Rydberg
Es. "koululaiset", laulu (100 %), 0' 40".


5. "Ishav-marsch" / "Jäämeri-marssi"
Säv. ja sov. Kari Rydman
Kirkkoniemen (Kirkenesin) torvisoittokunta (off), kaksi kertaa, yht. 2' 00".


6. "Arktisk hysteri -jenka"
Säv. ja sov. Kari Rydman
Harmonikka (off), 1' 00".


7. "Moony Boy"
Säv. ja sov. Kari Rydman
Es. Yrjö Hauskala, huilu, Timo Lehtonen, basso, ja Gunnar Strömmer, piano (playback), kaksi kertaa, yht. 1' 25".


8. "Bjarmia-vals"
Säv. ja sov. Kari Rydman
Harmonikka (off), 1' 45".


9. Songe d'automne / Syysunelmia
Säv. Archibald Joyce
Yrjö Hauskala, huilu, Timo Lehtonen, basso, ja Gunnar Strömmer, piano (off), 2' 20".


10. Oi kuinka ihanata on kun saa katsella veristä voittajaa ristillä kokoelmassa Siionin laulut ja virret (1918)
Säv. tuntematon, san. Gustaf Skinnari
Es. Valkeakosken työväenopiston sekakuoro, laulu (100 %), 0' 35".


11. Alte Kameraden / Vanhat toverit
Säv. Carl Teike
Kirkkoniemen (Kirkenesin) torvisoittokunta (off), 4' 00".


12. Preussens Gloria / Preussin kunnia
Säv. Gottfried Piefke
Es. Oulun varuskuntasoittokunta (100 %), 0' 15".


13. Porilaisten marssi
Säv. Christian Fredric Kress, sov. Kari Rydman
Kirkkoniemen (Kirkenesin) torvisoittokunta (off), 0' 50".


14. Proštšanije slavjanki / Vapaa Venäjä
Säv. Vasili Agapkin
Kirkkoniemen (Kirkenesin) torvisoittokunta (off), 0' 30".


15. Davon geht die Welt nicht unter elokuvasta Die Grosse Liebe (1942)
Säv. ja sov. Michael Jary, san. Bruno Balz
Zarah Leander, laulu, ja Das UFA-Filmorchester, joht. Michael Jary (off, äänilevy), 1' 05".
Levytys:
Schlagerparade 1942. Zarah Leander ja Das UFA-Filmorchester, joht. Michael Jary; EMI CDP 5381563152, 1990 (alkuperäisäänite 1942).


16. L' Internationale / Kansainvälinen
Säv. Pierre Degeyter
Orkesteri (off), 0' 20".


17. "Tunturin viulut"
Säv. ja sov. Kari Rydman
Yrjö Hauskala, huilu, ja jousiyhtye (off, lopputekstit), 2' 30".

Huomautuksia:
Musiikkinumero 1:n teema toistuu taustamusiikissa. Kirkkokohtauksissa kuullaan ortodoksista messua (100 %), kolme kertaa, yht. 1' 50".

Jurmalan juhlissa torvisoittokunta soittaa fanfaarin (trad.) (100 %), 0' 30".

Vera Feodorova esittää joikausta (100 %), 0' 30", ja kolttanaiset laulavat (100 %), 0' 35".

Venäläiset tanssivat ripaskaa (trad.) (off), 1' 00".

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
26825
Tarkastuspäivä
26.10.1990
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
3615 m
Kesto/leikattu
132 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
7
Tarkastusnumero
T-26825
Tarkastuspäivä
06.08.1991
Formaatti
video
Pituus/leikattu
3615 m
Kesto/leikattu
126'49"
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Europa Vision Oy
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni, Dolby Stereo
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
132 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa