Ohjaaja Aleksi Mäkelä (s. 1969) aloitti uransa toimintaelokuvien Romanovin kivet (1993) ja Esa ja Vesa – Auringonlaskun ratsastajat (1994) ohjaajana. Mäkelä on tehnyt eniten yhteistyötä Solar Filmsin ja tuottaja Markus Selinin kanssa. Menestyksekästä elokuvaa Häjyt (1999) ovat seuranneet mm. Pahat pojat (2003), Matti (2006), kaksi Vares-elokuvaa (2004, 2007) ja palkittu Rööperi (2009) sekä Marko Leinon romaaniin perustuva Kotirauha (2011).

Mäkelä on ohjannut televisiosarjoja kuten draamasarjaa Käenpesä, rikossarjaa Kylmäverisesti sinun, komediasarjaa Muodollisesti pätevä ja Oskari Sipolan kanssa sarjaa Ratkaiseva isku (2011). Kyseessä oli dokumenttia ja draamaa yhdistelevä ohjelmasarja, jossa viime vuosien näkyvimpiä rikoksia käsiteltiin ainutlaatuisten tutkintamateriaalien kautta. Vuonna 2013 hän ohjasi poliisiasemalle sijoittuvan draamasarjan Roba kolmannen tuotantokauden jaksoja. Mäkelä on tehnyt myös televisioelokuvan Älä unta nää (2008). Aleksi Mäkelälle myönnettiin Elokuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2009.

Seuraavaksi Mäkelä ohjasi tositapahtumiin perustuvan pitkän näytelmäelokuvan Kaappari (2012). Vuonna 1978, syyskuun viimeisenä päivänä tuolloin 36-vuotias liikemies Aarno Lamminparras oli kaapannut Finnairin Oulusta Helsinkiin matkalla olleen lentokoneen aseella uhaten. Panttivankeina oli 45 matkustajaa ja viisihenkinen miehistö. Lamminparras vaati suuret lunnasrahat, joita hän suunnitteli annettavaksi mm. perheelleen, Kaunialan sotavammasairaalalle ja SOS-lapsikylälle. Lunnasrahat saatiin takaisin ja Lamminparras tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen. Lamminparras on sittemmin vaihtanut nimensä ja muuttanut vuonna 1984 Ruotsiin.

Elokuva perustui Ilta-Sanomien toimittajana työskentelevän Lauri Puintilan kirjaan Kaappari Lamminparras - Suomen ensimmäisen konekaappauksen tarina (2010). Ilta-Sanomien 20.11.2010 mukaan Puintila oli törmännyt tarinaan pari vuotta aiemmin, kun poliisi löysi Vantaalta muumioituneen miehen, jonka luultiin olevan itse kaappari. Lopulta paljastui, että vainaja olikin Lamminpartaan serkku.

Elokuvaversion käsikirjoittivat Mika Karttunen ja Elias Koskimies. Lamminparras ei antanut hyväksyntäänsä hänestä kertovan elokuvan tekemiselle. Hän kertoi itse Renny Jokelinin toimittamassa TV1:n MOT-ohjelmassa Lentokonekaapparin paluu (lähetetty 25.3.2013), mitä lentokoneessa todella tapahtui.

Tuottaja Markus Selin kertoi Ilta-Sanomissa 19.10.2011: ”Elokuvassa on luvassa erikoista ajankuvausta. Kyseessä on historiallinen tapaus ja ainut lentokonekaappaus Suomessa. Täällä ei oltu varauduttu mitenkään, joten kaikki meni pieleen kaappauksen hoidossa.”

Metro-lehden 16.1.2013 Aleksi Mäkelän haastattelun mukaan elokuvan tapahtumat ovat uskollisia alkuperäiselle tositarinalle, mutta joitakin yksityiskohtia on muutettu ja henkilöitä väritetty. Poliitikkojen osalta haluttiin tehdä poliittista satiiria. Suomen kärkipoliitikkoja ei elokuvassa saada kiinni ratkaisevilla hetkillä. Presidentti Kekkonen (Tero Jartti) haahuilee pihalla, ulkoministeri Paavo Väyrynen (Jarkko Tamminen) on tanhuamassa. Pääministeri Kalevi Sorsa (Pasi Toivanen) antaa jopa tappokäskyn Lamminpartaasta. Koneen henkilökunnasta sen sijaan haluttiin tehdä sankareita.

Elokuvassa kaappauksen tapahtumat siirrettiin pääsiäispyhiin syys-lokakuun vaihteen sijaan. Elokuvan työnimenä olikin "Pitkäperjantai". Henkilönimet Lamminparrasta lukuun ottamatta on elokuvassa muutettu. Liikenneministerinä oli todellisuudessa kaappauksen tapahtuma-aikaan Veikko Saarto, häntä esittää kuitenkin elokuvassa Miitta Sorvalin roolittama kuvitteellinen naisministeri.

Ensimmäistä elokuvapäärooliaan näyttelevä Kari Hietalahti kertoi Lamminpartaan hahmosta Iltalehden haastattelussa 22.11.2012: ”Kaappauskohtauksissa käytettiin osittaista improvisaatiota. Rooli oli todella haasteellinen, sillä Lamminparras on kulmikas persoona, jonka tunteet vaihtelevat vuoristoradan lailla. Hän on toisinaan raivoissaan ja yhtäkkiä mitä lempein ihminen.” Idea Lamminparras-elokuvasta oli ollut Hietalahden ja Mäkelän pitkäaikainen haave, joka oli käynnistynyt jo ennen Puintilan kirjaa.

Elokuvan tarinan kaapattujen joukossa on suomalainen laulajatähti Minea Raspi (Pirjo Lonka) ja hänen säveltäjä-yhteistyökumppaninsa Aapo Huopanen (Juho Milonoff). Oikeasti kaapparin lennolla oli Monica Aspelund, joka oli ollut Suomen euroviisuedustajana edellisenä vuonna laulullaan Lapponia. Lennolla oli mukana myös kappaleen säveltäjä Aarno Raninen. Leri Leskisen elokuvassa esittämä kappale La Novia muistuttaakin Lapponiaa.

Elokuvaa kuvattiin 27 kuvauspäivän ajan maalis-huhtikuussa 2012 Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Mikkelissä, Inkoossa ja Tukholman Arlandassa. Kamerana oli Red Epic -digielokuvauskamera. Ilta-Sanomien 15.1.2013 mukaan Tukholman päälentokentällä Arlandassa suljettiin kokonainen kiitorata yhdeksi päiväksi elokuvantekoa varten. Kuvausryhmä sai käyttöönsä ulkokuviin myös kaappauksessa niin ikään käytetyn Caravelle-konetyypin, joita ei löydy enää muualta kuin Ruotsista. SAS:n tarrat korvattiin Finnairin tarroilla.

Tarinan päätapahtumapaikkakunnalla Oulussa ei kuvattu, koska nykyiset lentoaseman rakennukset olivat Helsinki-Vantaan rakennusten tapaan liian moderneja. Elokuvan Ouluun liittyviä lentoasemakohtauksia kuvattiin sen sijaan Mikkelissä. Tuomo Hintikan sähköpostikirjeen 11.4.2018 mukaan elokuvan Helsinki-Vantaan lentoaseman rakennusten ulkokuvat koostettiin digitaalisesti yhdistelemällä Mikkelin lentoaseman uudemman lennonjohtotornin yläosaa ja valokuvaa 1970-luvun Helsinki-Vantaan lentoaseman rakennuksista lennonjohtotorneineen. Hintikan mukaan valmiissa elokuvassa oli FULLCG eli täysin digitaalisesti tehtyjä kuvia 45 kappaletta. Näitä olivat mm. kaikki koneiden nousut, laskut ja lennot taivaalla eri vuorokauden aikaan, samoin rullaukset kentillä.

Elokuvan dvd:llä on lisämateriaaleina making of -dokumentti, making of CGI, VFX-työn purkuja ja elokuvan trailerit.

Vuonna 2013 Aleksi Mäkelä irtaantui Solar Filmsistä. Hän oli perustanut Markus Selinin kanssa tuotantoyhtiön Nummela-Filmi Oy:n marraskuussa 2012. Hän ohjasi seuraavaksi elokuvan Kummeli V (2014).

Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2018