The Italian Key

Avain Italiaan (suomenkielinen nimi)
Den Italienska nyckeln (ruotsinkielinen nimi)
Nyckeln till Italien (ruotsinkielinen nimi)
Capellan avain (työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

The Italian Key

Rosa Karon ohjaama ja käsikirjoittama The Italian Key / Avain Italiaan (2011) on fantasian sävyttämä romanttinen kertomus orpona kasvaneesta nuoresta naisesta Cabellasta (Gwendolyn Anslow). Kasvatti-isän kuoltua Cabella löytää salaperäisen avaimen, jonka johdattelemana hän muuttaa nimeään kantavaan pikkukylään Italiaan. Siellä hän ystävystyy kolmen sisaruksen kanssa ja yhdessä he etsivät kukin elämänsä rakkautta. Cabellalle selviää myös salaisuudet perheensä historiasta.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K7
Näyttelijät
Gwendolyn Anslow, näyttelijä
Joana Cartocci, näyttelijä
Leo Vertunni, näyttelijä
Moose Ali Khan, näyttelijä
Mikko Leppilampi, näyttelijä
Elisa Cartocci, näyttelijä
Isadora Cartocci, näyttelijä
Joeanna Sayler, näyttelijä
Peter O. Almond, näyttelijä
John Shea, näyttelijä
Brian Wells, näyttelijä
Nicki Wells, näyttelijä
Tanya Wells, näyttelijä
Antonio Ginnetti, näyttelijä
Gioele Franchini, näyttelijä
Andreas Wilson, näyttelijä
Richard Ulfsäter, näyttelijä
Tim Bruce, näyttelijä
Biagio Musacchia, näyttelijä
Sorcha Cusack, näyttelijä
Karen Strassman, näyttelijä
Terry Courtney, näyttelijä
Carol Kirkland, näyttelijä
Nick Granby, näyttelijä
Francesca Panariti, näyttelijä
Anna Ambrosio, näyttelijä
Bishal Pokhrel, näyttelijä
Simon Scialo, näyttelijä
Emanuele Scialo, näyttelijä
Golu, näyttelijä
Alexandra Fuente, näyttelijä
Emma Fuente, näyttelijä
Julia Sinitsyna, näyttelijä
Muut tekijät
Rosa Karo, käsikirjoittaja
Tuomas Kantelinen, tuottaja
Peter O. Almond, tuottaja
Seppo Toivonen, tuottaja
Rosa Karo, tuottaja
Gianni Giannelli, kuvaaja
Ville Tanttu, kuvaaja
Pauliina Punkki, leikkaaja
Olli Huhtanen, äänisuunnittelija
Tuomas Kantelinen, säveltäjä
Ortolani Stefano Maria, lavastaja
Rosa Karo, pukusuunnittelu
Alex Sundell, apulaistuottaja
Flaminio Zadra, linjatuottaja (Italia)
Chaitali Mukherjee, linjatuottaja (Intia)
Anne Boyd, linjatuottaja (Iso-Britannia)
Christian de Stefanis, 1. apulaisohjaaja
Felix Mazzi, 2. apulaisohjaaja (Italia)
Claudio Lanaro, 3. apulaisohjaaja (Italia)
Nupur Rathore, 2. apulaisohjaaja (Intia)
Ines Ward, ohjaajan assistentti
Paul Martin Smith, konsultoiva leikkaaja (USA)
Manfredi Lucibello, leikkausassistentti
Annalisa Prandi, tuotantopäällikkö (Italia)
Nerryn Bennett, kuvaussihteeri (Italia)
Gergana Boneva, esituotannon koordinaattori (Italia)
Rosario Guzzetta, logistiikka (Italia)
Karl-Johan Häggman, kuljetusten koordinointi (Italia)
Juhana von Bagh, näyttelijävalmennus (Italia)
Anthony McHugh, angelon dialogivalmennus (Italia)
Katja Hagelstam, catering (Italia)
Nicola Prandini, catering (Italia)
Gianluca Zonta, tuotantoassistentti (Italia)
Valentina Damiani, tuotantoassistentti (Italia)
Valerio Fratini, tuotantoassistentti (Italia)
Mariana Verani, tuotantoassistentti (Italia)
Marija Krunic, tuotantoassistentti (Italia)
Laura Epasto, tuotantoassistentti (Italia)
Turker Suer, tuotantoassistentti (Italia)
Simona Giacci, tuotantoassistentti (Italia)
Alessandra Canteri, tuotantoassistentti (Italia)
Shrikant Shukla, tuotannonvalvoja (Intia)
Om Singh Rathore, tuotannonvalvoja (Intia)
Vishal Gandhi, kamera-assistentti (Intia)
Sunil Khandpur, steadicam-kalusto (Intia)
Ajay K. Ray, valot (Intia)
Jeetu Chawla, kamerakalusto (Intia)
Sanjay Godha, lavasteet, rekvisiitta ja luvat (Intia)
Rob Champion, järjestäjä (Iso-Britannia)
Kat Palmer, kuvauspäällikkö (Iso-Britannia)
Mano Basu, kuvausassistentti (Iso-Britannia)
Alan George, turvallisuuskonsultti (Iso-Britannia)
Jed Stone, somistukset (Iso-Britannia)
Roberto Caruso, lavastaja (Italia)
Esa Naukkarinen, apulaislavastaja (Italia)
Claudio Castellini, lavastemestari (Italia)
Cecilia Ropolo, rekvisitööri (Italia)
Elena Zani, apulaisrekvisitööri (Italia)
Andrea Arnone, steadicam-operaattori
Stefano Novelli, kamera-assistentti
Silvio Bersani, kamera-assistentti
Vijay Mishra, kamera-assistentti
Paco Bouazza, kamera-assistentti
Anthony McHugh, kamera-assistentti
Roberto Ridolfi, päävalaisija
Guillermo Gonzalez Diez, valosuunnittelija
Biagio Musacchia, valosuunnittelija
Ian Jewels, valosuunnittelija
Mario Lozada, key grip
Leevi Laasonen, grip
Karl-Johan Häggman, grip
Juhana von Bagh, grip
Antonin de Bellefroid, grip
David Bremner, grip
Simon Tanner, valomies
Katja Hagelstam, still-kuvat
Johanna Ahlstrand, still-kuvat
Sonia Portuguese, äänittäjä
Eero Heinonen, äänittäjä
Mirko Guerra, puomimies
Mikko Oinonen, äänen jälkityön tuottaja
Olli Huhtanen, äänileikkaus
Tuomas Järnefelt, dialogileikkaus
Heikki Kossi, foley-artisti
Tapio Liukkonen, foley-leikkaus
Sami Sarhamaa, miksaus (Kalevala Studio)
Inka Ruohela, värimääritys (Generator Post Oy)
Petteri Linnus, digitaalisen jälkityön tuottaja (Generator Post Oy)
Hugo Kiekeben, digitaalinen kuvankäsittely (Generator Post Oy)
Jari Hakala, online-leikkaus ja digitaalinen kuvankäsittely (Generator Post Oy)
Ari Rusanen, online-leikkaus (Generator Post Oy)
Tommi Gröhn, digital cinema -masterointi (Generator Post Oy)
Jenny Bazicchi, maskeeraus ja kampaukset
Francesca Panariti, maskeeraus ja kampaukset
Silvia Tazzieri, maskeeraus ja kampaukset
Beatrice Bresadola, puvustaja
Maria Rosenqvist, puvustuskoordinaattori
Ananya Tanttu, hiuskoristeet
Aurea Tanttu, hiuskoristeet
Eva Musacchia, vanhat juhlapuvut
Lars Olsson, maxin ja alexanderin puvut (Suitopia)
Nene Tsuboi, kuvitus
Natalie Perkins, päiväkirjan kuvitukset
Geoff Foster, musiikin äänitys (Air Studios, Lontoo)
Matt Dunkley, musiikin orkestrointi
Tuomas Kantelinen, musiikin orkestrointi
Isobel Griffiths, orkesterijärjestäjä
Adam Miller, musiikin äänitysassistentti
Simon Chamberlain, muusikko (piano)
Tuomas Kantelinen, muusikko (piano)
Finnvox Cinepost, äänen jälkituotanto
Generator Post Oy, digitaalinen jälkityö
Nordisk Film, levittäjä
Nordisk Film, levittäjä
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
938 628 €
Rahoitus
Julkaistu
2011
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
16.12.2011
Ensi-iltapaikat
Espoo: Bio Rex Sello 4
Helsinki: Tennispalatsi 10
Tampere: Cine Atlas 2, Niagara
Turku: Kinopalatsi 9
Vantaa: Flamingo 6
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 01.12.2011 Helsinki: Maxim kutsuvierasnäytäntö
  • 13.12.2011 Helsinki: Kinopalatsi 8; Tampere: Cine Atlas 1; Turku: Kinopalatsi 4 ennakkoesitys
  • 30.12.2011 Oulu: Plaza 8 ensi-iltakierros
  • 07.02.2012 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
  • 10.02.2012 Vantaa: Bio Grand, Kino Myyri ensi-iltakierros
  • 19.03.2012 Lahti: Kuvapalatsi ensi-iltakierros
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Isossa-Britanniassa kuvatut kohtaukset:
Elokuvaa kuvattiin Bristolissa, Bathissa ja ympäristössä.

Ison-Britannian ulkokuvauspaikkoja tarkemmin:
Ashton Swing Bridge Bristolissa (Cabella sillalla), Harptree Court East Harptreessa Somersetissa Bristolissa (Cabella lähtee testamentin lukutilaisuudesta), Brandon Hill Park Bristolissa (Cabella tutkii avainta puistossa)

Italiassa kuvatut kohtaukset:
Elokuvaa kuvattiin Val Borberan alueella Piemontessa, Genovan & Busallan alueella Liguriassa Cabella Liguren, Rocchetta Liguren, Cantalupo Liguren, Vignole Borberan, Serravalle Scrivian, Borghetto di Borberan, Arquata Scrivian ja Genovan alueilla.
Joitakin kaupunkikuvia on otettu Venetsiasta.

Italian ulkokuvauspaikkoja tarkemmin:
Borghetto di Borbera (Cabellan villa), Rocchetta Ligure (tori), Garbagna Ligure (lordi Jain linna), Cabella Ligure (kauppa), Rocchetta Ligure (ravintola), Busalla (Cabellan villan puutarha), Casella-Genova -rata (historiallisen junan kohtaukset), Vegni-kylän kirkko ja hautausmaa (hautajaiset, Cabella haudalla), Persin luostari Borghetto di Borberassa (luostari), Stradella (Cabella ja isä kävelyllä)

Intiassa kuvatut kohtaukset:
Elokuvaa kuvattiin Jaipurissa Rajasthanin osavaltiossa ja sen ympäristössä.

Intian ulkokuvauspaikkoja tarkemmin:
Jaipur-Agra -tien varrella n. 17 km Jaipurista (tiilitehdas), Castle Kanota Jaipur-Agra -tien varrella 15 km Jaipurista (Maxin palatsi), Aravalin slummi Rajasthanissa (slummi)

Toim. Suomen kansallisfilmografia / Juha Seitajärvi 2016

Sisäkuvat

Isossa-Britanniassa kuvatut kohtaukset:
Elokuvaa kuvattiin Bristolissa, Bathissa ja ympäristössä.

Ison-Britannian sisäkuvauspaikkoja tarkemmin:
The Landsdown Clifton Road BS8 (Cabellan työpaikka pubissa), Hamiltons Bathissa (Maxin asuintalo Lontoossa Belsizessa), Harptree Court East Harptreessa Somersetissa Bristolissa (testamentin lukutilaisuus)

Italiassa kuvatut kohtaukset:
Elokuvaa kuvattiin Val Borberan alueella Piemontessa, Genovan & Busallan alueella Liguriassa Cabella Liguren, Rocchetta Liguren, Cantalupo Liguren, Vignole Borberan, Serravalle Scrivian, Borghetto di Borberan, Arquata Scrivian ja Genovan alueilla.

Italian sisäkuvauspaikkoja tarkemmin:
Borghetto di Borbera (Cabellan villa), Garbagna Ligure (lordi Jain linna), Cabella Ligure (kauppa), Rocchetta Ligure (ravintola), Casella-Genova -rata (historiallisen junan kohtaukset), Stradella (konserttisali)

Intiassa kuvatut kohtaukset:
Elokuvaa kuvattiin Jaipurissa Rajasthanin osavaltiossa ja sen ympäristössä.

Intian sisäkuvauspaikkoja tarkemmin:
Castle Kanota Jaipur-Agra -tien varrella 15 km Jaipurista (Maxin palatsi), Aravalin slummi Rajasthanissa (slummikoulu), Narain Niwas Palace (Alexanderin huone)

Toim. Suomen kansallisfilmografia / Juha Seitajärvi 2016

Kuvausaika
4.8.-11.9.2009 (Italia, 24 kuvauspäivää), maaliskuu 2010 (Intia, 5 kuvauspäivää), toukokuu 2010 (Bristol, 5 kuvauspäivää
Sisältöseloste

Mitä muuta kuin oman itsenne sirpaleita voisitte hylätä ollaksenne vapaita?
Kahlil Gibran

Kertojan ääni puhuu tytöstä, joka ei uskonut satuihin. Tuon tytön, Cabellan, tarina alkaa Lontoosta, Englannista, jossa tämä nyt jo nuori nainen seisoo sillalla miettimässä elämäänsä. Cabella on orpo ja nyt aivan yksin, kun hänen rikas kasvatti-isänsä Max on kuollut. Max ei koskaan kertonut Cabellalle tämän vanhemmista, eikä hän myöskään jättänyt tälle perintöä. Maxin sukulaiset hyljeksivät kasvattitytärtä.

Cabella saa juristilta kirjekuoren, josta löytyy kuvia ja vanha, ruosteinen avain. Hän päättää lähteä jäljittämään taloa, johon avain kuuluu. Mukaansa hän nappaa myös Maxille rakkaan kirjan, Kahlil Gibranin Profeetan, jonka sisäsivulla on Chiara-nimisen naisen omistuskirjoitus.

Italian Genovassa Cabella löytää lukkosepän, joka osaa kertoa avaimen perusteella talon osoitteen Cabella-nimisessä kylässä. Vespa-matkalla vuoriston läpi Cabella kohtaa taukopaikallaan nuoren miehen, joka auttaa häntä löytämään pudonneen avaimen lammen pohjasta. Cabella löytää myös pitkään hylättynä olleen huvilan ja asettuu taloksi. Hänen untaan valvoo pieni, kiharatukkainen hahmo.

Aamulla selviää, että mies lammella oli kuuromykkä Leo, kyläkauppias. Kaupalla Cabella tapaa myös Leon serkun Marian. Myöhemmin Maria tulee kahden siskonsa, Giulian ja Sofian kanssa tapaamaan Cabellaa huvilalle. Naiset puhuvat muun muassa läheisessä linnassa asuvasta lordi Jaista, rikkaasta intialaismiehestä, johon Maria on ihastunut.

Cabella nukkuu levottomasti: hän näkee unia kukkamekkoisesta naisesta auringonkukkapellolla. Valveilla hän alkaa jutella talolle ja yllättäen talo vastaa. Kyseessä on pieni Angelo-poika, ystävällinen kummitus, joka on kuollut jo yli 100 vuotta sitten. Cabella kertoo surustaan ja siitä, ettei hänellä ei ole ketään, jota rakastaa.

Aamuisin Cabellaa odottaa ovella mystinen ruokakori – Leo tuo hänelle salaa herkkuja. Eräänä aamuna Maria tulee hakemaan Cabellaa katsomaan nunna Ambrosian hautajaissaattuetta. Huhutaan, että Ambrosia on saanut sydänkohtauksen, koska Cabella muutti taloon. Selviää myös, että Giulia menee joka päivä bussia vastaan toivoen sen tuovan hänelle poikaystävän. Sofiaa sen sijaan kiinnostaa vain maalaaminen.

Angelo kehottaa Cabellaa selvittämään Ambrosian tapausta ja niinpä hän käy hautausmaalla Marian kanssa. He löytävät sieltä Chiaran haudan ja näkevät Bronzinin, erakkomaisen viininviljelijän. Kylällä kerrotaan, että Bronzini oli Ambrosian hyvä tuttu.

Maria on saanut töitä palvelustyttönä surumielisen Jain linnasta ja tietää kertoa, että Jai etsii kuumeisesti sukulaistaan. Cabella ja Maria menevät nuuskimaan linnaa, ja joutuvat piilottelemaan komerossa, kun työhuoneeseen saapuvat Jai ja hänen kyläilevä ystävänsä Fabian, joka on masentunut menetettyään liikuntakykynsä.

Angelo-aave kertoo, että Chiara on joskus asunut Cabellan talossa ja että hän sairastui asuessaan Intiassa. Cabella saa Leon viemään hänet Bronzinin luo. Vanha mies kertoo tarinan hänen ja Ambrosian rakkaudesta sekä lapsesta, Chiarasta, josta Ambrosia luopui valittuaan luostarielämän. Cabella alkaa kiintyä Leoon. Toisaalla Sofia osoittaa kiinnostusta Fabiania kohtaan, jonka hän on nähnyt ponnistelevan metsässä saadakseen liikuntakykynsä takaisin.

Jai kutsuu Marian ja tämän siskot juhliinsa vieraiksi. Etsiessään juhla-asua Cabella ja Maria löytävät Chiaran päiväkirjan. Maria alkaa tulkata: Chiara asui Intiassa englantilaisen herra Featherstonehaugh’n, Maxin, luona. Hän tapasi siellä myös viehättävän Alexanderin, jonka kanssa he auttoivat lapsia slummissa. Cabella ja Maria lyövät vetoa siitä, kumman miehistä Chiara valitsee. Selviää, että hän päätyy petiin Alexanderin kanssa, joten vedon hävinnyt Cabella joutuu tulemaan Jain juhliin. Angelo kertoo Cabellalle, että Chiara on hänen äitinsä. Alexanderin lähdettyä äitinsä sairastumisen vuoksi Eurooppaan Chiara jäi lapsensa kanssa Maxin luo.

Maxin ilkeät veljentyttäret saapuvat juristin kanssa talolle vaatimaan sitä itselleen. Paikalle sattuu myös Jai, joka kertoo, että talo oikeasti kuuluu hänelle – ja Cabellalle. Jai nimittäin on slummissa elänyt poika, jonka Chiara ja Max adoptoivat ja toivat mukanaan Italiaan. Chiaran kuoltua Max lähetti Jain sisäoppilaitokseen ja lähti Cabellan kanssa Englantiin. Cabella-sisko on siis se sukulainen, jota Jai kuumeisesti etsi. Myös Angelo on tyytyväinen suoritettuaan Chiaralta saamansa tehtävän: Cabella on antanut äidilleen anteeksi.

Jain juhlissa huhutaan, että Jai julkistaisi kihlauksensa Cabellan kanssa, mistä Maria ja Leo tulevat surullisiksi. Kun Jai lopulta julkistaa löytäneensä kadonneen siskonsa, Maria tulee jälleen iloiseksi ja pääsee tanssimaan rakkaan Jainsa kanssa. Myös Cabella onnistuu vakuuttamaan Leon rakkaudestaan. Käy ilmi, että Leo pystyykin kuulemaan ja puhumaan – pikkupoikana hän vain päätti ryhtyä kuuroksi ja mykäksi menetettyään lapsuudenystävänsä Cabellan. Sofia lähestyy Fabiania, jonka jalat ovat alkaneet parantua, ja myös Giulia saa vihdoin bussin tuoman miehensä.

Cabella päätyy hänelle nyt kovin rakkaasta kotikylästään Venetsiaan, jossa hänen isänsä Alexander on konsertoimassa. Hän toimittaa Alexanderille Leolta saamansa Chiaran kirjeen, ja näin isä ja tytär ovat vihdoin yhdessä. Kertojanääni, Cabella vanhana naisena, toteaa, että onnellinen loppu on mahdollinen, jos mieli on avoin.

Teksti: Suomen kansallisfilmografia / Marjo Pipinen 2016

Aiheet
Lehdistöarviot

”Vuoden pöhköimmän elokuvan tittelistä kilpailee vahvasti Rosa Karon [- -] ensimmäinen fiktio-ohjaus Avain Italiaan”, aloitti Tero Vainio (Kaleva 30.12.2011). ”Karon elokuvassa kuvat ovat koreita ja ammattitaitoisia, mutta nuorten naisten tönköt näyttelijäsuoritukset amatöörimäisiä, kerronta laahaavaa ja käsikirjoitus täyttä höpönpöpöä. [- -] Tätä imelää huokailua katsoessa ainakin itsestäni tuntui kuin naamaan tungettaisiin ylimakeaa kinuskikakkua.”

Avain Italiaan koostuu lähinnä postikorttikuvista, joissa Cabella ja ystävät nauttivat auringosta ja unelmoivat prinsseistä”, koki Kalle Kinnunen (Suomen Kuvalehti 50/2011). ”Kuvaus on osaavaa, mutta imelyys alkaa tuntua irvokkaalta, kuin mainokselta, jota ei pääse pakoon. Kantelisen musiikki tukee vaikutelmaa saumattomasti. Muu on amatöörimäistä. Karo ei saa mitään irti ammattilaisnäyttelijöistäkään, kuten ihmeparantuvaa pyörätuolipotilasta ilmeettömästi esittävästä Mikko Leppilammesta. Dialogi on kömpelöä, kuin lapsen kirjoittamaa. [- -] Elokuvassa ei ole konfliktia, ei draaman aineksia. Patsastelu on ikävystyttävää, vaikka hymyillään.”

Samaa mieltä oli Veli-Pekka Lehtonen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 16.12.2011). ”Elokuvan umpiporvarillisuudesta pitäminen on makuasia. Ylöspano kuvineen, keinovaloineen ja sävelineen on kaunis ja puhdas kuin muoti- tai matkakuvat kiiltäväpaperisissa lehdissä. Epäaitous kuuluu juttuun, mutta iso ongelma on Karon tapa käyttää näyttelijöitä. Hän ei kerro näyttelijöillään sen enempää kuin esineillä. Näyttelijätyön mitättömyys leimaa koko elokuvan muotokokeiluksi.”

”Tuhat ja yksi mekkoa”, otsikoi Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 16.12.2011). ”Kelvollisesta lähtökohdasta ei kehity sen paremmin romanssia kuin sukutarinaa. Elokuvan päähenkilöt ovat kuin luonteettomia vaateripustimia. Sukutarinan salat leffa paljastaa niin sekavasti, että yksityiskohtien hämäryys jäisi vaivaamaan mieltä, ellei koko tarina olisi niin läpeensä yhdentekevä.”

”Elokuvan kierrättämässä puhtoisessa tyttökirjaromantiikassa ja söpössä visuaalisuudessa ei itsessään toki mitään vikaa ole, mutta hattaran karikatyyrimäisistä henkilöistä ei löydy rippustakaan lihallisuutta, inhimillisyyttä ja särmää sen paremmin kuin itse ylipitkästä tarinastakaan järjen hiventä”, kirjoitti Päivi Valotie (Turun Sanomat 16.12.2011). ”Italian kielestä ja kulttuurista kiinnostuneet voisivat ehkä vielä innostuakin elokuvasta, jos siinä edes puhuttaisiin italiaa. Kansainvälisen yhteistuotannon kieli on kuitenkin englanti, ja sitäkin silmää hivelevissä maisemapostikorteissa poseeraavat tarinan henkilöt replikoivat kiusallisen jäykästi.”

Myös Paavo Ihalainen (Episodi 12/2011) jäi ihmettelemään ”tahattoman koomista” lopputulosta, mutta kiitti elokuvan kuvausta. ”Hupakkojen elämä pohjautuu täysin aviomiehen, mieluiten rikkaan, saamiseen. Jos näyssä on nähty, että naimisiin mennään ensimmäisen bussilla kylään saapuvaan ukon kanssa, niin sitten on mentävä vaikka tulokas näyttäisikin täydeltä törpöltä. Paperinohuiden hahmojen uskomatonta logiikan puutetta ei voi kuin hämmästellä. Elokuva on ainakin upean näköinen. Gianni Giannellin ja Ville Tantun pieniin yksityiskohtiin pureutuva kuvaus on värikästä ja kuin eläviä satukirjan sivuja. Mallia on otettu selvästi ainakin Christopher Doylen tyylistä.”

Teija Varis (Helsingin Uutiset 17.12.2011) suhtautui elokuvaan ymmärtäväisemmin. Hänelle Avain Italiaan oli ”hyväntuulinen ja lämmin elokuva, jonka visuaalinen kerronta soljuu esteettisesti harkitun hurmaavana. Tarinan käsikirjoitusta voi pitää hyvällä tavalla ohuehkona, sillä se jättää runsaasti tilaa hiljaiselle kuvakerronnalle. Kiireettömästä, yksityiskohdilla nautiskelevasta kerronnasta johtuen katsoja kokee pääsevänsä poikkeuksellisen lähelle tarinan päähenkilöitä, joiden rooleihin on valittu fotogeneettisiä eurooppalaisia näyttelijöitä. Heidän joukkoonsa istuu myös Mikko Leppilampi, joka on kotonaan tässä pienessä eurooppalaisessa tarinassa.”

Toim.: Suomen kansallisfilmografia / Riikka Pennanen 2016

Taustaa

Helsinkiläinen elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja-toimittaja Roosa Toivonen (s. 1971) valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2006 Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitokselta. Hänellä on pitkä ura toimittajana, lyhytfilmien, mainosten ja dokumenttien tekijänä. Toivonen juonsi Wenzel Hagelstamin kanssa televisio-ohjelmaa Antiikkia, antiikkia (2006). Hän ohjasi lisäksi Helsingissä vuonna 2007 pidettävien euroviisujen televisiolähetyksissä esitetyt esiintyjien esittelyvideot.

Roosa Toivonen on naimisissa elokuvasävellyksistään tunnetun Tuomas Kantelisen kanssa. Toivosen vanhempia ovat toimittajat Seppo Toivonen ja Leena Karo.

Ensimmäisen pitkän näytelmäelokuvansa The Italian Key / Avain Italiaan (2011) yhteydessä Roosa Toivonen on käyttänyt taiteilijanimeä Rosa Karo. Hän oli elokuvassaan paitsi ohjaaja, myös käsikirjoittaja, tuottaja, leikkaaja ja siivooja. Elokuvan tuottajina olivat myös Toivosen isä Seppo ja aviomies Tuomas.

Amerikkalais-italiais-suomalaisena yhteistuotantona valmistunut The Italian Key on tehty ilman käsikirjoittajan, ohjaajan, säveltäjän tai tuottajien palkkiota. Elokuva on poikkeuksellinen suomalainen elokuva: kieli on englanti, rahoitus pääasiassa yksityistä ja kuvaukset on tehty Italiassa, Isossa-Britanniassa ja Intiassa. Näyttelijät tulevat pääosin Yhdysvalloista, Englannista ja Italiasta. Leikkaajana on toiminut mm. menestyselokuvista Mindhunters (ohj. Renny Harlin, 2004) ja Star Wars: Phantom Menace (ohj. George Lucas, 1999) tunnettu Paul Martin Smith. Elokuvan tekijät edustavat Turun Sanomien 13.12.2011 mukaan peräti 26 eri kansallisuutta. Säveltäjänä oli Toivosen aviomies Tuomas, hän oli tehnyt aiemmin musiikkia vaimonsa dokumenttielokuviin.

Me Naisten 31/2010 haastattelussa Karo kuvaa rakkautta ja ystävyyttä korostavaa elokuvaansa saduksi, joka on ”pohdiskeleva mutta romanttinen, syvämietteinen mutta huoleton.” Hufvudstadsbladetissa 6.12.2011 hän kertoo halunneensa tehdä elokuvastaan kunnianosoituksen Lucy M. Montgomeryn klassikon aseman saaneille tyttöromaaneille kuten Anna ystävämme. Me Naisten haastattelussa hän sanoi halunneensa elokuvaan nuoria raikkaita kasvoja. Englantilaiset ja italialaiset tähdet olivatkin 16-21-vuotiaita. Kun harrastajatähdet eivät näytelleet, he auttoivat cateringissa tai toistensa kampauksissa. Suomalaisuutta näyttelijäkaartissa edustaa Mikko Leppilampi.

Elokuvan tarinassa 19-vuotias orpo englantilaistyttö Cabella (kuvausten aikaan 18-vuotias Gwendolyn Anslow) joutuu häädetyksi kotoaan, kun tytön vastikään kuolleen kasvattajasedän sukulaiset junailevat perintöä itselleen. Cabella löytää vanhan avaimen, joka johdattaa hänet pieneen Cabella-nimiseen italialaiskylään. Tyttö päätyy huvilaan, jossa hän aloittaa uuden elämän. Cabella saa uusia ystäviä kuten Maria, Sophia ja Guilia. Heitä esittivät todelliset sisarukset Joana, Elisa ja Isadora Cartocci. Cabella ystävystyy kartanon kummituksen kanssa ja pääsee vähitellen perille syntyperäänsä liittyvistä salaisuuksista. Filmi on seikkailutarinan lisäksi kuvaus itsensä löytämisestä. Me Naisten 31/2010 haastattelun mukaan Toivonen oli joutunut vanhempiensa toimittajatyön takia asumaan ympäri maailmaa ja tottunut näin kansainvälisyyteen.

Tuomas Kantelisen sähköpostikirjeen 4.1.2017 mukaan elokuvaa kuvattiin kolmessa osassa vuosina 2009-2011. Italian kuvaukset tehtiin 24 kuvauspäivässä elo-syyskuussa 2009 Piemonte-Ligurian alueella ja Intian kuvaukset viidessä kuvauspäivässä maaliskuussa 2010 Jaipurissa Rajasthanin osavaltiossa. Elokuvan tarinan aloittavat Lontoon jaksot kuvattiin todellisuudessa Bristolin ja Bathin alueilla viidessä kuvauspäivässä toukokuussa 2010.

Elokuvan musiikki julkaistiin muutama vuosi ensi-illan jälkeen cd-albumilla Tuomas Kantelinen: The Italian Key - Original Motion Picture Soundtrack (Caldera Records, 2017).

The Italian Key sai tuottajan ilmoituksen lukuisia palkintoja ympäri maailmaa, mm. Kantelisen elokuvamusiikki palkittiin Park Cityn elokuvamusiikkifestivaaleilla festivaalijohtajan erikoispalkinnolla Utahissa. Elokuva voitti pääpalkinnon Los Angelesin Feel Good -elokuvafestivaaleilla vuonna 2011.

Teksti: Suomen kansallisfilmografia / Juha Seitajärvi 2019

Musiikki

Sigh
Music & lyrics Nicki Wells
Performed by Nicki Wells
Produced by Pete "Boxta" Martin

Priest goes Waltz
Composed by Tuomas Kantelinen
Performed by Kantelinen Ensemble
Originally for Olli Saarela's movie Redemption / Lunastus

Sunflower
Composed and performed by Victor Vertunni
Lyrics by William Blake
Recorded by Andreas van Engelen

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
A-85321
Tarkastuspäivä
17.10.2011
Formaatti
DVD
Kesto/leikattu
1:31:25
Ikäraja
K7
Tarkastamolaji
Draama
Tarkastuttaja
Nordisk Film
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni, Dolby Digital (SRD)
Kesto
95 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Avustajat
Margherita (tyttö auringonkukkapellolla), Vijay, Lorenzo (pojat auringonkukkapellolla), Dave Pullin, Eved Lody, Richard Wiltshire (miehet pubissa), Ines Ward, Ananya Tanttu, Maria Rosenqvist (tytöt juhlissa)
Festivaaliosallistumiset
Park City Film Music Festival Park City (UT), Yhdysvallat 2011
Las Vegas Film Festival Las Vegas (NV), Yhdysvallat 2011
Metropolitan Film Festival of New York City New York (NY), Yhdysvallat 2011
Feel Good Film Festival Los Angeles (CA), Yhdysvallat 2011
Prince Edward Island International Film Festival Charlottetown (PE), Kanada 2011
Temecula Valley International Film & Music Festival Temecula (CA), Yhdysvallat 2011
Route 66 Film Festival Springfield (IL), Yhdysvallat 2011
Moondance International Film Festival Boulder (CO), Yhdysvallat 2011
Tulsa International Film Festival Tulsa (OK), Yhdysvallat 2011
Tenerife International Film Festival Teneriffa, Espanja 2011
Dixie Film Festival Athens (GA), Yhdysvallat 2011
Chicago International Children's Film Festival Chicago (IL), Yhdysvallat 2011
Los Angeles Reel Film Festival Los Angeles (CA), Yhdysvallat 2011
Orlando Film Festival Orlando (FL), Yhdysvallat 2011
Yosemite International Film Festival Yosemite (CA), Yhdysvallat 2011
Festival Internacional de Cine y Video Independiente Oaxaca Oaxaca, Meksiko 2011
Monaco International Film Festival Monte Carlo, Monaco 2011
Cannes Independent Film Festival Cannes, Ranska 2012
Lady Filmmakers Film Festival Beverly Hills (CA), Yhdysvallat 2012
Independent Film Quarterly Film & Webisode Festival Los Angeles (CA), Yhdysvallat 2013
Ulkomaanmyynti
Film Europe, Slovakia
Film Europe, Tšekki
Palkinnot

Tuottajan ilmoituksen mukaan:

Honolulu Film Awards, Yhdysvallat 2011: Aloha Accolade.
Park City Film Music Festival, Park City (UT), Yhdysvallat 2011: Director's Choice - Gold Medal for Outstanding Achievement in Original Music for a Feature Film; Audience Choice - Gold Medal for Outstanding Achievement in Original Music for a Feature Film.
Las Vegas Film Festival, Las Vegas (NV), Yhdysvallat 2011: Silver Ace -palkinto.
Feel Good Film Festival, Los Angeles (CA), Yhdysvallat 2011: paras kokoillan elokuva.
Prince Edward Island International Film Festival, Charlottetown (PE), Kanada 2011: paras ulkomainen elokuva.
Temecula Valley International Film & Music Festival, Temecula (CA), Yhdysvallat 2011: Viewer's Choice Award.
Route 66 Film Festival, Springfield (IL), Yhdysvallat 2011: paras elokuva (Best of Festival).
Moondance International Film Festival, Boulder (CO), Yhdysvallat 2011: paras musiikki (Seahorse Award).
Tulsa International Film Festival, Tulsa (OK), Yhdysvallat 2011: Women Behind the Camera -sarja: paras elokuva.
Tenerife International Film Festival, Teneriffa, Espanja 2011: paras ohjaaja: Rosa Karo.
Dixie Film Festival, Athens (GA), Yhdysvallat 2011: paras kuvaus ("Blow It Out Your Lens"): Gianni Giannelli.
Los Angeles Reel Film Festival, Los Angeles (CA), Yhdysvallat 2011: paras ulkomaisen elokuvan käsikirjoitus; paras ulkomaisen elokuvan naissivuosa: Joana Cartocci; paras ulkomaisen elokuvan tuotantosuunnittelu; paras ulkomaisen elokuvan pukusuunnittelu.
Yosemite International Film Festival, Yosemite (CA), Yhdysvallat 2011: John Muir Award.
Monaco International Film Festival, Monaco 2011: Angel Awards (Gold Angel): paras kuvaus: Gianni Giannelli; paras musiikki: Tuomas Kantelinen; paras pukusuunnittelu: Rosa Karo.
California Film Awards 2011, San Diego (CA), Yhdysvallat 2012: Grand Jury Award.
Cannes Independent Film Festival, Cannes, Ranska 2012: paras elokuva.
Lady Filmmakers Film Festival, Beverly Hills (CA), Yhdysvallat 2012: paras ulkomainen elokuva.
Independent Film Quarterly Film & Webisode Festival, Los Angeles (CA), Yhdysvallat 2013: paras näytelmäelokuva.