Ulvilan murhamysteeri
Mordmysteriet i Ulvsby (ruotsinkielinen nimi)
Ulvsby - mordmysteriet (ruotsinkielinen nimi)
Emergency Call - A Murder Mystery (englanninkielinen nimi)
Emergency Call (englanninkielinen nimi)
Notruf (saksankielinen televisioesitysnimi)
Hätäpuhelu (työnimi)
Finna-arvio
Ulvilan murhamysteeri
Pekka Lehdon dokumenttielokuva Ulvilan murhamysteeri (2014) kertoo vuonna 2006 tapahtuneesta miehensä murhasta syytetyn nelilapsisen perheenäidin Anneli Auerin rikostutkinnasta ja oikeudenkäynneistä vuoteen 2013 asti. Elokuva avaa näkökulmia julkisuudessa esitettyihin tietoihin ja oikeusprosessiin, jossa sama todistusaineisto on vuoroin tuominnut ja vapauttanut Auerin. Elokuva perustuu haastatteluihin, oikeuden pöytäkirjoihin ja poliisin rekonstruktio- ja videotallenteisiin sekä julkiseen esitutkintamateriaaliin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Esiintyjät
Avustajat
Seppo: Miikka Pihlajamäki<br />muuttomiehet: Jukka Konttinen, Tarmo Ansamaa<br />naispoliisi: Susa-Serina Hakamäki<br />miespoliisi: Timo Savunen ,
Seppo: Miikka Pihlajamäki<br />muuttomiehet: Jukka Konttinen, Tarmo Ansamaa<br />naispoliisi: Susa-Serina Hakamäki<br />miespoliisi: Timo SavunenHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
2010-2013 (noin 120 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
”Osuvasti nimetty Ulvilan murhamysteeri rakentuu piinaavan koukuttavan jännitysnäytelmän muotoon. Sen oikein annostellut, nousujohteiset huiput saavat pään pyörimään epäuskoisesti”, Jutta Sarhimaa (Helsingin Sanomat Nyt-liite 40/2014) totesi. ”Missään nimessä elokuva ei ole mikään objektiivisuuteen pyrkivä journalistinen tutkimus, vaan Lehto ja leikkaaja Matti Näränen ovat yhdistelleet valitsemistaan faktoista ja väitteistä raflaavan sepitteen. Skandaalinkäryisen elokuva kiehtovuus syntyy katsojaa repivästä ristiriidasta. Milloin yksilöiden puolustaminen muuttuu heidän kohtaloillaan mässäilyksi?” ”Ulvilan murhamysteeri kertaa rikostutkinnan vaiheet ytimekkäästi, mutta ei suinkaan niin puolueettomasti kuin haluaisi”, huomautti myös Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 3.10.2014). ”Sekä asianosaisten haastatteluissa että murhayön tapahtumia kuvittavissa dramatisoinneissa Lehto tukee Auerin omia lausuntoja – ja siis hänen syyttömyyttään. Lehto korostaa poliisitutkinnassa tapahtuneita virheitä ja laiminlyöntejä, mutta vaikenee Auerin syyllisyyttä tukevista yksityiskohdista. Tekijänä hänellä on tähän tietysti oikeus ja tuloksena on kieltämättä jäntevä ja paikoin karmivakin elokuva.” Poussu piti vakavana puutteena lapsiin kohdistuneesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä langetetun tuomion sivuuttamista. ”Lastensa kiduttaja on helppo uskoa myös miehensä murhaajaksi. Lehdon elokuva viittaa vahvasti kidutussyytteiden hatariin perusteisiin, mutta ei pysty osoittamaan väitettään todeksi tai edes todennäköiseksi. Lehdon elokuvassa, kuten myös tapaus Auerissa, liian moni kysymys jää vaille uskottavaa vastausta.” ”Lehto är dock allt annat än objektiv, och det är en dokumentarists rätt”, Klas Fransberg (Vasabladet 3.10.2014) puolusti. ”En dokumentärfilm blir intressant först när man märker detta, när man märker att regissören verkligen väljer vad han vill visa och vad han inte visar.” Sen sijaan arkaluontoisten todistusaineistojen käytössä ”Lehto går genom att använda dessa bitar över en gräns, som jag inte gillar. [- -] Det blir något pornografiskt över det hela och jag själv hade helst inte velat se dessa scener. Men effektivt är det.” Kaikkineen Fransberg koki, ettei Lehto saanut otetta dokumentissa statistin asemaan jäävästä Anneli Auerista. ”Todistusaineistonakin olleiden hälytyskeskusnauhoitusten jatkuva pyörittäminen tuo mieleen Errol Morrisin tekniikat, mutta mukana on myös lievä rikos- ja sosiaalieksploitaation vivahde etenkin kun lapsiakin on mukana”, Kari Salminen (Turun Sanomat 3.10.2014) eritteli. ”Ulvilan murhamysteeri ei ole niinkään dokumentti murhasta kuin oikeuslaitoksen epäonnistumisesta, median roolista ja totuuden katoavaisuudesta, tuntevien ihmisten tulkintojen kerrostumissa. Se on myös elokuva Anneli Auerin kasvoista, joista tekisi mieli lukea niin paljon asioita ulos. Totuus on jossain, mutta se ei löydy sittenkään kasvoista.” ”Erinomainen ratkaisu on se, että dokumentissa ei luoda tunteisiin vetoavaa kuvaa Anneli Auerista eikä vedetä johtopäätöksiä hänen persoonastaan”, kiitti Jussi Virratvuori (Karjalainen 3.10.2014), jonka mielestä Ulvilan murhamysteeri esitteli eri näkemyksiä tapahtumainkulusta alleviivaamatta ja puolueettomasti. ”Taitavasti ohjattu elokuva kunnioittaa ihmisyyttä, vajavaistakin sellaista. Tarina kerrotaan elokuvallisesti komealla tavalla ja erityinen ansio kuuluu pääkuvaajalle Hannu-Pekka Vitikaiselle, jonka kuvat toden totta tekevät oikeutta aiheelle. Syyttäjä Valkama toteaa kameran edessä suorasukaisesti, että oikeuden päätökset perustuvat aina myös oikeudenjakajien emotionaalisiin reaktioihin – ’oikeus uskoo, mitä oikeus uskoo’. Pekka Lehdon dokumentaristiuran hienointa elokuvaa katsoessa ymmärtää olevansa saman tunteisiin perustuvan ongelman edessä. Onko minusta ensimmäisen tai viimeisen kiven heittäjäksi? Jos heitän kiven, niin kehen tähtään ja miksi juuri häneen? Ja kenen oikeudella kiveni sinkoan?” |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Pekka Lehto (s. 1948) on toiminut 1960-luvun lopulta lähtien elokuva-alan monissa tehtävissä. Myöhemmin hänen päätyönään on ollut elokuvien ohjaaminen, käsikirjoittaminen ja tuottaminen. Lehdon ohjaamiin pitkiin näytelmä- ja dokumenttielokuviin kuuluvat mm. Ikäluokka (1976), Kainuu 39 (1979), Tulipää (1980), Da Capo (1985), Yksinteoin (1991), Kaivo (1992), The Real McCoy (1999), Tango Kabaree (2001) ja V.O.I.T.K.A. - metsän veljet (2004). Näistä elokuvista neljä ensimmäistä hän teki yhdessä Pirjo Honkasalon kanssa. Lehdon näytelmäelokuvassa Game Over (2005) neljä nuorta kaverusta toteuttaa surmatyön. Tarinalla on yhtymäkohtia todelliseen, neljä vuotta aiemmin tehtyyn Heinojen kaksoismurhaan. Lehto ohjasi televisiolle laatutuella palkitun dokumenttielokuvan Epäilyksen varjossa (2009) päähenkilönään Alpo Rusi. Pekka Lehto sai Aho & Soldan -elämäntyöpalkinnon DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalilla 2011. Syyskuussa 2014 tuli ensi-iltaan kuvataiteilija Kalervo Palsasta kertova fiktiivinen elokuva Kalervo Palsa ja Kuriton käsi, joka oli kuvattu jo vuosina 2005-2006. Seuraavaksi sai ensi-iltansa yhtä aikaa Palsan jälkitöiden kanssa tehty pitkä, teatterilevityksen saanut dokumenttielokuva Ulvilan murhamysteeri (2014). Elokuva kertoi Jukka S. Lahden murhatutkimuksesta ja siitä miten hänen vaimonsa Anneli Auer joutuu epäiltyjen listalle. Lehto sanoi Satakunnan Kansan haastattelussa 5.5.2011 kiinnostuneensa nimenomaan Ulvilan surman saamasta mediahuomiosta. ”Yhdellä automatkalla puimme tätä mysteeriä [Lehdon kanssa] ja saimme idean elokuvan tekemiseen”, muisteli kuvaaja-apulaisohjaaja Mika Purola Ilta-Sanomissa 5.5.2011. Ulvilan surman dramaattisia tapahtumia ryhdyttiin siirtämään valkokankaalle, ja hanke sai rahoitusta mm. Suomen elokuvasäätiöltä ja Yleisradiolta. Tuotantopalveluja saatiin Villilän studioilta. Lehto alkoi valmistella aiheesta kaksituntista dokumenttielokuvaa, jonka työnimenä oli ”Hätäpuhelu” murhajutun ratkaisevimpana pidetyn todisteen mukaan. Dokumentissa haastatellaan Anneli Auerin lisäksi lukuisia tapaukseen liittyviä viranomaisia ja asiantuntijoita. Elokuvassa hyödynnetään myös vanhimman tyttären vanhoja kuulusteluvideoita sekä hänen uutta, dokumenttia varten antamaansa haastattelua. Lehto ei pyri ratkaisemaan murhaajaa, vaan dokumentti seuraa poliisin ja oikeuslaitoksen työtä sekä Auerin ja tämän lähipiirin elämää joulukuussa 2006 tapahtuneen tragedian jälkeen. ”Me emme puolusta Aueria, vaan katsomme kun hän puolustautuu. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa”, ohjaaja korosti Aamulehden mukaan 17.9.2014. Lehdon dokumentin punainen lanka on harvinaisen pitkäksi venähtänyt oikeudenkäynti. Ohjaaja kritisoi voimakkaasti dokumentillaan mediaa Ulvilan surman yksipuolisesta käsittelystä, asioiden vääristelemisestä ja syyttäjän väitteiden taakse menemisestä ilman lähdekritiikkiä. Ongelmana ohjaajan mielestä ennen kaikkea on se, että ”vain syyttäjät pitävät lehdistötilaisuuksia ja muut ovat yleensä puhekiellossa”. ”Ihmiset liataan jo ennen kuin heitä on edes saatu kiinni mistään. Miksi näin halutaan tehdä? Eikö täällä saa olla toista mieltä”, Lehto ihmetteli Satakunnan Kansalle antamassaan haastattelussa 17.9.2014. Ohjaaja kertoi lähestyneensä rikosta inhimillisenä tragediana. Hän halusi teoksensa osoittavan viranomaisten alisuorituksen Ulvilan murhajutussa: sen, mitä Anneli Auerille ja hänen lapsilleen on tehty. ”Kun murha ei selviä, uhrataan mitä vaan. Tässä on pantu yksi perhe paskaksi. Tragedia muuttuu farssiksi, jossa ihmiset menettävät ihmisarvonsa”, Lehto latasi Lapin Kansassa 15.4.2014. Samassa yhteydessä ohjaaja pohti yhtäläisyyksiä peräkkäisissä ohjauksissaan. ”Kansanviha, kollektiivinen inho ja demonisointi oli samanlaista Palsaa kuin Anneli Aueria kohtaan: me ei jakseta tuon juttuja enää”, Lehto analysoi. Tuottaja Pauli Pentin haastattelun 11.3.2020 ja kuvaaja-apulaisohjaaja Mika Purolan haastattelun 16.3.2020 mukaan elokuvaa kuvattiin vuosina 2010-2013 noin 120 kuvauspäivän ajan Ulvilassa, Porissa, Turussa, Naantalissa ja Helsingissä. Kamerakalustona olivat Red Epic-, Canon 5DMark2- ja Canon HFS21 -digikamerat. Murhan rekonstruktiojaksot lavastettiin Herttoniemeen Angel Filmsin studiolle. Tuotantoryhmä rakensi surmataloa vastaavat lavasteet ja tarkkailivat tapahtumien kulkua eri näkökulmista. ”Kokeilemme esimerkiksi, pystyykö ihminen reilussa neljässä minuutissa tekemään raa´an surmatyön ja hävittämään jälkensä. Teemme saman, mitä poliisi on omissa tutkimuksissa tehnyt”, Lehto kertoi Ilta-Sanomissa 5.5.2011. Elokuvan Kalervo Palsa ja Kuriton käsi nimiroolissa esiintynyt Janne Reinikainen toimi Ulvilan murhamysteerin alkujakson selostajan äänenä. Ulvilan surmaa käsittelevän dokumenttielokuvan pituus lyheni lopulta 83 minuuttiin ja nimi muuttui tuotantovaiheessa. Syksyksi 2012 suunniteltu elokuvan ensi-ilta siirtyi parilla vuodella. Noin puolitoistatuntinen Ulvilan murhamysteeri esitettiin ensimmäisen kerran Sodankylän elokuvajuhlilla kesäkuussa 2014 ja teatterilevitykseen se tuli saman vuoden lokakuussa. Ulvilan murhamysteeri palkittiin 20 000 euron suuruisella elokuvan laatutuella vuonna 2015. Dokumenttielokuvan dvd julkaistiin vuonna 2014 sekä Alibi-lehden 9/2014 että Hymy-lehden 12/2014 liitteenä ja vuonna 2015 varsinaisena dvd-julkaisuna. Elokuvan varsinaisella dvd:llä on lisämateriaaleina elokuvan traileri ja kertomus Salaperäinen tunnustus. Seuraavaksi Lehto ohjasi ja käsikirjoitti pitkän dokumenttielokuvan Paha poliisi (2017), joka käsittelee Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion laajaan kohuoikeudenkäyntiin ja rikosryppääseen liittyviä taustoja. Teksti: Juha Seitajärvi ja Sisko Rytkönen / Suomen kansallisfilmografia 2020 |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Pinja Lehto, Ida Lindström, Jurkki Tuura, Vesa Varvio, Yle / Erkki Astala, Jari Rajajärvi, Ilkka Kari, Isva Isoviita, Markku Myllymäki, Tapani Nikkilä, Timo Lehtimäki, Mika Kivikoski, Niina Berg, Petri Hakala, Aino Hynynen, Kyösti Väntänen, Martti Juntikka, Into Lehtinen, Esa Vuorinen, Kim Finn, Tapio Susiluoto, Jorma Sairanen, Tapani Rinne, Osmo Klen, Ulla Reinikainen, Jyrki Arnikari, Park Hotel Turku, Hotel Cumulus Pori, Saramäen koulu / Turku, Turun poliisilaitos, Länsi-Suomen käräjäoikeuden henkilökunta, Länsi-Suomen hovioikeuden henkilökunta, Turun oikeuslaitoksen henkilökunta, Satakunnan käräjäoikeuden henkilökunta, Satakunnan oikeustalon henkilökunta, Satakunnan poliisilaitoksen henkilökunta, vankilajohtaja Juhani Järvi, Turun vankilan henkilökunta, Porin poliisi, Yle puvusto |
||||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||||
Iltalehti Iltasanomat Helsingin Sanomat Satakunnan Kansa Kansalliskirjasto Yle: Tv-uutiset 26.06.2008 Äänitehoste: Poliisiradio |
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|