Yli kolmikymppinen ”pakkosuomalainen” Mikko Virtanen tuntee itsensä ruotsalaiseksi, joka on vangittu suomalaisen miehen ruumiiseen. Hänen takautumana nähtäviin lapsuudenmuistoihinsa lukeutuu Ruotsin-matkalla ahmitut vadelmavene-makeiset ja kesäilma, joka ”värähteli sosialidemokraattisen huolenpidon ilosta”. Kotona hän joutui kestämään ankaralla alemmuudentunteella kuorrutettua suomalaista lähiöelämää, jossa kadehdittiin joukkuepeleissä ylivoimaisia ruotsalaisia hannuhanhia. Koko elämänsä hän on koulutoveriensa kiusaamisesta ja sukulaistensa estelyistä huolimatta samaistunut tuohon paratiisinomaiseen maahan ja sen kansaan.

Ruotsinlaivan autiolla kannella Mikko vetää katkerana Tre kronorin keltaisen pelipaidan ylleen, nappaa vadelmavene-makeisen ja valmistautuu kuolemaan ruotsalaisena, kun ei voi sellaisena elää. Tilaisuus menee ohi, kun ruotsalainen psykologi Mikael Andersson asettuu hänen rinnalleen hypätäkseen myös mereen. Miehet päätyvät ravintolaan. Mikko kertoo voivansa tehdä mitä tahansa saadakseen elää Mikaelin tukholmalaiselämää, Mikael puolestaan on valmis luovuttamaan henkilöllisyytensä hänelle.

Tukholmassa he onnistuvat juonimaan Mikon kuvan Mikaelin passiin. Mikko saa pikakurssin ruotsalaisuuteen ja neuvon olla morkkaamatta Suomea, sillä ruotsalaiset eivät vihaa Suomea, he ovat vain välinpitämättömiä. Metsäisellä aukiolla Mikael ojentaa hänelle avaimensa ja kännykkänsä, ottaa huikan viskipullosta, haulikon autostaan ja pyytää ”elämänpäättämiskonsulenttiaan” vetämään ruotsalaisen yhteisymmärryksen hengessä liipaisimesta. Mikon vastustellessa ase laukeaa, mutta Mikael vain haavoittuu lievästi ja rynnistää kohti jyrkänteen reunaa. Kun Mikko yrittää estellä häntä hyppäämästä, hän töytäisee tämän alas.

Järkytyksestään toivuttuaan Mikko toteaa saaneensa nyt unelmiensa identiteetin. Mikaelin lapsuudenkodissa hän muistaa, kuinka hän jäi äidin kuoltua kaksin isänsä kanssa; isä purki suruaan yksin eikä päästänyt poikaansa lähelleen.

Vanhainkodista soitetaan Mikael äitinsä Gretan luo. Fysioterapeutti Lotta ohjaa ”Mikaelin” Gretan huoneeseen, mutta äiti ei tunnista miestä pojakseen. Mikon yllätykseksi paikalle saapuu myös Mikaelin kolmikymppinen sisar Maria, josta hän ei ole tiennyt. Yksioikoiselta vaikuttava Mikko kertoo niin sekavasti Mikaelin kanssa tekemästään identiteetin vaihtokaupasta, että Maria pitää miestä veljensä potilaana ja ajaa hänet tiehensä. Lotta puolestaan pahoittelee, ettei vanhus tunnistanut poikaansa. ”Mikaelin” kauniit puheet perheen merkityksestä herkistävät eron kokenutta Lottaa, joka hämmästyttää heidät molemmat suutelemalla miestä.

Mikko tapaa Marian tämän työpaikalla ja yrittää synnyttää heidän välilleen ”perheen sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta”, mutta on aiheuttaa tälle käytöksellään potkut. Työnvälityksen kautta saamassaan toimessa hänen ruotsalaisuutta hehkuttavat puheensa aiheuttavat hämmennystä. Marialle hän kertoo tapailevansa Lottaa, mutta pelkää, että hänen suomalaiset seurustelukokemuksensa eivät ole riittäviä ruotsalaisissa suhteissa.

”Mikael” tukeutuu työpsykologintyössään ihannoimansa Per Albinin kansankotipuheeseen ja saa kollegoiltaan kiitosta, vaikkakin häntä moititaan turhan ”ruotsalaiseksi”. Ravintolassa hän törmää Mariaan ja tämän poikaystävään Rilleen, joka on saman tien hakata hänet Marian lapsuuden pilaamisesta. Maria pelastaa hänet ilmoittamalla veljensä muuttuneen kiusaajasta täysin erilaiseksi. Maria ja Mikko ystävystyvät. Kun he käyvät katsomatta Rillen salibandyjoukkueen peliä, Maria kertoo, ettei hänellä ollut veljensä kanssa mitään yhteistä.

”Mikael” ja Lotta muuttavat yhteen Lotan hankimaan pientaloon. Muuttopäivänä myös Maria ja Rille ovat läsnä. Suomalaisen naapurin Jorman osuminen paikalle saa ”Mikaelin” kiittelemään ylivertaisesta ruotsalaista yhteiskuntaa. Mikko ei uskalla tunnustaa Lotalle henkilöllisyyttään ja salailu saa hänet käyttäytymään entistä omituisemmin. Maria tosin sanoo viihtyvänsä hänen seurassaan yllätyksettömän Rillen sijaan.

Mikko tapaa Marian Skanssenilla, missä hän törmää myös työtovereihinsa. Suomalaisen ex-tyttöystävän Tiinan osuminen paikalle saa Mikon suutelemaan Mariaa, ”sisartaan”, ja sotkeutumaan valheiden vyyhteen. Maria epäilee, ettei Mikko rakasta Lottaa. Maria ja Mikko huomaavat olevansa toisiinsa ihastuneita, ja pian myös Lotta ja naapurin jykevä Jorma.

Jouluaterialla Mikon pasmat menevät sekaisin, kun Mikael ilmestyy paikalle joulupukiksi sonnustautuneena. Mikael kertoo Mikolle, ettei onnistunut kuolemaan kalliolta tipahtaessaan vaan ilmalento pysähtyi heti alkuunsa turvaverkkoon. Pian Mikael huomasi, ettei hän ollutkaan kyllästynyt itseensä, vaan ruotsalaiseen holhousyhteiskuntaan. Nyt hän kuitenkin tarvitsee henkilöllisyytensä ja uuden munuaisen voidakseen jatkaa elämäänsä.

Uudenvuoden tienoilla Mikko, Maria, Mikael, Lotta ja Jorma etsivät keinoja järjestää elämänsä. Mikko etsii ”järkevää ruotsalaista sovintoratkaisua”. Hän saa puhuttua Marian luovuttamaan Suomessa Mikaelille munuaisensa. Leikkauksen tekee Mikon vanha luokkatoveri, joka tunnistaa hänet koulussa haukkumakseen ”hurri-homoksi”. Hän kokee olevansa palveluksen Mikolle velkaa – ja sitä paitsi Mikael on pakko hoitaa kuntoon. Mikko matkustaa pikaisesti Lotan luo, paljastaa todellisen henkilöllisyytensä ja kertoo rakastavansa Mariaa. Naapurin Jorma ehtii kaapata Lotan syliin, ettei tämä mukiloi Mikkoa henkihieveriin. Ja Jorman syliin Lotta jää, kun Mikko kiirehtii takaisin Marian luo tunnustamaan rakkautensa, mihin Maria vastaa suomeksi: ”Rakas.”

Rille vonkaa kuppilassa seksiä ja toipunut Mikael hurjastelee mönkijällä ruotsalaisilla santateillä ja nauttii elämästään ja Greta hänen seurastaan, kun Maria ja Mikko kuljeskelevat umpirakastuneina pitkin Helsingin katuja.

Teksti: Suomen kansallisfilmografia / Jorma Junttila 2019