Taistelu Näsilinnasta 1918
Slaget om Näsilinna 1918 (ruotsinkielinen nimi)
Dead or Alive 1918 (englanninkielinen nimi)
Conquest of Näsilinna Palace (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Taistelu Näsilinnasta 1918
Claes Olssonin ohjaama ruotsinkielinen draamadokumenttielokuva Taistelu Näsilinnasta 1918 / Slaget om Näsilinna 1918 (2012) kertoo Suomen sisällissodan aikaisesta taistelusta. Jääkäriyliluutnantti Erik Melinin (Nicke Lignell) johtama valkoisten komppania saa tehtäväkseen tunkeutua punaisten hallitsemaan Tampereen keskustaan ja vallata Näsilinnan palatsin. Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin ja hyödyntää Melin komppanian sotilaiden kertomuksia ja aikakauden dokumentaarista filmi- ja valokuva-aineistoa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||
Avustajat
Lauri Ahola, Jarl Andström, Risto Anttonen, Johannes Björkqvist, Aleksandr Doumanski, Sami Erkkilä, Janne Eskola, Marius Foudila, Janne Haaramäki, Harri Havia, Ville Hedman, Jouko Hildén, Kaarina Honkanen, Pertti Huotari, Henri Jaaksola, Carl Jansson, Victor Jansson, Timo Joutsijoki, Toni Jussila, Victor Juuti, Niko Jylhä, John Järfvas, Lari Kananen, Anssi Kanto, Mikko Kauppila, Orvokki Kauppila, Tuomas Kauppila, Mathias Kerke, Max Ketonen, Teemu Kiiskilä, Joonas Kilponen, Jaapo Koivisto, Eija Kondelin, Ilmari Korhonen, Eemu Korpela, Simo Koskinen, Sauli Kurra, Mikko Kuuttila, Pekka Kytö, Antti Lahti, Matti Lassila, Eetu Latva-Äijö, Elmeri Latva-Äijö, Siri Latva-Äijö, Tiitu Latva-Äijö, Tommi Laukkanen, Pasi Lehtimäki, Riku Lehtola, Tomi Leppävuori, Joel Lignell, Tero Liimatainen, Saska Liimola, Taneli Läykki, Olli Manninen, Lauri Mykkänen, Rasmus Mäenpää, Aapo Mäkelä, Antti Mäkinen, Henry Mäkinen, Kalle Mäntymäki, Charlie Nevander, Teppo Norrena, Martin Ollikainen, Juho Pahkanen, Jori Palosaari, Timo Piippo, Jaakko Pirinen, Jani Pukkinen, Mika Ranne, Tuomas Rantala, Antero Rantanen, Olavi Rantanen, Juha Ruokola, Jarkko Salminen, Pontus Saxen, Akira Seppänen, Paavo Sipilä, Niilo Sirola, Aku Soikkeli, Samu Soini, Reino Sorri, Daniel Stenbäck, Jarno Suomela, Sami Suuronen, Sami Sydänlammi, Sofia Särkimäki, Miro Takolander, Roni Takolander, Aleksanteri Taros, Teemu Tervo, Turkka Tervonen, Petri Toikkanen, Thomas Tontchev, Titus Torniainen, Tuukka Tuovinen, Marika Tähti, Mikael Tähti, Tommi Uitti, Marjo Uusi-Kakkuri, Eero Uusivirta, Jussi Vaahtikari, Sami Vaahtikari, Markku Vesa, Perttu Vihtari, Robert Välimäki, Annukka Välkki, Asta Vättö, Tapio Ylinen ,
Lauri Ahola, Jarl Andström, Risto Anttonen, Johannes Björkqvist, Aleksandr Doumanski, Sami Erkkilä, Janne Eskola, Marius Foudila, Janne Haaramäki, Harri Havia, Ville Hedman, Jouko Hildén, Kaarina Honkanen, Pertti Huotari, Henri Jaaksola, Carl Jansson, Victor Jansson, Timo Joutsijoki, Toni Jussila, Victor Juuti, Niko Jylhä, John Järfvas, Lari Kananen, Anssi Kanto, Mikko Kauppila, Orvokki Kauppila, Tuomas Kauppila, Mathias Kerke, Max Ketonen, Teemu Kiiskilä, Joonas Kilponen, Jaapo Koivisto, Eija Kondelin, Ilmari Korhonen, Eemu Korpela, Simo Koskinen, Sauli Kurra, Mikko Kuuttila, Pekka Kytö, Antti Lahti, Matti Lassila, Eetu Latva-Äijö, Elmeri Latva-Äijö, Siri Latva-Äijö, Tiitu Latva-Äijö, Tommi Laukkanen, Pasi Lehtimäki, Riku Lehtola, Tomi Leppävuori, Joel Lignell, Tero Liimatainen, Saska Liimola, Taneli Läykki, Olli Manninen, Lauri Mykkänen, Rasmus Mäenpää, Aapo Mäkelä, Antti Mäkinen, Henry Mäkinen, Kalle Mäntymäki, Charlie Nevander, Teppo Norrena, Martin Ollikainen, Juho Pahkanen, Jori Palosaari, Timo Piippo, Jaakko Pirinen, Jani Pukkinen, Mika Ranne, Tuomas Rantala, Antero Rantanen, Olavi Rantanen, Juha Ruokola, Jarkko Salminen, Pontus Saxen, Akira Seppänen, Paavo Sipilä, Niilo Sirola, Aku Soikkeli, Samu Soini, Reino Sorri, Daniel Stenbäck, Jarno Suomela, Sami Suuronen, Sami Sydänlammi, Sofia Särkimäki, Miro Takolander, Roni Takolander, Aleksanteri Taros, Teemu Tervo, Turkka Tervonen, Petri Toikkanen, Thomas Tontchev, Titus Torniainen, Tuukka Tuovinen, Marika Tähti, Mikael Tähti, Tommi Uitti, Marjo Uusi-Kakkuri, Eero Uusivirta, Jussi Vaahtikari, Sami Vaahtikari, Markku Vesa, Perttu Vihtari, Robert Välimäki, Annukka Välkki, Asta Vättö, Tapio YlinenHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
10.5.-31.5.2011 (17 kuvauspäivää) |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
”Vain reilun tunnin pituinen Taistelu Näsilinnasta 1918 ei ole torso, se on kuin oikean elokuvan haaskattu irtoraaja”, Kalle Kinnunen (Suomen Kuvalehti 14-15/2012) tiivisti näkemyksensä Claes Olssonin dokumenttidraamasta, joka ”sekoittaa dokumenttia ja fiktiota olematta kumpaakaan. Henkilöt puhuvat taistelun tiimellyksessä tuntemuksistaan välillä suoraan kameralle. Opettavainen ote tuo mieleen Åke Lindmanin elokuvat Etulinjan edessä ja Tali-Ihantala 1944. [- -] Heiluvalla kameralla pyritään sähäkän realistiseen vaikutelmaan. Totuudenmukaiselta elokuva ei silti tunnu. [- -] Ravistelevat valokuvat kansalaissodasta alussa ja lopussa kertovat eri tarinaa kuin ulkokohtainen ja verisyydessäänkin liian siistin tuntuinen elokuva. Vain viattomien teloitukset herättävät, eivät siksi, että ne olisivat vaikuttavaa kerrontaa, vaan ainoastaan julmuudellaan.” ”Kerronnan tapa on tuttua etenkin takavuosien televisiosta ja erilaisista opetuksellisista av-materiaaleista. Valkokankaalla faktafiktiota näkee harvemmin, ja Olssonin elokuva selittää valitettavan hyvin, miksi”, koki Jukka Kangasjärvi (Aamulehti Valo-liite 12/2012), jonka mielestä ”mukaan on päässyt tuntuva annos epämääräistä tyylittelyä: sotilaat todistavat kokemuksiaan suoraan kameralle, virsi ja työväenlaulu risteytetään, kun loukkaantuneet odottavat kohtaloaan, nykyaikainen kertojanääni luo turvallisen etäisyyden. Tällaiset valinnat tuntuvat aiheen velvoittamilta pakkotoiminnoilta. Kokonaisuutena Taistelu Näsilinnasta 1918 onkin vähän kuin museomateriaalia, jota voitaisiin esittää sisällissotanäyttelyssä vaikkapa juuri Näsilinnassa. Itsenäisenä elokuvana se ei koskaan rynni esiin omasta sumustaan.” Hans Sundström (Hufvudstadsbladet 23.3.2012) pohti valittua etäännyttävää tyylilajia. ”Filmen, inspelad med två handkameror, har medvetet försökt fånga dokumentärdramats ton i kombination med dessa fjärmningseffekter. Något schizofrent och stelbent känns ändå framställningsgreppet som ofta onödigt mycket vetter åt det deklamatoriska även om det inte är rätlinjig action man efterlyser. Av de inte så märkliga enskilda scenerna skapas det oaktat en totalbild av brödrakrigets vansinniga verklighet, av fanatismen och hatet, kaoset och slumpmässigheten. [- -] Det är naturligtvis en omöjlig uppgift att helt nå fram till stämningar som känns äkta. Men här gäller det kanske inte enbart ett försök till en dokumentärt präglad rekonstruktion. Man kunde också tala om ett psykodrama med unga aktörer som återupplever en tragisk tid så fjärran deras egen verklighet.” Harri Närhi (City 6/2012) vaikuttui. ”Esineistöä, vaatetusta ja muuta rekvisiittaa myöten tämä järjettömyyden kuvaus on perusteellista työtä. Katsoja pääsee hetkeksi keskelle taistelun melskettä, kuulat viuhuvat, paniikki iskee, syytä ei kerrota. Henkilöt eivät ole keskeisiä, suurin osa jää kasvottomiksi, valjuiksikin. Kysymyksessä on yritys kuvata yhtä tragediaa historiassa, ja siinä tehtävässä onnistutaan oivallisesti.” ”Olssonin valitsema draamallinen kerronta on sujuvaa ja se sopii erinomaisen hyvin aiheeseen”, kiitti myös Jussi Virratvuori (Karjalainen 24.3.2012). ”Muistikuvien esittäminen näyttelijöiden kertomana luo vaikuttavan tunnelman – tapahtumat ympärillä jatkuvat, yksi mies kertoo kokemansa ja samalla sota siirtyy katsojan tunnetasolle. Tavallisen ihmisen sotakokemus välittyy kaikessa julmassa arkisuudessaankin. Pääasiallisesti amatööreistä koostuva näyttelijäkaarti ilmentää vakuuttavasti nuorten ja kokemattomien rivisotilaitten mielenliikkeitä ja suhtautumista sotaan. Fanaattisuus, järkyttyneisyys ja pelko ovat näkyvillä ja koettavissa. Valkokankaalle piirtyvä taistelu sekä sotilaitten kokemukset esitetään naturalistisesti.” Tuomas Riskalalle (Iltalehti 23.3.2012) riitti yksi kuti. ”Äärimmäisen sielutonta ja tympeää teosta yritetään syventää kohtauksilla, joissa nuoret sotilaat avautuvat kameralle kesken ammuskelun. Jaksot ovat teeskenteleviä ja dramatiikaltaan vaivaannuttavan kömpelöitä. Masentavaa, että Suomessa tehdään vielä vuonna 2012 näin vanhanaikaista ja paikalleen pysähtynyttä elokuvaa.” |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Tuottaja-ohjaaja Claes Olsson (s. 1948) tunnetaan parhaiten pitkän elokuvan ohjaustöistään Elvis-kissan jäljillä (1987), Akvaariorakkaus (1993), Underbara kvinnor vid vatten / Ihanat naiset rannalla (1998) ja Onnen varjot (2005). Hän on myös perustamansa tuotantoyhtiön Kinoproduction Oy:n toimitusjohtaja. Olsson on lisäksi tuottanut mm. elokuvat Kahlekuningas (2002), Raid (2003), Suden arvoitus (2006) ja Den nya människan / Uusi ihminen (2007). Elokuvansa Colorado Avenue (2007) Olsson ohjasi Lars Sundin Runeberg-palkittujen Pohjanmaa-eepoksien Colorado Avenue (1991) ja Lanthandlerskans son / Puodinpitäjän poika (1997) pohjalta. Kirjailija Robert Alftan esitteli Olssonille uutta elokuvaideaa Tampereen Näsilinnan taistelusta syksyllä 2010. Tampereen taistelu vuonna 1918 oli muodostunut Suomen sisällissodan ratkaisevaksi taisteluksi. Mannerheimin johtamat valkoiset olivat hyökänneet punaisten hallitsemaa Tampereen kaupunkia vastaan ja onnistuivat lopulta valtaamaan sen. Taisteluissa kuoli noin 2000 punaista ja noin 700 valkoista. Olssonin ja Alftanin yhdessä laatima elokuvakäsikirjoitus perustui Konrad Vestlinin vuonna 1936 tekemiin haastatteluihin. Tämä aineisto oli julkaistu Konrad Vestlinin kirjana Melins kompani vuonna 1938. Olsson teki joukkoineen paljon taustatyötä Taistelu Näsilinnasta 1918 / Slaget om Näsilinna 1918 (2012) varten. Suomen Kuvalehden 13/2012 haastattelun mukaan Olsson tavoitti Melinin tyttären ja sai tämän kautta harvinaista aineistoa, mm. vanhoja lehtileikkeitä, Melinin kirjeenvaihtoa vuodelta 1918 ja valokuvia. Olsson kertoi: ”Kirjeet ovat mikrotason historiankirjoitusta. Ne kertovat tunnelmista suoraan tapahtumat kokeneiden silmin.” Aamulehden 11.2.2011 mukaan taistelun kulkua ja detaljeja tutkivat minuutti minuutilta Tampereen ammattikorkeakoulun käsikirjoitusopiskelijat. Elokuvan tehokeinoina käytetään mm. lukuisia arkistofilmejä ja valokuvia. Ruotuväki 5/2012 –lehden mukaan Åbo Akademin kokoelmista löytyi kertomuksia Melinin joukoista noin 550 liuskaa. Kertomusten seasta valittiin viisi oikeisiin päähenkilöihin perustuvaa päähenkilöä, tavallista kokematonta alokasta, joiden kautta Näsilinnan taistelua ruvettiin kuvaamaan. Aamulehden 11.2.2011 mukaan elokuvaa aiottiin kuvata Taistelutoverit- ja The Pacific - Tyynenmeren taistelutoverit -televisiosarjojen tyyliin oikeita henkilötarinoita hyödyntäen. Olssonin valinta oli käyttää elokuvansa pääosissa nuoria pohjanmaalaisia harrastajanäyttelijöitä, joista moni ei ollut edes käynyt armeijaa. Heidän tapansa pitää asetta oli yhtä kömpelö kuin se mukana olleilla todellisuudessakin oli. Samoin päähenkilöiden murre on Vaasan seudun ruotsinkieltä. Sotilaiden kertomukset suoraan kameralle vieraannuttavat normaalista fiktiivisestä kerronnasta. Olssonin ruotsinkielinen draamadokumenttielokuva Taistelu Näsilinnasta 1918 / Slaget om Näsilinna 1918 kertoo jääkäriyliluutnantti Erik Gunnar Melinin (Nicke Lignell) komppanian osallistumisesta Tampereen taisteluun huhtikuussa 1918. Valkoisten komppania oli koottu viikossa vaasalaisten talonpoikien pojista. Heidän tehtävänsä oli tunkeutua punaisten linjojen läpi ja vallata Näsilinna. Elokuvan tarinan keskeisiä miehiä esittävät Thomas Holm, Matias Asplund, Fredrik Westblom, Mike Nordlund ja Markus Wilson. Melinin lähimpiin miehiin kuuluvia esittivät puolestaan Teatterikorkeakoulussa opiskelevat Anton Häggblom, Petter Kevin ja Wilhelm Grotenfelt. Elokuvan päätapahtumapaikan uusbarokkihuvila Näsilinnan (alkuperäinen nimi oli Milavida) oli Peter von Nottbeck rakennuttanut perheelleen kodiksi vuonna 1898 Tampereen Näsikalliolle. Nottbeckin kuoleman jälkeen se jäi tyhjilleen. Tampereen kaupunki osti Näsilinnan ja perusti sinne 1908 Hämeen museon. Museo on ollut suljettuna vuodesta 1998. Kuvausten alkaessa tiedettiin, että Näsilinna pysyisi tyhjänä ainakin syksyyn 2011 asti. Sen jälkeen huvila restauroitiin. Museo Milavida avattiin uudelleen yleisölle vuonna 2015. Elokuvaa kuvattiin Tampereella 17 kuvauspäivän ajan toukokuussa 2011. Aamulehden 10.5.2011 mukaan Tampereen kaupunki poisti elokuvaa varten lyhtypylväät ja kuvauspaikkoja on jätetty siistimättä talven jäljiltä, jotta maisemassa olisi kevään tuntu. Kuvakulmia valittiin niin, ettei esimerkiksi läheisen Särkänniemen vuoristorata näkyisi kuvissa. Lehdistöesitteen mukaan kuvaustapa on dokumentaarinen. Autenttisen vaikutelman aikaansaamiseksi kuvattin kahdella kameralla, "kamerat ovat ikään kuin yksi komppanian sotilaista." Myös vähäinen dialogi korostaa elokuvan dokumentaarista luonnetta. Aamulehden 15.3.2011 mukaan maskeeraaja Erja Mikkola teki sodan uhreista uskottavan näköisiä. Hän valmisti myös taisteluissa irronneet kädet ja jalat. Elokuvassa nähty tekoveri vaati myös oman reseptinsä. Elokuvasta tehtiin kaksi versiota: toisessa selostus on suomeksi, toisessa ruotsiksi. Roolihahmon Edvin Hägerin etunimi on elokuvan lopputeksteissä ym. virheellisesti John. Karoliina Blackburnin etunimi kirjoitettu lopputeksteissä muodossa Karolina. Elokuvan alku- ja lopputekstien nimien kirjoitusasuissa on eroja. Sisällissotaa oli aiemmin käsitelty mm. näytelmäelokuvissa Miekan terällä (1928), Helmikuun manifesti (1939), ”1918” (1957), Täällä Pohjantähden alla (1968, 2009), Mommilan veriteot 1917 (1973), Aapo (1994), Lunastus (1997), Käsky (2008) ja Där vi en gång gått / Missä kuljimme kerran (2011) sekä Seppo Rustaniuksen dokumenttielokuvassa Uhrit 1918 (2008). Olsson on ohjannut ja tuottanut myöhemmin mm. lyhytelokuvat Längs Helsingegatan (2013) ja M. A. Numminen in der Sauna (2015) sekä tuottanut lastenelokuvan Me Rosvolat (2015). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2017 |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
Kotimaani ompi Suomi Säv. ja sanat Jooseppi Riippa Sov. Yari Esittää Laura Kaljunen Die Loreley Säv. Fredrik Pacius Sov. Kai Maasalo Yleisradio 1959 |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Tampereen kaupunki, Anneli ja Bengt Holmström, Christian Olsson, Anna-Liisa Tolonen, Leila Parhankangas, Elisabeth Alm, Leila Lyytikäinen<br /><br />Jukka Takala / Tampereen huutokauppakamari, Dr. Hauschka / ITU Oy / Merja ja Risto Ekholm & Helena Karjalainen, Koulutus-Center / Make-Up Artist Academy, Länsilinjat Oy, Jesse Metsänen / Consti julkisivut, Juho Määttä / Rakla, Ritva Palo-Oja / Vapriikki, Tampereen katolinen kirkko, Tampereen suomalainen klubi, Vapaussodan invalidien muistosäätiö, Vapaussoturien perinneliitto, Håkan Ahlnäs, Markus Alvalahti, Kimmo Antila, Elly Appel, Berndt Arell, Mary Gestrin, Pauliina Holmqvist, Isva Isoviita, Jukka Kukkonen, Mia-Annette Latvus, Antti Liuttunen, Luomajärven perhe, Raimo Mikkola, Elina Parjanen, Tommi Partanen, Perttu Pesä, Jouko Tuuppo, Krassu Valkeasuo |
||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||
Arkistofilmit: ”Finlandia” Suomi-Filmi Oy, 1922 ”Från den pågående frihetskampen i Finland” Pathé, 1918 ”Wiederherstellung der Ordnung in Finnland durch Finnische Weisse Garden und Deutsche Truppen” 1918 Arkistovalokuvat: Vapriikin kuva-arkisto Otavan kuva-arkisto Museoviraston kuva-arkisto Sotamuseo Aamulehden kuva-arkisto Vaasan maakunta-arkisto Harald Natvig Maja Krook Bertel och Göta Häger Arkistot: Museokeskus Vapriikki Kansallisarkisto – Sota-arkisto Åbo Akademi – handskriftsamlingen Työväenmuseo Werstas Työväen arkisto Kansan arkisto |
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|