Haku

Pidä huivista kiinni, Tatjana

Håll i scarfen, Tatjana! (ruotsinkielinen nimi)
Tatjana (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Take Care of Your Scarf, Tatjana (englanninkielinen nimi)
Tiens ton foulard, Tatiana (ranskankielinen nimi)
Tatjana (saksankielinen nimi)
Attenta al foulard, Tatjana (italiankielinen nimi)
Vigyázz a kendődre, Tatyjána! (unkarinkielinen nimi)
Pidä huivista kiinni Svetlana, nyt mennään (työnimi)
Pidä huivista kiinni Tatjana, nyt mennään (työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Pidä huivista kiinni, Tatjana

Pidä huivista kiinni, Tatjana (1994) on Aki Kaurismäen ohjaama ja käsikirjoittama road movie. 1960-luvun Suomeen sijoittuvassa elokuvassa Orimattilassa elelevä vaateompelija Valdemar ”Valto” Reiman (Mato Valtonen) kaipaa kahvia ja vapauteen äitinsä (Irma Junnilainen) komennon alta. Hän ja rock-henkinen autokorjaaja Reino (Matti Pellonpää) lähtevät ajelulle ja päätyvät viemään eestiläisen Tatjanan (Kati Outinen) ja neuvostoliittolaisen Klavdian (Kirsi Tykkyläinen) satamarantaan Helsinkiin. Naiset yrittävät saada kontaktia näihin ujoihin matkakavereihinsa, joista yhtä kiinnostaa lähinnä kahvi ja toista alkoholi.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Kati Outinen, Tatjana
Matti Pellonpää, Reino
Kirsi Tykkyläinen, Klavdia
Mato Valtonen, Valdemar Reiman, "Valto"
Elina Salo, hotellin emäntä
Irma Junnilainen, Valton äiti
Veikko Lavi, Vepa
Pertti Husu, Pepe
Viktor Vassel, bussikuski
Carl-Erik Calamnius, bensapoika
Atte Blom, baarinpitäjä
Mauri Sumén, kahvilanpitäjä
Anu Aalto, nainen baarissa
Matti Ahjoniemi, tunnistamaton rooli
Riitta Ahjoniemi, tunnistamaton rooli
Inka Ahonen, tunnistamaton rooli
Hannu Collin, mopomies
Hannu Etolin, tunnistamaton rooli
Marianne Etolin, tunnistamaton rooli
Pekka Forsström, tunnistamaton rooli
Päivi Forsström, tunnistamaton rooli
Anita Harmanen, tunnistamaton rooli
Heli Heino, tanssiva nainen hotellissa
Matti Heino, tanssiva mies hotellissa
Pertti Heiskanen, tunnistamaton rooli
Toni Heiskanen, tunnistamaton rooli
Pentti Helenius, tunnistamaton rooli
Satu Henriksson, tunnistamaton rooli
Teemu Hilkamo, poika baarissa
Pentti Hämäläinen, tunnistamaton rooli
Martti Härkönen, tunnistamaton rooli
Johanna Juslin, tunnistamaton rooli
Jatta Katramo, tunnistamaton rooli
Minja Kemppainen, tunnistamaton rooli
Kirsi Kinnunen, tunnistamaton rooli
Risto Konttinen, tunnistamaton rooli
Auli Korhonen, tunnistamaton rooli
Veikko Koski, tunnistamaton rooli
Marko Koskinen, tunnistamaton rooli
Antero Kupiainen, tunnistamaton rooli
Atso Laari, tunnistamaton rooli
Eero Laurén, tunnistamaton rooli
Pekka Leino, tunnistamaton rooli
Marko Myllyniemi, tunnistamaton rooli
Marie-Christine Möller-Salmi, tunnistamaton rooli
Reima Neuvonen, tunnistamaton rooli
Matti Nieminen, tunnistamaton rooli
Jarmo Nikander, tunnistamaton rooli
Leena Nikander, tunnistamaton rooli
Mika Nikander, tunnistamaton rooli
Satu Nikander, tunnistamaton rooli
Sami Nordman, tunnistamaton rooli
Anita Nyholm, tunnistamaton rooli
Tarmo Nyholm, tunnistamaton rooli
Mikko Paavilainen, tunnistamaton rooli
Anne Palmunen, tunnistamaton rooli
Tiina Palviainen, tunnistamaton rooli
Olavi Pekkola, tunnistamaton rooli
Arto Perätalo, tunnistamaton rooli
Taina Piipponen, tunnistamaton rooli
Seppo Pitkonen, tanssiva mies hotellissa
Jouni Polkko, tunnistamaton rooli
Päivi Rantamäki, tunnistamaton rooli
Milja Rantanen, tunnistamaton rooli
Jukka Rautiainen, mies baarissa
Reino Rautiainen, tunnistamaton rooli
Mikko Rokkonen, tunnistamaton rooli
Timo Ryynänen, tunnistamaton rooli
Kirsti Salmela-Paaso, tunnistamaton rooli
Taisto Salo, tunnistamaton rooli
Anne Stålberg, tunnistamaton rooli
Anna-Kaisa Suhonen, tunnistamaton rooli
Raimo Suutari, tunnistamaton rooli
Ritva Tallamäki, tunnistamaton rooli
Kati Tapio, tunnistamaton rooli
Heidi Tirri, tunnistamaton rooli
Jyri Torikka, tunnistamaton rooli
Aila Viholainen, tunnistamaton rooli
Anne Virtanen, tunnistamaton rooli
Joni Vuoristo, tunnistamaton rooli
Elina Väisänen, tunnistamaton rooli
Kreditoimattomat näyttelijät
Erja Dammert, postivirkailija
Vesa Häkli, Reinon kanssa väittelevä mies tanssipaikalla
Niko Ahvonen, yhtyeen laulaja ja saksofonisti tanssilavalla
Henrikki Häsänen, yhtyeen rumpali tanssilavalla
Eero Laakkonen, yhtyeen kitaristi tanssilavalla
Veede Sinivaara, yhtyeen basisti tanssilavalla
Timo Vesajoki, yhtyeen kosketinsoittaja tanssilavalla
Avustajat
Jawasakki (pärinäpojat ja surinasussut)
Muut tekijät
Aki Kaurismäki, tuotanto
Aki Kaurismäki, käsikirjoittaja
Sakke Järvenpää, käsikirjoittaja
Timo Salminen, kuvaaja
Aki Kaurismäki, leikkaaja
Jouko Lumme, ääni
Kari Laine, lavastaja
Markku Pätilä, lavastaja
Jukka Salmi, lavastaja
Tuula Hilkamo, puvustaja
Jaakko Talaskivi, tuotantopäällikkö
Erkki Astala, d99
Sakke Järvenpää, d99
Erja Dammert, kuvaussihteeri
Heikki Färm, kamera-assistentti
Olli Varja, valosuunnittelija
Olavi Tuomi, valosuunnittelija
Markku Pätilä, valosuunnittelija
Jukka Salmi, valosuunnittelija
Marja-Leena Helin, stillkuvat
Juuso Hirvikangas, apulaisäänittäjä
Tellervo Savela, äänen synkronointi
Kari Laine, järjestäjä
Jouni Kosenius, autot
Haije Alanoja, tuotantosihteeri
Sinikka Telaranta, kirjanpito
Erkki Astala, julkisuus
Erika Laansalu, tuotantopalvelut, tallinna (Exit Film)
Tõnis Sahkai, tuotantopalvelut, tallinna (Exit Film)
Lil Kärner, tuotantopalvelut, tallinna (Exit Film)
Tom Forsström, miksaus (SES-Sound)
Tuija Kotamäki, negatiivinleikkaus (Finn-Lab Oy)
Timo Nousiainen, valonmäärittely (Finn-Lab Oy)
Jan-Eric Nyström, tekstit (tekstikuvaus)
The Regals, yhtye
Finnkino Oy, levittäjä
Sputnik Oy, levittäjä
Future Film Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
Aki Kaurismäki, musiikin valinta
Niko Ahvonen, muusikko (laulu, tenorisaksofoni / The Regals)
Henrikki Häsänen, muusikko (rummut / The Regals)
Eero Laakkonen, muusikko (kitara / The Regals)
Veede Sinivaara, muusikko (basso / The Regals)
Timo Vesajoki, muusikko (sähköurut / The Regals)
Marja-Leena Helin, juliste
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
2 851 477 mk
Rahoitus
Julkaistu
1993
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
14.01.1994
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Nordia 1
Oulu: Formia 5
Tampere: Hällä 2
Turku: Cinema 2
Filmikopioiden määrä
5
Televisioesitykset
  • 05.09.1994 TV1 Katsojia: 572 000
  • 08.10.1994 TV1 Katsojia: 110 000
  • 09.09.1996 TV1 Katsojia: 493 000
  • 01.12.2001 TV1 Katsojia: 146 000
  • 16.01.2018 Yle Teema & Fem [Kino Suomi]
  • 06.12.2020 Yle Teema & Fem
  • 08.05.2021 Yle Teema & Fem
Palkinnot
Jussit 1995: paras tuottaja: Aki Kaurismäki; paras kuvaus: Timo Salminen.
Itämeren maiden elokuvafestivaali, Kaliningrad, Venäjä 1994: tuomariston erikoispalkinto; kriitikoiden erikoispalkinto.
Festivaaliosallistumiset
Quinzaine des Réalisateurs Cannes, Ranska 1994
Espoo Ciné Espoo, Suomi 1994
Itämeren maiden elokuvafestivaali Kaliningrad, Venäjä 1994
Molodist Kyiv International Film Festival Kiova, Ukraina 1994
Nordische Filmtage Lübeck Lyypekki, Saksa 1994
São Paulo International Film Festival São Paulo, Brasilia 1994
Sodankylän elokuvajuhlat Sodankylä, Suomi 1994
Tokyo International Film Festival / Competition Tokio, Japani 1994
Karlovy Vary International Film Festival Karlovy Vary, Tšekki 1995
Festival du Cinéma Nordique Rouen, Ranska 1995
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Suomi:
Karkkila: Turuntie 7 (mies vaatekaupan edustalla), Turuntie (moottoripyöräileviä pareja), Ojalan lato Kylmäkorvessa (tanssipaikka), lato Ahmoolla (lato pellon laidassa), tyhjä liikehuoneisto Takkointie 7 (autotarvikekauppa), Matin makkarapiste Karkkilan Keskustorilla (Valto kioskilla), asuintalon piha Turuntie 5 (Valton kotipiha)

Somero: W.M. Sandbergin tyhjä liikehuoneisto (Valto menee baariin) ja piharakennus Joensuuntie 6 (Reinon autokorjaamo), Viuvalan baari Leppäkorventie / Helsingintie (rikkoutunut bussi baarin edessä)

Vihti: Vanjärvi - Maikkala -maantie (Reinon ja Valton matka alkaa, matka hotelliin)

Forssa: Matkakoti Sport Kauppakatu 15 (hotelli)

Nummi-Pusula: maantie 127 (ajo huoltoasemalle, aamuinen maantie), tie- ja vesihallituksen varikko Kyöppelissä (nyk.) Murrontie 1 (huoltoasema)

Helsinki: metsikkö Vanhanlinnantiellä (nuotio), viljasiilot Hernesaaressa (yöpyminen matkalla), Sörnäinen (öinen kaupunki), kahvila Jätkäsaaressa (kahvila), Jätkäsaaren konttisatama (lähtösatama)

Viro:
Tallinna: satama (laiva saapuu), rautatieasema (Klavdia lähtee), Kopli tänav Balti jaaman lähellä (ajomatka Tatjanan asunnolle), asuintalo Kotzebue tn. 27-30 (Tatjanan asuintalo)

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Sisäkuvat
Suomi:
Somero: asuinhuoneisto (Valton koti), tyhjä liikehuoneisto (Valto baarissa) ja piharakennus Joensuuntie 6 (Reinon autokorjaamon toimisto ja asunto), Viuvalan baari Leppäkorventie / Helsingintie (Klavdia ja Tatjana huomaavat Reinon ja Valton)

Karkkila: entinen kaupungintalo Anttilankatu 8 (posti), Ojalan lato Kylmäkorvessa (tanssipaikka), lato Ahmoolla (Klavdia ja Tatjana kuorivat perunoita), Karkkilan työväentalo Vihdintie 2 (hotellin ravintola), Markku Pätilän työhuone Turuntie 7 (Valton ja Klavdian hotellihuone), Markku Pätilän asunto Turuntie 5 (Reinon ja Tatjanan hotellihuone), hotelli Vanhan Karhun porraskäytävä Koulukatu 10 (hotellin porraskäytävä)

Forssa: Matkakoti Sport Kauppakatu 15 (hotellin vastaanotto)

Helsinki: kahvila Jätkäsaaressa (tytöt tarjoavat teet ja voileivät)

Nummi-Pusula: tie- ja vesihallituksen varikko Kyöppelissä (nyk.) Murrontie 1 (Valto ajaa sisään baariin)

farmariauto Volga (Valton auto), matkustajalautta Georg Ots (laivan ravintola)

Viro:
Tallinna: rautatieaseman kioski (rautatieaseman baari) ja kellarin tavarasäilö (Valto alakuloisena)

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Kuvauspaikkahuomautukset
Autokohtaukset sateella kuvattiin Karkkilassa entisellä Högforsin tehtaalla.

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Kuvausaika
16.7. - 7.8., marraskuu 1993

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.

Sisältöseloste
1960-luvun Orimattilassa Valdemar Reiman eli Valto ompelee vaatteita kasaan äitinsä tarkassa valvonnassa. Kahvin loputtua Valto suuttuu, koska äiti ei anna ostaa sitä lisää heti. Hän ryövää äitinsä käsilaukusta rahat, sulkee tämän lukkojen taakse ja lähtee baariin kahville. Reinon autokorjaamolla hän asentaa autoonsa postimyynnistä tilaamansa kahvinkeittimen. Valto pyytää Reinon mukaansa ajelulle, joka suostuu perittyään ensin maksun auton korjaustöistä ja pukeuduttuaan nahkarotsiin ja spittareihin.

Matkalla "etelän rokkari" Reino ottaa viinaa ja kertoo Valtolle sekä tappeluistaan Lapin miesten kanssa että niistä seuranneista sakoista.

Tienvarren kahvilassa Reino juo viinaa, Valto kahvia. Paikalle on juuttunut myös neuvostoturistien bussi. Sen korjaamista odottavat virolainen Tatjana ja venäläinen Klavdia, jotka pyydettyään pojilta kyydin satamaan pääsevät takapenkille.

Seurue käy tanssilavalla. Reinon välikohtaus Hesan "rokun" kanssa jää suunsoiton asteelle. Ladossa vietetyn yön jälkeen Tatjana ja Klavdia kuorivat perunoita keittoon, Reino ottaa viinaa ja Valto kahvia. Rokin tahdissa tytöt innostuvat "sheikkaamaan" ja Klavdian kehoituksesta suomea virolaisittain puhuva Tatjana esittäytyy pojille.

Seurue saa yösijan hotellista: Valto jakaa huoneen Klavdian, Reino Tatjanan kanssa. Kun harvasanaiset miehet menevät ravintolaan, naiset tulevat perässä. Reinolle tarjoillaan pullollinen viinaa, Valtolle kahvia ja tytöt ottavat lasillisen likööriä. Reino kertoo Tšekkoslovakian matkastaan vuonna 1962 ja ihmettelee sitä, kuinka auto oli täynnä votkaa ja silti "jätkät katto jotain raunioita". Hotellin emäntä esittelee ravintolan lavalla hanuristi Pepen ja Vepan, joka laulaa Anjuskasta. Tytöt tanssivat keskenään, mutta pojat jäävät pöytään sadattelemaan, Reino "sutturoita", Valto kahvia. Palattuaan Klavdia toteaa venäjäksi, että kotona päin näitä poikia sanottaisiin "lavertelijoiksi". Kun Reino ilmoittaa lähtevänsä nukkumaan ja ottaa mukaansa Tatjanan kameran, tämä seuraa. Hotellihuoneessa Reino nukahtaa parivuoteelle tupakka kädessään. Tatjana poimii tupakan, peittelee Reinon ja asettautuu makuulle parisängyn toiseen reunaan.

Seuravana päivänä Reino ja Valto juttelevat autotarvikekaupan ikkunan äärellä työvälineistä. Klavdia alkaa kyllästyä ja valittaa myöntelevälle Tatjanalle suomalaisista miehistä. Iltanuotiolla Valto alkaa epäillä, ettei "rokuna" elä kovin kauan, sen verran rankkaa sellainen elämä on. Klavdia kertoo Tatjanalle miehestään Volodjasta, joka oli "rotta", vaikkakaan ei aina. Tatjana tarjoaa hänelle ryypyn ja ottaa itsekin.

Kun Valto hikoilee ja voihkii unissaan autossa, Reino luo merkitsevän katseen Tatjanaan ja menee istumaan tämän seuraan. Tatjana laskee päänsä Reinon olkapäälle ja Reino kietoo käsivartensa Tatjanan olalle.

Yöllä kahvilassa tytöt pohtivat, riittävätkö heidän rahansa tarjoamaan pojille teetä viimeisenä iltana, koska he ovat olleet niin kilttejä. Tatjana tiivistää tunnelmat: "Varmasti tuttavuus kansojemme välillä on lujittunut näinä päivinä." Pojat juovat teensä vaiti. Tatjana ottaa pojista valokuvan muistoksi.

Aamulla seurue herää autosta Helsingissä. He ajavat laivalle ja rannalla jätetään hyvästit. Reino kysyy Valtolta, onko tämä koskaan käynyt ulkomailla ja onko tällä rahaa.

Laivalla Tatjana ja Klavdia yllättyvät, kun Reino ja Valto tulevat baariin. Reino tarjoaa Tatjanalle tupakan. Laivan kannella Reino ja Tatjana ovat yhdessä, mutta Valto ja Klavdia katselevat maisemia toisistaan erillään. Tallinnan rautatieasemalla Klavdialle sanotaan hyvästit. Baarissa Reino sanoo haluavansa kotiin, mutta kun Tatjana saatetaan omaan kotiinsa, Reino ilmoittaakin jäävänsä Tallinnaan Tatjanan luo.

Valto matkaa yksin Suomeen ja avaa laivassa Klavdian lahjapaketin, josta löytyy sähkökäyttöinen kahvimylly.

Nakkikioskin tiskillä Valto kuvittelee, että hän ajaa autollaan baarin ikkunasta sisään, pyytää kahvia ja nelikko katselee baarin televisiosta rock-yhtyeen musisointia, mutta havahduttuaan hän juo kahvinsa loppuun yksin ja jatkaa kotimatkaa.

Kotona Valto päästää äitinsä lukon takaa ja jatkaa ompelua aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaitonainen äiti keittää lisää kahvia puuttumatta poikansa sikarinpolttoon.

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Suomalaismiehen kliseisestä sielunmaisemasta ja naisten ynnä toisten kansain kanssa käymisen vaikeudesta ovat Järvenpää ja Kaurismäki kirjoitelleet haikeatunnelmaisen pikkuleffan, jossa honkapuisiin raameihin on liimattu löyhä nivakka irtosketsejä tilannekomiikan liisterillä" sanaili Harri Närhi (City 2/1994). "Aikakauden jukeboxin räminöillä ja Renegades-filkalla säikytetty itäauton nokkahirvi loikkaa poikki suomalaispeltojen sieltä jostain sinne jonnekin hellyttävän poikamaisesti, naivistisesti yksiselitteisin Aki-kuvin kuin vanhan Apu-lehden Nortti-mainokset. Nämä totiset (ja sittenkin niin kultaiset) miehet vetivät päähänsä brylcreemit ja päälle ne väkevät."

Auli Nykänen (Apu 3/1994) nostalgisoi "hienon leffan" äärellä: "Mustavalkoinen 60-luvun Suomi baareineen ja peltoineen ja rautalankabändeineen herkistää sitä aikaa eläneen katsojan. Ensin tosin tuntui siltä, että tätäks tää nyt sit on, äijien vaellusta jälleen kerran. Sitten huomaan täysin antautuneeni Kaurismäen tummanpuhuvan omalaatuiselle huumorille ja melankolialle. Sekä erityisesti Pellonpään herkkyydelle. Miten vaikea on lähestyä toista sukupuolta ja miten kipeä on kosketuksen kaipuu. Ja kun sitten uskaltaa [- -] ihan vähän vain [- -] nojautua toisen olkaa vasten, kaikki muuttuu. Kaurismäki ja näyttelijät osaavat ilmaista suurta pienesti, tarkasti, riipaisevan kauniisti ja käytännöllisesti katsoen ilman sanoja."

Vaikka useat kriitikot kiinnittivät huomiota siihen, ettei Kaurismäki yritä kuvata mitään todellista 1960-lukua, Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 5.9.1994) painotti asetelman uskottavuutta: "Mennyt suomalainen lähitodellisuus kuvataan pienin viittein ja tarkoin vihjein. Sopivat sanonnat, muutamat oikeat esineet, rakennukset, paikat ja sopivat musiikkivalinnat saavat matkanteon näyttämään kuusikymmenluvulta. Kahden suomalaismiehen ja kahden neuvostoliittolaisen naisen tarina kuvastaa laajemminkin yya-Suomen silloista todellisuutta. Aki Kaurismäki välttää täysin ylätason näkökulman. Hän katsoo tavallisen kansan silmin suomalaisten ja itänaapurin ihmisten välejä. Siinä on tämän komedian voima ja aitous."

Reijo Noukka (Aamulehti 15.1.1994) pohti elokuvan Suomi-kuvaa: "Aki Kaurismäki tuntee vastuunsa Suomen tämän hetken tunnetuimpana ja myös arvostetuinpana elokuvantekijänä. Hän kieltäytyy antamasta ulkomaille maastamme sellaista kuvaa kuin haluaisimme. [- -] Missä on kiiltävä ja komea juppi-Suomi, jonka arkkitehtuuri, tekninen osaaminen ja moderni olemus ovat mainosmiestemme vakiovaltteja? Tatjana-komedia vie tätä vastavirtaista teemaa psykologiselle puolelle: suomalainen mies on paitsi puhumaton juntti, myös alkoholisti, kofeinisti, nikotinisti ja mikä kaikkein ikävintä täydellinen impotentti, jota kiinnostavat enemmän koneet kuin naiset."

Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 4/1994) näki ongelman elokuvan käsikirjoituksessa: "Selkein syy Tatjanan matalalentoon on kuitenkin kiinnostavan kertomuksen puute. Tässä ollaan tosi kaukana hersyvästä tarinoinnista."

Kriittisimmän näkökulman tarjosi Tapani Maskula (Turun Sanomat 15.1.1994): "Nykyisin Kaurismäen halpiksista puuttuu takavuosien tiukkuus ja harkittu keskittyneisyys. Hänen uusin ohjauksensa vaikuttaa vain vanhojen rutiinitemppujen vatkaamiselta, jossa kaikki hommat jäävät hieman epävireisiksi. Kuppilat ja matkustajakodit muodostavat toki edelleenkin ankean uskottavat puitteet vähäosaisten surkimusten nuhruiselle tragikomedialle, mutta sen kapakkahuumoria latistaa ulkokohtaiseen kyynisyyteen taipuva kaupunkilaiskeikarointi."

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Taustaa
Aki Kaurismäki ilmoitti jo helmikuussa 1989 eräänä tulevaisuudensuunnitelmanaan "40-minuuttisen eestiläisen road movien 'Pidä huivista kiinni Svetlana, nyt mennään', jossa ajetaan Volgalla" (Tiedonantaja 47/1989). Samanaikaisessa Rumban (8/1989) haastattelussa Mato Valtonen tiesi, että "tammikuun 5. päivä 1991 alkaa sen tekeminen tuolla Neuvostoliiton puolella Eestissä. Työnimenä on 'Hei huorat, pitäkää huiveista kiinni, nyt mennään'. Siitä lähdetään, että pari tyyppiä ajaa Volgassa Eestissä liukkaita talvisia katuja ja pari venäläistä huoraa on takapenkillä. Mitä sitten tapahtuu, on vielä auki, mutta kättä on lyöty päälle, että 5. tammikuuta 1991 ollaan Georg Otsissa ja mennään tosta yli. Aki on niin hullu jätkä että se kanssa varmaan tehdään."

Vielä Berliinin festivaaleilla helmikuussa 1992 Aki Kaurismäki ilmoitti tekevänsä seuraavan elokuvansa Eestissä, mutta loppujen lopuksi Pidä huivista kiinni, Tatjana kuvattiin Suomessa heinä-elokuussa 1993 ja yhden päivän ajan marraskuussa, jolloin otettiin ulkokuvat Valton kotiinpaluusta. Elokuvasta ei ollut varsinaista käsikirjoitusta, ainoastaan synopsis: repliikkejä kirjoitettiin pitkin matkaa, joskus jopa kuvausten käynnistyessä ja improvisoinnille tilaa jättäen. Vasta kuvausten puolivälissä kuvaussihteeri Erja Dammert laati kohtausluettelon. Lopullisesta versiosta jätettiin pois Itäkeskuksessa kuvattu kohtaus, jossa Tatjana ja Klavdia valmistavat kaalinpäitä hetekaverkosta tehdyllä grillillä ja Klavdia siteeraa Vasili Šukšinin Punaista heisipuuta.

"Pidä huivista kiinni, Tatjana on elokuva suomalaisen miehen hämmästyttävästä sielunelämästä sekä lähes kirurgisen viiltävä analyysi suomalais-venäläis-eestiläisistä suhteista", kerrottiin lehdistötiedotteessa, johon Aki Kaurismäki oli lisännyt omana kommenttinaan: "Tämä elokuva on henkilökohtainen hyvästijättöni sille Suomelle, jossa kasvoin ja jonka surukseni tiedän iäksi menneen."

Kaurismäen vakionäyttelijöiden Matti Pellonpään, Mato Valtosen ja Kati Outisen rinnalla yhtä pääosaa esitti Kirsi Tykkyläinen, Suomen elokuvasäätiön tuolloinen tiedottaja ja kansainvälisen osaston päällikkö, joka oli esiintynyt Kaurismäen lyhyissä musiikkielokuvissa Those Were the Days (1991) ja These Boots (1992) ja joka nähtiin myös vuoden 1994 Leningrad Cowboys -elokuvissa Leningrad Cowboys Meet Moses ja Total Balalaika Show. Aki Kaurismäen seuraavana elokuvana Leningrad Cowboys Meet Moses ehti ensi-iltaan jo helmikuun lopulla 1994.

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Musiikki
1. If I Had Someone to Dream of
Säv. ja san. Jimmy Lindskog - Dieter Feichtinger, sov. The Renegades
The Renegades (off), 1' 50".
Levytys:
The Renegades; Scandia SLP 600, 1964.


2. Sabina
Säv. Olavi Karu, san. Lauri Jauhiainen, sov. Pentti Lasanen
Veikko Tuomi, laulu, ja Pentti Lasasen studio-orkesteri (off), 1' 20".
Levytys:
Veikko Tuomi ja Pentti Lasasen studio-orkesteri; Finlandia P 378, 1961.


3. Muista minua
Säv. Pedro de Punta, sov. The Esquires
The Esquires (off, autolevysoitin), 2' 10".
Levytys:
The Esquires; Decca SD 5601, 1963.


4. Kogda mne holodno / Kun kylmä on
Säv. ja san. trad. venäl.
Es. Viktor Vassel (100 %), 0' 40".


5. Hold Me Close
Säv. ja san. Kim Brown - Denys Gibson - Graham Johnson - Ian Mallett, sov. The Renegades
The Renegades (off), 1' 55".
Levytys:
The Renegades; Scandia SLP 600, 1964.


6. Think It Over
Säv. ja san. B.B. King, sov. The Regals
Es. The Regals (playback), 2' 55".


7. Bad Bad Baby
Säv. ja san. Kim Brown - Denys Gibson - Graham Johnson - Ian Mallett, sov. The Renegades
The Renegades (off, autolevysoitin), 1' 45"
Levytys:
The Renegades; Scandia KS 563 ja SLP 600, 1964.


8. Etkö uskalla mua rakastaa
Säv. ja sov. Erik Lindström, san. Saukki
Helena Siltala, laulu, ja Erik Lindström yhtyeineen (off, radio), 1' 30".
Levytys:
Helena Siltala ja Erik Lindström yhtyeineen; Blue Master BLU 506 ja BLU-EP 102, 1958.


9. Tanssi, Anjushka
Säv. ja san. Usko Kemppi, lisäsanoitus Veikko Lavi, sov. Pertti Husu
Es. Veikko Lavi, laulu, ja Pertti Husu, harmonikka (100 %), 2' 25".
Levytys:
Veikko Lavi; Play MC 2093 (c-kasetti), 1986, ja Oodi (Basebeat) 9105CD,
1991.


10. Arpiset haavat / Old Scars
Säv. Hannes Konno, sov. The Blazers
The Blazers (off, autolevysoitin), 2' 10".
Levytys:
The Blazers; Parlophone PAR 924, 1963.


11. Symphony No. 6 in B minor / Sinfonia nro 6 h-molli op. 74 ("Pateettinen")
IV osa Finale: Adagio lamentoso
Säv. Pjotr Tšaikovski
Orkesteri (off), kolme kertaa, yht. 4' 30".


12. I've Been Unkind
Säv. ja san. Kim Brown - Denys Gibson - Graham Johnson - Ian Mallett, sov. The Renegades
The Renegades (off), 2' 15".
Levytys:
The Renegades; Scandia SLP 600, 1964.


13. Tšornoje more mojo / Mustanmeren valssi
Säv. Oskar Feltsman, san. Mihail Matusovski, suom. san. Pauli Salonen, sov. Jaakko Borg
Georg Ots, laulu, ja Jaakko Borgin orkesteri (off), 2' 00".
Levytys:
Georg Ots ja Jaakko Borgin orkesteri; Rytmi R 6586,
1969.


14. Girls Girls Girls elokuvasta Topralli (1966)
Säv. ja san. Jerry Leiber - Mike Stoller, sov. The Renegades
The Renegades (off, televisio), 1' 10".


15. Köyhä laulaja
Säv. Toivo Kärki, san. Kullervo, sov. Nacke Johansson
Henry Theel, laulu, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 3' 05".
Levytys:
Henry Theel; Rytmi R 6560, 1965.
Arkistoaineisto
Televisiossa näkyy Tähtelä-Filmi Oy:n tuottamaa, Yrjö Tähtelän ohjaamaa elokuvaa Topralli (1966), jossa The Renegades esiintyy Helsingin B-Messuhallissa (nyk. Töölön kisahalli).

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
27343
Tarkastuspäivä
10.01.1994
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
1 710 m
Kesto/leikattu
63 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
3
Tarkastuttaja
Sputnik Oy
Tarkastusnumero
T-27343
Tarkastuspäivä
20.03.1995
Formaatti
VHS
Pituus/leikattu
--
Kesto/leikattu
60'05
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,85:1
Kesto
65 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa