Nightmare – painajainen merellä
Nightmare – En mardröm på havet (ruotsinkielinen nimi)
En Mardröm på havet (ruotsinkielinen nimi)
Nightmare (englanninkielinen nimi)
Ei maata näkyvissä (työnimi)
Finna-arvio
Nightmare – painajainen merellä
Marko Äijon ohjaama Nightmare – painajainen merellä (2012) on Salatut elämät -televisiosarjaan pohjautuva jännityselokuva. Peppi (Sara Säkkinen) lähtee vastavihityn aviomiehensä Sergein (Tero Tiittanen) ja ystäviensä Heidin (Venla Savikuja), Jirin (Mikko Parikka), Oonan (Sara Lohiniva) ja Joonatanin (Markku Pulli) kanssa kesäiselle risteilylle. Hilpeät tunnelmat muuttuvat pian pelonsekaisiksi, kun laivalla alkaa tapahtua kummia ja seurueen jäseniä kadota.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
7.-29.6.2012 |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Kriitikot eivät säästelleet sanojaan saati otsikoitaan ruotiessaan Salatut elämät -televisiosarjan oheistuotetta. ”Halvinta saippuaa”, otsikoi Tomi Nordlund (Satakunnan Kansa 5.12.2017), jolle ”Nightmare – painajainen merellä saa kyseenalaisen kunnian olla huonoin näkemäni 2000-luvun kotimainen sitten Ponterosan. Nuorisotrilleri nimittäin lähentelee totaalista häpäisyä. [- -] Miksi elokuva sitten on niin huono? No, kankean epäuskottavat näyttelijät laukovat repliikkejään vaivaannuttavasti kuin ulkoa lukien, juonessa ei ole logiikkaa ja halvannäköinen toteutus täyttyy amatöörimäisestä räpellyksestä. Jännitysmomenttikin pysyy nollassa. Elokuva kestää vain tunnin ja 14 minuuttia. Laivasaippualla on vaikeuksia löytää relevantteja aineksia edes tuohon kestoon. Nightmare – painajainen merellä läpäisisi riman innokkaiden nuorten tee-se-itse -henkisenä harrastelujännärinä. Näin isossa mittakaavassa se on vain nolo rahastusyritys, josta saa revittyä korkeintaan camp-huumoria. Toivotaan, että Salatut elämät pysyy jatkossa vain tv:ssä.” ”Pallomeri pelottaa enemmän”, lohkaisi Jukka Kangasjärvi (Aamulehti Valo-liite 49/2012). ”Slasher-leffana Nightmare – painajainen merellä on kuin Halloweenin (1978) inspiroima koulun kevätjuhlanäytelmä, jossa jänistetään juuri kriittisillä hetkillä. Halpikseksi kyseessä on iloton ja eloton suorite. Luulisi suomalaisella elokuva-alalla pitkään vaikuttaneen ohjaaja Marko Äijön ammentavan edes jotain Aarne Tarkaksen ja Visa Mäkisen letkeistä otteista. Hän on ilmeisesti liian sisällä Salkkareiden tuotannollisissa rutiineissa. [- -] Viiden vartin tuubasta ei ole kulunut sitä ensimmäistäkään, kun jo toivoo paatin uppoavan ja hautaavan koko Salkkari-sakin merenpohjaan.” ”Haluamme teinienne rahat”, Hannu Poutiainen (Karjalainen 9.12.2012) nosti otsikkoon elokuvan salatut tarkoitusperät. ”On niin huonoja elokuvia, että ne ovat jo loistavia. Toiset elokuvat ovat sitäkin huonompia. Ne hyppäävät tyystin loistavuuden yli ja yltävät ennennäkemättömään huonouteen. Valtavirtalevitykseen päästettyjen filmien sarjassa Nightmare asettaa huonouden riman aivan uusiin korkeuksiin. Tai oikeastaan mataluuksiin. Nightmaren rima on Mariaanien haudassa.” Kalle Kinnusenkin (Suomen Kuvalehti 49/2012) mielestä kyseessä oli vain ”Iso läppä”, vitsi vailla yritystä. ”Päällimmäisenä on rahastuksen maku. Tuotantotapa on niin halpa, ettei jälkiäänitystä ole aina vaivauduttu ajoittamaan kohdalleen. Ilmeestä ja kuvakerronnan kankeudesta tulevat mieleen Uuno Turhapuron seikkailut. Kuvauspaikkalaivan tarjonneen varustamon logoa esitellään antaumuksella." "Salattujen elämien suhde nuoriin katsojiin on camphenkinen", Kinnunen jatkoi. "Koenäytöksessä elokuvan tahaton koomisuus huvitti varhaisteinejä alituiseen, mutta lopussa annettiin aplodit. Edes väkivaltaisia kauhuaineksia ei voi ottaa tosissaan. Tekijät nauravat henkilöille ja absurdisti yliampuville käänteille yhdessä katsojien kanssa. Nightmare on parodia itsestään. Vitsistä ei kuitenkaan voi nauttia, ellei ole sarjaan vihkiytynyt.” Myös Teemu Lemisen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 48/2012) usko tarinaan loppui kesken. ”Elokuvan juoni on sarjan kuvioille melko uskollinen, ja jopa ihan uskottava. Tarina ei vain oikein kanna loppuun asti, ja etenkin loppuratkaisu saa aikaan epäuskoista naurua. Se on harmi, sillä Salkkareihin on aiemmin onnistuttu kirjoittamaan varsin onnistuneita psykopaattihahmoja. [- -] ’Se on pyhä yhdistelmä, meri ja viina’, tokaisee Joonatan (Markku Pulli) elokuvan alussa. Parhaimmillaan Nightmare – painajainen merellä varmasti onkin parin päivän ryyppyputken jälkeisessä hysteerisessä väsymystilassa.” |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
MTV3:n päivittäisdraamasarja Salatut elämät on pyörinyt vuodesta 1999 lähtien ja kerännyt usein miljoonayleisön televisiossa. Suuri kohderyhmä on ollut 10-24-ikäiset nuoret. Vuonna 2011 ilmestyi internetiin 10-osainen spin off -sarja Tuuliranta, joka koostui muutaman minuutin jaksoista. Siinä suositun Salatut elämät -sarjan hahmoista Peppi, Heidi, Joonatan ja Jiri matkasivat viikonlopun viettoon mökille, jonka jälkeen alkoi tapahtua kummia. Aamulehden Valo-viikkoliitteen 39/2012 mukaan jo nettisarja Tuuliranta yhdisti Salattujen elämien eli ”Salkkarien” nuoret näyttelijät ja teinikauhun. Samaan tunnelmaan palattiin Salkkareiden ensimmäisessä elokuvassa Nightmare – Painajainen merellä (2012). Elokuvan ohjasi sarjan tuottaja Marko Äijö (ent. Rauhala). Äijö oli tuottanut aiemmin Kaisa Rastimon ohjaamat elokuvat Säädyllinen murhenäytelmä (1998), Heinähattu ja Vilttitossu (2002) ja Myrsky (2008), Janne Kuusen Kukkia & sidontaa (2004) ja Juha Koirasen Rock’n Roll Never Dies (2006). Äijön ohjaamia lyhytelokuvia oli mm. Eno oli urheilumiehiä (1994). Elokuvan Nightmare – Painajainen merellä tarinassa Peppi (Sara Säkkinen) ja Sergei (Tero Tiittanen) järjestävät ystävilleen hääristeilyn. Mukana ovat mm. sarjasta tutut Heidi (Venla Savikuja), Jiri (Mikko Parikka) ja Joonatan (Markku Pulli). Kesken häämatkan alkaa tapahtua kummia asioita, ja osa päähenkilöistä katoaa salaperäisesti. Ratkaisevana risteilyemäntänä nähdään Karoliina Blackburn. Elokuvan mainoslauseena oli ”Kehen luottaa kun ei voi luottaa kehenkään?” Äijö kuvaili elokuvaansa Aamulehden Valo-viikkoliitteessä 49/2012 ”murkkuhorroriksi”. Elokuvasta tehtiin pelottavampi kuin televisiosarjasta. Elokuvan ikärajaksi annettiin 12 vuotta, aikuisen seurassa elokuva on K-9. Pelottavien ja väkivaltaisten kohtausten lisäksi siinä on herkkä rakastelukohtaus. Äijö kertoi Ilta-Sanomissa 28.11.2012: ”Mietimme tarinaa kirjoittaessamme sitä, mitä 12-vuotiaan psyyke kestää. Väkivallan ja jännityksen on oltava sellaista, että he kestävät sen. Teimme esimerkiksi väkivaltaiset kohtaukset yhdellä laajalla otoksella ja mahdollisimman vähällä verellä.” Elokuvaa kuvattiin työnimellä ”Ei maata näkyvissä” mm. kahden Helsingin ja Pietarin välisen risteilyn aikana Princess Maria -risteilyaluksella. Kalevan 29.11.2012 mukaan kuvaukset kestivät 12 päivää. Lisäksi second unit -kuville tarvittiin puolitoista päivää. Kuvaaja Antti Takkusen puhelinhaastattelun 4.9.2020 mukaan elokuvaa kuvattiin RED ONE MX -digikameralla. Karl Sinkkonen laati elokuvaa varten tunnuskappaleen Kyynel kuuluu mereen. Sen esitti lauluduo Vague Musik, jonka muodostivat Sinkkonen ja Karoliina Kallio. Kappaleen sanat laati Twiggy Oliver eli Mauno Paajanen. Kappale julkaistiin myös AXR Musicin cd-singlenä DAXR 826. Kasimir Baltzarin roolinimi on elokuvan lopputekstien mukaan Max Grigorieff, mutta elokuvassa sukunimenä mainitaan Wahlström. Elokuva sai 125 113 katsojaa teatterikierroksellaan. Sarjan näyttelijät tekivät elokuvan tiimoilta ympäri maata ulottuvan fanikiertueen. Elokuva palkittiin Jussi-juhlien kunniakirjalla yleisön suosikkielokuvana. DVD:llä on lisämateriaalina elokuvan traileri ja kymmenen Countdown-koostetta. Salkkareiden seuraavana nettisarjana valmistui kesällä 2013 Tale Taalasmaan hahmon ympärillä pyörivä Young Money, Cash Money. Elokuva Nightmare – painajainen merellä sai jatko-osan Nightmare – Painajainen merellä 2 loppuvuonna 2014. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2018 ja 2020 |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
Kyynel kuuluu mereen Sävellys Karl Sinkkonen Sanat Mauno Paajanen Es. Vague Musik featuring Karoliina Kallio |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Nordic Ferry Center Oy / Tuomas Pajala, Peter Forsström, M/V Princess Marian henkilökunta, PowerLine / Jussi Koskinen, M/V Baltica / Jussi Blom, Timo Väänänen, Argo Kaele, Krzysztof Kazmierczak, Port Of Helsinki Länsisatama / Tapio Jeskanen, Miikka Ruotsalainen, Port Of Helsinki Vuosaaren satama / Arto Satuli, Hotelli Helka / Marko Virtanen, Rajavartiolaitos, Meriturva / Michael Blomqvist, Sami Raappana, Ravintola Merimakasiini / Jenny Nieminen, Janne Stenström, Miltton Showroom / Felix Hartwigsen, Jenny Åkerfeldt, Samsung Electronics Nordic AB / Eva Carrero, Satu Laukkanen, Acer Finland Oy / Juho Kouri, Suomen Teippitalo Oy / Birgitta Blomqvist, Design Forum Finland / Tanja Sipilä, Veera Kulju, Verkkokauppa.com / Samuli Seppälä, Huhta Design, Elina Makkonen, Karen Miller, Sand, Kaksitvå, Kati Laakso, Katja Lindqvist, Sirje Kaivola, Lauri Nisula, Pekka Palonen, Kari Luotonen |
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|