Takapihan sankarit
Takapihan sankarit
Panu Pohjolan ohjaama ja Antti Hietalan kanssa käsikirjoittama lastenelokuva Takapihan sankarit (1992) perustuu Kaarlo Merimaan nuorisoromaaniin. Episodimaisessa tarinassa puutalokorttelissa asuvat kaverukset Jopi (Tuomas Petelius), Pelle (Antti Rimminen), Lispe (Margareta Brummer), Fabe (Akseli Kajanto), Tuikku (Teemu Gröger) ja Perä-Eemeli (Konsta Väänänen) leikkivät postiryöstäjä Hallin-Jannea ja pudottamallaan rakkauskirjeellä saattavat tietämättään yhteen talonmies Kilju-Limperin (Jarmo Tulonen) ja Perä-Eemelin äidin (Sanna Fransman). Jopin pitäisi teettää puku räätälillä, mutta vanhemmilta saadut rahat hupenevat yllättäviin menoihin. Pojat yrittävät hypnotisoida opettajansa (Mikko Reitala) ja auttavat Lispeä rehtori Naiman (Heidi Krohn) kiristyspuuhissa.
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
20.5. - 16.6.1992 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Osmo Peltonen (Kansan Uutiset 11.12.1992) vertaili Takapihan sankareita samaan aikaan ensi-iltansa saaneeseen Papukaijamieheen: "Kaarlo Merimaan kirjoista ammentava Takapihan sankarit onnistuu puhtaammin viemään läpi lasten tasalla olevan näkökulman. Ajankuvassa ja lapsinäyttelijöiden kohdalla voi mahdollisesti aistia tanskalaisten ja ruotsalaisten lastenelokuvien vaikutusta. Takapihan sankareiden heikkoutena on, ettei episodimaisesta tarinasta löydy tarpeeksi jäntevyyttä, etenkään, jos sitä vertaa Papukaijamieheen, joka usein näyttää aivan 'oikealta' elokuvalta." "Ohjaajan ote ei aivan riitä pitämään tunnelmaltaan erilaisia episodeja koossa", katsoi myös Katriina Kauppila (Lapsen Maailma 2/1993). "Mahdollisuuksia elokuvasta kyllä löytyy, mutta esimerkiksi alun ruokapöytäkohtauksen hysterisoiva, mutta hillitty komiikka jää pelkäksi lupaukseksi. Silti Takapihan sankarit on esikoisohjaukseksi mukavalla tavalla maanläheinen. Se ei yritäkään kurkottaa kuuta taivaalta mutta juuri siksi tavoittaa sen kajoa." "Pohjola tavoittelee kerrontaansa lapsuuden nostalgista hohdetta ja huumorin vapauttavaa pilkettä", kirjoitti Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 11.12.1992). "Yritys jää kuitenkin vaisuksi eikä syy ole pelkästään käsikirjoituksen ryhdittömässä episodimaisuudessa. Pohjola ei onnistu saamaan sinänsä hyvistä lapsityypeistään irti luontevia näyttelijäsuorituksia. Lapset seisovat tavan takaa asetelmallisissa ryhmäpotreteissa ja lausuvat teennäisen kirjakielisiä repliikkejään ulkoa opitun tuntuisesti. Sisäistynyt luontevuus loistaa poissaolollaan." Antti Lindqvistin (Katso 6/1993) ja Petri Kemppisen (Helsingin Sanomat 12.12.1992) mielestä lapsinäyttelijöistä luontevin oli Pelleä esittävä Antti Rimminen. "Aikuisista opettaja (Mikko Reitala) on kaikkein täyteläisimmin hahmoteltu", jatkoi Kemppinen. "Hän on surkea nolla, ilmeisen elävä aikuisen muistikuva lapsuudesta." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Takapihan sankarit perustui Kaarlo Merimaan nuorisoromaaneihin, joista Takapihan sankareita oli ilmestynyt 1931 ja Kräki-Kalle ja Limperi 1961. Edellisestä teoksesta julkaistiin tekijän uudistama ja laventama painos vuonna 1962, ja molempien kirjojen yhdistetty laitos ilmestyi 1978 Suuressa nuorten kirjakerhossa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Panu Pohjola (s. 1963) yhdisteli elokuvaansa episodeja molemmista teoksista ja sijoitti tapahtumat varsin epämääräisesti "kaupunkiin Suomen sotien jälkeen". Elokuvan puvustus ja J. K. Paasikiven kuva koulun seinällä viittaavat ajanjaksoon 1946-1956. Esitetekstin mukaan Takapihan sankarit "on impressio siitä hetkestä, kun lapsi tajuaa, että lapsuus on ohimenevää". Elokuva kuvattiin 16 mm:n filmille touko-kesäkuussa 1992 17 kuvauspäivässä lähinnä vanhoissa helsinkiläisissä miljöissä kuten Suomenlinnassa ja museoidun Ruiskumestarin talon pihalla Kruununhaassa. Lapsinäyttelijöitä etsittiin koekuvaamalla noin kahtasataa lasta Helsingin eri kouluissa, osa esiintyjistä löytyi myös "tuttujen ja tuntemattomien vihjeiden perusteella" (Lehdistötiedote). Valituista lapsinäyttelijöistä Tuomas Petelius on näyttelijä Pirkka-Pekka Peteliuksen poika, Antti Rimminen ohjaaja Sakari Rimmisen poika sekä Konsta Väänänen näyttelijäpariskunta Sanna Fransmanin ja Kari Väänäsen poika. Takapihan sankarit syntyi alun perin tv-elokuvaksi, minkä vuoksi sen kesto puristettiin tunnin mittaiseksi. Lopullisesta versiosta jäi pois kokonaisia kuvattuja kohtauksia kuten Pellen painajaisuni, luokkaretki jonka aikana Pellen ja Lispen suhdetta syvennettiin sekä koko loppukohtaus, Kilju-Limperin ja Perä-Eemelin äidin häät. Takapihan sankarit sai ensiesityksensä Oulun kansainvälisillä lastenelokuvan festivaaleilla marraskuussa 1992. Helsingissä se nähtiin joulukuussa Kino K 13:n viikonloppumatineanäytäntöinä. Panu Pohjola, joka oli valmistunut valo- ja äänisuunnittelijaksi teatterikorkeakoulusta ja täydentänyt opintojaan elokuvataiteen laitoksella, oli ennen esikoiselokuvaansa työskennellyt mm. äänittäjänä elokuvissa Muuttolinnun aika (1991) ja Uppo-Nalle (1991) ja on sen jälkeen jatkanut elokuvatyötä lähinnä kuvaajana ja valomiehenä, mm. päävalaisijana elokuvassa Kissan kuolema (1994). - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. "Takapihan sankarit" Säv. ja sov. Mikko Mattila 1) Mikko Mattila, kitara (off, alkutekstit), 1' 10". 2) Mikko Mattila, kitara (off), kaksi kertaa, yht. 2' 35". 2. Guaglione / Poika varjoiselta kujalta Säv. Giuseppe Fanciulli, san. Nicola Salerno, suom. san. Saukki, sov. Kaarto Vasa Olavi Virta, laulu, ja orkesteri (off, radio), 1' 20". Levytys: Olavi Virta ja orkesteri; Triola T 4329, 1957. 3. Lampaanpolska Säv. Toivo Kuula Matti Raekallio, piano (off, radio), 0' 40". Levytys: Matti Raekallio; Finlandia FA 005, 1984. 4. "Kevättä - sanoi Jopi" Säv. ja sov. Mikko Mattila 1) Mikko Mattila, kitara, ja Frank Robson, syntetisaattorit ja lyömäsoittimet (off), 0' 45". 2) Jenny Robson ja Ona Robson, hyräily, ja Mikko Mattila, kitara, ja Frank Robson, syntetisaattorit ja lyömäsoittimet (off, lopputekstit), 1' 35". 5. Kultainen nuoruus Säv. Kullervo Linna, san. Kullervo, sov. Mikko Mattila Es. Tuomas Petelius, laulu (playback / Mikko Mattila, kitara, ja Frank Robson, syntetisaattorit ja lyömäsoittimet), 1' 15". 6. Virsi 571 / Suvivirsi ("Jo joutui armas aika - -"; vuoden 1938 virsikirjassa Virsi 557) Säv. ja san. trad. ruots., suom. san. tuntematon Lapsikuoro, laulu (off), 0' 45". Huomautuksia: Mikko Mattilan musiikki koostuu Teostoilmoituksen mukaan seuraavista osista: "Cajun" (kaksi kertaa, yht. 4' 09"), "Cajun S" (1' 01"), "Kiljuvalssi" (neljä kertaa, yht. 4' 42"), "Hypno" (2' 13"), "Latino" (neljä kertaa, yht. 6' 41"), "Hypno II" (0' 39") ja "Kevättä - sanoi Jopi" (kaksi kertaa, yht. 2' 20"). Frank Robson sävelsi ja sovitti elokuvaan teeman "Hölkkä" (kolme kertaa, yht. 6' 03"). "Hypno" ja "Hypno II" -sävellykset Mattila ja Robson sävelsivät ja sovittivat yhdessä, tämän lisäksi Robson oli mukana sovittamassa "Kiljuvalssia". Teostoilmoituksessa on mainittu myös ruotsalainen kansansävelmä Vagabondsvalsen / Kulkurin valssi, joka esiintyy ainoastaan Kultaisen nuoruuden välikkeenä. Jarmo Tulonen laulaa säveltämäänsä ja sanoittamaansa laulua "Kaikki mitä teet, tee tervalla vaan - -" (100 %), 0' 20". Posetiivari soittaa sirkusmelodiaa (off, posetiivi), 0' 40". - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|