Onnen pyörät
The Wheels of Happiness (englanninkielinen nimi)
Tytöt Harrikkajengeissä (työnimi)
Wheels of Fortune (työnimi)
Finna-arvio
Onnen pyörät
Reesellä on oma Harrikka, jonka kanssa hän on oppinut selviytymään yksinkin. Minna on Jarin tyttöystävänä saanut katsella Mikkelin Oldhill mc:n elämää. Reesen kannustamana Minna ajaa itse ekan kerran ja yhdessä he lähtevät matkalle.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Esiintyjät
Kreditoimattomat esiintyjät
Esiintyjäkokoonpanot
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Heinäkuu - elokuu 1992 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Onnen pyörien jälkeen tuntuu kuin olisi itse ollut matkassa mukana", Kaja Grünthal (Ylioppilaslehti 9.12.1993) fiilisteli. "Dokumentin dramatiikassa huulipunan laittokaan ei tunnu vähäpätöiseltä tapahtumalta. Suuri unelma haaveiden toteutumisesta, itsenäisyydestä ja vapaudesta tiivistyy Harrikkaan." Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 3.12.1993) havaitsi että "Hällforsin kamera onnistuu usein kurkistelemaan varsin aidoilta näyttäviin arkitilanteisiin ja niiden kautta se ainakin aiheeseen vihkiytymättömälle onnistuukin kertomaan jotain moottoripyöriin ja vapaaseen liikkumiseen tukeutuvasta elämäntavasta. [- -] Paljon pintaa syvemmälle Reesen ja Minnan maailmaan Hällfors ei katsojaa kuitenkaan kuljeta. [- -] Onnen pyörät ottaa katsojan kyytiinsä, mutta jättää matkan puolitiehen." Olli Manninen (Iltalehti 3.12.1993) oli liikkeellä saman suuntaisin ajatuksin: "Onnen pyörät rullaa spontaanisti eteenpäin ja tuo eteen joukon mukavan rentoja, koomisia tilanteita. Prätkälikkoja ihmettelevien savonpappojen tuumailut torilla ovat hupaisia. Idea sinänsä on raikas ja oivaltava, vaikkei sisällön jalostaminen olisikaan ollut pahitteeksi" Staffan v. Martens (Hufvudstadsbladet 4.12.1993) piti elokuvaa sympaattisena (hyvässä ja pahassa): "Onnenpyörät slår inte bara hål på myten att det enbart är killar som cruisar omkring på harrikor, utan också på myten att alla bikers är farliga vildhjärnor som bör tämjas med hjälp av pansarvagnar [- -]. Tempot är lungt och behagligt, inget Born to be wild här inte. [- -] På ärlighetens och vardagsrealismens altare offras de dramatiska sticken. Med en minimal bearbetning och vinkling av verkligheten i enlighet med principen ställ kameran på gatan och låt vardagen berätta blir resultatet ohjälpligt en aning jämttjockt." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Marita Hällfors (s. 1963) opiskeli sosiologiaa Helsingin yliopistossa ja dokumenttielokuvan ohjausta Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen laitoksella, missä hän teki oppilastyönään transseksuaalisuutta käsittelevän lyhyen dokumentin Paikanhakija (1990). Hänen ensimmäinen "teatterielokuvansa" Onnen pyörät on vajaan tunnin mittainen dokumentti moottoripyöräharrastuksesta naisen silmin ja naiskokemuksena. Hällforsin ohjaus-, suunnittelu- ja leikkauspanoksen lisäksi kuvaajana toimi Maija Kainulainen ja äänittäjänä Pirkko Tiitinen. Elokuvan päähenkilöitä ovat keravalainen Reese Rönkönharju ja mikkeliläinen Minna Heikkinen. Heidän lähipiirinsä ja tapaamiensa ihmisten ohella elokuvassa esiintyvät mikkeliläinen moottoripyöräkerho Oldhill mc ja kouvolalainen Crashill mc. "Onnen pyörät on suomalainen road movie, jossa nuoret naiset matkaavat harrikoillaan itä-suomalaisessa maisemassa", kerrottiin lehdistötiedotteessa, joka jatkui: "Tässä dokumenttielokuvassa ei ole käytetty haastatteluja, vaan katsoja saa seurata mukana aidoissa elämäntilanteissa. [- -] Yhdistelmä nainen, amerikkalainen moottoripyörä ja savolaisten harrikkamiesten sukkeluus on se koomisia tilanteita tuottava kolmitahti, joka tekee matkasta kevyttä niin tytöille kuin katsojallekin." Onnen pyörät kuvattiin noin 20 kuvauspäivässä heinä-elokuussa 1992 ja sai ensiesityksensä Illusionin viikonloppumatineana joulukuussa 1993. Sittemmin Hällfors on työskennellyt mm. näytelmäelokuvien B-kuvaajana (Mannen utan ansikte / Kasvoton mies, 1994) ja kamera-assistenttina (Jäänmurtaja, 1997) sekä dokumenttielokuvien kuvaajana (Musta kissa lumihangella, 1999; Kiltit tytöt, 2000; Kusum, 2000). Hän oli yksi kollektiivisen elokuvan Kaupunkisinfonia (1995) tekijöistä, ja hänen seuraava oma dokumenttielokuvansa Elämää itsemurhan jälkeen valmistui 1999. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Another One Bites the Dust Säv. ja san. John Deacon Queen (off), kaksi kertaa, yht. 0' 50". Levytys: Queen; EMI 006-64060, 1979. 2. Teemamusiikki Säv. ja sov. Petri Jokiranta 1) Es. tunnistamaton huuliharpunsoittaja (playback / Petri Jokiranta, huuliharppu), 0' 45". 2) Petri Jokiranta, huuliharppu ja kitara (off), kaksi kertaa, yht. 1' 40". 3) Es. tunnistamaton huuliharpunsoittaja (playback / Petri Jokiranta, huuliharppu), 0' 30". 3. Bury Me Säv. ja san. Twight Yoakam Es. Blue Yodle (100 %), 0' 15". 4. Kauniita tyttöjä Säv. ja san. Kai Tihkonen Es. Harlekiini (100 %), 0' 50". 5. La strada / Gelsomina / Tie Säv. Nino Rota, san. Michele Gal Dieri, suom. san. Kullervo, sov. Harri Marstio Harri Marstio, laulu, ja yhtye (off, lopputekstit), 1' 15". Levytys: Harri Marstio; Parlophone 777925332, 1989. Huomautuksia: Petri Jokirannan säveltämästä musiikista ei ole merkintää Teostossa. Diskokohtauksessa käytettiin Teostomaksutonta katalogimusiikkia. Reese Rönkönharju tapailee kahta Martti Huuhaa Innasen sävellystä (100 %), yht. 0' 10". - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||
Marko Rauhala, Harley Davidson Club Finland, Iron Hog mc, Karu mc, Fits mc, Barley mc, Raven mc, Western Bikes, Orvokki Okker |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|