Harjunpää ja kiusantekijät
Harjunpää och plågoandarna (ruotsinkielinen nimi)
Harjunpää and the Persecutors (englanninkielinen nimi)
Harjunpää and the Spoilers (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Harjunpää ja kiusantekijät
Åke Lindmanin ohjaama ja Esko Salervon kanssa käsikirjoittama rikoselokuva Harjunpää ja kiusantekijät (1993) perustuu Matti Yrjänä Joensuun romaaniin. Menestyvä it-alan työntekijä Jari Lehikoinen (Mats Långbacka) ja hänen vaimonsa Sanna (Sari Havas) joutuvat postinkantaja Antun (Tom Pöysti) ja vartija Dödön (Antti Virmavirta) kiusauksen kohteeksi. Rikosetsivä Timo Harjunpää (Kari Heiskanen) ryhtyy työparinsa Onerva Nykäsen (Riitta Havukainen) kanssa selvittämään tapausta.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
s. ikä 12 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Markku Kaskela, Katri Sampo, Marja Pyykkö, Juho Lehto ,
Markku Kaskela, Katri Sampo, Marja Pyykkö, Juho LehtoHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
9.9. - 10.11.1992 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Lindmanin ohjaustyö on vakuuttavaa - suomalaista realismia parhaimmillaan, Aaro Artto (Ruotuväki 15.9.1993) tiivisti lehdistössä yleisen mielipiteen. "Elokuva sijoittuu Helsinkiin, joka on kuvattu sellaisena kuin se on: puliukkoja ja laman kourissa eläviä tavallisia helsinkiläisiä. Poliisin työ kuvataan kokonaisvaltaisesti kodin tapahtumien kehystämänä. Samaa menetelmää käytetään myös kiusaajiin ja kiusattuihin - eräänlaista sosiaalidraamaa siis." "Harjunpää ja kiusantekijät on mahdollisimman kaukana amerikkalaisten poliisisarjojen machosankareista ja väkivaltaisesta action-pullistelusta", Raili Suominen (Turun Sanomat 25.9.1993) säesti. "Elokuva ei ole jännittävä, mutta siinä on jännitteitä, jotka sikiävät ihmisten sisimmästä näkyvämmin kuin ulkoisista tapahtumista. [- -] Niin kuin koko tämänhetkinen suomalainen todellisuus, myös Harjunpää ja kiusantekijät huokuu väsähtänyttä alakuloa ja alistuneisuutta." Mikael Fräntin (Helsingin Sanomat 25.9.1993) mielestä elokuva "ei innosta vielä alkupuolella niin paljon kuin odottaisi. Kuluu aikaa ennen kuin alkaa tajuta Lindmanin älyllisen viileyden, halun pysyä etäällä ja antaa henkilöiden, tilanteiden ja näkymien kehittyä. Keskivaiheella havaitsee, että Lindmanin metodi toimii. [- -] Viimeisen puolen tunnin aikana [- -] kierrosluku kasvaa, Lindman tavoittaa nousujohteisen jännitteen, joka huipentuu loppuyhteenvetoihin". Antti Lindqvistin (Katso 40/1993) mukaan "Lindman on tehnyt tarkinta työtä näyttelijöiden ohjaajana. Kaikki pääroolin esittäjät Kari Heiskasesta unelmissa uinuvaan Saara Paavolaiseen rakentavat kokonaiset, monisyiset persoonallisuudet, jotka herättävät myötätuntoa." Mikael Fränti antoi kiitosta Tom Pöystille, joka "tekee elämänsä roolin" Anttuna, mutta myös muille näyttelijöille: "Antti Virmavirta ei ole ehkä koskaan ollut näin hyvä. [- -] Naiset eivät jää taustalle. Riitta Havukaisen lempeän tarmokas naisellisuus, Sari Havaksen uusi aggressiivisuus ja Sara Paavolaisen luottavainen enkelimäisyys vakuuttavat." "Parin kohtauksen takia Dostojevskilla on täysi syy kääntää kylkeä haudassaan", Harri Moilanen (Kansan Uutiset 24.9.1993) kirjoitti. "Empatiaa elokuvassa toki riittää eli ihmisiä ne ovat niin rikoksen tekijät, heidän uhrinsa kuin poliisitkin. Näiden porukoiden kesken tippa tulee silmään milloin kenellekin - kirjaimellisesti." Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 24.9.1993) puolestaan koki, että "hyvistä tavoitteistaan ja toimivista osatekijöistään huolimatta Lindmanin elokuva ei oikein loksahda kohdalleen. Sen palapelimäisesti henkilöistä toisiin risteilevä kerronta on usein kankeata eikä Lindmanin ohjaus välty turhilta alleviivauksilta ja tunteiluilta. Viileämpi, lakonisempi ja iskevämpi kerronta olisi ollut tarpeen." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Åke Lindman oli aloittanut elokuvauransa näyttelijänä 1940-luvun lopulla, ohjaajana Suomen Filmiteollisuudessa 1960-luvun alussa ja tehnyt mittavan ohjaajauran televisiossa, ennen kuin Harjunpää ja kiusantekijät toi hänet jälleen teatterielokuvan ohjaustyöhön 28 vuoden eli elokuvan Laukaus Kyproksessa (1965) jälkeen. Jo 1980-luvulla Lindman oli ohjannut ruotsinkieliselle televisiolle neliosaiset tv-sarjat Harjunpää och kalla döden (1983) ja Harjunpää och antastaren (1985), jotka pohjautuivat Matti Yrjänä Joensuun romaaneihin Harjunpää ja kapteeni Karhu (1981) sekä Harjunpää ja ahdistelija (1982). Molemmissa oli käsikirjoittajana Kari Uusitalo, joka sittemmin teki käsikirjoituksen myös Lindmanin suomenkieliseen tv-sarjaan Harjunpää ja heimolaiset (1995) Joensuun samannimisestä romaanista (1984). Uusitalo teki välittömästi käsikirjoituksen myös romaanista Harjunpää ja kiusantekijät (1986), mutta elokuvakäsikirjoituksen lopullinen versio syntyi 1990-luvun puolella Lindmanin ja Esko Salervon yhteistyönä - etulehden muotoilun mukaan Lindmanin Joensuun tekstistä muokkaamana ja Salervon sovittamana. "Tykkään Matti Yrjänä Joensuun tarinoista", Lindman kertoi ennen elokuvan ensi-iltaa. "Ne ovat erilaisia jännäreitä ja kertovat omasta yhteiskunnastamme, sen monista ilmiöistä, asenteista ja asioista, jotka eivät ole yhdessä vuosikymmenessä tippaakaan vanhentuneet." (Etelä-Suomen Sanomat 4.6.1993). "Joensuun kirjoissa jokainen sivuhenkilökin on kokonainen ihminen", Lindman jatkoi lehdistötiedotteessa. "Hän kuvaa todellisuutta, jossa läheskään kaikki eivät onnistu. Hän puhuu pienen ihmisen puolesta. Timo Harjunpää on poliisi, joka itkee ja näkee elämämme nurjat puolet. Joensuu tekee kirjojensa sivuhenkilöistäkin monisärmäisiä ihmisiä. Poliisien todellisuus on kuitenkin niin suomalainen, että halusin ehdottomasti tehdä suomeksi elokuvan Harjunpäästä." Tv-sarjoissa Harjunpäätä oli esittänyt Johan Simberg ja hänen työpariaan Onervaa Hellevi Seiro. Elokuvassa rooleihin kiinnitettiin Kari Heiskanen ja Riitta Havukainen. Lindman oli tutustunut Heiskaseen ohjatessaan tätä tv-sarjassa Elämänmeno (1978) ja heidän näytellessään yhdessä Taavi Kassilan elokuvassa Jousiampuja (1982): "Meistä tuli kaverit", Lindman kertoi lehdistötiedotteessa. "Heiskanen on hieno näyttelijä, tarpeeksi miehekäs ja herkkä Harjunpään rooliin." Heiskasen mukaan Joensuun maailma ei koskaan ole mustavalkoinen: "Kirjailija etsii aina syitä ihmistensä onnettomuuteen. Hänen henkilönsä voivat olla arkisia ja ehkä vähän ilmeettömiäkin, mutta heidän hiljaisen pintansa alla myrskyää." Harjunpää ja kiusantekijät kuvattiin syys-marraskuussa 1992 kaikkiaan 37 kuvauspäivässä ja se sai ensi-iltansa syyskuussa 1993. Poikkeuksellisesti elokuvan sponsorit mainittiin heti alkuteksteissä. Lopullisesta versiosta leikattiin pois Markku Huhtamon, Petteri Summasen ja Juha Veijosen roolit Antun kuolemaa tutkivina poliiseina. Niin ikään poistettiin kohtaus, jossa Åke Grönmark esitti palopäällikköä, sekä jaksoja, joissa kehiteltiin Sanna Lehikoisen ja erään mallipojan suhdetta. Televisiossa Harjunpää ja kiusantekijät on nähty vain kaksiosaisena sarjana joulukuussa 1995. Vuoden 1992 lopussa Lindman jäi eläkkeelle Yleisradiosta toimittuaan ruotsinkielisen puolen pääohjaajana vuodesta 1978 lähtien. Hän jatkoi työtään sekä näyttelijänä että ohjaajana, ja hänen pitkään hautomansa elokuvasuunnitelma Lapin kullan kimallus pääsi ensi-iltaan syksyllä 1999. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Vårmorgon / Kevätaamu Säv. ja sov. Lasse Mårtenson 1) Lasse Mårtenson, syntetisaattorit (off, alkutekstit), 1' 40". 2) Lasse Mårtenson, syntetisaattorit (off, lopputekstit), 2' 50". Levytys: Joensuun kaupunginorkesteri, joht. Riku Niemi; cd-albumilla Kauneimmat sävelmät elokuvista ja tv-sarjoista - De vackraste melodierna ur filmer och tv-serier Longplay Records LOPCD 014, 2005. Huomautuksia: Alkumusiikin teema Kevätaamu on elokuvan toistuva johtoaihe, jonka Mårtenson on säveltänyt jo 1980-luvun Harjunpää-tv-elokuviin. Taustamusiikissa on käytetty myös Antti Ortamon säveltämää musiikkia Going to the Downtown (0' 10") ja Thinking about It (kahdessa osassa, yht. 0' 18") sekä Miljoonasade-yhtyeen esittämää kappaletta Meitä jyrätään (säv. ja san. Heikki Salo, sov. Miljoonasade), 0' 12". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) pohjalta. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Korpivaara, Kärcher, HPY-HTF, Nokia, Seppälä, Tapiola, Helsingin poliisilaitos, Neste Kide Oy, Pohjola-yhtiöt, Pekkaniska Oy, Polaroid Oy, Hotelli Olympia, Wulff, Rakentajain konevuokraamo, Oy Paulig Ab, Revlon, Professional Beauty Center, Kanniston Leipomo, Stockmann, Pola Oy, Mallitoimisto Paparazzi<br />Mirja ja Matti Forsman, Aune Kauppinen, Risto Höylä, Juho Rouhu, Viljo Saastamoinen, Kari Palmroos, Harri Hangasvaara |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|