Saunavieras
The Rise and Fall of a Friendship (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Saunavieras
Anssi Mänttärin draamaelokuva Saunavieras (2012) on tarina eläkeikään ehtineestä itsekeskeisestä menestyskirjailijasta Jalo Rautakummusta (Kari Väänänen), joka erään irtosuhteen jälkeen pakenee Lappiin huvilalleen. Rautakumpu saa vieraakseen geologiksi esittäytyvän Hannu Niemisen (Jone Takamäki), joka jää illan viettoon kirjailijan seuraksi. Saunomisen ja juopottelun lomassa miehet ystävystyvät, mikä aiheuttaa ongelmia yllätysvieraan todelliseen tehtävään.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
20.-30.9.2011 (11 kuvauspäivää) |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
”Saunavieras on varmasti yksi kaikkien aikojen ’ilkeimpiä’ kotimaisia elokuvia, mitä tulee päähenkilön hahmoon”, koki Harri-Ilmari Moilanen (Kansan Uutiset Viikkolehti 23.3.2012). ”Saunavieras on taiteilijakuvaus, häijy buddy movie (kamufilmi) ja ärjy näyttö siitä, miten suomalainen mies syyllistyy varsinaiseen kuolemansyntiin mollatessaan löylykiulua. Kohtalon kostava käsi on aina iskuvalmiina… [- -] Risteily satiirin ja puskafarssin aalloilla tekee leffasta haastavaa katsottavaa, se on kohteensa näköinen groteski musta komedia. Saunavieraassa on jotain alkuvoimaisen purkauksellista, rehellistä ja paljastavaa, mitä tulee aikamme henkiseen ilmastoon, ihmiskuvaan ja -suhteisiin. Kaikki on kaupan, hintalappu voidaan iskeä myös ihmishenkeen.” Moilanen näki näppärän hirtehisessä moraaliteetissa sukulaisuutta Eric Rohmerin pienimuotoisiin porvaristokuvauksiin. ”Saunavieras on halpis omakustanne-elokuva, ja juuri sellaiselta se näyttääkin, totesi Leena Virtanen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 12/2012), jonka mielestä ”Mänttärin mieli on jäänyt menneille vuosikymmenille. Juoppo menestyskirjailija ei enää istu nykyajan mielikuviin, mikä on tietysti sinänsä iloinen asia. Elokuvan ongelma ei kuitenkaan ole tarinassa tai vanhanaikaisuudessa vaan toteutuksessa. Se on kuvattu, leikattu ja valaistu hätäisesti ja täysin amatöörimäisesti. Kari Väänäsen kirjailijaa lukuun ottamatta näyttelemisestä ei ole tietoakaan. Väänänen on suvereeni ja tekee työnsä kunniallisesti, kuten aina.” Taneli Topeliuksesta (Ilta-Sanomat 23.3.2012) kahden miehen kohtaamiseen keskittyvä Saunavieras muistutti teatterinäytelmää. ”Lähtökohta on tiukan pelkistyksensä vuoksi vaativa ja edellyttää sekä kristallinkirkasta käsikirjoitusta että sitä heittäytyen tulkitsevat näyttelijät. Ensimmäinen seikka ei aivan toteudu, ja näyttelijöistäkin Kari Väänänen peittoaa antaumuksellisella mylvinnällään usein Jone Takamäen, joka luottaa liikaa eleettömään ilmaisuun. [- -] Laveasti kaartelevat repliikit kulkevat pitkien, staattisten otosten saattelemana turhan hitaalla vaihteella, eivätkä henkilökuvat enää sanottavasti kasva elokuvan rönsyilevällä jälkipuoliskolla.” ”Lähtökohdat ovat hyvät, mutta lopputulos ei valitettavasti sitä ole”, arvioi Olli-Matti Oinonen (Savon Sanomat 4.5.2012), joka nimesi Saunavieraan pohjaksi ranskalaiskirjailija Eric-Emmanuel Schmittin näytelmän Arvoituksellisia muunnelmia (1996). ”Elokuva kertoo jollain tapaa ystävyyden syntymisestä, ihmisen moraalista. Kaikenlaista pohdintaa on paljon, mutta vastauksia ja johtopäätöksiä ei juuri ole. [- -] Narsistinen juoppo ei ole kovin kiintoisa roolihenkilö, mutta onneksi Kari Väänänen osaa näytellä tällaisen sikaniskan erinomaisen hyvin. Muuten elokuvaa ei jaksaisi katsella. Väänäselle yksi tähti, kuvaaja Dave Bergille toinen.” Antti Selkokari (Aamulehti Valo-liite 12/2012) antoi kolme tähteä. ”Elokuva ei suurentele sanottavaansa. Pienoisnäytelmän oloisessa elokuvassa kerrotaan näennäisen tapahtumattomuuden alla ikuista tarinaa ylpeyden lopusta. Saunavieras on oiva yhden illan pikku juttu, pidemmäksi aikaa siitä ei seuraa olisikaan. Pääasiallisesti yhden kuvauspaikan dialogivoittoinen Saunavieras näyttääkin siltä, että koko tuotanto on sopeutettu käytössä olleisiin varoihin. Tässä on paljon halpiselokuvia tehneen Mänttärin elokuvallisen testamentin makua.” Andrea Svanbäck (Hufvudstadsbladet 23.3.2012) ei nähnyt Saunavieraassa komedian aineksia. ”Moralen tänjs som ett tuggummi, så pass att komedi tyvärr inte lämpar sig som genrebeskrivning. Berättelsen blir i stället både vulgär och klichéspäckad, på gränsen till outhärdlig. Väänänen [- -] verkar mest improvisera alltefter, följd av ett filmteam som varken kan ta skärpedjup eller behärskar klippet. Den vacklande helheten som alltså ska föreställa ’lustig’ ger ännu en gång bilden av den finska mannen som en både tragisk och vulgär förlorare, dessutom med hemliga drömmar om att förolämpa allt vackert som kommer i hans väg. Det är uppriktigt svårt att se om något nytt kunde komma av det här. Med bastun som enda trygga hållplats är självförtroendet kört i botten. Och då hjälper det inte ens att Mänttäri försöker visa att narcissism nog kan vara roligt. Ingen vill ändå att berusade, högljudda män pissar precis var som helst.” |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja Anssi Mänttäri (s. 1941) on ohjannut pienimuotoisia elokuvia suomalaisesta elämänmenosta jo vuodesta 1976 lähtien. Hänen ohjaamiaan elokuvia ovat mm. Pyhä perhe (1976), Rakkauselokuva (1984), Ylösnousemus (1985), Näkemiin, hyvästi (1986), Muuttolinnun aika (1991), Marraskuun harmaa valo (1993) ja Heikki Turusen romaaniin perustuva Joensuun Elli (2004). Mänttäri on myös tuottanut elokuvia, esimerkiksi Ralf Långbackan Herr Puntila och hans dräng Matti / Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (1979) ja Timo Linnasalon Eeva-Liisa Manner -filmatisoinnin Eros ja Psykhe (1998). Tuotantoyhtiönä on ollut 1970-luvulta lähtien Mänttärin yhtiö Reppufilmi Oy. Yhtiön mentyä konkurssiin Mänttäri perusti uuden elokuvayhtiön Riskifilmi Oy:n vuonna 2006. Mänttäri on tehnyt lisäksi mm. lyhytelokuvia ja televisiosarjoja Pentti Kirstilän Hanhivaara-rikosromaaneista. Mänttärin myöhempiin tuotantoihin kuuluvat myös teatterilevitystä vaille jääneet elokuvat Tarkastaja (2011) ja Hellsinki Street (2012). Mänttäri on kuulunut Sodankylän elokuvajuhlien perustajajäseniin 1980-luvulta lähtien. Vuonna 2010 hänelle myönnettiin Sodankylä-palkinto 2010 merkittävästä työstä elokuvakulttuurin puolesta. Mänttärin seuraavassa teatterilevityksen saaneessa pitkässä näytelmäelokuvassa Saunavieras (2012) Kari Väänänen esittää itseriittoista ja sovinistista menestyskirjailijaa, taiteilijaprofessoria Jalo Rautakumpua, joka saa Lapin huvilalleen vieraaksi yllätysvieraan, hiljaisen palkkamurhaajan Hannu Niemisen (Jone Takamäki). Erilaisista lähtökohdista olevat miehet ystävystyvät yllättäen kelohonkamökin saunan lämmössä. Yhdessä he päättävät lähteä hotelli Luostotunturiin naisia iskemään. Elokuvan teemoja ovat ystävyyden syntyminen ja pohdinnat ihmisen moraalista. Elokuvan voi nähdä esim. häijynä buddy moviena. Monet ovat luulleet Rautakummun hahmon esikuvaksi Arto Paasilinnaa. Anssi Mänttärin haastattelun 12.6.2017 mukaan kirjailijan hahmoon on kuitenkin otettu ohjaajan mielikuvituksen lisäksi piirteitä usealta ihmiseltä, näihin kuuluvat mm. Rauni Mollberg, Mikko Niskanen, Edvin Laine ja Heikki Turunen. Palkkamurhaajan rooliin hän kaavaili alun perin Ilkka Heiskasta, mutta tämä sai lopulta aikatauluongelmien vuoksi pienemmän roolin. Naisosiin Mänttäri otti tuoreita kasvoja, mm. Jyväskylän kaupunginteatterissa näytelleen Raisa Vattulaisen ja Rovaniemen kaupunginteatterin Anni Tanin. Vattulainen oli ollut mukana jo Mänttärin lyhytelokuvassa Sallan sohvalla – suomalaisen psykiatrian menestystarina (1998). Elokuva Saunavieras kuvattiin ilman Suomen elokuvasäätiön tukea Sodankylän kunnan rahoitustuella 11 kuvauspäivässä 20.-30.9.2011 välisenä aikana Sodankylässä. Kuvauskamerana oli digitaalinen Sony EX1 HD-kamera. Elokuvan musiikin pääteema otettiin Nikolai Rimski-Korsakovin Hindu-laulusta. Seuraavana pitkänä näytelmäelokuvanaan Mänttäri ohjasi elokuvan Romanssi (2014). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2017 |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
Hindu-laulu Säv. Rimsky-Korsakov Pääskynen Trad. Mona-Lisa San. Ilpo Tiihonen Säv. Asko Mänttäri Vessan seinä Paltamossa San. Ilpo Tiihonen Säv. Asko Mänttäri Ack, Värmeland du sköna Trad. Blues Trad. Ylioppilasriemua Trad. |
||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||
Lapland Hotel Luostotunturi, Teboil, Luoston Kerttuli, K-kauppa / Luosto, Moda / Rovaniemi, Heikki Takkinen, Päivi Onttonen, Minttu Törmänen, Johanna Saarinen, Instrumentarium, Kelo – Pahkaverstas Mauri Pöyliö, Asuste Simonen / Sodankylä, Seppo Peltola, Kahvila Leuku, Vesa Varpula, LEO, Heltech |
||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||
Runot: Einari Vuorela Eino Leino William Shakespeare |
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|