Mannen utan ansikte
Kasvoton mies (suomenkielinen nimi)
The Faceless Man (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Mannen utan ansikte
Lauri Törhösen ohjaama ja Pertti Takatalon kanssa käsikirjoittama draama Mannen utan ansikte (1995) sai alkusysäyksensä vuonna 1986 tapahtuneesta Mikkelin panttivankidraamasta. Pahoin velkaantunut rakennusalan yrittäjä (Tom Pöysti) ryöstää pankin Helsingin Jakomäessä. Hän ottaa pankista panttivangeiksi autoon kaksi virkailijaa (Jonna Järnefelt ja Stina Rautelin) ja yhden asiakkaan (Dominic Landon). Epätoivoinen ryöstäjä uhkaa räjäyttää itsensä lisäksi panttivangitkin, jos heitä seuraamaan lähteneet poliisit yrittävät estää pakomatkan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
s. ikä 8 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Avustajat
Karjalaisen Näyttämön näyttelijät ry (ihmiset pankin edustalla) ,
Karjalaisen Näyttämön näyttelijät ry (ihmiset pankin edustalla)Hae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
16.5. - 4.6.1994 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Koska Törhösen elokuva on tosiasiapohjastaan huolimatta fiktio, sen arvoa tai olemassaolon oikeutusta ei punnita sillä, miten tarkasti se seuraa todellisia tapahtumia", Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 24.2.1995) huomautti. "Ratkaisevaa on vain se, mitä inhimillisesti kiinnostavaa Törhönen tarinastaan saa irti. [- -] Teknisesti Törhösen elokuva on paikoin yllättävän suttuinen, mutta draamallisen jännitteensä se tarpeettomasta johdantojaksostaan selvittyään säilyttää hyvin." Ywe Jalanderin (Suomen Kuvalehti 10/1995) mukaan "Törhösen elokuvat ovat jättäneet katsoja usein kylmäksi. Kaikki valkokankaalla tuntuu kyllä toimivan, mutta sen maailma ja ihmiset jäävät kuitenkin etäisiksi, eivät kosketa katsojan tunteita. Niin on tässäkin. Näemme esimerkiksi panttivankina olevien naisten hädän ja rekisteröimme heidän reaktioitaan, mutta emme samastu heihin. [- -] Uskon, että Kasvoton mies olisi ollut paljon parempi elokuva, jos se olisi yrittänyt eläytyä myös poliisin asemaan, dramatisoinut erilaisia periaatteita ja näkökulmia, moraalisia ongelmia ja valintoja piirittäjien keskuudessa. Silloin siitä ehkä olisi tullut se tragedia, johon itse asetelma antaa mahdollisuuden. [- -] En tiedä kuinka paljon paremmalta Kasvoton mies tuntuisi, jos sen tapahtumakulku ei olisi kaikille ennalta tuttu. Nyt siitä jää kaipaamaan vaativampaa ihmiskuvausta ja vakavampaa pohdintaa juoniaineksen ympärille." Harri Moilasen (Kansan Uutiset 24.2.1995) mielestä elokuvan nimi oli harhaanjohtava, sillä "näytteleehän pankkiryöstäjää Tom Pöysti, jonka tv:stä tutut piirteet tunnistaa helposti mustempienkin sukkahousujen alta. Mutta mitäs pienistä, kun isompiakin ongelmia on edessä. [- -] Sitä lienee lähes mahdoton selvittää, mitä todella tapahtui. Mutta vähin mitä elokuvantekijä voisi näytelmäelokuvansa työmaalla tehdä, olisi näkökulman valaiseva ja kriittinen rajaus. Oikeus ja kohtuus olisi että tuon rajauksen pohjalta keskityttäisiin myös poliisin toimintaa, sen käskyhierarkian nikotteluun ja mahdollisiin virheisiin tapahtumasarjan aikana. Näin siksi, että elokuva osoittaa syyttävän sormensa kohti ylintä poliisijohtoa. Mutta tuloksena on tosi kasvoton poliisi. Elokuva suuntaa kritiikkinsä heppoisin alku- ja lopputeippauksin, joiden välissä nähdään sujuva mutta mitäänsanomaton jännitysnäytelmä suuntana Mikkelin tori ja 'huipentumana' sen suuri pamaus. Liiketoimissaan epäonnistuneen ryöstäjän motiiveja jaksetaan korostaa kyllästymiseen asti. Viimeinen niitti Kasvottoman miehen arkkuun on sen kuivakas ruotsinkielisyys." Ruotsinkielisyys vaivasi myös Johan Förnäsia (Ny Tid 2.3.1995): "Men på ett obehagligt sätt påminns vi om språket. Så här pratade dom inte. Verkilighetskänslan avtar för att dialogen är otymplig. Låter finlandssvenska muka här så hemskt? Jag vägrar tror det." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Perjantaina 8.8.1986 Helsingin Jakomäen KOP:n konttorissa käynnistyi panttivankidraama, joka huipentui seuraavan aamuyön tunteina Mikkelin torilla: pankkiryöstäjä-kaappari Jorma Takala ja panttivanki Jukka Häkkinen kuolivat pakoauton räjähdyksessä, naispanttivangit ehtivät pelastautua. Ohjaaja Lauri Törhönen halusi tehdä aiheesta välittömästi elokuvan ja sai taakseen tuottaja Jörn Donnerin. Idea oli alun perin Olli Soinion, ja myös muut ohjaajat, mm. Mikko Niskanen, olivat aiheesta kiinnostuneita. Juha Nummisen oli määrä olla yhtenä käsikirjoittajana, mutta varsinaisesti työ käynnistyi Aamulehden rikostoimittaja Pertti Takatalon kanssa - "ideana nopea dokumenttidraama, joka olisi perustunut mukana olleiden kertomuksiin", kuten Törhönen 1995 muisteli lehdistötiedotteen haastattelussa. Vuonna 1989 pääosaan kaavailtiin mm. Jussi Parviaista. Pankki kuitenkin kielsi virkailijoiltaan yhteistyön elokuvantekijöiden kanssa eivätkä myöskään elokuvasäätiö ja tv-yhtiöt lämmenneet hankkeelle. Elokuvasuunnitelma alkoi edetä vasta kun asian oikeusprosessi päättyi toukokuussa 1993 korkeimman oikeuden päätökseen, jossa Karhu-ryhmän kenttävastaava Pauli Matilainen tuomittiin 60 päiväsakkoon "varomattomuudessa tehdystä virkavirheestä ja kuolemantuottamuksesta". "Kaikkien oikeudenpäätösten jälkeen yhteiskunnallinen keskustelu on käyty, mutta tunnesisältö on jäänyt kokonaan käsittelemättä", Törhönen motivoi viivästynyttä hankettaan. "Jos me nyt tällä elokuvalla saamme keskustelun käydyksi loppuun, silloinhan tämä kansallinen trauma on tullut käsitellyksi." (Länsi-Savo 22.2.1995). Elokuvaversiossa pyrittiin uskollisuuteen tapahtumien kululle, tärkeimpänä muutoksena se, että kuolleesta panttivangista tehtiin englantilainen turisti - "jotta ei enää tarpeettomasti kiusattaisi todellisen uhrin omaisia", kuten Törhönen perusteli (Turun Sanomat 20.1.1995). Aiheesta syntyi kaikkiaan kymmenkunta käsikirjoitusversiota, joista numero kuutta käytettiin lopullisen elokuvan pohjana, kun Donner vihdoin sai rahoituksen järjestymään: kolmen ja puolen miljoonan markan budjetista elokuvasäätiön tuki oli puolitoista miljoonaa, loput tulivat ruotsalaiselta Omega Film & Television -yhtiöltä, Yleisradion ruotsinkieliseltä FST-yksiköltä sekä pohjoismaiselta elokuva- ja tv-rahastolta. Rahoituspohja saneli sen, että elokuva oli tehtävä ruotsinkielisenä, mitä Törhönen kertoi aluksi kauhistuneensa: "Juttu vain tuntui niin suomalaiselta, että en ensin ymmärtänyt miten sen voisi kääntää vieraalle kielelle. Nyt tuntuu, että se piti tehdä juuri ruotsiksi. Piti saada edes joku etäisyys todellisuuteen, jotta sitä saattoi tulkita taiteellisesti." (Länsi-Savo 27.2.1995). Mannen utan ansikte / Kasvoton mies kuvattiin 17 päivässä touko-kesäkuussa 1994 lähinnä suomenruotsalaisin näyttelijävoimin - myös Tom Pöystin kotikieli oli ollut ruotsi, vaikka hän ei ollut sitä vuosikausiin käyttänytkään ammatissaan. Tässä elokuvassa hän esiintyi ensi kertaa äitinsä (ja äitiä esittävän) Birgitta Ulfssonin vastanäyttelijänä. Käsikirjoituksessa päähenkilöillä oli roolinimet, mutta elokuvassa niitä ei mainita. Dokumenttiaineistona käytettiin Jussi Kemppisen MTV:n uutisille kuvaamaa autenttista materiaalia. Elokuva sai ensi-iltansa helmikuussa 1995 eikä se juuri menestynyt teatterikierroksellaan, mutta elokuun 1995 ja heinäkuun 1996 tv-esityksissä se sai yhteensä yli miljoonan katsojan yleisön. Edellistä tv-esitystä seurasi keskusteluohjelma Pang, du är död, johon osallistuivat K. J. Lång, Jacob Söderman, Helena Salo-Pankakoski ja Göran Wiksten. Seuraavaksi Törhönen suunnitteli mm. komediaa, kunnes hän kävi käsiksi Laila Hietamiehen romaaniin Hylätyt talot, autiot pihat, josta valmistui elokuva vuonna 2000. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Heikki Laakso Teppo Ali-Mattila, viulu, ja Heikki Laakso, syntetisaattorit (off, alkutekstit), 3' 15". 2. Loppumusiikki Säv. ja sov. Heikki Laakso Heikki Laakso, piano (off, lopputekstit), 2' 00". Huomautuksia: Heikki Laakson säveltämän taustamusiikin osat ovat nimiltään "Kirjebiisi" (0' 25"), "Jätesäkit" (1' 49"), "Tulo pankkiin" (1' 33"), "Kamerat" (0' 44"), "Dynamiitti" (0' 31"), "Konttaus" (0' 36"), "Itku" (1' 28"), "Rahat" (0' 31"), "Autoon" (0' 54"), "Autossa" (2' 06"), "Helikopterit" (3' 31"), "Tulo Mikkeliin" (3' 18"), "Itku torilla" (0' 55"), "Räjähdys" (0' 16"), "Kirje" (0' 13") ja "Loppupuhelu" (1' 33"). Huoltoasemakohtauksessa kuullaan Art van Dammen harmonikan ja jazz-yhtyeen esityksiä Nice Time (säv. Peter Xanten) ja Sherman Bounce (säv. Art van Damme) äänilevyltä Spots 14 (Intersound LC 4421), yht. 0' 30". - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Eeva-Liisa Ahmanheimo, Olli Soinio, Juha Numminen, Heikki Salo, Inrikesministeriet, Mauri Pekkarinen, Helinä Tuominen, Liisa Suominen, Kansallis-Osake-Pankki, Oy Maan Auto Ab/Airport-Peugeot Centrum, MTV 3 Arkiv, Inwear, Kellotuomi Oy, Radio Ettan, Mix Music, Oy ICL Ab, Berner Oy/Sebastian/Trucco, Esso/Esso Mankki, Statens Järnvägar, Erikoislaukku/Jokeri-Hockey, Helikopteripalvelu Oy, YLE TV 2/Aulis Rinne, S:t Michels stad och polis, rörliga polisen i Helsingfors, Lahtis och S:t Michel |
||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||
Elokuvan räjähdyskohtauksessa on käytetty MTV Oy:n kuvaaja Jussi Kemppisen elokuussa 1986 kuvaamaa materiaalia "Mikkelin pamaus". - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. Arkistoaineisto/ kuvauspaikat Mikkeli: Maaherrankatu 16 (räjähdys) - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|