Nuoren Wertherin jäljillä
I unge Werthers fotspår (ruotsinkielinen nimi)
Werther (työnimi)
Finna-arvio
Nuoren Wertherin jäljillä
Jarmo Lampelan ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama Nuoren Wertherin jäljillä (2013) on sovitus Ulrich Plenzdorfin romaanista. Suomenlinnassa asuva kuvanveistäjä Markus Viitanen (Juha Kukkonen) ei ole tavannut poikaansa Eeroa (Jyri Ojansivu) viiteentoista vuoteen. Kun hän saa tiedon Eeron kuolemasta, hän ryhtyy selvittämään, millainen ihminen Eerosta kasvoi yhdeksäntoistavuotiseksi jääneen elämänsä aikana, ja miten lastenhoitaja Katri (Iina Kuustonen) liittyy Eeron loppuelämän vaiheisiin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Avustajat
Markku Tanttu sekä Kasper ja Elias, Ossi Kallioinen sekä Pietu ja Juulia, Jussi Kaskia sekä Werner ja Luukas, Esa Toivanen sekä Veikka ja Veikko, Aino Delcos sekä Hilla ja Pinja, Eero Kairamo sekä Kuutti ja Kuutti, Alexandra Lehti sekä Sofia ja Hilla, Kanerva Koskinen sekä Peik ja Nuua, Noora Ala-Könni sekä Severi ,
Markku Tanttu sekä Kasper ja Elias, Ossi Kallioinen sekä Pietu ja Juulia, Jussi Kaskia sekä Werner ja Luukas, Esa Toivanen sekä Veikka ja Veikko, Aino Delcos sekä Hilla ja Pinja, Eero Kairamo sekä Kuutti ja Kuutti, Alexandra Lehti sekä Sofia ja Hilla, Kanerva Koskinen sekä Peik ja Nuua, Noora Ala-Könni sekä SeveriHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Elokuun puoliväli - joulukuu 2012 |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
”Nuoren Wertherin jäljillä on luonteva ja varmaotteinen elokuva, joka keskivaiheillaan hieman laahaa, mutta onnistuu silti täyttämään tehtävänsä”, arvioi Pertti Avola (Helsingin Sanomat Nyt-liite 47/2013) Jarmo Lampelan elokuvasovitusta Ulrich Plenzdorfin Goethe-mukaelmasta. ”Syksyinen Suomenlinna antaa tarinalle hyvät kehykset, ja ammattinäyttelijöiden työskentely on taattua. Erityisesti kannattaa mainita Jyri Ojansivu, joka tavoittaa hienosti Eeron nuoren energian ja hieman naiivinkin samaistumisen Goethen Werther-hahmon tunteisiin. Hän myös toimii elokuvan kertojana, eräänlaisena isäänsä seuraavana haamuna, mikä tuntuu hieman tarpeettomalta ainesosalta. Siitäkin huolimatta, että idea on peräisin Plenzdorfin tekstistä.” ”Raskaasta aiheestaan huolimatta Nuoren Wertherin jäljillä ei ole raskassoutuinen”, koki Kati Valjus (Kaleva 22.11.2013). ”Osin tästä on kiittäminen sitä henkeä, jonka Ojansivu puhaltaa nuoreen, eläväiseen Eeroon. Suomenlinnassa kuvattu elokuva on myös miljööltään omaperäinen. Vuodenaikojen vaihtuminen kivimuurien katveessa saa omanlaisiaan merkityksiä, kun kesä kääntyy syksyyn ja kuljetaan yhä lähemmäs kohtalokasta päivää. [- -] Kuolema on elokuvan lopussa väistämätön, ja Goethensa lukeneilla on sen yksityiskohdista tietty ennakko-olettamus. Lämminhenkinen elokuva säilyttää pilkkeensä kuitenkin loppuun saakka.” ”Taide-elokuvalliseen ilmaisuun päin kallellaan oleva draama on osittain hämmentävää ja vieraannuttavaa katsottavaa”, Päivi Valotie (Turun Sanomat 22.11.2013) totesi. Kuitenkin ”Lampela on aina osoittautunut sekä luonnikkaan dialogin kirjoittajaksi että taitavaksi henkilöohjaajaksi, joka saa näyttelijänsä kuulostamaan ja toimimaan uskottavasti, esittämään arkisia ja tarttumapintaa tarjoavia tavallisia jokamiehiä ja -naisia. Osansa onnistuneisiin tarinahenkilöihin tuovat epäilemättä hyväksi havaitut näyttelijät, jotka tuntevat ohjaajansa ennestään. Alle parikymppistä Eeroa esittävä 26-vuotias Ojansivu näyttää tosin hieman liian vanhalta rooliinsa, vaikka tekeekin hyvää työtä. Vaikka Lampelan uusimman elokuvan tyylilaji koukkailee fantastisen realismin puolelle kummittelevine kuolleineen ja kerronnallisesti tyylittelevine takaumineen, elokuvan henkilöt ovat lihaa ja verta, samastumismahdollisuuksia tarjoavia.” ”Hyviä elokuvia vielä kymmenen vuotta sitten ohjannut Lampela tuntuu tylsistyneen kertojana ja etääntyneen yleisöstään lopullisesti”, suomi sen sijaan Tuomas Riskala (Iltalehti 22.11.2013), jonka mielestä pateettinen ja vieraannuttava Nuoren Wertherin jäljillä ei toiminut elokuvana. ”Uutuutta vaivaa sama itseriittoinen tyhjäkäynti kuin vuoden alussa nähtyä haahuiludraamaa Miesten välisiä keskusteluja. Käsikirjoitus jättää nuoruuden ja rakkauden palon kuvauksestaan huolimatta kylmäksi, eivätkä hahmot avaudu hyvistä näyttelijöistä huolimatta. Kuin kerronnan ulkokohtaisuutta korostaakseen Lampela liimaa kuvan päälle tekstinpätkiä tarinan kirjallisesta lähteestä.” Kerronnan rosoista huolimatta Jussi Virratvuori (Savon Sanomat 22.11.2013) piti elokuvaa katsomisen arvoisena ennen kaikkea näyttelijätyönsä vuoksi. ”Erityisesti Iina Kuustosen debyytti pääroolissa on vaikuttava suoritus. Hän tuo roolihahmoon ja koko tarinaan todellisilta tuntuvia tunteita, ilmeikkään vähäeleisesti, vahvasti läsnäollen. Oikean elämän aviopari Juha Kukkonen ja Meri Nenonen ovat elokuvallisena avioparina todellisia, kokevia ja hämmentyneitä, vaikuttavan vakuuttavia. Sokerina pohjalla on varttuneen herrasmiehen Jyrki Nousiaisen hilpeä rooli telakkamiehenä. Nousiainen osoittaa, kuinka vahva on oikean näyttelemisen voima.” |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Jarmo Lampela (s. 1964) oli valmistuttuaan Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksen ohjaajalinjalta ohjannut palkitut pitkät näytelmäelokuvat Sairaan kaunis maailma (1997), Rakastin epätoivoista naista (1999), Joki (2001) ja Eila (2003). Lisäksi hän oli tehnyt mm. 10-osaisen televisiosarjan Loistavat Jerkun pojat (1998) sekä humoristisen televisiosarjan Siperian nero (2000). Lampela palkittiin elokuvataiteen valtionpalkinnolla vuonna 2002. Hän toiminut Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professorina ja elokuva- ja lavastustaiteen osaston johtajana vuodet 2007-2015. Lampela on ohjannut Yleisradion TV1:lle draamasarjan Jumalan kaikki oikut (2006) ja MTV3-kanavalle rikossarjan Rikospoliisi ei laula (2006). Hän on toiminut myös yhtenä ohjaajana TV2:n draamasarjassa Tehdas (2012). Hän on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut lyhytelokuvat Have a Nice Weekend (2009) ja 12 näkökulmaa (2011). Hän on ollut lisäksi tuottajana useissa lyhytelokuvissa, mm. Maarit Lallin ohjaamassa elokuvassa Keinu kanssain (2009). Lampela palasi pitkän näytelmäelokuvan pariin omahyväisen kirjailijan luomis- ja kasvuprosessin kuvauksessa Miesten välisiä keskusteluja (2013). Samana vuonna sai ensi-iltansa myös toinen Lampelan elokuva Nuoren Wertherin jäljillä. Se pohjautui itäsaksalaisen Ulrich Plendorfin romaaniin Die neuen Leiden des jungen W. / Nuoren W:n uudet kärsimykset (1973). Outi ja Kalevi Nyytäjä olivat suomentaneet romaanin Tammen kustantamana vuonna 1974. Plenzdorf oli tehnyt aiheestaan aiemmin menestysnäytelmän, jonka kantaesitys oli oli ollut Itä-Saksassa Landestheater Hallessa. Sekin kuului Lampelan käyttämään pohjamateriaaliin. KAVI:n puhelinhaastattelun 7.6.2019 mukaan Lampela oli kaavaillut Werther-elokuvaa jo vuonna 1990 ohjaajaopintojensa loppuvaiheissa Fantasia-Filmi Oy:n ja Yleisradion TV2:n yhteistuotantona. Hän laati käsikirjoituksenkin. Tuotantoon päätyi kuitenkin Lampelan toinen hanke, puolipitkä televisioelokuva Ei rakkautta kiitos (1991). Elokuvassa Nuoren Wertherin jäljillä (2013) Suomenlinnassa asuva keski-ikäinen kuvanveistäjä Markus Viitanen (Lampelan luottonäyttelijä Juha Kukkonen) saa tiedon, että hänen 19-vuotias poikansa, jonka hän on viimeksi nähnyt tämän ollessa kolmevuotias, on kuollut. Isä ryhtyy selvittämään millainen hänen poikansa Eero (Jyri Ojansivu) on ollut eläessään. Eeron elämään on liittynyt läheisesti myös päiväkodissa työskentelevä Katri (Iina Kuustonen). Toista miespääosaa näytellyt Jyri Ojansivu oli ollut lapsinäyttelijänä mm. Lampelan elokuvassa Joki. Elokuvan teemana on isän ja pojan usein puhumattomaksi jäävä suhde. Turun Sanomien 21.11.2013 haastattelussa Lampela kuvailee elokuvaansa: ”Se oli sellainen parivuotinen projekti, pitkäksi leffaksi kaikki sujui hyvinkin nopeasti.” Vastaaviin tuotantoihin kuuluivat Lampelan seuraavat elokuvat Kilimanjaro, Keikka ja Miten meistä tuli ystäviä. Aamulehden 21.11.2013 haastattelussa Lampela kertoi Plenzdorfin tehneen viittauksia Goethen teokseen. Plenzdorf käänsi Goethen romanttisen rakkauden ja itsemurhan tekevän miehen myytin vähän päälaelleen. Lampela alkoi tekstiä muokatessaan syventää tarinan isän maailmaa. Hän haki ajatuksia Kadonneiden jäljillä -televisiosarjan kotimaisista ja ulkomaisista jaksoista. Lampela kertoi: ”Ihmiset ovat rehellisimmillään halutessaan tietää taustoistaan. Tieto siitä, millainen etsittävä läheinen on mahdollisesti ollut, voi olla vapauttava, vaikkei kadonnutta löytäisikään.” Lampela kertoi puhelinhaastattelussa 7.6.2019 tehneensä oman dramatisointinsa vuonna 1986 Yrjö-Juhani Renvallin Plenzdorf-ohjaukseen Tampereen Rapagonda-nuorisoteatteriryhmää varten. Hän ohjasi vuonna 2001 näytelmän Rauman kaupunginteatteriin. Siinä tarinan tapahtumapaikka muutettiin Suomeen Raumalle ja Poriin. 1970-luvun poliittinen sisältö karsittiin pois. Elokuvassa on vaimean saksofoni- ja muun puupuhallinmusiikin säestämiä saksankielisiä katkelmia Johann Wolfgang von Goethen kirjeromaanista Die Leiden des jungen Werthers / Nuoren Wertherin kärsimykset (1774). Soittajana on säveltäjä Petri Nieminen itse. Jarmo Lampelan haastattelun 7.6.2019 mukaan Nieminen soittaa samaa musiikkia kuin Renvallin ohjaamassa näytelmäversiossa. Jarmo Lampelan haastattelun 7.6.2019 mukaan elokuva kuvattiin pienissä jaksoissa 33 kuvauspäivässä elokuun puolivälistä joulukuuhun 2012. Kamerakalustona oli Red One 4K -digikamera. Kuvauksia edelsivät harjoitukset ja näyttelijöiden "teksti-workshop". Elokuvassa haluttiin tehdä elokuvan estetiikkaa hyödyntäviä muotokokeiluja. Kuvauksissa Lampelan ideana oli, että takaumissa "pyrittiin saamaan tunne, että aika kulkee taaksepäin samalla, kun roolihahmo sukeltaa muistoihinsa. Osia kuvattiin tuplanopeudella niin, että näyttelijät näyttelivät tuplanopeudella. Valmiissa elokuvassa repliikit jälkiäänitettiin, että repliikki kuulostaa normaalilta, mutta kohtauksen taustalla oleva maailma on hidastunut." Iina Kuustonen kertoi viiden kuukauden ajan pätkissä kuvatun elokuvan teosta Ilta-Sanomissa 13.11.2013: ”Sitä oli todella ihana tehdä, koska kuvaustahti oli hidas ja teimme sitä pienellä porukalla. Siksi tunnelma kuvauksissa oli intiimi ja uskalsimme ottaa riskejä. En ole päässyt ennen esimerkiksi näyttelemään siten, että muusikko soittaa kohtauksen taustalla tai että kohtauksissa on mukana haamunäyttelijä. Ja lisäksi monet takaumakohtaukset kuvattiin takaperin, ja käännettiin sitten leikkauspöydällä kulkemaan eteenpäin. Sitä eivät ehkä katsojat heti tajua, mutta eräässäkin kohtauksessa jouduin juoksemaan takaperin niin, että se näyttäisi käännettynä oikealta juoksulta. Se oli tosi vaikeaa!” Anton Thompson Coonin sukunimi on elokuvan lopputeksteissä virheellisessä muodossa Tompson-Coon. Elokuva sai 50 000 euroa laatutukea yhdessä elokuvien Miten meistä tuli ystäviä, Keikka ja Kilimanjaro kanssa. Elokuvan dvd-julkaisun lisämateriaaleina on sen traileri ja musiikkivideo Mako: Kuu nurinpäin. Jarmo Lampela on toiminut vuodesta 2015 Yle Draaman päällikkönä. Hän tuotti, käsikirjoitti, ohjasi ja kuvasi käsivaralla seuraavaksi Barcelonaan sijoittuvan pitkän näytelmäelokuvan Alma de Sant Pere (2016). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2019 |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
Kuu nurinpäin Säv. Maco Oey, san. Jarmo Lampela, sov. M. Oey, J. Saksa ja S. Tiikkaja Laulu: Maco Oey Kitara ja taustalaulu: Janne Saksa Taustalaulu: Sakari Tiikkaja Lyömäsoittimet ja taustalaulu: Menard Mponda Tuottaja: Oey, Saksa ja Tiikkaja |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Ystävämme<br />Ilkka Mertsola, Pekka Uotila, Anna-Maija Lehtinen Kluth <br /><br />Kiitos<br />Suomenlinnan Päiväkoti / Sirkka Korhonen, Suomenlinnan Hoitokunta / Kari Koskela, Ratsastustalli Tuliharja / Raimo Hannonen, suokkilaiset huonekalujen lainaajat<br /><br />M/S Poitsila / Tom Korttila, Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner Oy, Hanna Jääskinen ja Essi Syren, Baba Lybeck ja Pekka Lehti, Kyösti Pärkinen ja Lauri isola, Keijo Saarinen, Enna Jokela, Aino-Maija Georgi, Jari Lampela, Ab J. Tidstrand Oy, Cafe Jääkellari, Tikkurila Oyj, Helsingin Sanomat, Air Liquide<br /><br />Kuormalavakeskus Oy, Pengerkujan Rekki Oy, perheet ja muut tärkeät ihmiset, hyvä yhdessä nautittu ruoka |
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|