The Italian Key
Avain Italiaan (suomenkielinen nimi)
Den Italienska nyckeln (ruotsinkielinen nimi)
Nyckeln till Italien (ruotsinkielinen nimi)
Capellan avain (työnimi)
Finna-arvio
The Italian Key
Rosa Karon ohjaama ja käsikirjoittama The Italian Key / Avain Italiaan (2011) on fantasian sävyttämä romanttinen kertomus orpona kasvaneesta nuoresta naisesta Cabellasta (Gwendolyn Anslow). Kasvatti-isän kuoltua Cabella löytää salaperäisen avaimen, jonka johdattelemana hän muuttaa nimeään kantavaan pikkukylään Italiaan. Siellä hän ystävystyy kolmen sisaruksen kanssa ja yhdessä he etsivät kukin elämänsä rakkautta. Cabellalle selviää myös salaisuudet perheensä historiasta.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K7 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Avustajat
Margherita (tyttö auringonkukkapellolla), Vijay, Lorenzo (pojat auringonkukkapellolla), Dave Pullin, Eved Lody, Richard Wiltshire (miehet pubissa), Ines Ward, Ananya Tanttu, Maria Rosenqvist (tytöt juhlissa) ,
Margherita (tyttö auringonkukkapellolla), Vijay, Lorenzo (pojat auringonkukkapellolla), Dave Pullin, Eved Lody, Richard Wiltshire (miehet pubissa), Ines Ward, Ananya Tanttu, Maria Rosenqvist (tytöt juhlissa)Hae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
4.8.-11.9.2009 (Italia, 24 kuvauspäivää), maaliskuu 2010 (Intia, 5 kuvauspäivää), toukokuu 2010 (Bristol, 5 kuvauspäivää |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
”Vuoden pöhköimmän elokuvan tittelistä kilpailee vahvasti Rosa Karon [- -] ensimmäinen fiktio-ohjaus Avain Italiaan”, aloitti Tero Vainio (Kaleva 30.12.2011). ”Karon elokuvassa kuvat ovat koreita ja ammattitaitoisia, mutta nuorten naisten tönköt näyttelijäsuoritukset amatöörimäisiä, kerronta laahaavaa ja käsikirjoitus täyttä höpönpöpöä. [- -] Tätä imelää huokailua katsoessa ainakin itsestäni tuntui kuin naamaan tungettaisiin ylimakeaa kinuskikakkua.” ”Avain Italiaan koostuu lähinnä postikorttikuvista, joissa Cabella ja ystävät nauttivat auringosta ja unelmoivat prinsseistä”, koki Kalle Kinnunen (Suomen Kuvalehti 50/2011). ”Kuvaus on osaavaa, mutta imelyys alkaa tuntua irvokkaalta, kuin mainokselta, jota ei pääse pakoon. Kantelisen musiikki tukee vaikutelmaa saumattomasti. Muu on amatöörimäistä. Karo ei saa mitään irti ammattilaisnäyttelijöistäkään, kuten ihmeparantuvaa pyörätuolipotilasta ilmeettömästi esittävästä Mikko Leppilammesta. Dialogi on kömpelöä, kuin lapsen kirjoittamaa. [- -] Elokuvassa ei ole konfliktia, ei draaman aineksia. Patsastelu on ikävystyttävää, vaikka hymyillään.” Samaa mieltä oli Veli-Pekka Lehtonen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 16.12.2011). ”Elokuvan umpiporvarillisuudesta pitäminen on makuasia. Ylöspano kuvineen, keinovaloineen ja sävelineen on kaunis ja puhdas kuin muoti- tai matkakuvat kiiltäväpaperisissa lehdissä. Epäaitous kuuluu juttuun, mutta iso ongelma on Karon tapa käyttää näyttelijöitä. Hän ei kerro näyttelijöillään sen enempää kuin esineillä. Näyttelijätyön mitättömyys leimaa koko elokuvan muotokokeiluksi.” ”Tuhat ja yksi mekkoa”, otsikoi Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 16.12.2011). ”Kelvollisesta lähtökohdasta ei kehity sen paremmin romanssia kuin sukutarinaa. Elokuvan päähenkilöt ovat kuin luonteettomia vaateripustimia. Sukutarinan salat leffa paljastaa niin sekavasti, että yksityiskohtien hämäryys jäisi vaivaamaan mieltä, ellei koko tarina olisi niin läpeensä yhdentekevä.” ”Elokuvan kierrättämässä puhtoisessa tyttökirjaromantiikassa ja söpössä visuaalisuudessa ei itsessään toki mitään vikaa ole, mutta hattaran karikatyyrimäisistä henkilöistä ei löydy rippustakaan lihallisuutta, inhimillisyyttä ja särmää sen paremmin kuin itse ylipitkästä tarinastakaan järjen hiventä”, kirjoitti Päivi Valotie (Turun Sanomat 16.12.2011). ”Italian kielestä ja kulttuurista kiinnostuneet voisivat ehkä vielä innostuakin elokuvasta, jos siinä edes puhuttaisiin italiaa. Kansainvälisen yhteistuotannon kieli on kuitenkin englanti, ja sitäkin silmää hivelevissä maisemapostikorteissa poseeraavat tarinan henkilöt replikoivat kiusallisen jäykästi.” Myös Paavo Ihalainen (Episodi 12/2011) jäi ihmettelemään ”tahattoman koomista” lopputulosta, mutta kiitti elokuvan kuvausta. ”Hupakkojen elämä pohjautuu täysin aviomiehen, mieluiten rikkaan, saamiseen. Jos näyssä on nähty, että naimisiin mennään ensimmäisen bussilla kylään saapuvaan ukon kanssa, niin sitten on mentävä vaikka tulokas näyttäisikin täydeltä törpöltä. Paperinohuiden hahmojen uskomatonta logiikan puutetta ei voi kuin hämmästellä. Elokuva on ainakin upean näköinen. Gianni Giannellin ja Ville Tantun pieniin yksityiskohtiin pureutuva kuvaus on värikästä ja kuin eläviä satukirjan sivuja. Mallia on otettu selvästi ainakin Christopher Doylen tyylistä.” Teija Varis (Helsingin Uutiset 17.12.2011) suhtautui elokuvaan ymmärtäväisemmin. Hänelle Avain Italiaan oli ”hyväntuulinen ja lämmin elokuva, jonka visuaalinen kerronta soljuu esteettisesti harkitun hurmaavana. Tarinan käsikirjoitusta voi pitää hyvällä tavalla ohuehkona, sillä se jättää runsaasti tilaa hiljaiselle kuvakerronnalle. Kiireettömästä, yksityiskohdilla nautiskelevasta kerronnasta johtuen katsoja kokee pääsevänsä poikkeuksellisen lähelle tarinan päähenkilöitä, joiden rooleihin on valittu fotogeneettisiä eurooppalaisia näyttelijöitä. Heidän joukkoonsa istuu myös Mikko Leppilampi, joka on kotonaan tässä pienessä eurooppalaisessa tarinassa.” Toim.: Suomen kansallisfilmografia / Riikka Pennanen 2016 |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Helsinkiläinen elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja-toimittaja Roosa Toivonen (s. 1971) valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2006 Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitokselta. Hänellä on pitkä ura toimittajana, lyhytfilmien, mainosten ja dokumenttien tekijänä. Toivonen juonsi Wenzel Hagelstamin kanssa televisio-ohjelmaa Antiikkia, antiikkia (2006). Hän ohjasi lisäksi Helsingissä vuonna 2007 pidettävien euroviisujen televisiolähetyksissä esitetyt esiintyjien esittelyvideot. Roosa Toivonen on naimisissa elokuvasävellyksistään tunnetun Tuomas Kantelisen kanssa. Toivosen vanhempia ovat toimittajat Seppo Toivonen ja Leena Karo. Ensimmäisen pitkän näytelmäelokuvansa The Italian Key / Avain Italiaan (2011) yhteydessä Roosa Toivonen on käyttänyt taiteilijanimeä Rosa Karo. Hän oli elokuvassaan paitsi ohjaaja, myös käsikirjoittaja, tuottaja, leikkaaja ja siivooja. Elokuvan tuottajina olivat myös Toivosen isä Seppo ja aviomies Tuomas. Amerikkalais-italiais-suomalaisena yhteistuotantona valmistunut The Italian Key on tehty ilman käsikirjoittajan, ohjaajan, säveltäjän tai tuottajien palkkiota. Elokuva on poikkeuksellinen suomalainen elokuva: kieli on englanti, rahoitus pääasiassa yksityistä ja kuvaukset on tehty Italiassa, Isossa-Britanniassa ja Intiassa. Näyttelijät tulevat pääosin Yhdysvalloista, Englannista ja Italiasta. Leikkaajana on toiminut mm. menestyselokuvista Mindhunters (ohj. Renny Harlin, 2004) ja Star Wars: Phantom Menace (ohj. George Lucas, 1999) tunnettu Paul Martin Smith. Elokuvan tekijät edustavat Turun Sanomien 13.12.2011 mukaan peräti 26 eri kansallisuutta. Säveltäjänä oli Toivosen aviomies Tuomas, hän oli tehnyt aiemmin musiikkia vaimonsa dokumenttielokuviin. Me Naisten 31/2010 haastattelussa Karo kuvaa rakkautta ja ystävyyttä korostavaa elokuvaansa saduksi, joka on ”pohdiskeleva mutta romanttinen, syvämietteinen mutta huoleton.” Hufvudstadsbladetissa 6.12.2011 hän kertoo halunneensa tehdä elokuvastaan kunnianosoituksen Lucy M. Montgomeryn klassikon aseman saaneille tyttöromaaneille kuten Anna ystävämme. Me Naisten haastattelussa hän sanoi halunneensa elokuvaan nuoria raikkaita kasvoja. Englantilaiset ja italialaiset tähdet olivatkin 16-21-vuotiaita. Kun harrastajatähdet eivät näytelleet, he auttoivat cateringissa tai toistensa kampauksissa. Suomalaisuutta näyttelijäkaartissa edustaa Mikko Leppilampi. Elokuvan tarinassa 19-vuotias orpo englantilaistyttö Cabella (kuvausten aikaan 18-vuotias Gwendolyn Anslow) joutuu häädetyksi kotoaan, kun tytön vastikään kuolleen kasvattajasedän sukulaiset junailevat perintöä itselleen. Cabella löytää vanhan avaimen, joka johdattaa hänet pieneen Cabella-nimiseen italialaiskylään. Tyttö päätyy huvilaan, jossa hän aloittaa uuden elämän. Cabella saa uusia ystäviä kuten Maria, Sophia ja Guilia. Heitä esittivät todelliset sisarukset Joana, Elisa ja Isadora Cartocci. Cabella ystävystyy kartanon kummituksen kanssa ja pääsee vähitellen perille syntyperäänsä liittyvistä salaisuuksista. Filmi on seikkailutarinan lisäksi kuvaus itsensä löytämisestä. Me Naisten 31/2010 haastattelun mukaan Toivonen oli joutunut vanhempiensa toimittajatyön takia asumaan ympäri maailmaa ja tottunut näin kansainvälisyyteen. Tuomas Kantelisen sähköpostikirjeen 4.1.2017 mukaan elokuvaa kuvattiin kolmessa osassa vuosina 2009-2011. Italian kuvaukset tehtiin 24 kuvauspäivässä elo-syyskuussa 2009 Piemonte-Ligurian alueella ja Intian kuvaukset viidessä kuvauspäivässä maaliskuussa 2010 Jaipurissa Rajasthanin osavaltiossa. Elokuvan tarinan aloittavat Lontoon jaksot kuvattiin todellisuudessa Bristolin ja Bathin alueilla viidessä kuvauspäivässä toukokuussa 2010. Elokuvan musiikki julkaistiin muutama vuosi ensi-illan jälkeen cd-albumilla Tuomas Kantelinen: The Italian Key - Original Motion Picture Soundtrack (Caldera Records, 2017). The Italian Key sai tuottajan ilmoituksen lukuisia palkintoja ympäri maailmaa, mm. Kantelisen elokuvamusiikki palkittiin Park Cityn elokuvamusiikkifestivaaleilla festivaalijohtajan erikoispalkinnolla Utahissa. Elokuva voitti pääpalkinnon Los Angelesin Feel Good -elokuvafestivaaleilla vuonna 2011. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2019 |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
Sigh Music & lyrics Nicki Wells Performed by Nicki Wells Produced by Pete "Boxta" Martin Priest goes Waltz Composed by Tuomas Kantelinen Performed by Kantelinen Ensemble Originally for Olli Saarela's movie Redemption / Lunastus Sunflower Composed and performed by Victor Vertunni Lyrics by William Blake Recorded by Andreas van Engelen |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Film Commission Torino - Piemonte<br />Daniele Segre, Enrico de Lotto and Alfonso Papa<br /><br />Genova Liguria Film Commission<br />Andrea Rocco, Annapaola Pastorino and Matteo Masasri<br /><br />Leena Karo, Renny Harlin, Sergei Bodrov, Nirmala Shrivastava<br /><br />Kaisu Isto, Katarina Nyman, Marko Röhr, Robert Hunter, Sahaj Sangha, Anand Varma, Maija Paasia, Koji Masutani, Jane Startz, Steve Milne, Arno Krimmer, Laura Munsterhjelm, Jyri Sarpaniemi, Tuomas Toivonen<br /><br />Special travel thanks: Finnair, Christer Haglund, Marjo Kalliola, <br /><br />Ernesto Cosso and family, Antoniotto Guidobono Cavalchini and family<br /><br />Gianfranco /AMG, Stefano La Veneziana / AMG, Sig. Dionisi / CIAK Italia<br /><br />David Wride / Films @59, Chris Thompson / Panalux, Esther Mars / Bristol Film Office<br /><br />City of Rocchetta Ligure / Mayor Giorgio Storace, City of Cabella Ligure / Mayor Marco Manlio Garibaldi, City of Borghetto Borbera / Mayor Enrico Bussalino, City of Albera Ligure / Mayor Roberto Massacane, City of Cantalupo Ligure / Mayor Daglio Gianpiero, City of Arquata Scrivia / Mayor Paolo Spineto, City of Carrega Ligure / Mayor Guido Gozzano, City of Dernice / Mayor Carlo Buscaglia, Carabinieri of Rocchetta Ligure, City of Busalla, City of Casella, City of Sarissola, City of Genova, Giampaolo Cogo, Patrizia Gatti, Palazzo Spinola<br /><br />"Caffè della Piazza" of Anna and Camillo Fiori / Rocchetta Ligure, "Sale e Pepe" of Gigi Bava / Rocchetta Ligure, "Alimentari Franzoia" / Rocchetta Ligure, "Albergo Ristorante Stevano" / Cantalupo Ligure, "Agriturismo Crosetti" / Carrega Ligure, "Serravalle Golf Hotel" / Serravalle Scrivia, "Villa La Bollina" / Serravalle Scrivia, "Hotel Villa la Bolina" / Serravalle Scrivia, "Hotel Mulino" / Borghetto Borbera, "Locanda Pertuso" / Cantalupo Ligure, "Albergo Ristorante Alpi" / Roccaforte Ligure, "Albergo Posta" / Cabella Ligure, "Bar Italia" / Cabella Ligure, "Teatro Sociale of Stradella" / Stradella, Antiquity of Gogna Gabriele and Guido Srl, Railway Genova-Casella, Autolinee Val Borbera, Abiti Sposa Val Borbera<br /><br />De Benedetti, Maria Rosa Mosso, Giulio Gogna, Franco Marino, Cristina Pertica, Claudia Gogna, Debora Bergaglio, Giacomo Spallasso, Michele Franzante, Giampaolo Spallasso, Gianluigi Celotto, Renato Bisceglia, Sergio Bisio, Vittorio Gifra, Luciano Pavese, Umberto Chiapuzzo, Celestino Serratto, Marco Leale, Margherita Guerrini, Cornelio Daglio, Aldo Natale Marugo, Francesco Setti, Gianpiero Tambussa, Ivan Macaro, Marisa Giuliano, Eugenio Sorlino, Antonio Ginnetti, Matteo Frittelli, Massimo Aragone<br /><br />All Val Borbera and Vishwa Nirmala Dharma extras<br /><br />Kit Romano / Pivotal Post; Richard Conway, Chris Elson, Tom Cushing / Molinare, Nordisk Film Theatrical Distribution, Basis Berlin / Tobias Siebert, Mano Basu / Good Spaces, Ingemar Johansson, Marjo-Riikka Mäkelä, Ruediger Knoblach, Christoph Heckenbucker, Audrey Rapoport; Jaana Puskala & Jenni Domingo / FFF, Johan Karrento, Marjo-Riikka Mäkelä, Johannes Kantelinen, Kustaa Kantelinen, Karoliina Kantelinen, Katriina Kantelinen, Jarmo Kantelinen, Jan Schulte-Tigges, Ritva Toivonen, Rampe Toivonen, Vuokko Toivonen, Sami Rönkä, Bianchetta<br /><br />Nonstop Sales, Michael Werner, Ashok & Ramesh, Castle Kanota, Narain Niwas Hotel |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|