Haku

Där vi en gång gått

Missä kuljimme kerran (suomenkielinen nimi)
Where Once We Walked (englanninkielinen nimi)
Der vi engang gikk (norjankielinen nimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Där vi en gång gått

Peter Lindholmin ohjaama ruotsinkielinen historiallinen draama Där vi en gång gått / Missä kuljimme kerran (2011) perustuu Kjell Westön samannimiseen romaaniin. Elokuvan tarina seuraa kolmen helsinkiläissuvun vaiheita vuodesta 1906 vuoteen 1944. Lilliehjelmin ja Widingin varakkaiden porvarisperheiden ja Kajanderin köyhän työläisperheen elämät ja kohtalot kietoutuvat toisiinsa vuosisadan dramaattisissa myllerryksissä, itsenäistymisen ja kansalaissodan, 1930-luvun poliittisen kuohunnan ja jatkosodan aikana. Valokuvaaja Eccu Widing (Jakob Öhrman) ihailee itsenäistä ja modernia Lucie Lilliehjelmiä (Jessica Grabowsky), jonka sydän syttyy nuorelle jalkapallosankarille Allu Kajanderille (Andreas af Enehielm).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K15
Näyttelijät
Jessica Grabowsky, Louise Lilliehjelm, "Lucie"
Jakob Öhrman, Eric Widing, "Eccu"
Andreas af Enehielm, Allan "Allu" Kajander
Oskar Pöysti, Cedric Lilliehjelm, "Cedi"
Niklas Groundstroem, Ivar Grandell
Martin Bahne, Henning Lund
Johanna af Schultén, Lucie lapsena
Nina Kaipainen, Vivan
Birthe Windgren, Marie Lilliehjelm
Johan Storgård, Rurik Lilliehjelm
Lilga Kovanko, Olga
Elmer Bäck, Enok Kajander, "Musta-Enok"
Rebecca Viitala, Sigrid Lilliehjelm, "Sigan"
Pelle Heikkilä, Lars Von Nottbeck
Claes Olsson, tennistuomari
Otso Hultkrantz, Allan "Allu" lapsena
Viggo Idman, Walter Zweygbergk, "Zviga"
André Wickström, Lonni Tollet
Emmi Pesonen, Micki Morelius
Mika Fagerudd, Marjamäki
Kris Gummerus, Halme
Lia Boysen, Henriette Hultqvist
Marcus Groth, Jali Widing
Sara-Marie Soulié, Nita Widing
Alma Pöysti, Aina Gadolin
Christian Lindblad, tilanhoitaja Staudinger
Henry Granholm, Kairenius
Hanna-Leena Häyhä, Tekla Bäckman
Nicke Lignell, puheenjohtaja
Carl-Kristian Rundman, eversti Gustafsson
Peter Kanerva, Bruno Skrake
Ville Virtanen, kapteeni Halonen
Maria Ahlroth, Musta Enkeli aka Emmi Taavitsainen
Cris af Enehielm, kanslisti
Paul Winqvist, Toffe Ramsay
Jussi Wahlgren, todistaja
Ylva Ekblad, kuolemaantuomittu nainen Anna
Albert Häggblom, kuolemaantuomittu nuori isä
Patrick Henriksen, vänrikki Lindh
Tomi Salmela, Korhonen
Carl Aarnio, Pikku-Stigu
Kajsa Ek, Mandi Salin
Heikki Kujanpää, Allun esimies
Aaro Wichmann, Kaitsu Salin
Jouko Puolanto, Santeri Rajala
Olli Rahkonen, Lauri Kanervo
Jenna Råman, Maggie Enerot
Charles Salter, Robert W. Jones aka Jonesy
Nicholas Pietikäinen, Stigu
Johanna af Schultén, Atti Widing
Tuukka Vasama, Naskali
Paul Holländer, Wiherkaisla
Rami Rusinen, Wolff
Dick Idman, Max Hanemann
Christian Sandström, Soursa
Gustav Wiklund, Wrede
Elliot Fors, Hans-Rurik
Fabian Silén, sotilas pommisuojassa
Niklas Åkerfelt, sotilas pommisuojassa
Lindsay Burton, Jonesyn rytmimuusikko
Juandell Brunner, Jonesyn rytmimuusikko
Kristopher Jackson, Jonesyn rytmimuusikko
Larry Price, Jonesyn rytmimuusikko
Kjell Westö, Jonesyn rytmimuusikko
Turo Kankaanpää, Jonesyn rytmimuusikko
Malachai Usher, Jonesyn rytmimuusikko
Micael Diallo, muusikko
David Virtanen, muusikko
Heikki Mäkäräinen, muusikko
Timo Tirkkonen, muusikko
Martti Rautiainen, muusikko
Panu Akrenius, muusikko
Jarko Kaivola, muusikko
Einari Liikkanen, muusikko
Mauri Kuokkanen, muusikko
Matti Koponen, muusikko
Mauri Saarikoski, muusikko
Christian Fagerström, muusikko
Greg Overton, muusikko
Conrad Isidore, muusikko
Theodor Tallqvist, muusikko
Kim Ollila, muusikko
Robin Westerholm, muusikko
Kreditoimattomat näyttelijät
Sampo Sarkola, punasotilas Svenska Reallyceetin pihalla
Asko Muli, punasotilas
Markku Lassila, suojeluskuntalainen
Muut tekijät
Aleksi Bardy, tuottaja
Annika Sucksdorff, tuottaja
Jimmy Karlsson, käsikirjoittaja
Kjell Westö, käsikirjoituksen sovitus
Heidi Laitinen, linjatuottaja
Mia Holopainen, tuotantopäällikkö
Pia Rickman, tuotantopäällikkö
Atte Laurila, markkinointipäällikkö
Jonna Kälviä, markkinointikoordinaattori
Rauno Ronkainen, kuvaaja
Anders Refn, leikkaaja
Juha Hakanen, äänisuunnittelija
Jimi Sumén, sävellys
Kaisa Mäkinen, lavastaja
Anna Vilppunen, pukusuunnittelu
Mari Vaalasranta, maskeeraussuunnittelu
Kerkko Kuha, d99
Aki Cederberg, 2. apulaisohjaaja
Julia Jumppanen, 3. apulaisohjaaja
Susanna Pitkänen, casting-assistentti
Kaisa Roover, casting-assistentti
Joel Siitonen, casting-assistentti
Hanna Valtonen, casting-assistentti
Sara Varsanpää, casting-assistentti
Katri Kukkola, tuotantoassistentti
Jenna Markkanen, tuotantoassistentti
Katariina Räsänen, toimistoassistentti
Inger Koskela, toimistoassistentti
Timo Jyllikoski, järjestäjä / location scout
Tuomo Savolainen, järjestäjän assistentti
Kimi Seppänen, järjestäjä (talvijakso)
Oula Ikonen, järjestäjä (talvijakso)
Ulla Junell, järjestäjä
Tomi Jyllikoski, järjestäjän harjoittelija
Mika Vuorinen, 1. kamera-assistentti
Jarkko Liikanen, 2. kamera-assistentti
Pernilla Finne, 2. kamera-assistentti
Jarmo Kiuru, 2. kamera-assistentti
Ville Muurinen, 2. kamera-assistentti
Janina Witkowski, videoassistenttiharjoittelija
Aleksi Ahonen, b-kameraoperaattori
Jani Häkli, b-kamera-assistentti
Ville Vierikko, b-kamera-assistentti
Toni Tuominen, steadycam
Henry Wacklin, valaisija / gaffer
Ville Väänänen, valomies
Jari Kairamo, valomies
Wellu Mikkonen, valomies
Jonatan Marila, valomies
Sami Kuokkanen, valomies
Juha Virtala, valomies
Pete Pirkkalainen, valomies
Tiia Sainio, valoryhmän harjoittelija
Mari Mäkitalo, valoryhmän harjoittelija
Juha Niska, grip
Kosti Lehikoinen, grip
Mateus Manninen, grip-assistentti
Sanna Östman, kuvaussihteeri
Annika Lindén, kuvaussihteeri
Lina Kamb, kuvaussihteeri
Tuula Nikkola, kuvaussihteeri
Mirja Salmenkivi, kuvaussihteeri
Olger Bernadt, äänittäjä
Kristjan Miilen, ääniassistentti
Antti Mäss, ääniassistentti
Neo Kekkonen, ääniassistentti
Teija Ahonen, lavastusassistentti
Tony Alfström, rekvisitööri
Eero Piitulainen, rekvisitööri
Titta Vilhunen, rekvisitööri
Tytti Tiri, rekvisitööri
Kaisa Saarela, stand by -rekvisitööri
Riina Sipiläinen, stand by -rekvisitööri
Okku Rahikainen, stand by -rekvisitööri
Tiina Hovatta, lavastusharjoittelija
Nanna Hirvonen, lavastusharjoittelija
Marika Harjusaari, lavastusharjoittelija
Milla Haaponiemi, lavastusharjoittelija
Jaakko Saarela, lavastusharjoittelija
Paula Siippanen, lavastusharjoittelija
Eeva-Maria Korhonen, lavastusharjoittelija
Heidi Viskari, lavastusharjoittelija
Antti Purhonen, lavastusharjoittelija
Niina Hulkkonen, lavastusharjoittelija
Jarkko Hulkkonen, lavastusharjoittelija
Tapani Lampela, lavastusharjoittelija
Risto Autio, lavastusharjoittelija
Henrik Salmela, lavastusharjoittelija
Antti Ojala, lavastusharjoittelija
Sini Tahko, lavastusharjoittelija
Janne Sirainen, graafikko
Riina Hyypiä, puvustaja
Anja Behm, puvustaja
Emmi Leeve, puvustaja
Pia Lasonen, pukuharjoittelija
Iina Volotinen, pukuharjoittelija
Saara Ryymin, pukuharjoittelija
Maaret Nikkinen, pukuharjoittelija
Jaakko Tikkanen, pukuharjoittelija
Julia Hytönen, pukuharjoittelija
Emilia Eerikson, pukuharjoittelija
Anja Behm, ompelija
Aija Nurminen, ompelija
Pauliina Oksala, ompelija
Liisa Mäenpää, ompelija
Suvi-Tuuli Höglund, puvustusassistentti
Minttu-Maaria Reponen, puvustusassistentti
Anna Myllylä, puvustusassistentti
Esa Leskinen, puvustusassistentti
Triin Kolmkant, puvustusassistentti
Leila Lampinen, puvustusassistentti
Milla Kiuru, puvustusassistentti
Noora Tarkiainen, puvustusassistentti
Karita Saari, puvustusassistentti
Nina Tammisto, puvustusassistentti
Maiju Hasko, puvustusassistentti
Kaire Hendrikson, maskeeraaja
Eija Kuokkanen, 2. apulaismaskeeraaja
Nora Pippingsköld, maskiassistentti
Laura Rantaniemi, maskiassistentti
Jonna Salonen, maskiassistentti
Tiina Vinter, maskiassistentti
Anet Rilanto, maskiassistentti
Saara Räisänen, maskiassistentti
Konsta Mannerheimo, erikoistehostekoordinaattori
Raine Toikkanen, erikoistehosteteknikko
Jakke Huovinen, erikoistehosteteknikko
Jonne Ervasti, erikoistehosteteknikko
Reijo Kontio, stuntkoordinaattori
Maiju Mustonen, stunt
Kevyn Kollom, stunt
Kimmo Korpela, stunt
Jussi Järvinen, stunt
Enar Tarmo, stunt
Katri Kukkola, charleston-koreografia
Niklas Lindgren, käsikirjoitus avustaja
Tini Rask, catering
Risto Hämäri, bussikuski
Harri Rytioja, bussikuski
Petra Piitulainen, runner
Anni Sirkka, runner
Timo Suomi, runner
Johanna Suonperä-La Villa, runner
Petteri Siltanen, runner
Olli Haikka, executive-tuottaja
Jorma Reinilä, controller
Maria Routa, kirjanpito ja palkat
Harri Hytönen, assistentti
Anne Kuusisto, toimistoemäntä
Jussi Lehto, jälkituotantovastaava (jälkituotanto)
Jon Soldehed, edit assistentti (jälkituotanto)
Marcus Ihanti, jälkituotantokoordinaattori (jälkituotanto)
Anna Estarriola, alkuperäismateriaalin back-up (jälkituotanto / HD-Post Oy)
Jussi-Petteri Kemppainen, visuaalisten efektien vastaava (jälkituotanto)
Ritva Eskelinen, visuaalisten efektien tuottaja (jälkituotanto)
Taku Suzuki, visuaalisten efektien linjatuottaja (jälkituotanto)
Ella-Roosa Tenhunen, visuaalisten efektien tuottajan assistentti (jälkituotanto)
Sami Timonen, senior digital matte painter (jälkituotanto)
Antti Kemppainen, digital matte painter (jälkituotanto)
Thomas Lepeska, digital matte painter (jälkituotanto)
Sakari Leppä, digital matte painter (jälkituotanto)
Pauli Suuraho, digital matte painter (jälkituotanto)
Jussi-Petteri Kemppainen, senior digital compositor (jälkituotanto)
Elmeri Raitanen, senior digital compositor (jälkituotanto)
Janne Ahvenlampi, digital compositor (jälkituotanto)
Marija Dergaeva, digital compositor (jälkituotanto)
Julius Greis, digital compositor (jälkituotanto)
Ida Koivisto, digital compositor (jälkituotanto)
Veronica Voutila, digital compositor (jälkituotanto)
Ville Westerlund, digital compositor (jälkituotanto)
Pekka Veikkolainen, ilmakuvaus (Pohjankonna Oy)
Hannes Vartiainen, ilmakuvaus (Pohjankonna Oy)
Jussi-Petteri Kemppainen, additional plate shooting director
Taku Suzuki, additional plate shooting director
Toni Pasanen, additional plate shooting, director of photography
Ritva Eskelinen, avustaja
Juha Korhonen, avustaja
Heidi Laitinen, avustaja
Thomas Lepeska, avustaja
Sakari Leppä, avustaja
Elmeri Raitanen, avustaja
Pauli Suuraho, avustaja
Ari Suzuki, avustaja
Sami Timonen, avustaja
Juha Hakanen, äänisuunnittelija (T:mi Äänikanava)
Anu Maatraiva, ääniharjoittelija
Juha Korpelainen, ääniharjoittelija
Charlotta Strömberg, ääniharjoittelija
Kimmo Vänttinen, foley-artisti
Santtu Sierilä, foley-äänitys
Mika Niinimaa, foley-äänitys
Svante Colérus, foley-äänitys
Kimmo Vänttinen, foley-editointi
Santtu Sierilä, jälkiäänitys
Svante Colérus, jälkiäänityksen editointi ja synkkaus
Kimmo Vänttinen, jälkiäänityksen editointi ja synkkaus
Santtu Sierilä, jälkiäänityksen editointi ja synkkaus
Sami Sarhamaa, miksaus
Philippe La Grassa, ääniassistentti
Sami Sarhamaa, dolby-masterointi
Robert Karlsson, dolby engineer
Mauri Sumén, musiikin miksaus (Cape Ice Studio Porvoo)
Sami Sarhamaa, musiikin miksaus (Kalevalastudio Helsinki)
Pavel Ridósko, musiikin miksaus (Czech Television Studio I Prague)
Mauri Sumén, muusikko (säestys, sovitus, orkestrointi)
Seppo Kantonen, muusikko (piano, pianon sovitus)
Jukka Eskola, muusikko (trumpetti)
Petri Puolitaival, muusikko (tenorisaksofoni)
Mauri Sumén, muusikko (koskettimet, harmonikka, sitra)
Bohumil Kotmel, konserttimestari (Prague Philharmonic Orchestra)
David Rejchrt, muusikko (sello / Prague Philharmonic Orchestra)
Jukka Eskola, muusikko (trumpetti / Tempo Orchestra)
Petri Puolitaival, muusikko (altto- ja tenorisaksofoni / Tempo Orchestra)
Jay Kortehisto, muusikko (pasuuna / Tempo Orchestra)
Seppo Kantonen, muusikko (piano / Tempo Orchestra)
Varre Vartiainen, muusikko (kitara, banjo / Tempo Orchestra)
Timo Tolonen, muusikko (kontrabasso / Tempo Orchestra)
Anssi Nykänen, muusikko (rummut / Tempo Orchestra)
Petri Riikonen, jälkityötuottaja (Post Control Helsinki Oy)
Marko Terävä, jälkityötuottaja (Post Control Helsinki Oy)
Ari Rusanen, timeline management (Post Control Helsinki Oy)
Juuso Selin, timeline management (Post Control Helsinki Oy)
Marko Terävä, värimäärittely (Post Control Helsinki Oy)
Juuso Selin, masterointi (Post Control Helsinki Oy)
Juuso Selin, dcp-masterointi (Post Control Helsinki Oy)
Martti Lehelä, autot (Scandia Rent Kallio)
Kimi Seppänen, autot (Cinefex Ky)
Jouni Kortesato, autot (Flash Tekno Oy)
Frida Lindholm, storyboard artist
Petra Piitulainen, still-kuvat
Neo Kekkonen, still-kuvat
Juha Fiilin, graafikko
Jarno Luotola, teasertrailer
Iikka Hesse, trailerin leikkaus (James Post Oy)
Anton Sucksdorff, julistekuvaus
Tommi Merelin, nettisivut
Sari Leinala, teatteri- ja markkinointipäällikkö (Scanbox Entertainment Finland Oy)
Mads Peter Ole Olsen, executive-tuottaja (Scanbox Entertainment A/S, Tanska)
Johanna Norrbacka, projektipäällikkö (Scanbox Entertainment Finland Oy)
Sanna Rantanen, haastattelukoordinaattori
Elokuvamuonitus Nakki Oy, catering
Ruokaruukku Oy, catering
Kombo, visuaaliset efektit
Piñata, lisä-visuaaliset efektit
Kalevalastudio, miksaus ja foley
Post Control Helsinki Oy, värimäärittely ja masterointi
Nordisk Film Denmark, filmikopiot
Angel Films Oy, valo- ja gripkalusto
Devil Rentals Oy, kamerakalusto
1 Agentuur Oü, äänityskalusto
KingHill Advertising Oy, juliste
Scanbox Entertainment Finland Oy, levittäjä
Yellow Affair Oy, levittäjä
Scanbox Entertainment Finland Oy, levittäjä
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
900 000 €
Rahoitus
Julkaistu
2011
Alkuteos

Kjell Westö: Där vi en gång gått. En roman om en stad och om vår vilja att bli högre än gräset. [Helsingfors]: Söderström, 2006; Missä kuljimme kerran. Romaani eräästä kaupungista ja tahdostamme tulla ruohoa korkeammaksi. Suom. Katriina Savolainen. Helsinki: Otava, 2006. (romaani)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.10.2011
Ensi-iltapaikat
Espoo: Bio Rex Sello 2 & 5, Kino Tapiola, Omena 2
Helsinki: Kinopalatsi 1, Tennispalatsi 1 & 2
Hämeenlinna: Bio Rex 2 & 3, Maxim
Iisalmi: Kuvalipas
Imatra: Bio Vuoksi
Joensuu: Tapio
Juva: Juku
Jyväskylä: Fantasia 4, 5 & 6
Kajaani: Bio Rex 1 & 2
Kauniainen: Bio Grani
Kemiö: Bio Fix
Kirkkonummi: Kino Kirkkonummi
Kitee: Kino Hovi
Kokkola: Bio Rex
Kotka: Trio
Kouvola: Kuva-Portti, Studio 123
Kristiinankaupunki: Bio Dux
Kuopio: Star 2
Lahti: Kuvapalatsi 2
Lappeenranta: Kino Aula
Maarianhamina: Savoy
Mikkeli: Kinolinna
Oulu: Plaza 2, 5 & 8, Star
Pietarsaari: City
Pori: Promenadi 1
Porvoo: Bio Rex 1 & 2
Raasepori: Bio Pallas
Rauma: Iso-Hannu
Rovaniemi: Maxim 2
Salo: Bio Jännä
Savonlinna: Killa
Seinäjoki: Matin-Tupa
Suonenjoki: Kino Rio
Tammisaari: Forum
Tampere: Niagara, Plevna 2
Turku: Kinopalatsi 2
Vaasa: Gloria
Vantaa: Bio Grand, Flamingo 2 & 6, Kino Myyri
Varkaus: Maxim
Vihti: Vihdin kino
Filmikopioiden määrä
59
Muut näytökset
  • 15.10.2011 Helsinki: Bio Rex [Helsingin Sanomien tilaajille] ennakkoesitys
  • 25.10.2011 Helsinki: Kinopalatsi kutsuvierasnäytäntö
  • 29.10.2011 Huittinen: Kino; Kauhajoki: Marlon; Loimaa: Kinema; Seinäjoki: Marilyn ensi-iltakierros
  • 30.10.2011 Somero: Jukola ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 29.12.2013 Yle Fem
  • 06.12.2020 Yle Teema & Fem
Festivaaliosallistumiset
Rakkautta & Anarkiaa Helsinki, Suomi 2011
Göteborg International Film Festival / Nordic Light Göteborg, Ruotsi 2012
Festival des films du monde de Montréal Montreal (QC), Kanada 2012
Ulkomaanmyynti
HBO Central, Albania
HBO Central, Bosnia ja Hertsegovina
HBO Central, RTV Slovenia, Bulgaria
HBO Central, Kroatia
HBO Central, Makedonia
HBO Central, Montenegro
NRK, Norja
HBO Central, Puola
HBO Central, Romania
Finlandsinstitutet / Folkets Bio, Ruotsi
Scanbox Entertainment Sweden AB, Ruotsi
SVT, Ruotsi
HBO Central, Serbia
HBO Central, Slovakia
HBO Central, RTV Slovenia, Slovenia
HBO Central, RTV Slovenia, Tšekki
Cinemax, Unkari
HBO Central, Unkari
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki:
Lönnrotinpuistikko, Lönnrotinkatu (Eccu häikäistyy Lucien kauneudesta), Liuskasaari (Eccu kohtaa Lucien rantakalliolla, Eccun ja Lucien suudelma kallioilla, Eccu ja Henning meren rannalla), Lapinlahden sairaalan alueen punatiilinen rakennus Lapinlahdentie 2 (Allun lapsuudenkoti), Tähtitorninmäen puisto (pojat lähtevät koulusta Lucie seurassaan, Ecculta kysytään henkilöllisyyspapereita, Zviga ammutaan ja Eccu pakenee), Eteläesplanadi, Kauppatori (Suomen itsenäisyyttä juhlitaan, punaisia viedään vankeuteen), Helenankatu (Ivar ja Henriette piiloutuvat), Kaivopuiston ranta (Eccu hiihtää), Husön kartano Talosaarentie 283 (Sigurdsin kartano: valkoisten tukikohta lähiympäristöineen), Oikokatu (Lucie näkee kun valkoisia vankeja kuljetetaan), Lapinlahden sairaala Lapinlahdentie 2 (valkoiset vankeina Svenska Reallyceetin pihalla), Hietaniemen hautausmaa Mechelininkatu 2 (kaverukset kokoontuneina Zvigan haudalle), Olaus Petrin kirkko Minervankatu 6 (Eccun ja Ainan häät, Eccun ja Ainan huvila Kulosaaressa), Etelä-Esplanadi 4 (Fotoatelier Widing), Suomenlinnan lauttaranta (uusia työntekijöitä valitaan Sörnäisten satamassa) ja läheinen silta (Eccu sillalla), Vuorilahdentie 5 Laajasalossa (Allu ja Kaitsu rannalla), Franzeninkatu 21 (Allu autotalleilla, Mandin ja Allun asunto), jalkapallokenttä Koskelassa Valtimontie 6 (jalkapallopeli), Bulevardi 17 (Henningin konttori), Porekuja Laajasalossa (Allu ja Lucie lähtevät veneilemään, Kiimakari, Ivar jätetään Pikku-Noidan luodolle), Sampsantie (Lucie Allun asuintalon seudulla), ravintola Boathouse Liuskasaaressa (tanssipaviljonki), Villa Lahdensivu Stansvikissa Gunillankujalla (kustantaja Hanemannin kesähuvila Espoon saaristossa), Stansvikin kartanon laituri Stansvikintie 1 (Hanemannin huvilan laituri), Suvilahden vanha kaasulaitos Kaasutehtaankatu 1 (ihmiset juoksevat pommisuojaan), Helsingin keskusvankila Ristikkotie 8 (vankilan portti)

Espoo:
Espoon kartano Kuninkaankartanontie 31 (täysihoitola, tennisturnaus) ja sen lähiympäristö (raskaana oleva nainen ammutaan), Thorstorp Vanha maantie 12 (Nikkilän työväentalo)

Sipoo:
Eriksnäsin kartano Eriksnäsintiellä Sipoonlahdella (Björknäsin kartano)

Vantaa:
Nedre Påvalsin edusta, navetan takaosa ja pumppuhuoneen ympäristö Voutilantie 9 Voutilassa (valkoisten autoajelu maaseudulla, Annan ja muiden punaisten teloituksia, ammunnat pellolla), Övre Nybacka Vanha Nurmijärventie 33 Martinkylässä (Annaa kuulustellaan), Voudintien loppupää Vantaankoskella (kyyditys), Salaksen navetta Voutilantie 6 Voutilassa (lehtisten painopaikka teollisuusalueella)

Kirkkonummi:
Oitbackan kartanon sivurakennus Kiseleffin puistotie 23 (Eccu hoitokodissa)

Toim. Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2017 ja 2020

Sisäkuvat

Kirkkonummi:
Oitbackan kartanon päärakennus ja Orangerie Kiseleffin puistotie 23 (Lilliehjelmien asunto, Ivarin asunto ja sen porraskäytävä, Mandin asunto, Allun asunto ja sen porraskäytävä)

Espoo:
Espoon kartano Kuninkaankartanontie 31 (täysihoitola), Thorstorp Vanha maantie 12 (Nikkilän työväentalo, Enokin itsemurha), Träskändan kartano Träskändan puistotie 1 (Cedi vankisellissä, Henningin konttori)

Helsinki:
Observatorion vintti, vinttikäytävä ja pyöreä huone Tähtitorninmäellä Unioninkatu 1 (koulun luokkahuone, vankilan käytävä ja tapaamishuone), asunto Vellamonkatu 3 (Allun ja Vivianin koti), Saksalainen kirkko Bernhardinkatu 4 (punaiset sotilaat tunkeutuvat kirkkoon), Eläintarhan huvila 14 Eläintarhantie 14 (Eccun vanhempien asunto, Björknäsin vierashuone), Husön kartano Talosaarentie 283 (Sigurdsin kartano: valkoisten tukikohta, Lucien huone Björkäsin kartanossa), Helsingin kaupunginvaltuuston tilat Senaatintorilla Aleksanterinkatu 22 (Lucie vierailee pääministeri Mannerin luona Raatihuoneella), Pirunkirkko Suomenlinnassa (Svenska Reallyceetin ruokasali ja kuulusteluhuone: valkoiset punaisten vankina), Sibeliuslukio Liisankatu 13 (Svenska Reallyceetin käytävä ja voimistelusali: valkoiset punaisten vankina), Tulli- ja pakkahuone Katajanokan laituri 5 (saksalaiset ryntäävät Enokin piilopaikkaan makasiiniin, ruokailu satamassa, sanomalehden toimitus), Olaus Petrin kirkko Minervankatu 6 (Eccun ja Ainan huvila Kulosaaressa), Etelä-Esplanadi 4 (Fotoatelier Widing), ravintola Kaisaniemi Kaisaniementie 6 (ravintola Opris), Aleksanterin teatteri Bulevardi 27 (Eccu ja Lucie kohtaavat Svenska Teaternissa), Lapinlahden sairaala Lapinlahdenkatu 6 (Lucien asunto), ravintola Boathouse Liuskasaaressa (tanssipaviljonki), Suvilahden vanha kaasulaitos Kaasutehtaankatu 1 (Lucie pommisuojassa)

Sipoo:
Eriksnäsin kartano Eriksnäsintiellä Sipoonlahdella (Björknäsin kartano)

Vantaa:
Övre Nybackan navetta (tuomioistuin ladossa) ja päärakennus Vanha Nurmijärventie 33 Martinkylässä (Lindhin puhe Västankvarnin ruokasalissa, punaisten kuulustelu Korhosen maatilalla), Salaksen navetan yläkerta Voutilantie 6 Voutilassa (lehtisten painopaikka teollisuusalueella)

Toim. Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2017 ja 2020

Studiot

Sipoo: Kromastudio Uusi Porvoontie 1766 (mm. ravintola Oprisin edusta, Svenska Teaternin edusta, Ekbergin kahvila)

Toim. Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2017

Kuvauspaikkahuomautukset
Kaupunkikuvia lavastettiin myös Kromastudioon.
Kuvausaika
6.9.2010 - 11.2.2011 (69 kuvauspäivää)
Sisältöseloste

1906
Helsinkiläisen johtajan Rurik Lilliehjelmin sisäkkö Vivan erotetaan jouluna raskauden vuoksi. Hän sulhasensa Enok Kajander vaatii työväenyhdistykseen vedoten morsiamensa palkkasaatavia maksettavaksi, mutta johtaja kieltäytyy. Seitsenvuotias Louise seuraa tapahtumia sivusta.

1916–18
Lilliehjelmin perhe, vanhemmat Rurik ja Marie sekä lapset Cedric, Sigrid ja Louise, matkaavat palvelijoineen kesällä pensionaattiin seurapiiri- ja tennistapahtumaan. Cedricin eli Cedin koulutoveri Eric Widing liittyy heidän seuraansa. Epäsovinnainen Louise eli Lucie haastaa tapahtumassa vanhempiaan. Eric, jota kutsutaan Ecuksi, ihastuu häneen, minkä hänen ystävänsä Henning Lund panee myös merkille.

Valokuvausta harrastava Eccu ottaa talvella kuvan taitavasta jalkapalloa pelaavasta pojasta Allan ”Allu” Kajanderista. Poika kertoo isänsä pitävän rikkaita epäluotettavina. Allun äiti Vivan pelkää pojan liittyvän tappeleviin sakilaisiin, mutta toveruuteen ja luokkavoimaan luottava Enok uskoo pojan pärjäävän.

Koulussa Cedi ystävineen pilkkaavat opettaja Ivar Grandellin ja Ecun humaania asennetta ja vastustavat kiivaasti Venäjää ja sosialismia. Tieto tsaarin kukistumisesta saa nuoret miehet innostumaan ja haaveilemaan jääkärikoulutuksesta Saksassa.

Kesällä Lilliehjelmin saaristolaiskartanossa Björknäsissä vietetään Lucien syntymäpäivää. Lucie ja Eccu vaihtavat ensisuudelman. Juhlat keskeytyvät, kun punakaartilaiset saapuvat Enokin johdolla etsimään tilalta aseita. Lucie tarjoaa isänsä mukana olevalle Allulle kakkupalan. Punaisia vastaan vihaa uhkuva Cedi hakee kätkemänsä pistoolin ja aikoo ampua joukkoa, mutta Eccu estää sen.

Talvella Enok jakaa työväentalolla punakaartilaisille aseita. Työväentalon torniin sytytetään punainen valo valankumouksen alkamisen merkiksi, ja punakaarti ottaa Helsingin haltuunsa. Enok pyytää turhaan Grandellia mukaan vallankumoukseen.

Eccu, joka näkee punaisten ampuvan koulutoverinsa, onnistuu Cedin ja ystäviensä perässä pakenemaan Helsingistä ja liittymään valkoisiin joukkoihin. Hän sairastuu, ja häneen ihastunut Aina Gadolinin hoitaa häntä. Björknäsissä punakaarti ottaa Enokin johdolla kartanon karjan hoitoonsa. Mukana oleva Allu tapaa jälleen Lucien, joka lahjoittaa hänelle hajuvesipullon. Enokin kiellosta piittaamatta kaksi punakaartilaista ampuu pehtorin. Yhdistyksen puheenjohtajalle Enok ilmoittaa, ettei hyväksy mielivaltaisia teloituksia. Hän joutuu epäsuosion ja toimittaa Allun turvaan kotiin äitinsä luo.

Eccu saa kosketuksen taisteluun tiedusteluretkellä. Puolittain vahingossa hän ampuu punakaartilaisen. Ainalle hän tunnustaa pelänneensä. Punaiset saartavat valkoiset, jotka taistelun jälkeen antautuvat. Heidät vangitaan ja viedään helsinkiläiseen kouluun perustettuun leiriin. Salakielisten kirjeiden kautta Cedi ja Eccu tovereineen saavat tietää, että saksalaiset joukot ovat astuneet maihin ja Tampere on valkoisten hallussa.

Saksalaiset vapauttavat valkoiset vangit ja vangitsevat punaisia, myös Enok on vangittujen joukossa. Kun suojeluskunta järjestetään uudelleen, Cedi, Henning ja myös Eccu liittyvät Länsi-Uudenmaan pataljoonaan. Cedin johdolla joukko jakaa punaisille pikaoikeudenkäynneissä kuolemantuomioita ja panee teloituksia toimeen. Häviäjät eivät ehtoja sanele, Cedi toteaa, kun Eccu epäröi ja esittää kostotoimista pidättäytymistä. Kenraali Mannerheimin käskystä laittomat oikeudenkäynnit ja teloitukset lopetetaan. Enok vapautuu Suomenlinnan vankileiriltä, mutta ampuu itsensä työväentalolla.

1919–1923
Eccu ja Aina menevät naimisiin, saavat poikalapsen ja Eccu perustaa valokuva-ateljeen, joka menestyy. Hän osallistuu kosteisiin juhliin, joissa tapaa pitkästä aikaa Henningin, Cedin ja vanhoja ystäviään. Vaikka Luciekin on mukana, Eccu ei tilaisuudessa kauaa viihdy.

Vahvarakenteinen Allu työskentelee satamassa. Hänen ystävänsä Kaitsu Salin koettaa houkutella häntä Woiman riveihin pelaamaan jalkapalloa. Allu on kuitenkin kiinnostuneempi Kaitsun sisaresta, Mandista, joka työskentelee Ecun valokuvaamossa ja ottaa englannintunteja Lucielta. Treffeillä Allu lahjoittaa aikoinaan Lucielta saamansa hajuvesipullon Mandille. Allu lähtee merille ja pyytää Mandia odottamaan häntä.

Björknäsissä vietetään kesäjuhlia Cedin ja Lucien johdolla Rurikin kuoltua ja Marien mentyä uusiin naimisiin ja Sigridin muutettua Saksaan. Lucie menestyy muotialalla ja esittelee ystävineen uusia muotitansseja. Mustasukkainen Aina loukkaantuu Ecun ja Lucien välisistä katseista. Lucie puolestaan vihastuu veljelleen ja tämän ystäville näiden jyrkistä oikeistolaisista asenteista. Lucien mukaan punaisia kohdeltiin liian ankarasti, myös Grandell tukee käsitystä. Eccua painavat kansalaissodan aikaiset tapahtumat, mutta Cedi ei halua puhua asiasta.

Lucie pyytää Eccua kuvaamaan häntä ateljeessaan ja viettelee hänet. He rakastelevat, mutta lopulta Eccu valitsee perheensä Lucien tarjoaman avaramman elämän sijaan.

1926–1928
Moderni, itsenäinen Lucie palaa Pariisista lentäen takaisin Helsinkiin. Hän tapaa amerikkalaisen mustan ravintolapianistin Jonesyn, josta tulee hänen rakastajansa. Ahdistunut Eccu juopottelee, etsiytyy Lucien luo, mutta poistuu huomatessaan Jonesyn.

Myös meriltä palannut Allu joutuu pettymään, sillä Mandilla on jo sulhanen. Allu liittyy Woimaan ja loistaa pelikentällä. Henning yrittää värvätä Allun HIFK:hon, mutta tämä kieltäytyy. Sen sijaan hän kohtaa Lucien ja heistä tulee rakastavaisia. Satamassa yhteiskunnallisia muutoksia kaipaava Allu puolustaa Kaitsua, lyö työnjohtajaa ja saa potkut. Suhteessaan Lucien kanssa Allu kokee olevansa vain rattopoika, ja kun Lucie yrittää tarjoaa apuaan, hän syyttää tätä teeskentelystä ja lopettaa suhteen.

Cedi ja Ecun sisar Nita menevät naimisiin ja saavat esikoisensa. Aina toteaa, että hänen ja Ecun liitto on epäonnistunut: hän ei pärjää Lucielle, jota Eccu on aina halunnut. He eroavat. Lucie ja Henning yrittävät tukea elämäänsä pettynyttä Eccua, mutta tämä ajaa ystävänsä luotaan.

1930–1931
Oikeistoradikalismi ja Lapuan liike näyttävät voimiaan. Cedin kotona ryhmä miehiä laatii muilutuslistaa, johon kirjataan myös Allun nimi. Mustapukuiset miehet käyvät tavoittamassa häntä, mutta hän pääsee pakenemaan. Grandell kirjoittaa Svenska Pressenissä fasisteja ja Lapuan liikettä vastaan. Cedi ja hänen mustapaitaiset toverinsa kuljettavat hänet merelle asumattomalle luodolle ja pahoinpitelevät hänet. Myöhemmin Cedi ilmoittaa nimettömänä lehteen Grandellin olinpaikan. Päätoimittaja arvioi, että asiasta ei hyödytä nostaa juttua.

Helsingissä kadunvieret ovat talonpoikaismarssin aikana täynnä väkeä. Cedi liittyy toveriensa lailla marssijoihin, mutta järkyttyy nyt näkemästään ja muistojensa väkivallasta ja tuupertuu maahan. Allu tovereineen puolestaan jakaa Kumous-lentolehtiä. Allun kanssa yhteen päätynyt ja raskaana oleva Mandi vaatii miestään olemaan varovainen.

Eccu on juoda itsensä hengiltä, mutta toipuu parantolassa. Hän siistii asuntonsa, asettaa Lucielle osoitetun kuvakansion pöydälle ja vierailee uudelleen avioituneen Ainan luona. Hän jättää pojalleen kameransa. Eccu tapaa Lucien ja tunnustaa kaipuunsa ja rakkautensa. Lucie on toteuttanut haaveensa, hän ei. Lucie kertoo, ettei hän kadu mitään, mutta tunnustaa olevansa yksinäinen. Vielä kerran hän pyytää Eccua mukaansa, mutta tämä sanoo kavahtavansa sisällään olevaa pimeyttä, jolle hän ei mahda mitään. Hän suutelee hellästi Lucieta ja poistuu. Jäitä pitkin Eccu hiihtää avomereen.

1944
Talvella jatkosodan pommitukset ajavat helsinkiläisiä väestönsuojiin. Sattumalta Lucie kuulee, että Allu joutuu sotaoikeuteen poliittisen toimintansa ja desanttien piilottelun vuoksi. Hän tapaa Allun vankilassa ja tarjoutuu auttamaan armonanomuksessa. Allu kuitenkin torjuu jälleen hänen apunsa. Lucie poistuu kyyneleet silmissä, mutta talviauringon säteiden langetessa hänen kasvoilleen hän tyyntyy.

Teksti: Suomen kansallisfilmografia / Jorma Junttila 2016

Aiheet
Lehdistöarviot

Leena Virtasen (Helsingin Sanomat Nyt-viikkoliite 28.10.2011) mielestä Missä kuljimme kerran -filmatisointi noudatti yllätyksettömästi Kjell Westön romaania. Virtanen koki sekä romaanin että elokuvan temaattisesti rohkeaksi, mutta filmatisoinnin lopputuloksen jäykäksi. ”Mikä estää etsimästä uusia visuaalisia tapoja kertoa historiasta? Ja miksi epookkielokuvassa näytellään eri tavalla kuin nykyajasta kertovissa elokuvassa? Toisin sanoen Missä kuljimme kerran on mitä tyypillisin suomalainen epookkikuvaus. Litteä. [- -] Kun romaanikin on ’elokuvallinen’, mitä jää kaipaamaan elokuvalta? Ehdottoman persoonallista visuaalista näkemystä. Elokuvan dialogissa toistuu kauniisti ajatus pimeydestä ja valosta, mutta kuvaan se ei ole siirtynyt. Harmi. Rane Ronkaisen kuvaus on tavanomaista, eikä myöskään Tanskasta haetun leikkaajan Anders Refnin jälki erotu. Vasta elokuvan loppukuvassa, Lucien kyynelehtivillä kasvoilla näkyy häivähdys siitä, mitä koko elokuva olisi voinut olla: valoa, varjoa, puhdasta tunnetta.”

”Paneutuneesti ja hallituilla trikeillä ajankuvaa luova elokuva on kuin versio elokuvasta Täällä Pohjantähden alla, mutta nyt kansannousua katsotaan urbaanista vinkkelistä”, näki Harri Närhi (City 21/2011). ”Vallankumouksen kuukausiin ja sen jälkeiseen kostonhaluun keskittyvä tarinan alkupuoli on leffan parasta antia. Jännitteet toimivat hyvin ja kansakuntaa riivannut viha välittyy katsojalle. Kuvattuja tapahtumia voisi pitää suorastaan metaforana ja varoituksena nykyhetken lisääntyvästä eriarvoisuudesta. [- -] Sen sijaan jälkipuolen paritanssissa kieppuminen ja paljon kokeneiden ihmisten pörräily lemmen kukkaniityillä ei vakuuta samalla tavalla. Se johtuu paljolti siitä, että kuvatut henkilöt vaikuttavat pinnallisilta ja ulkokohtaisilta. Juuri koetun helvetin ja monen kuoleman olisi luullut kypsyttävän heitä paljon enemmän, selkeämmin kohti elämän ytimen ymmärtämistä.” Närhi jäi myös kaipaamaan ajoittaista suomenkielen käyttöä. ”Sitä kautta olisi tullut realistista lisäväriä, joka historian kuvauksessa ei ole koskaan haitaksi.”

”Porvariskodin itsenäinen nainen Lucie, herkkä valokuvaaja Eccu, julma Cedi ja työläisten puolella rehti Allu jäävät elokuvaversiossa ulkokohtaisiksi hahmoiksi, sillä ohjaaja Peter Lindholm ja käsikirjoittaja Jimmy Karlsson eivät ole saaneet kerrontaan rytmiä, syvyyttä eivätkä liiemmälti tyyliäkään”, tiivisti Taneli Topelius (Ilta-Sanomat 28.10.2011). ”Westön tiheään präntätyn kuvailevan kerronnan tiivistäminen vaatisi määrätietoista syy-yhteyksien paikantamista ja persoonallista tulkintaa, jotka tästä sovituksesta puuttuvat. [- -] Televisiodraaman lähtökohdista kielii sekin, että historiallista Helsinkiä kuvaavista mittavista puitteistaan huolimatta elokuvan otokset näyttävät muutamia yksittäisiä kohtauksia lukuun ottamatta sävyttömiltä ja latteilta.”

”Kun elokuva kattaa neljän vuosikymmenen tapahtumat ja pitää sisällään usean ihmisen tarinan, ei kaksituntinenkaan kesto riitä kertomaan kaikkea tyhjentävästi”, koki Jouni Vikman (Episodi 10/2011). ”Niinpä pari tuntia Missä kuljimme kerran - elokuvan ihmiskohtaloihin panostaneelle katsojalle jääkin päällimmäiseksi hieman tyhjä tunne, kun lopputekstit alkavat rullata. Mikä teki kaiken draaman ja kuohunnan jälkeen juuri näistä henkilöistä, juuri tästä hetkestä, juuri tästä kuvasta tarinan kuin seinään päättävän loppukohtauksen arvoisen? [- -] Ihmiset ja tapahtumat ovat matkan varrella jääneet vuosien vierimisen jalkoihin niin, että elokuvaan eläytynyt katsoja jää kaipaamaan parempaa palkintoa. Toivottavasti luvassa oleva, yli kolme tuntia pitempi tv-sarja tarjoaa sen.”

Elokuva teki kuitenkin vaikutuksen Jussi Virratvuoreen (Karjalainen 28.10.2011). ”Kjell Westön Missä kuljimme kerran -romaani herää henkiin ohjaaja Peter Lindholmin ohjauksessa hienolla tavalla. 1900-luvun alkuvuosikymmenten Helsinki siirtyy lähestulkoon dokumentaarisesti valkoiselle kankaalle komeassa historiallisessa elokuvassa, vaikka illuusio onkin luotu kuvaustekniikalla ja pieteetillä rakennetuilla lavasteilla. [- -] Kuten romaani, kuvaa elokuvakin vaikuttavasti suuria tunteita; pelkoa, vihaa, rakkautta, katkeruutta ja pettymystä. Sodan väkivallan jättämien arpien vaikutukset ihmismieleen on kuvattu upeasti."

Virratvuori jatkoi: "Kun tarina on vahva, ohjaus laadukas, tarvitaan oikea roolitus. Me kuljimme kerran toimii onnistuneiden näyttelijävalintojen vuoksi. Vähän tunnetut ja maneerittomat näyttelijät luovat elokuvaan loppusilauksen. Jessica Grabowsky on naispääosassa hämmästyttävän luonteikas ja luonteva. Grabowsky tekee Lucien roolissa vuoden suomalaisen naisroolin valkokankaalla. Miespääosassa Jakob Öhrman on Eccuna uskomattoman uskottava. [- -] Jos on Westön romaani Finlandiansa ja kansainvälisen suosionsa ansainnut, toivoisi filmatisoinnin saavan saman arvostuksen. Niin tärkeitä ja aina ajankohtaisia inhimillisiä asioita se kuvaa historian lävitse.”

”Att berättelsen skulle vara så pass stark att man inte behöver några filmstjärnor. Här är jag inte säker på att det egentligen var så lyckat”, havannoi puolestaan Klas Fransberg (Vasabladet 28.10.2011). ”Men ju längre man kommer in i filmen, desto mer grips man av berättelsen och börjar se kvaliteter även i skådespelararbetet. Grabowsky är kanske lite för tillbakadragen för att framstå som en sjävständig vild kvinna medan Öhrman gör sin Eccu mycket galant. Eccu ska nämligen vara lite tillbakadragen. Den bästa rollprestationen görs dock av Andreas af Enehielm som Allu.”

Toim.: Suomen kansallisfilmografia / Riikka Pennanen 2016

Taustaa

Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Peter Lindholm (s. 1960) on tunnettu mm. pitkistä elokuvistaan Kill City (1986), Isältä pojalle (1996) ja Drakarna över Helsingfors / Leijat Helsingin yllä (2001). Hän voitti Jussi-palkinnon ohjaamansa elokuvan Anita (1994) leikkauksesta. Esikoiselokuvansa Tappavat sekunnit hän ohjasi salanimellä Juhani Hurme. Lindholm on tehnyt myös lyhytelokuvia, kuten Raseri (1989) ja Caprice Classic (1991) sekä tuottanut mm. lyhytelokuvien sarjan Puolueet (2006). Hän on ohjannut myös televisiosarjoja, kuten Ilman kavaluutta (1996), Nortia (1996), Pieni pala jumalaa (1999) ja Gränsfall (2007) sekä mainoksia ja mm. meripelastus-aiheisia tietoiskuja. Lindholmin elokuvan Kolmistaan (2008) tuotti hänen oma tuotantoyhtiönsä PetFilms Oy; Lindholm toimi elokuvassa sekä ohjaajana, käsikirjoittajana että tuottajana.

Helsinki-filmi Oy päätti elokuvata Kjell Westön Finlandia-palkitun menestysromaanin Där vi en gång gått / Missä kuljimme kerran (2006), joka kuvaa 1900-luvun alun kahtia jakautunutta Helsinkiä rikkaan yläluokan idylleineen ja köyhien työläisten slummikortteleineen. Ohjaajaksi pyydettiin Peter Lindholmia. Yhtiöllä oli päätähtäimenä tehdä televisiosarja ja muokata sen materiaalista lyhennetty elokuvaversio. Jälkimmäiseen kuvattiin kuitenkin erikseen vuoden 1944 tapahtumia käsittelevä jakso.

Epookkidraama Där vi en gång gått / Missä kuljimme kerran (2011) sijoittuu Suomen historian vuosiin 1906-1944. Elokuvan tarinan keskeiset henkilöt käyvät vuosien saatossa läpi isoja asioita, elämän, kuoleman, intohimon ja rakkauden kysymyksiä ja joutuvat vaikeiden valintojen eteen. Kasvutarinoiden päähenkilöitä ovat yläluokkainen ja villi, häneen kohdistuvia odotuksia vastustava Lucie Lilliehjelm (Jessica Grabowsky), tämän punaisia vihaava veli Cedi (Oskar Pöysti), heidän ystävänsä, valokuvaaja Eccu Widing (Jakob Öhrman) ja punakapinallisen poika, työväenluokkainen jalkapallotähti Allu Kajander (Andreas af Enehielm).

Punaisten ja valkoisten konflikteissa joutuu valkoisten joukkoihin kuuluva herkkä Eccu todistamaan punavankien julmia teloituksia ja saa näin pysyvän vamman sieluunsa. Punaisena lankana kulkee myös Eccun ja Lucien eroottinen jännite. Henkilöiden kohtalot kietoutuvat Suomen itsenäistymiseen, kansalaissotaan, riemukkaan jazz-musiikin läpimurtoon, Lapuan liikkeeseen ja toisen maailmansodan loppuvaiheisiin.

Turun Sanomien 26.10.2011 haastattelun mukaan Lindholm uskoo kuvanneensa raa’at teloituskohtaukset tavalla, jota ei ole Suomessa ennen nähty: ”Minä halusin kuvata ne mahdollisimman väkivaltaisina. Sisällissodassa ei ole kyse mistään järjellisestä peliteoriasta – tehdään jotakin jotta saavutetaan jotakin – vaan mukana on ylimääräisinä elementteinä viha ja kosto.” Hän jatkaa elokuvan teon motiiveistaan: ”Lähtökohtana oli kertoa nuorista ihmisistä, jotka ovat aivan samanlaisia kuin tänä päivänä. Yhteiskunnallinen tilannekin on hyvin samanlainen, eli jännitteitä on ilmassa.”

Tekijät ovat saaneet apua ajan kuvan luomiseen digitaalitekniikasta: raitiovaunuja, ravintola ja esim. Helsingin Kauppatori on rakennettu jälkituotannossa 1900-luvun alun kaltaisiksi. Ilta-Sanomien 26.10.2011 mukaan myös Bulevardi on rakennettu digitaalisesti kokonaan uudestaan vanhojen valokuvien perusteella.

Elokuvaa kuvattiin 6.9.2010 - 11.2.2011 välisenä aikana 69 kuvauspäivän ajan Helsingissä, Espoossa, Kirkkonummella, Sipoossa ja Porvoossa.

Westön kirjasta tehtiin elokuvan lisäksi kuusiosainen televisiosarja, joka nähtiin FST5-kanavalla 21.12.2011 alkaen. Elokuva leikattiinkin pääasiassa televisiosarjan materiaalia tiivistäen ja Eccun ja Lucien rakkaustarinaa kohottaen.

Carl-Kristian Rundmanin etunimi on alkuteksteissä virheellisessä muodossa Karl-Kristian, Claes Olssonin etunimi muodossa Clas. Muusikko Jarko Kaivolan etunimi lopputeksteissä virheellisessä muodossa Jaakko.

Sekä elokuva että televisiosarja julkaistiin dvd:llä. Elokuvan dvd:n lisämateriaalina on poistettuja kohtauksia kommenttiraitoineen ja making of –dokumentti.

Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2016 ja 2021

Musiikki

Where Once We Walked Rag
Komp. Mauri Sumén
Spelad av Tempo Orchestra

Trois gymnopédies No. 1
Komp. Satie
Spelad av Seppo Kantonen, piano

Mazurka Op. 41, No. 2
Komp. Chopin
Spelad av Seppo Kantonen, piano

Maa on niin kaunis
Komp. Bernhard Severin Ingemann, arr. Mauri Sumén
Spelad av Mauri Sumén, keyboard

Stilla natt, heliga natt
Komp. F. Guber, arr. Mauri Sumén
Spelad av Prague Philharmonic Orchestra String Quartet

En sommardag i Kangasala
Komp: G. Linsén, arr. Mauri Sumén
Spelad av Prague Philharmonic Orchestra String Quartet

Valse Lente
Komp. O. Merikanto, arr. Mauri Sumén
Spelad av Prague Philharmonic Orchestra String Quartet

Beautiful Dreamer
Komp. Stephen Foster, arr. Mauri Sumén
Spelad av Prague Philharmonic Orchestra String Quartet

Impromptu No. 1 D 935
Komp. Schubert
Spelad av Seppo Kantonen, piano

Båklandets vackra Maja
Spelad av Lappomän
© Warner/Chappell Music Finland

Ever So Goosey
Komp. Butler/Wallace/Wright, text. Peter Lindholm, arr. Mauri Sumén
Spelad av Tempo Orchestra
© Edition Wilhelm Hansen A/S

I går
Komp. Mauri Sumén, text Peter Lindholm, arr. Mauri Sumén
Spelad av Sam Huber, sång, Seppo Kantonen, piano, Prague Philharmonic Orchestra String Quartet

Yes Sir That´s My Baby
Komp. Walter Donaldson text. Gus Kahn arr. Mauri Sumén
Spelad av Tempo Orchestra, Charles Salter som Jonesy
© Air Chrysalis Scandinavia AB

St. Louis Blues
Komp. W.C. Handy, arr. Mauri Sumén
Spelad av Tempo Orchestra
© Universal Music Publishing AB / EMI

Beautiful Dreamer
Komp Stephen Foster arr. Mauri Sumén
Spelad av Tempo Orchestra

Maple Leaf Rag
Komp. Scott Joplin, arr. Mauri Sumén
Spelad av Tempo Orchestra

Moonlight sonata Op. 27 No. 2 adagio sostenuto
Komp. Beethoven
Spelad av Seppo Kantonen, piano

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
A-81838
Tarkastuspäivä
01.09.2011
Formaatti
DVD
Perustelut
Finlandia-palkittun romaanin filmatisoinnissa sisällissotaan liittyviä, osin yksityiskohtaisesti kuvattuja, teloituksia ja väkivaltaa.
Kesto/leikattu
2:01:05
Ikäraja
K13
Tarkastamolaji
Draama
Tarkastuttaja
Scanbox Entertainment Finland Oy
Muut tiedot
Eriävät mielipiteet: Hanna Happo K15. Tarkastajat: Maarit Pietinen Teppo Esko Hanna Happo
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
A-88276
Tarkastuspäivä
30.12.2011
Formaatti
Muu
Perustelut
Kotimaisen epookkisarjan jaksossa seksuaalista väkivaltaa, joka toistetaan lyhyesti seuraavan jakson alussa. Yhdessä jaksossa myös useita kansalaissotaan liittyviä teloituskohtauksia, joita hidastuksin alleviivataan. Osa jaksoista K11/K13-tasoisia.
Kesto/leikattu
5:04:50
Ikäraja
K15
Tarkastamolaji
Draama
Muut tiedot
Tarkastaja: Anne Lind
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni, Dolby Digital (SRD)
Kuvasuhde
2,39:1
Kesto
120 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa