Uuno Turhapuron poika
Uuno Turhapuros son (ruotsinkielinen nimi)
Finna-arvio
Uuno Turhapuron poika
Speden ohjaamassa komediassa Uuno Turhapuron poika (1993) talousvaikeuksien kanssa painiva hallitus palkkaa gangsteripomo neiti Noun (Anu Hälvä) apulaisineen ryöstämään vuoristoneuvos Hugo Tuuran (Tapio Hämäläinen) valtavan omaisuuden. Yksi roistoista esittää Uunon (Vesa-Matti Loiri) poikaa Urhoa (Jukka Puotila) päästäkseen Tuuran lähipiiriin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Hilkka Ahde, Jussi Lepistö (näyttelijät elokuvassa <i>Uuno Turhapuro Suomen Tasavallan Herra Presidentti</i>), Kadettioppilaskunta (sotilasosasto elokuvassa <i>Uuno Turhapuro herra Helsingin herra</i>), Kaartin Pataljoonan kunniakomppania (sotilasosasto elokuvassa <i>Uuno Turhapuro Suomen Tasavallan Herra Presidentti </i>) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Hilkka Ahde, Jussi Lepistö (näyttelijät elokuvassa <i>Uuno Turhapuro Suomen Tasavallan Herra Presidentti</i>), Kadettioppilaskunta (sotilasosasto elokuvassa <i>Uuno Turhapuro herra Helsingin herra</i>), Kaartin Pataljoonan kunniakomppania (sotilasosasto elokuvassa <i>Uuno Turhapuro Suomen Tasavallan Herra Presidentti </i>)Hae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
24.5. - 22.6.1993 - - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Kalle Kankaanpää (Lapin Kansa 17.8.1993) piti Uuno Turhapuron poikaa huonoimpana Uuno-elokuvana: "Parhaissa Uuno-elokuvissa on ollut kipinä, joka on pitänyt jännitteen yllä. Ulkona, kaduilla ja takapihoilla ja kerrostaloasunnoissa on ennenkin kuvattu kiinnostavia elokuvia. Jotkut näistä suuren innostuksen tai valtavan sanomisen tarpeen tehdyistä elokuvista ovat päätyneet elokuvataiteen suurimpien teosten joukkoon, kuten jotkut ranskalaisen uuden aallon tai italialaisen neorealismin merkkiteokset. Tarkoitukseni ei ole rinnastaa Uuno-elokuvia joihinkin Rossellinin tai Godardin teoksiin, vaan idea on siinä, että [- -] ehkä hieman tarkoitushakuisesti [- -] tällaisten elokuvien syntyhistoriasta voi löytää samankaltaisuutta. Kun on suuri halu tehdä elokuvaa, mutta vain vähän rahaa, syntyy innostuksen vallassa halvalla tehtyjä elokuvia joissa on kipinä." Sauli Pesonen (Kaleva 16.8.1993) oli samoilla linjoilla: "Uuno Turhapuron pojan kerronta on hidasta, ja vitsejä alleviivataan. Tuo ei ole uutta, mutta jotenkin tuntuu, että tällä kertaa katsojaa tökitään tavallista enemmän tikulla silmään." Sigurd Gustavsson (Hufvudstadsbladet 14.8.1993) kiinnitti huomiota tyyli-ilmiöihin: "Goda uppslag till politisk satir och slängar mot depp-Finlands maktelit saknas inte men kritiken stannar på sketchstadiet, vilket är synd då inga andra humorister tycks benägna att attackera våra folkvalda fifflare." Juuri tämä oli taustana sille, että Outi Heiskanen (Koillis-Häme 13.8.1993) totesi: "Suoraan sanottuna Uunosta on tullut tv-huumorin pinnallinen jatke." Heiskanen nosti esille poikkeuksena Jukka Puotilan: "Televisiosta tuttu imitaattoritaituri Puotila tuo tullessaan raikkaan tuulahduksen Turhapuro-tarinoiden syntyvuosilta. Uunon pojan, Urhon, roolissa Puotila on kuin 70-luvun Loiri [- -] innoittunut ja kauttaaltaan rento. [- -] Jukka Puotila varastaa shown, Uuno Turhapuron poika on nimenomaan hänen elokuvansa." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Kahden Ere Kokkosen ohjaaman ja käsikirjoittaman Turhapuro-elokuvan (Uuno Turhapuro herra Helsingin herra, 1991; Uuno Turhapuro Suomen Tasavallan Herra Presidentti, 1992) jälkeen sarjan 17. elokuva Uuno Turhapuron poika valmistui Spede Pasasen ohjaamana ja kirjoittamana. Vesa-Matti Loirin rinnalla Jukka Puotila sai esitellä näyttelijän ja imitaattorin kykyjään paitsi nimiosassa Uuno Turhapuron poikana Urhona myös Paavo Väyrysenä, Jörn Donnerina, Raimo Ilaskivenä, Ulf Sundqvistina ja Härski-Hartikaisena. Naispääosan esittäjä Anu Hälvä oli nähty pienessä osassa Visa Mäkisen elokuvassa Pekka Puupää poliisina (1986), mutta varsinaisesti hän tuli tunnetuksi Spede Pasasen tuottamassa tv-sarjassa Blondi tuli taloon (1993-1996). Sittemmin hän valmistui oopperalaulajaksi Sibelius-Akatemiasta ja jatkoi näyttelijäuraansa niin ikään Pasasen tuottamissa tv-sarjoissa Ihmeidentekijät (1996-1998) ja Parhaat vuodet (2000-2002). "Vauvasta vaariin", määriteltiin kohderymä uudelle Turhapuro-elokuvalle, joka saateltiin ensi-iltaan iskulauseella "Taattua kotimaista nauruviihdettä". "Kaikkihan me tiedämme", jatkui saate, "että Uuno Turhapuro oli nuoruudessaan Suomen tavoitelluimpia poikamiehiä. Siksi ei olekaan mikään ihme, että Uunolla on poika! Ja pojan nimi on Urho! Tästä alkaakin koko perheen naurumyrsky, jolle hämäläisetkin pääsevät nauramaan jo tänä vuonna!" Uuno Turhapuron poika sai ensi-iltansa samanaikaisesti lähes 30 paikkakunnalla. Yleisön suosio osoitti kuitenkin laskevaa suuntaa: elokuva sai enää vajaat puolet sarjan edellisen teoksen noin 280 000 katsojasta, minkä Spede Pasanen pani ensi-iltaviikolle osuneiden Yleisurheilun MM-kisojen syyksi. Sarjan seuraava elokuva Uuno Turhapuron veli (1994) valmistui ilman Vesa-Matti Loiria, pääosassa Esko Salminen, ohjaajana Hannu Seikkula ja käsikirjoittajana jälleen Spede Pasanen. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Uuno Turhapuro Säv. ja sov. Jaakko Salo 1) Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 0' 30". 2) Studio-orkesteri (off, loppumusiikki), 1' 40". Levytys: Vesa-Matti Loiri ja Jaakko Salon orkesteri; Scandia KS 903 ja SLP 591, 24.7.1973. Jaakko Salon studio-orkesteri (instrumentaaliversio, alkuperäisnauhoitus 1991): molemmat cd-kokoelmalla Uuno on numero yksi! EMI 07243 54290329, 2003. 2. Uuno Turhapuron poika Säv. ja sov. Jaakko Salo Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 1' 30". Levytys: Jaakko Salon studio-orkesteri; cd-kokoelmalla Uuno on numero yksi! EMI 07243 54290329, 2003 (alkuperäisnauhoitus 1993). 3. Figaron aaria "Non più andrai" oopperasta Le nozze di Figaro / Figaron häät Säv. Wolfgang Amadeus Mozart Es. Anu Hälvä, piano (100 %), 1' 05". 4. Niin minä neitonen sinulle laulan ("Niin minä vuoristoneuvos sinulle laulan - -") Säv. ja san. trad., san. elokuvassa Pertti Pasanen Es. Anu Hälvä, laulu ja piano (100 %), 0' 30". 5. Björneborgarnas marsch / Porilaisten marssi Säv. Christian Fredric Kress, sov. Raine Ampuja Kaartin Soittokunta, joht. Raine Ampuja (off), kaksi kertaa, yht. 1' 00". Huomautuksia: Uuno Turhapuron poika on elokuvan toistuva pääteema, myös Uuno Turhapuro teema esiintyy taustamusiikissa. Jukka Laaksonen soittaa epävireisesti viululla F. A. Ehrströmin sävellystä Vid en källa / Lähteellä (playback / Jari Lappalainen), 0' 10". - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||
Elokuvassa nähdään otteita Ere Kokkosen ohjaamista elokuvista Uuno Turhapuro herra Helsingin herra (1991) (itsenäisyyspäivän vastaanotto) ja Uuno Turhapuro Suomen Tasavallan Herra Presidentti (1992) (Ruotsin kuningasparin vastaanottojuhlallisuudet, juhlapäivällinen terassilla) - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|