”Luokkakokous 2 palaa karkean alapäähuumorin ytimeen varmalla ja tutulla tyylillä, vaikka jatko-osa ei ihan täysosumaksi yltäneen ensimmäisen elokuvan imuun ylläkään”, arvioi Taneli Topelius (Ilta-Sanomat 2.11.2016), joka huomasi riemukkaan noloilun lievästi siistiytyneen aiemmasta. ”Taneli Mustonen antaa Luokkakokous 2:n alussa jälleen komean näytteen siitä, miten komediaa rytmitetään: aikaa ei saa jäädä liikaa älyttömien tilanteiden miettimiselle tai niiden kyseenalaistamiselle. Tahti väljähtyy hieman siinä vaiheessa, kun kolmikko päätyy kikkelipilojen kanssa arvokkaisiin hautajaisiin, mutta senkin jälkeen Mustonen pitää pääkolmikon puolia. Vaikka hahmot ovat hieman kärjistettyjä, elokuva ei sorru liioitteluun liioittelun vuoksi, ja kuva keski-ikäisten miesten hieman epätoivoisista mutta kiusallisuudessaan hellyttävistä toilailuista pysyy uskottavana.”

”Sisäsiistiksi pyrkivä kikkelikomedia”, otsikoi arvionsa Veli-Pekka Lehtonen (Helsingin Sanomat 2.11.2016), joka näki elokuvassa dramaturgisen tarkkuuden puutetta ja piti pääosatrioa taidoiltaan epätasaisena. ”Pääkolmikon ainoa näyttelijä on Aku Hirviniemi, joka on nyt aivan eri vireessä kuin ensimmäisessä Luokkakokouksessa. Hirviniemi kantaa rytmitajullaan ja kameraläsnäolollaan paikoin koko elokuvaa. Hänelle on myös pedattu tarinan parhaimmat ja vaikeimmat paikat, jopa ihan täysiveristä draamaa. Kun pääesiintyjät ovat tätä tasoa, voi paremmin ymmärtää ohjaaja Taneli Mustosen nimiin laitettuja käsikirjoituksen muokkauksia, joissa näkyy karkea varman päälle peluu. Hienovaraiset osuudet, joissa olisi voinut käsitellä yksinäisyyttä, epäonnistumisen tai häpeän teemoja, ovat tehneet tilaa pomminvarmoiksi naurattajiksi lasketuille tilanteille.”

”Se, että maan eturivin koomikot, Aku Hirviniemi ja Sami Hedberg nähdään toimittamassa puskakakkaa ja muita noloja asioita, ei vain riitä nostamaan elokuvaa amatöörimäisyyden yläpuolelle”, Kaisa Hiltunen (Keskisuomalainen 2.11.2016) tyrmäsi. ”Räävittömistäkään kohtauksista ei saada kaikkia tehoja irti. Yksi ongelma on kaiken aikaa ollut se, ettei henkilöissä ole samastumispintaa. Tämä taas johtuu paitsi käsikirjoituksesta, myös siitä, että suuri osa näyttelijöistä on amatöörejä.”

”Päähenkilöitä on yritetty syventää ja tehdä astetta miellyttävämmiksi kuin ennen, mutta ei heistä silti jaksa kiinnostua saati pitää yhtään enempää”, koki myös Päivi Valotie (Turun Sanomat 4.11.2016). ”Ensimmäinen Luokkakokous oli kuraa, mutta samalla sentään rehdisti täysin alatyylinen farssi. Luokkakokous 2 osoittautuu väsähtäneeksi ja yllättävän hampaattomaksi kikkelikomediaksi, joka yksinkertaisesti laahaa pahasti. Ronskein osuus, jossa häpäistään ruumista kaivamalla kuolleen miehen penis esiin, nähdään heti alussa. Ratkaisu on vähintäänkin outo, ellei jopa epäonnistunut, juonen rytmityksen ja tapahtumien eskaloitumisen kannalta.”

Krister Uggeldahl (Hufvudstadsbladet 2.11.2016) ei halunnut pettää tekijöiden odotuksia murskakritiikeistä. ”Klassfest 2 är en snällt sagt medioker komedi, en film som sällan eller aldrig lockar till skratt. Låt gå för fräckheterna, de är på sätt och vis lite uppfriskande. Ett betydligt större problem är att det situationskomiska maskineriet hostar betänkligt, att regissören Taneli Mustonen (Bodom) har en tendens att mjölka skämten i all oändlighet, det vill säga när han inte basunerar ut dem långt i förväg. Kvickt är det ju inte, snarare tjatigt, snudd på desperat. Det är nästan så man får lust att tala om soppa kokad på spik.”

Anssi Juntto (Kaleva 4.11.2016) havaitsi jatko-osassa jopa pientä petrausta joillakin osa-alueilla. ”Tällä kertaa elokuvalla on paikoin jopa draamallinen juoni. Näytteleminenkin on kokonaisuutena tasaisempaa kuin ensimmäisessä elokuvassa. Nyt oikeastaan ainoastaan radioääni ja tv-kasvo Jaajo Linnonmaa erottuu joukosta. Linnonmaalla ei ole kokemusta näyttelijänä, mikä näkyy liikana yrittämisenä. Koomikko Sami Hedbergillä ei ollut vaikeuksia kreisikomedian aaltopituuksilla ensimmäisessäkään elokuvassa, mutta nyt hän on ihan siedettävä myös draaman tajua vaativissa kohtauksissa. [- -] Hauskimmillaan elokuva on muutamissa yksittäisissä heitoissa ja yksityiskohdissa, jotka eivät ole väkinäisesti alapäästä kaivettuja.”

”Juttu on sikäli oikeilla jäljillä, että haarovälihuumori törkkii sekä ahdistuksen että hermostuneen hihityksen lähteitä”, Antti Selkokari (Aamulehti 2.11.2016) analysoi. ”Freudilaisten teorioiden mukainen peniskateus liitetään yleensä naisten tuntemaksi väitettyyn kateuteen miehisestä elimestä. Tässä komediassa isoksi luullusta elimestä jossittelu esitetään suurimpana jätkähuumorina. Kriitikko joutuu kertomaan nyt sen ikävän totuuden, että tällä kertaa komedia on väsynyttä, sillä elokuvassa ei draama kulje eikä juoni vedä. Näyttelijätkin vaikuttavat olevan vain töissä.” Veli-Pekka Lehtosen tavoin myös Selkokari löysi vasta lopputekstien ohessa nähtävistä kuvauskömmähdyksistä ”sitä iloista energisyyttä, mikä olisi tehnyt hyvää itse elokuvalle”.