Ohjaaja-käsikirjoittaja Saara Cantell (s. 1968) oli valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksen ohjaajalinjalta vuonna 1996. Cantellin lyhytelokuviin kuuluvat mm. Todellinen magia (1993), Sirpalesatu (1995), Peilikirkas päivä (1997), Hetki jolloin (2001), Potretti (2003), Mahdollisuus (2005) ja Ikiomaksi (2007). Hän on lisäksi kirjoittanut ja ohjannut televisiosarjoja kuten Mustan kissan kuja (2000), Vasikantanssi (2003) ja Rajametsän tarinoita (2004) sekä ohjannut televisiolle Tove Janssonin novelliin pohjautuvan puolituntisen televisioelokuvan Den stora resan / Suuri matka (2005). Hän on käsikirjoittanut ja ohjannut myös useita radiokuunnelmia.

Ensimmäisenä pitkänä näytelmäelokuvanaan Cantell ohjasi mielikuvitusseikkailun, esihistoriaan kivikaudelle sijoittuvan lastenelokuvan Unna & Nuuk (2006). Hänen pitkän, palkitun näytelmäelokuvansa Kohtaamisia (2010) toisiinsa kietoutuvissa episodimaisissa lyhyissä tarinoissa oli useita päähenkilöitä. Ohjaaja jatkoi samalla linjalla itse käsikirjoittamassaan suomalais-islantilaisena yhteistuotantona valmistuneessa näytelmäelokuvassaan Tähtitaivas talon yllä (2012). Joulukuussa 2013 sai ensi-iltansa Cantellin ohjaama romanttinen komedia Ainoat oikeat (2013).

Cantell väitteli taiteen tohtoriksi Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta toukokuussa 2011 aiheenaan lyhytelokuvan kerrontakeinot. Väitöstutkimuksessaan Timantiksi tiivistetty – kerronnalliset strategiat fiktiivisessä lyhytelokuvassa hän esittelee uudenlaisen tavan ajatella alle viidentoista minuutin mittaista elokuvaa.

Zodiak Finland Oy:n ensimmäisenä pitkänä näytelmäelokuvana valmistui Saara Cantellin ohjaamana lastenelokuva Onneli ja Anneli (2014). Sami Keski-Vähälän käsikirjoitus pohjautui Marjatta Kurenniemen lastenkirjasarjan osaan Onnelin ja Annelin talo (1966). Elokuva kertoi kahden ekaluokkalaisen tytön unelmien kesästä.

Kirjailija Marjatta Kurenniemi (1918-2004) julkaisi liki kolmekymmentä teosta. Niiden joukkoon kuului neliosainen Onneli ja Anneli -kirjojen sarja vuosina 1966-1984. Helsingin Sanomien 9.7.2013 artikkelin mukaan Onneli ja Annelin talo pohjautuu Topeliuksen satuun, jossa kaksi pikkutyttöä löytää rahaa ja suunnittelee ostavansa oman punaisen tuvan. Tytöt päätyvät kuitenkin antamaan lantit kerjäläislapsille. Sadun opettavainen loppu jäi harmittamaan Kurenniemeä. Hän halusi kirjoittaa sadun uusiksi niin, että tytöt saavat talonsa.

Demokraatti-lehden 5.8.2013 Cantellin haastattelun mukaan juuri ennen kuolemaansa vuonna 2004 Kurenniemi ehti sopia Zodiak Finlandin kanssa Onnelin ja Annelin filmatisoinnista. Cantellin mukaan elokuvan tarinassa on kaksi tärkeää elementtiä: maagisen ja toden liukuma sekä tarina ystävyydestä ja tyttöydestä.

Elokuvan tarinassa ystävykset Onneli ja Anneli (Aava Merikanto ja Lilja Lehto) löytävät kadulta paksun, rahaa sisältävän kirjekuoren. Tytöt ostavat rahoilla rouva Ruusupuun (Eija Ahvo) Ruusukujalla sijaitsevan, pienille tytöille suunnitellun talon. Talosta löytyy mm. Onnelin ja Annelin näköiset nuket.

Karjalainen-lehden 15.1.2014 haastattelun mukaan pääosia esittäneet, yhdeksänvuotiaat Lilja Lehto ja Aava Merikanto olivat parhaita kavereita myös todellisuudessa. He olivat tunteneet toisensa vauvasta asti, myös heidän äitinsä olivat parhaita kavereita keskenään. Elokuvaa varten koekuvattiin keväällä 2013 satoja lapsia. Koekuvauksissa käytiin kohtauksia läpi tai esitettiin jotain eläintä.

Elokuvaversio seuraa vuoden 1966 kirjan juonta, mutta ei orjallisesti. Filmatisoinnista karsittiin nykylapsille vieraita 60-lukulaisuuksia. Esimerkiksi Annelin äiti on kirjassa naisyhdistyksen puheenjohtaja, mutta elokuvassa hänestä on tehty yliopisto-opettaja. Tyttöjen perheissä ei ole kirjojen tapaan kotiapulaisia. Toisaalta tytöt soittavat poliisille lankapuhelimella. Uusina hahmoina elokuvaan on luotu peliriippuvainen mummo (Kristiina Elstelä), joka tuhlaa jäätelötehtaan omistavan lapsenlapsensa (Samuli Vauramo) ansaitsemat rahat hedelmäpeleihin.

Lapin Kansan 19.1.2014 haastattelussa Cantellia viehätti asetelma, jossa tytöt asuivat omassa talossaan ilman vanhempia: "Kurenniemi on osunut lasten universaaliin unelmaan itsenäistymisestä. Harvassa ovat ne, jotka eivät ole lapsena päättäneet, että nyt muutan pois kotoa ja pärjään ilman aikuisia." Cantell havaitsi kirjassa myös vakavamman pohjavireen: tarinan vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen. Kummankaan perhe ei edes huomaa, että tytöt ovat poissa.

Lapin Kansan 19.1.2014 haastattelun mukaan Tuire Kaimio koulutti elokuvan kanaesiintyjät, joihin kuuluivat Kana Sininen, Kana Keltainen, Kana Punainen ja Jenna. Niiden pyrstöissä oli värimerkit, joista ne erotti toisistaan. Elokuvan tarinassa Tingelstiina ja Tangelstiina kasvattivat kanoja. Todellisuudessa kanaesiintyjät olivat lähes identtisiä ja pystyivät esiintymään toistensa stuntteina.

Tarinassa tutkitaan kultamunia munivan kanan kaappausta. Poliisi Ulpukan toimistossa tutkitaan rikosrekisterin omaavien henkilöiden valokuvakansiota. Epäiltyjen joukkoon on laitettu julkkisten valokuvia. Henkilöt tunnistekuvissa ovat Robin Packalén, Teemu Pukki, Ben Zyskowicz, Matias Itäinen, Jari Tervo ja Jussi Jokelainen.

Zodiakin tuotantoassistentti Minnatiina Lohelan sähköpostikirjeen 23.8.2019 mukaan elokuvaa kuvattiin Red Epic –digitaalisella kameralla. Kuvaukset suoritettiin 30 kuvauspäivässä kesäkuun puolestavälistä elokuun alkuun 2013. Pääkuvauspaikkakuntana oli Loviisa, jäätelötehtaan sisäkuvia kuvattiin Helsingin Viikissä. Onnelin ja Annelin talon sisäkuvat otettiin Angel Filmsin studiolla Herttoniemessä. Tyttöjen kaunis sininen talo pystytettiin Loviisan vanhassa kaupungissa olevalle tyhjälle tontille.

Elokuvan Onneli ja Anneli kuvaus kesällä 2013 jäi Kristiina Elstelän (1943-2016) viimeiseksi valkokangastyöksi. Anssi Mänttärin haastattelun 30.8.2019 mukaan Elstelän osuudet elokuvaan Romanssi oli kuvattu jo tammi-helmikuussa 2013. Romanssin virallinen ensi-ilta oli kuitenkin vasta huhtikuussa 2014. Jussi-palkitun Elstelän pitkä ura elokuvanäyttelijänä oli alkanut jo vuonna 1961 tanssijana Valentin Vaalan elokuvassa Nuoruus vauhdissa (1961).

Kirjasta Onnelin ja Annelin talo otettiin WSOY:n kustantama elokuvapainos syksyllä 2013. Kirjassa on mukana Maija Karman laatima alkuperäinen kuvitus. Elokuvasta tuttu osuus on mukana valokuvaliitteenä.

Elokuva sai 50 000 euroa laatutukea. Auli Turtiainen palkittiin Jussi-palkinnolla parhaasta pukusuunnittelusta. Onneli ja Anneli keräsi palkintoja myös ulkomailta: Se sai lapsituomariston palkinnon parhaana pitkänä lastenelokuvana Chicago International Children's Film Festivalilla. Lilja Lehto ja Aava Merikanto saivat parhaan nuoren näyttelijän palkinnon pitkässä näytelmäelokuvassa Kreikan Pyrgosin Olympia International Film Festival for Children and Young People -festivaalilla.

Elokuvan dvd:llä on lisämateriaaleina making of -dokumentti, Miska Mäkiviidan musiikkivideo Kesän lapsi ja elokuvan traileri.

Elokuvasta leikattiin kuusiosainen televisiosarjaversio. Sen ensiesitys oli TV2:ssa tammikuusta 2017 lähtien.

Zodiakin Lohelan sähköpostikirjeen 23.8.2019 mukaan elokuvaa Onneli ja Anneli on myyty Saksaan, Puolaan ja Japaniin.

Saara Cantell jatkoi pitkässä näytelmäelokuvassa Onnelin ja Annelin talvi (2015) Onneli ja Anneli -elokuvien sarjaa.

Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2019