Tomas
Tomas - vapaa kuin taivaan linnut (työnimi)
Finna-arvio
Tomas
Raimo O Niemen ohjaama nuorisoelokuva Tomas (1996) perustuu Risto Hyppösen laatimaan käsikirjoitukseen. Murrosikäinen Tomas (Arttu Kapulainen) varastelee, vaikka hänen ihastuksensa Mari (Janika Jokela) varoittaa seurauksista. Kun Tomaksen alkoholisoitunut yksinhuoltajaisä Matias (Matti Onnismaa) jää vielä kiinni rattijuopumuksesta, toimittavat viranomaiset pojan koulukotiin. Paikan kasvatti ja ”kingi” Patu (Antti Merilehto) alkaa sadistisesti kiusata Tomasta, jota puolestaan koulukodin valvoja Atte (Tero Jartti) ja isän työkaveri Rate (Kai Lehtinen) auttavat parhaansa mukaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
22.8. - 23.9.1994 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Nuortenelokuva on Suomessa vielä unohdetumpi laji kuin lastenelokuva", Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 23.2.1996) muistutti. "Siksi Raimo O Niemen ohjaama Tomas antaa syytä kaksinkertaiseen iloon. Se on nuorista kertova ja ensisijaisesti heille suunnattu elokuva - ja sellaisenaan kenties parasta, mitä meille on koskaan tehty. [- -] Niemi ohjaa sen kurinalaisesti, henkilöitään ymmärtäen ja kohtausten tunnelataukset oivallisesti tavoittaen. Elokuvaan ei pääse enempää kurjuudessa piehtarointia kuin sentimentaalista paisutteluakaan, vaikka sen tarina tarjoaisi kumpaankin mahdollisuuksia." Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 9/1996) piti elokuvaa kiinnostavana ja hyvänä ammattityönä, mutta löysi myös ongelmia: "Vaikka katsojan on helppo elää Tomaksen mukana, alkaa tämän jatkuva ja yhä uusien ihmisten harjoittama kiusaaminen vähitellen käydä kovin raskaaksi. Tomaksen ja Marin välillä on pari herkkää hetkeä, mutta niitä olisi saanut olla enemmänkin, ja ainakin jonkun aikuisista olisi mielellään nähnyt vahvemmin myönteisenä hahmona. Nyt koko elokuvassa on kummallisen piinaava, sadomasokistinen ote. Haluttaisi puhua perisuomalaisesta kielteisyydestä tai tunnemaailman karuudesta. Vastaava tietynlainen yksiulotteisuus on minusta näkyvissä myös ohjauksessa. Elokuvassa huudetaan paljon ja kovaa, mutta erityisen voimakasta jännitettä ei yleensä ole. Toisaalta Tomaksen ja hänen kiusaajiensa yhteenotot ovat usein vakuuttavia hyvän näyttelijäohjauksen ansiosta. Välillä tarinaa on yritetty viihteellistää takaa-ajoilla, jotka tuntuvat draaman kannalta hieman irrallisilta." Leena Virtanen (Helsingin Sanomat 26.8.1996) pohti televisioarvostelussaan 1996 elokuvaa yleisemminkin: "Suomalaisessa nykyelokuvassa on oma vahva myyttinen maailmansa, ja Tomas on tästä tyylipuhdas esimerkki. Perusrakennelmana on usein äiti, joka tässä tapauksessa on poissaoleva ja syyllistetty lapsenhylkääjä. Toisaalta hän on myös täydellinen madonna: hän esiintyy vain vanhassa valokuvassa, jossa kaikki oli vielä hyvin, äiti oli ihana ja raskaana. Isän uusi tyttöystävä on hepsankeikka (Sarina Röhr), joka esittelee itsensä vain Pipana. Poika suhtautuu häneen epäluuloisesti, sillä hänen suhteensa isään on avoimen seksuaalinen. Taas tyhmä kysymys: miksi isän ja Pipan rakastelu kuvataan rumana asiana? [- -] Suomalaisen elokuvan oudon naiskuvan raflaavimpia esityksiä on kohtaus, jossa Tomas osoittaa aseella nukkuvan Pipan alastonta ruumista. Elokuvan syvimmän ajatuksen voi mielestäni tulkita niin, että miestä - tai tulevaa miestä - ei pelasta mikään muu kuin naisen rakkaus. Äidittömällä Tomasilla on oma pikku enkelinsä (Janika Jokela). Miesten ongelmanratkaisukeinot - virkavalta, väkivalta , viina - eivät tietenkään auta." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Kun Raimo O Niemen ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva Kissan kuolema sai ensi-iltansa 2.9.1994, hän oli jo kuvaamassa seuraavaa elokuvaansa Tomas, joka niin ikään kertoo koulukotinuorista. Uuden elokuvan käsikirjoittaja oli Risto Hyppönen, joka toimi käsikirjoitustyön opettajana Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa. Hän oli ohjannut ja kirjoittanut lukuisia lasten- ja nuortenohjelmia televisiolle ja tehnyt TV2:lle dokumenttielokuvat Buster ja unet (1991) sekä Perhosefekti (1992). Valmiissa elokuvassa hänet nähdään Tomaksen potilastoverina sairaalassa. Hyppönen valmisteli käsikirjoitustaan jo vuonna 1991, jolloin siitä syntyi kolme eri versiota dramaturgi Tove Idströmin tuella - tämä suositteli työtä tuloksetta Suomen elokuvasäätiölle. Filminoriin Hyppösen käsikirjoitus löysi tiensä lokakuussa 1992 tekijän evästyksellä: "Näen Tomaksen jatkeena tietynlaisessa nuorten ihmisten elämää käsittelevien elokuvien traditiossa, sen varhaisia edustajia ovat Vigon 'Nolla käytöksessä' ja Buñuelin 'Los Olvidados' ja sittemmin Truffaut'n '400 kepposta' tai vaikkapa Charefin 'Pariisin poikia'. Pohjolassa tämän 'lajityypin' henkeä pitää ehkä parhaiten yllä tanskalainen ohjaaja Nils Malmros. Suomea edustaa lajissa kunniakkaasti Mikko Niskasen 'Pojat' ja Tapio Suomisen 'Täältä tullaan, elämä'. Tomas voisi ja sen tulisi olla jatke ja laajennus hyvin paalutetulle elokuvaperinteelle Suomessa." Ensimmäisessä käsikirjoitusversiossa Tomas joutuu Patun raiskaamaksi ja lopulta räjäyttää itsensä - ohjaaja Niemi halusi kehittää tarinaa pehmeämpään ja optimistisempaan suuntaan. Lopullinen käsikirjoitus valmistui kesäksi 1994, ja Tomas kuvattiin saman vuoden elo-syyskuussa Filminorin tuottamana. Kuvaaja Pentti Keskimäki (s. 1963), joka tuolloin vaikutti video- ja elokuvauksen opettajana Lahden muotoiluinstituutissa, oli suomalaisen pitkän elokuvan kuvaajana ensikertalainen, mutta hän oli kuvannut lyhytelokuvia, dokumentteja ja mainoksia niin Suomessa kuin Englannissakin, missä hän oli valmistunut The National Film and TV Schoolista 1993; lisäksi hän oli Englannissa kuvannut pitkän elokuvan Creatures of Light, joka oli palkittu parhaana esikoisteoksena Edinburghin festivaalilla. Johnny Lee Michaelsin oli alun perin tarkoitus säveltää elokuvan musiikki, mutta ajan puutteen vuoksi hän päätyi musiikkituottajan rooliin, ja musiikin sävelsivät ensimmäisenä elokuvatyönään Sami Sarhamaa ja Kari Suosalmi. Ohjaaja Niemi ja kuvaaja Keskimäki ohjeistivat Torsti Nyholmia lavasteiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Arttu Kapulainen (s. 1981) löydettiin Marjut Komulaisen lyhytelokuvasta Koiravarkaat (1994) ja valittiin pääosaan koekuvausten jälkeen. Kapulainen on näyttelijä Leena Uotilan ja kirjailija Henri Kapulaisen poika, joka oli esiintynyt pienessä osassa jo elokuvassa Lain ulkopuolella (1987) ja muutamissa tv-elokuvissa. Kapulainen palkittiin suorituksestaan tulokas-Jussilla, ja hänet on sittemmin nähty mm. elokuvissa Sairaan kaunis maailma (1997), Häjyt (1999), Rukajärven tie (1999), Kahlekuningas (2002) ja Pahat pojat (2003). Jälkitöiden viivästymisen vuoksi Tomaksen ensi-ilta venyi aina helmikuuhun 1996 saakka. Elokuvan tv-esityksen oli määrä olla 12.2.1996, mutta Filminorin pyynnöstä sitä siirrettiin saman vuoden elokuulle - tv-esitystä ja videoversiota varten elokuvaan tehtiin uudet alkutekstit. Raimo O Niemen seuraava elokuva Poika ja ilves valmistui 1998. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. "Tomaksen teema" Säv. ja sov. Sami Sarhamaa 1) Sami Sarhamaa, akustinen kitara, ja Kari Suosalmi, syntetisaattorit (off, alkutekstit), kahdessa osassa, yht. 1' 25". 2) Sami Sarhamaa, akustinen kitara, ja Kari Suosalmi, syntetisaattorit (off), viisi kertaa, yht. 2' 10". 2. Lentäjän poika Säv. ja san. Edu Kettunen, sov. Sami Sarhamaa Es. Joonas Saartamo, laulu (100 %), ja Tero Jartti, kitara (playback/Sami Sarhamaa), 0' 35". 3. "Kotiinpaluu" Säv. ja sov. Sami Sarhamaa Sami Sarhamaa, sähkökitara, basso ja rumpukoneen ohjelmointi, ja Kari Suosalmi, syntetisaattorit (off, lopputekstit), 2' 25". Huomautuksia: Sami Sarhamaan säveltämän ja sovittaman taustamusiikin osat ovat "Autovaras" (1' 48"), "Karkuun" (viisi kertaa, yht. 4' 49"), "Vintillä" (0' 12"), "Vesileikkejä" (0' 27"), "Poikakodissa" (1' 27"), "Tomas ja isä" (0' 35"), "Patu" (1' 26"), "Kotona taas" (1' 08"), "Pikkusormi" (0' 21"), "Yöllä" (0' 46"), "Patu lähtee" (0' 34"), "Päätös" (0' 25") ja "Kotiinpaluu" (2' 25"). Kari Suosalmen säveltämän ja sovittaman taustamusiikin osat ovat "Yksin" (neljä kertaa, yht. 1' 53"), "Tomas ja Mari" (kaksi kertaa, yht. 2' 56"), "Kirje" (kaksi kertaa, yht. 1' 49"), "Marille" (0' 45") ja "Äiti" (1' 03"). Sarhamaa ja Suosalmi sävelsivät yhdessä teeman "Yksin" neljännen version (1' 40"). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Alko/Vuorimiehenkatu, Biljardihuolto Oy, Espoon poliisilaitos, Elokuvataiteen laitos, Fantasiafilmi, Fazer, Helsingin Energia/Hanasaaren voimalaitos, Helsingin keskusvankila, Helsingin poliisilaitos, Helsingin satamalaitos, Helsingin teknillinen oppilaitos, Helsingin yliopistollinen keskussairaala/Osasto 111, Päivystyksen poliklinikka, Turvallisuusyksikkö; Kauniaisten kaupunki, KRP tutkintatoimisto, Painokaksikko, Pekkaniska, Snakcy, Sony/Service Factory Oy, Stadionin retkeilymaja, Suomi-Filmi/Kare Orko, SYP/yhdyskiinteistöt, Valintatalo/Castreninkatu, Viking Line/Marketing Ab Oy & Katajanokan Terminaali, Marcus Fisher, Tarja Jakunaho, Jaanis Kerkis, Kössi Mankamo, Ellinora Piela, Taiju Saurila, Sari Volanen, Poliisikoira Joker |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|