Veturimiehet heiluttaa
Lokföraren som vinkade (ruotsinkielinen nimi)
Lokföraren som vinkade (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Goodbye Trainmen (englanninkielinen nimi)
And the Men on Train Wave (käsikirjoituksessa käytetty nimi)
Finna-arvio
Veturimiehet heiluttaa
Kari Paljakan ohjaama ja Juha Lehtovuoren käsikirjoittama draama Veturimiehet heiluttaa (1992) on tarina kahden porilaispojan ystävyydestä. Säilyykö kaveruus myöhemminkin, kun Hapa (Santeri Kinnunen) lähtee opiskelemaan Helsinkiin ja kotikaupunkiinsa maalarintöitä tekemään jäävä Vähy (Samuli Edelmann) rakastuu sydänjuuriaan myöten viehättävään Sariin (Liisa Mustonen).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
12 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
26.8.– marraskuu 1991, 27.1.1992 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Veturimiehet heiluttaa liikuttaa, koskettaa, repäisee itkemään, jos katsoja pystyy kerrankin luopumaan kyynisestä ja vähättelevästä asenteestaan", kirjoitti Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 5.9.1992). "Sitä ei kannata mennä kokemaan viileän älyllisin asein, sillä se kulkee tunteita hellien tässä ajassa, välittää nuoruuden kieltä, puhuu aidosti ja todesti. Veturimiehet heiluttaa on kahteentoista vuoteen se uusi suomalainen elokuva, jota on odotettu salaisissa toiveissa. Tapio Suomisen Täältä tullaan, elämä! oli edellinen. Siksi puhun elokuvasta, joka on yhtä kaikki elokuvaa ja elämää." Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 4.9.1992) piti Paljakan ohjausta ammattitaitoisena mutta kaipasi elokuvasta "persoonallisuuden kipinää. Sen tarina etenee turhia aikailematta, mutta jokaisen juonenkäänteen voi helposti arvata ennakolta. [- -] Voi olla, että Lehtovuoren käsikirjoitus leikkii kasvutarinoiden kliseillä aivan tarkoituksellisesti. Siitä on se hyöty, että jokainen pikkukaupungissa varttunut löytää elokuvasta varmasti jotain omakohtaista. Mutta sadalla tuhannella markalla palkitusta tarinasta on lupa odottaa muutakin kuin ulkoa opittuja kuvioita." "Dramaattisesti päättyvä Veturimiehet heiluttaa ahmii puolentoista tunnin mittaiseen elokuvaan aivan liikaa", jatkoi Olli Manninen (Iltalehti 4.9.1992). "Se käy nopein vedoin läpi kaverusten ystävyyden lapsuuden pihoilta puberteetti-iän bailuihin aina aikuismaailman erilleen vieville teille. Yleisilme on pakostikin syvennettyjen henkilökuvien sijasta pinnallisen ohut, muuttuneita oloja pikemminkin toteava kuin selittävä." Matti Apunen (Aamulehti 5.9.1992) sen sijaan katsoi, että "Veturimiehet heiluttaa on riittävän yksinkertainen, jotta se pysyy hyvin koossa. Paljon tästä on Juha Lehtovuoren käsikirjoituksen ansiota. Siinä on ymmärretty se seikka, että joskus vähemmän on enemmän. Elokuva on siitä omalaatuinen ilmaisumuoto, että toisinaan sen parhaat tehot syntyvät tehojen vaimentamisesta. Vasta 80-luvulla suomalaiset näyttelijät alkoivat oivaltaa, että elokuvissa ilmeet näkyvät peräpenkkiin samalla vääntämisellä kuin eturiviin. Sama ymmärryksen valo on hitaasti leviämässä elokuvakäsikirjoituksiin: dialogiin ei tarvitse pystyttää tasavälein huokeita aforismeja kuin kilometritolppia." Pääosanesittäjät saivat jokseenkin yksimielistä kiitosta. "Santeri Kinnunen gör en finstämd och återhållsam rolltolkning som ynglingen, som väljer yrket och familjen före den 'eviga' ungdomen", kirjoitti Krister Uggeldahl (Åbo Underrättelser 8.9.1992). "Ändå är det Samuli Edelmann som är filmens stora stjärna. Vilken härlig typ! I en livsglad, explosiv ungdomsroll, som mer än lätt kunde spåra ut i ohållbar 'method acting', glömmer han aldrig sitt purfinska småstadsjag." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Veturimiehet heiluttaa oli Kari Paljakan ensimmäinen kokoillan elokuva monien lyhyiden ja puolipitkien ohjaustöiden kuten Sadetanssi (1983), Enkelipeli (1986) ja Dildo (1989) jälkeen. Paljakan pitkä esikoinen perustui Juha Lehtovuoren (s. 1963) käsikirjoitukseen, joka vuonna 1990 oli voittanut Suomen elokuvasäätiön julistaman käsikirjoituskilpailun, 100 000 markan suuruisen "Käsikirjoitus-Finlandian". Lehtovuori rakensi tarinansa varsin omakohtaiselle pohjalle, sillä henkilöhahmojensa lailla hän on kotoisin Porista: "Ja myös veturit ja veturimiehet liittyy mun elämääni aika tiiviisti, koska sekä mun isäni että mun toinen veljeni on veeärräläisiä. Mä olen samanlaisesta duunariperheestä ja duunariympäristöstä kuin nuo elokuvan tyypit." (City 20/1992). Elokuvan valmistuttua Lehtovuori katsoi, että tekovaiheessa hänen käsikirjoituksensa oli muuttunut "nuorisoelokuvaksi, jossa korostettiin enemmän ystävyyttä kuin kasvamista ja nuoruuden jäämistä": "Hapa ja Vähy ovat minun kaksi puoltani. Eikä tarina oikeastaan ole kehityskertomuskaan, vaan taantumiskertomus. Buddhalaisuudessa sanotaan, että jokainen ero on pieni kuolema. Koska erot ovat välttämättömiä, on elämä kärsimystä. Elämä vie Hapaa eteenpäin, hän eroaa ystävistään, lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja samalla hän menettää osan itsestään. Se osa joka kuolee iän myötä pois, on Vähy, eli kaikki se intuitiivinen ja lapsenkaltainen, jolla on tuore ote elämään." (Kodin Kuvalehti 19/1992). Elokuvan nuorilla miesnäyttelijöillä, Samuli Edelmannilla (s. 1968) ja Santeri Kinnusella (s. 1969), oli jonkin verran esiintymis- ja elokuvakokemusta, mutta pääosa oli molemmille ensimmäinen. Edelmann ja Kinnunen olivat henkilöhahmojensa lailla lapsuudenystäviä Kom-teatterin piiristä, johon heidän vanhempansa, säveltäjä Toni Edelmann ja näyttelijä Marja-Leena Kouki sekä näyttelijät Heikki Kinnunen ja Rose-Marie Precht eri tavoin liittyivät. Oikean kemian täydentämiseksi samasta piiristä tulivat myös sivuosien esittäjät Niko Saarela sekä Jussi ja Kalle Chydenius. Liisa Mustonen (s. 1969) oli esiintynyt jo Kaisa Rastimon Lauran huoneessa (1988) ja vuonna 1992 hänet nähtiin myös Matti Ijäksen elokuvassa Pilkkuja ja pikkuhousuja. Leikkausvaiheessa elokuvasta poistettiin kaksi pitkähköä kokonaisuutta: sadunomainen lumiukkokuvaelma, jolla kuvitettiin Hapan kirjoittamaa joulutarinaa, sekä Nikkilässä kuvattu sairaalajakso, jossa esiintyivät kiitoksissa mainitut näyttelijät Janus Hanski nuorena hoitajana, Heli Sutela tämän tyttöystävänä, Rinna Paatso naishoitajana, Kari Väänänen parkkiintuneena hoitajana, Matti Kuortti potilaana ja Kauko Laurikainen karkailevana potilaana. Myös koulun kevätjuhlan ja rehtorin puheen sisältänyt jakso leikattiin pois lopullisesta elokuvasta. Niin ikään kiitoksissa on mainittu lavastemiehiä, jotka osallistuivat lumiukkokuvaelman tekoon. Tuottajan valituksesta Valtion elokuvalautakunta laski elokuvan ikärajan K14 -kategoriasta alle 12-vuotiailta kielletyksi. Hieman yli 60 000 katsojallaan Veturimiehet heiluttaa oli vuoden kolmanneksi paras yleisömenestys Turhapuron ja Körmyn jälkeen. Kari Paljakan seuraava ohjaustyö oli Äidin tyttö (1993), jossa Liisa Mustosella oli jälleen naispääosa (Liisamaija Laaksosen rinnalla). Sittemmin Paljakka on tuottanut tv-sarja Studio Julmahuvia (1998) ja vuosina 1997-2000 hän työskenteli AVEK:in tuotantoneuvojana. Ruotsalaisen tuotantopanoksen nojalla Veturimiehet heiluttaa on sisällytetty myös Svensk filmografi -teossarjaan. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Jay Havanna Jay Havanna, syntetisaattorit ja samplerit (off, alkutekstit), 0' 55". 2. With a Little Help From My Friends Säv. ja san. John Lennon - Paul McCartney Es. Outi Mäki, laulu, ja Mika Lundgren, laulu ja kitara (100 %), 0' 20". 3. Ramaya Säv. ja san. Afric Simone - Stanislav Regal, suom. san. Juha Vainio, sov. Paul Fagerlund 1) Frederik, laulu, ja orkesteri (off, levysoitin), kaksi kertaa, yht. 1' 45". 2) Jay Havanna, syntetisaattorit ja samplerit (off), 0' 55". Levytys: Frederik; Polydor 2055077, 1976. 4. Virsi 571 / Suvivirsi ("Jo joutui armas aika - -") Säv. ja san. trad. ruotsalainen, suom. san. tuntematon Lapsikuoro (off), 0' 15". 5. Likaiset legendat 1 Säv. ja san. Jussi Hakulinen, sov. Yö Yö (off), 1' 15". Levytys: Yö; Poko Rekords PIS 117, 1983. 6. Akacos ut / L'amour orientale / Itämaista rakkautta / Itämaan rakkautta Säv. ja san. Tibor Kalmar - Ferenc Gati, suom. san. Martti Jäppilä, sov. Olavi Paku 1) Olavi Virta, laulu, ja orkesteri (off), 1' 55". 2) Topi Sorsakoski, laulu, ja orkesteri (off), 2' 30". Levytys: Olavi Virta; Triola T 4146, 1954. Topi Sorsakoski; Beta BESS 105, 1984. 7. Aikaan sinikellojen Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Juha Vainio Paula Koivuniemi, laulu, ja orkesteri (off, radio), 0' 50". Levytys: Paula Koivuniemi; Polydor 2055102, 1982. 8. Levoton Tuhkimo Säv. ja san. Neumann, sov. Jouni Virta - M. Paavonen Dingo (off), 0' 40". Levytys: Dingo; Kräk! Kräks 044, 1984. 9. "Berlin" Säv. ja sov. Jay Havanna Jay Havanna, syntetisaattorit ja samplerit (off), 1' 45". 10. Joutsenlaulu Säv. ja san. Jussi Hakulinen, sov. Yö Yö (off), 1' 05". Levytys: Yö; Poko Rekords PIS 146, 1984. 11. Loppumusiikki Säv. ja sov. Jay Havanna Jay Havanna, syntetisaattorit ja samplerit (off, lopputekstit), 3' 35". Huomautuksia: Santeri Kinnunen ja Samuli Edelmann tapailevat Ramaya-laulua useaan kertaan. Liisa Mustonen hyräilee Gualtiero Malgonin sävellystä Guarda che luna / Hopeinen kuu, 0' 15". - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Aki Kaurismäki, Mika Kaurismäki, Alvaro Pardo, Hotelli Amado, Mervi Männistö, Marja Väyrilä, Porin poliisilaitos, Porin palolaitos, Porin kaupungin rakennusvirasto & energialaitos, Riihikedon koulu, Porin lyseo, Outokumpu Oy, Teljän ammattioppilaitos, Teljäntorin kauppiaat, Kahvio Sarpi, Porin audiovisuaalinen yhdistys, Alko Otavankatu, Juha Peltomaa, Jarmo Koskinen, Vihreä Teatteri, Contakti, Puistikon Saluuna, Ratsula, Lilli Haukijärvi, Tepi Salokari, Noora Männistö, Olli Väänänen, VR Helsinki, Timo Saarinen, Helsingin yliopisto, Sosiologian laitos, Helsingin Keskus-Optiikka, Digelius, Sinebrychoff, Nikkilän sairaala, Jouni Halinen, Liisa Rauteva, VR Lappeenranta, Riku Karhu, Tarja Keinänen, Janus Hanski, Heli Sutela, Rinna Paatso, Kari Väänänen, Kauko Laurikainen, Matti Kuortti, Pekka Korvenmaa, Arto Grönholm, Piritta Grönholm, Raili Klaver, Eila Aalto, Pirjo-Riitta Forsström, Gitta Lehto, Juha Holmström, Ywe Jalander, Lauri Törhönen, Pertti Mutanen, Juha Heiskanen, Jukka Anttonen, Juha Yrttimaa, Tapio Peltonen, Seppo Saarinen, Lauri Valve, Tuukka Keso, Pipsa Pippuri |
||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||
Hapa ja hänen vaimonsa katselevat televisiosta Hannu Lemisen ohjaamaa elokuvaa Ratavartijan kaunis Inkeri (1950). - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|