Timo Koivusalo (s. 1963) työskenteli metallimiehenä, mielenterveyshoitajana, ravintolakokkina, lavaviihdyttäjänä ja tv-juontajana ennen uraansa elokuvanäyttelijänä ja -ohjaajana. Vuonna 1985 hän oli tavannut laulaja Joel Hallikaisen ja alkanut esiintyä tämän kanssa Viking Linen laivoilla. Yhteistyö, jossa Koivusalo vaikutti säveltäjänä, sanoittajana ja koomikkona, jatkui lavakeikoilla ja televisiossa Tuttu Juttu Show -ohjelmassa. Tänä aikana Koivusalo kehitteli Pekko-hahmonsa, joka itse asiassa oli saanut alkunsa jo silloin, kun hän työskenteli mielenterveyshoitajana ja kertomansa mukaan törmäsi "hämmästyttävän suureen joukkoon aikamiespoikia": "Maalle on jäänyt paljon poikia, jotka äiti on laitostanut kotiin palvelemalla ja passaamalla heidät niin hyvin, ettei heille ole jäänyt mitään vastuuta omasta elämästään eikä kehittynyt omia siipiä joilla lentää. Aikamiespoika on eri juttu kuin poikamies. Aikamiespoika on melkein yhtä säälittävä kuin vanhapiika. Ne ovat mainioita veijareita, mutta vailla kykyä selviytyä yhteiskunnassa." (Turun Sanomat 30.4.1994).

Pekko-hahmo, jolla Koivusalo mm. voitti vitsinkerronnan Suomen mestaruuden kahtena vuonna peräkkäin, muotoutui suorassa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa, tilanteessa, jossa Koivusalon sanoin mitkään selittelyt eivät auttaneet, jos yleisöä ei saanut nauramaan: "Mies, kitara ja lippalakki. Aika yksinäistä." (Helsingin Sanomat 7.1.2001). Ennen pitkää Pekko sisällytettiin Tuttu Juttu Show -ohjelmaan ja vuonna 1992 Pekko sai oman tv-sarjansa Koivusalon ja Visa Mäkisen yhteistyönä. Mäkinen oli ensin suunnitellut Pekosta kokoillan elokuvaa Ilkka Liettyän käsikirjoituksen "Pekko aikamiespoika" pohjalta, mutta Suomen elokuvasäätiön kielteisen tukipäätöksen ja Marianne Möllerin suosituksen (kirje 9.4.1992) pohjalta päädyttiin 8-osaiseen tv-sarjaan. Ennen ensimmäisen Pekko-elokuvan ensi-iltaa Mäkinen nosti hahmon tekijänoikeuksista polemiikin, jonka Koivusalo saattoi kuitata lehdistötiedotteessaan: "Väitteet ovat uskomattomia - varsinkin kun olen hankkinut leivän perheelleni Pekon hahmolla vuosikausia ennen kuin edes tapasin kyseisten väitteiden esittäjän. Kuvanauhallakin Pekko seikkaili jo vuonna 1989 yhdessä Hallikaisen kanssa tekemässämme demovideossa, joten se keskustelu, kuka Pekon synnytti ja taltioi ensimmäisenä, on käyty nopeasti loppuun."

Pekko aikamiespojan poikamiesaika syntyi Koivusalon ja Elina Tunturin käsikirjoituksesta - jälkimmäisen nimen takana oli jyväskyläläinen kirjailija Irma Hirsjärvi. Vaikka elokuva alun pitäen suunniteltiin ja tehtiin myös tv-sarjaksi, sillä ei Pekko-hahmon lisäksi ole juuri mitään yhteistä Liettyän käsikirjoituksen ja Mäkisen tv-sarjan kanssa eikä elokuvassa ollut Koivusalon itsensä lisäksi mukana yhtään Mäkisen näyttelijää. Elokuvasta tehtiin itsenäinen kokonaisuus, joka kattoi tv-sarjan osat 3-6.

Käsikirjoitus valmistui toukokuussa 1993, kuvaukset aloitettiin Kuhmoisten Pihlajakoskella kesäkuussa ja saatiin loppuun heinäkuun alussa. Elokuva kuvattiin 16mm:n filmimateriaalille, mutta levennyskopiot tehtiin 35mm:n materiaalille. Leikkaus oli valmis 20. elokuuta ja elokuva pääsi ensi-iltaan 17. syyskuuta. Suomen elokuvasäätiön tuen puuttuessa Koivusalo haki tukea yritysmaailmasta ja sai sponsoreikseen yli 40 itsenäistä vakuutusyhdistystä eri puolilta Suomea. Varsinaisina tuotantoyhtiöinä vaikuttivat Jorma K. Lehtosen R-Filmi Production Oy, joka toimi Mikko Niskasen aikoinaan ostamalla Pihlajakosken kyläkoululla, sekä Koivusalon ja Hallikaisen Tahti-Musiikki Oy.

Ensimmäisen Pekko-elokuvan ohjasi kokenut teatteri- ja tv-ohjaaja Sina Kujansuu ensimmäisenä elokuvatyönään: "Suomalainen komedia kaipaa naisohjaajaa hakemaan aivan uusia näkökulmia", perusteli tuottaja Jorma K. Lehtonen. Itse asiassa Lehtonen ja Jyrki Luukko olivat suositelleet Kujansuuta Koivusalolle oltuaan mukana Kujansuun MTV3:lle ohjaaman Seireeni-näytelmän tuotannossa. Kujansuu osallistui myös käsikirjoitustyöhön, joka jatkui koko kuvausajan, ja sai mukaan ammattinäyttelijät Satu Silvon, Esko Nikkarin ja Tuija Piepposen, joista tuli Pekko-sarjan vakiohahmoja. Vuonna 1994 sarja jatkui elokuvalla Pekko ja poika, jonka ohjasi Timo Koivusalo, kuten myös vuoden välein valmistuneet kolme muutakin jatko-osaa.

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.