Tuntematon emäntä
Den Okända bondkvinnan (ruotsinkielinen nimi)
The Unknown Woman (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Tuntematon emäntä
Elina Kivihalmeen ohjaama ja käsikirjoittama dokumenttielokuva Tuntematon emäntä (2011) kertoo sotavuosina 1939-45 maaseudulla eläneiden naisten kokemuksista ja elinolosuhteista. Noin 75 prosenttia työvoimasta oli rintamalla ja maataloudesta vastaaminen jäi lähes kokonaan naisten varaan. Lisäksi he huolehtivat lapsista ja vanhuksista, evakoista ja kaupungeista sotaa pakoon tulleista. Miten he jaksoivat?
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Esiintyjät
Kreditoimattomat esiintyjät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
KAVA / Jani Jäderholm<br />Studio Lumo / Ville Tanttu<br />Suomilammi Oy / Jukka Talikka<br />Dada-filmi Oy / Kari Sara<br />Rantalainen Oy / Mari Pertamo<br />Audit Polar Oy / Risto Ekholm
KAVA / Jani Jäderholm<br />Studio Lumo / Ville Tanttu<br />Suomilammi Oy / Jukka Talikka<br />Dada-filmi Oy / Kari Sara<br />Rantalainen Oy / Mari Pertamo<br />Audit Polar Oy / Risto EkholmHae aiheista |
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Syksy 2008 - kevät 2010 |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
”Tuntematon emäntä on levollinen ja kerronnaltaan melko konventionaalinen historiadokumentti, jossa arkistomateriaali ja puhuvat päät vuorottelevat”, arvioi Anu Silfverberg (Helsingin Sanomat Nyt-liite 5/2011). ”Työpäivien ja rankan arjen tarinat ovat monella tapaa tuttuja. Voimakkaana elokuvasta nousee esiin se emotionaalinen ja sosiaalinen työ, jota vaadittiin kun isät palasivat kotiin muuttuneina miehinä, joita oli varottava, hoidettava ja pelättävä. Siihen tai johonkin muuhun olisi voinut rajata enemmän. Nyt dokumentti pyrkii kattamaan kaiken mitä tehtiin, mistä seuraa, että elokuvallisuus jää paikoin oppituntimaisuuden jalkoihin. Elokuvan vahvuus on historian tallentamisessa, siinä, että tehdään näkyväksi historiaa, joka on suomalaisessa elokuvassa jäänyt sankarivainajien varjoon.” ”Ilman tiukkaa aikajärjestystä etenevää kokemusten virtaa eivät kehystä vuosiluvut, kartat tai muut suuret kuviot. Vaikka ratkaisu tekee kokonaisuudesta ilmavan, toisinaan perusfaktat olisivat paikallaan tunnelmoinnin keskellä”, muistutti Lauri Lehtinen (Suomen Kuvalehti 5/2011). ”Dokumentti ansaitsee pisteet yleisestä tyylitajusta. Mukana on pientä nostalgiaa kovia aikoja kohtaan, mutta koskettavuus ei lässähdä melodraamaksi. Tuntematon emäntä pysyy rytmiltään tasaisena ja kovin demokraattisena pakettina. [- -] Kuten miestenkin sotakronikoissa usein tahtoo käydä, huolellinen tallentaminen ja eläytyvä ihailu eivät aktivoidu todella tarttuvaksi mielenkiinnoksi.” Tapani Maskula (Turun Sanomat 4.2.2011) ei kaivannut dokumentin omakohtaista kehystarinaa, ”koska henkilöt – kuten filmin haastateltavatkin – pysyvät etäisinä ja vieraina. Ohjaaja ei kykene vetämään sinänsä inhimillisistä ja koskettavista kohtaloista kiinnostavia linjoja, joissa yksityiset koettelemukset yhtyisivät osaksi yleistä tragediaa. Kollektiivisen muistin tutkailun sijasta elokuva koostuu vain hajanaisista sirpaleista, joiden yksilömerkitykset jäävät arvailujen varaan. Vaisun dokumentin vika ei ole siinä esiintyvien henkilöiden persoonissa vaan löyhässä, jännitteensä hukkaavassa hahmottelussa. Vaikuttaisi siltä, ettei sodanjälkeistä sukupolvea edustava Kivihalme ole estetisoinniltaan täysin sisäistänyt hänelle kerrottuihin tarinoihin liittyneitä poikkeusolosuhteita ja niiden karua johdonmukaisuutta.” ”Jo nyt voi sanoa, että Tuntematon emäntä tulee olemaan tämän vuoden merkittävin suomalainen dokumenttielokuva”, edusti Jussi Virratvuori (Karjalainen 4.2.2011) aivan toisenlaista mielipidettä. ”Kerronnaltaan rauhallinen ja moni-ilmeinen kokonaisuus antaa katsojalle aikaa tuntea ja ajatella. Ohjaajan ratkaisu käyttää [- -] sota-aikaista kirjeenvaihtoa luettuina otteina, on upeaa kerrontaa, joka tuo menneisyyden todella lähelle.” Virratvuori arvosti erityisesti tapaa, jolla sotatraumojen pitkä varjo perheissä oli huomioitu. ”Elokuvan täydentää poikkeuksellisen tyylikäs äänimaailma. Äänisuunnittelija Anne Tolkkinen on työstänyt tarkat ja pienimuotoiset äänet jälkisuunnittelussa, joka ilmenee muun muassa käytetyissä arkisto- ja kaitafilmeissä. Anne Seppänen ja Miro Mantere tuovat valkokankaalle rauhallisen ja aihetta komeasti tukevan musiikillisen antinsa.” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Ohjaaja-käsikirjoittaja Elina Kivihalme (s. 1958) valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen osastolta. Hän on työskennellyt pitkään eri tehtävissä sekä fiktio- että dokumenttielokuvan parissa. Kivihalme on toiminut Suomen elokuvasäätiössä dokumenttien ja lyhytelokuvien tuotantoneuvojana Suomen elokuvasäätiössä. Hän on työskennellyt aktiivisesti myös elokuvakoulutuksen parissa. Kivihalme on ohjannut mm. lyhytelokuvat Tuhkimo (1984), Pauli ”Pate” Mustajärvi (1985), Päivä kaupungissa (1987), Jaakko ja Aino (1988), Voi hyvin, toivoo Saara (1991) ja Onnenpeliä (1993). Kivihalmeen ensimmäisen pitkän, teatterilevityksen saaneen dokumenttielokuvan Tuntematon emäntä (2011) innoittajana oli Onerva Hintikan ja Kirsti Häppölän samaa aihetta käsitellyt, Maahenki-kustantamon julkaisema samanniminen kirja vuodelta 2006. Hintikka ja Häppölä anoivat Marttaliitolta 5000 euron apurahaa kirjastaan suunnitellun dokumenttielokuvan käsikirjoituksen tekemiseen. Elokuvan tuottaisi Kinosto Oy, ohjaisi dokumenttielokuvistaan tunnettu Taru Mäkelä ja käsikirjoittaisi Elina Kivihalme. Apuraha myönnettiin kesällä 2008. Taru Mäkelän toimenkuva vaihtui ohjaajasta tuottajaksi. Kivihalme paitsi käsikirjoitti elokuvan, hän toimi myös ohjaajana. Tuntematon emäntä kertoo sodasta ja maatilojen naisista. Elokuva on kunnianosoitus Suomen sota-ajan kotirintaman naisille. Talvi- ja jatkosodan vuosien 1939-1945 aikana noin 75 prosenttia Suomen maatilojen työvoimasta oli rintamalla. Maa- ja metsätaloudesta vastaaminen jäi lähes kokonaan naisten varaan. Kivihalme halusi tehdä elokuvan niistä sadoista tuhansista suomalaisista perheenäideistä, jotka pitivät maamme kotirintamaa pystyssä äärimmäisen raskaissa oloissa. Naiset hoitivat kaiken rakennushommista viljelykseen, ruuanlaitosta lasten ja vanhusten hoitoon. Dokumentin keskiössä on Kivihalmeen isoäiti Tyyne Ojaniemi, joka hoiti maatilaa ja yhdeksää lasta. Näkökulma laajenee muihin vastaaviin suomalaisiin naisiin ja perheenäiteihin kotirintamalla. Haastateltavia on pitkälti toistakymmentä. Haastatteluissa törmättiin myös kipupisteisiin, joista ei mielellään puhuttu. Elina Kivihalmeen haastattelun 19.2.2016 mukaan elokuvan ulkokuvia otettiin Ojaniemen tilalla Pohjois-Satakunnassa Karvian kunnan Karvian kylässä. Tuntemattoman emännän haastateltavia kuvattiin syksystä 2008 kevääseen 2010 heidän asunnoissaan ympäri Suomea, mm. Lohjalla, Seinäjoella, Espoossa, Riihimäellä, Vehkalahdella, Hausjärvellä, Tammisaaressa ja Hämeenlinnassa. Leikkausvaiheessa poisjätettyjä haastatteluja on lisätty elokuvan dvd:n lisämateriaaliksi. Elokuva sai Tampereen elokuvajuhlien yleisöpalkinnon. Sille myönnettiin myös laatutukea 20 000 euroa. Loimaalla toimiva maatalousmuseo antoi Elina Kivihalmeelle vuoden 2011 Kulttuurikuokka-palkinnon. Se myönnetään vuosittain kulttuuria, historiaa ja maaseudun elämää yhdistelevälle ja esiin tuovalle taholle. Elokuva sai teatterikierroksellaan 20 078 katsojaa, mukaan on laskettu kiertuenäytännöt. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2016 |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
Sua syvyydestä avuksi Pianoimprovisaatioita virrestä 267 Oi katsohan lintua oksalla puun Säv. Joonas Andersson Pikku Inkerin laulu tilhille Säv. Mikael Nyberg Liisa pien / Lili Marleen (1942) Säv. Norbert Schultze, san. Hans Leip, suomennos Kerttu Mustonen Esit. Harmony Sisters Iltatuulen viesti Ringtone to Your Cell Säv. & san. Martti Jäppilä |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Kirsti Häppölä, Eeva Tapio, Anna Toivari-Orre, Irmeli Lähteenmäki, Pirkko Salminen, Raija Mantila, Kaija Sankari, Bertta Hietamäki, Taimi ja Eino Jääskeläinen, Jukka Jääskeläinen, Katri Kankkunen, Marja Kupila, Emmi ja Tatu Friman, Maija Lammi, Anna-Kaisu Rokka, Toini Murtomäki, Toini Nukari, Vilma Vepsä, Marjatta Kauppi, Reetta Huotilainen, Irkka Raunio, Helvi Meronen, Mirjam Saarijoki, Kerttu Lempainen, Heidi Kivi-Mannila, Laila Alanen, Bitte Westerlund, Juhani Karvonen, Heikki Lindroos, Pirkko Haikkala, Erja Dammert, Raija Talvio |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
8 mm filmit: Pentti ja Meeri Ojaniemen kotiarkisto Kirjeet ja valokuvat: haastateltujen kotiarkistot Kuvituksena on käytetty mm. seuraavia dokumenttielokuvia: Suomi-Filmin uutiskuvia 18/1940 Rovaniemi rakentaa Sitä emme unohda Aunuksen arkea Auttamistahtoa ja työniloa Puolustusvoimain uutiskatsaus 8 Puolustusvoimain uutiskatsaus nro 4 Suomi-Filmin uutiskuvia 6/1939 Työ kutsuu tyttöjämme Missä miestä tarvitaan Puolustusvoimain katsaus 43 Kansa siirtyy rauhan töihin Välähdyksiä Propaganda-aseveljien toivekonsertista Suomi-Filmin uutiskuvia 8/1939 Potaattisoppaa ja lanttulooraa Puolustusvoimain katsaus 16 Puolustusvoimain katsaus 32 Puolustusvoimain katsaus 30 Valtakunnallinen itsenäisyysjuhla Turussa Puuhalan perhe Hyvin harkittu - puoleksi tehty Perheenemännän päivä Puolustusvoimain katsaus 14 Sisu viinaakin väkevämmäksi lisäksi TK-kuvaajien materiaalia jatkosodasta Toim. Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2016 |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|