Haku

Kristiina

Tyttö ja trumpetti (työnimi)
Flicka och trumpet (ruotsinkielinen työnimi)
Tunteita (episodielokuvan päänimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Kristiina

Tarina kahdesta nuoresta Kristiinasta ja Pekasta sekä Kristiinan mahdollisesta raskaudesta.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Kristiina Halkola, Kristiina, koululainen
Pekka Autiovuori, Pekka, kirjapaino-oppilas
Kreditoimattomat näyttelijät
Jorma Tissari, divarin omistaja
Ulla Saarnio, kirjoittava tyttö
Marja-Liisa Vesanto, kultasepänliikkeen myyjätär
Asko Tolonen, miesspeakerin ääni
Raimo Hallama, mies baarissa
Muut tekijät
Asko Tolonen, käsikirjoittaja
Raimo Hartzell, kuvaaja
Ulla Saarnio, leikkaaja
Esa Helasvuo, musiikki
Erkkitapio Siiroinen, musiikki
Marja-Liisa Vesanto, kuvaussihteeri
Eeva Järvenpää, tuotantosihteeri
Eeva Järvenpää, äänitehosteet
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
Heikki Laakkonen, äänittäjä
Ossi Skurnik, leikkausasiantuntija
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1965
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.12.1965
Ensi-iltapaikat
Riihimäki: Apollo
Televisioesitykset
  • 31.01.1970 MTV-1
  • 13.07.2013 YLE Teema
  • 22.10.2016 YLE Teema
Palkinnot

Valtion elokuvapalkinto 1966: 30 000 mk.
Jussit 1966: paras miespääosa: Pekka Autiovuori.

Festivaaliosallistumiset
Krakow Film Festival Krakova, Puola 1966
Ulkomaanmyynti
Zweites Deutsches Fernsehen (ZDF), Saksan liittotasavalta
Sisältöseloste

Kevään ensimmäisenä aurinkoisena ja lämpimänä päivänä Pekka käy tyttöystävänsä Kristiinan kanssa ostamassa divarista trumpetin. He kävelevät puistossa ja rannalla, rakastelevat Pekan asunnossa. Kahvibaarissa Kristiina tuntee itsensä pahoinvoivaksi eikä voi syödä jäätelöannostaan. Pekka yrittää turhaan huvittaa ja piristää tyttöystäväänsä.

Seuraavana päivänä Pekka soittaa työpaikaltaan kirjapainosta Kristiinalle, joka kertoo epäilevänsä huonovointisuutensa syyksi raskautta ja menevänsä lääkäriin. Pekka käy myymässä trumpetin samaan divariin ja kiirehtii kultasepänliikkeeseen ostamaan sormuksen. Illalla Kristiina kuvittelee Pekkaa sulhasena ja yrittää lukea. Aamulla hän myöhästyy koulusta, pohtii onko lääkäri nuori vai vanha, ja mitä opettajatkin sanovat.

Pekka odottaa baarissa ja kuvittelee tanssivansa häävalssia Kristiinan kanssa. Kun Kristiina saapuu ja kertoo, että lääkärin mukaan mitään ei ole tapahtunut, Pekka hermostuu ja katoaa kiireesti paikalta luvaten soittaa. Vaikka Pekka sanoo olevansa iloinen, että pelko on ollut aiheeton, Kristiina arvaa hänen loukkaantuneen. Illalla Pekka vaeltelee päämäärättömästi kaupungilla ja soittaa vihdoin puhelinkopista Kristiinalle, joka hymyilee kuullessaan Pekan äänen.

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Lehdistöarviot

"Nyt vihdoinkin pääkaupungin ohjelmistoon ehtinyt kokoelmateos Tunteita on ollut ainakin minulle viime vuoden kotimaisten uutuuksien joukossa miellyttävin tuttavuus", aloitti Martti Savo (Kansan Uutiset 13.3.1966). "On miellyttävää todeta, ettei yksikään Tunteiden niminovelleista muodosta 'kokeiluja kokeilujen vuoksi' (Edvin Lainekin voi katsoa niitä rauhassa), mutta samalla yhtäkään niistä ei rasita vanhan kotimaisen elokuvamme jaarittelu."

"Ohjaajaneliapila on esittänyt kisällintyönsä ja epätasaisuudestaan huolimatta tulos lupaa hyvää jokaisen kohdalla", antoi Leo Stålhammar (Suomenmaa 17.3.1966) yhteenvetonsa. "Elokuvamme on saamassa kipeästi kaipaamaansa lisäväriä."

Yksimielisesti kaikki kriitikot nostivat Asko Tolosen Kristiinan muiden episodien yläpuolelle. Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 8.3.1966) piti sitä "ryhmän ylivoimaisesti valmeimpana työnä, teknillisesti muita paljon pätevämpänä, selkeästi alkujaan suunniteltuna ja myös mieluisasti toteutettuna nykypäivän romanssina". Yrjö Kemppi (Ilta-Sanomat 17.3.1966) näki Kristiinassa "vahvaa todellisuustuntuista taustaa vaistottavaa runollisuutta, kertovaa kuvilla ilmaisemisen halua, juuri sitä elementtiä joka oikeuttaa elokuvan taiteeksi".

"Kristiinaa sopii tosiaan pitää lajissaan hallittuna ja viehättävänä, jopa omaperäisenäkin pikku filminä", kiitti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 13.3.1966), "ja sen käsikirjoittajaohjaajaa Asko Tolosta sitä mukaa varteenotettavan lahjakkaana tulokkaana. Huomattavaa on erotukseksi muista mm. se, että Kristiina todella liittyy elämään ympärillämme. Kun sikermän muissa novelleissa kulloisetkin pari-kolme toimivaa henkilöä liikkuvat joltisessakin tyhjiössä, niin Kristiinan alkuvaiheet (reipasrytmiset katu- ja puistokuvat, jäätelöbaarikohtaus) todella kuohuvat keväisen elämänmenon vilkkautta, kunnes tarina sitten jättää ympäristötekijät ja keskittyy vähitellen kahteen päähenkilöönsä ja heidän ongelmaansa. Nuorten hyvin kauniin ja avoimen suhteen sekä sitä hetkeksi varjostavat komplikaatiot Tolonen on kuvannut viehättävästi ja herkkävireisesti apunaan kaksi ilmeisen lahjakasta teatterikoululaista Kristiina Halkola ja Pekka Autio vuori sekä erinomainen kuvaaja Raimo Hartzell."

"Kolmessa muussa elokuvassa on käytetty amatöörinäyttelijöitä ja tulos ei tältä osin ylety Kristiinan tasolle", arveli Stålhammar kokonaisuuden epätasaisuuden syyksi. Kempin mukaan Halkola ja Autiovuori "esittävät pikku episodinsa hyvin välittömästi, herkästi ilmehtien, liiallisuuteen horjahtamatta, henkilönsä täydesti tajuten" ja jatkoi: "Tunteitten muille osasille mielin antaa spartalaisen tuomion. Kalevi Kortteen Liukastelua kuvittaa Anssi Mänttärin sinänsä vapautuneesti leikkivän aiheen luvattoman tökerösti, paljoakaan sen tarjoamasta lystikkyydestä, saati henkilöistä irti saamatta. Jaakko Talaskiven Jyrki Lappi-Seppälän käsikirjoitukseen pohjautuva Confiteor muistuttaa lastissaan esiruutsalolaista (Hetkiä yössä) ja esikurkvaaralaista (Autotytöt) elokuvan yhdistelmää. Ja Leena Salokankaan Toivo, rakkaus on yhtäkaikkista design-muotoilua."

"Kalevi Kortteen ja Leena Salokankaan jaksot ovat vaatimattomia ja vähän lapsekkaita nykynuorten kuvauksia", koki P.B-h (Peter von Bagh, Ylioppilaslehti 11.3.1966), "miellyttäviä silti ja vailla niitä moralisoivia piirteitä mitä suomalaisissa filmeissä aina on pakannut olemaan. Jaakko Talaskiven Confiteor on ohjelman hämmästyttävin filmi - mistä tuo jatkuva mystiikan kipinä, vailla mitään yhteyksiä aikamme menoon. - - Tolosen filmi on huomattavasti muita edellä kaikin puolin, esim. näyttelijätyöltään - -. Se on varmemmin ohjattu, henkilöt ja miljöö tavattu kivasti, osattu tiivistää niistä tyypillisiä piirteitä esiin."

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Taustaa

Tunteita koottiin neljän nuoren ensikertalaisohjaajan Kalevi Kortteen (s. 1941), Jaakko Talaskiven (1945-1998), Leena Salokankaan (s. 1942, aik. ja nyk. Saraste) ja Asko Tolosen (s. 1942) näytelmällisistä lyhytelokuvista, jotka vuosina 1964-65 syntyivät Suomi-Filmissä yhtiön monitoimimiehen Jussi Kohosen suojeluksessa. Kortteen episodiin laati käsikirjoituksen Anssi Mänttäri (s. 1941), Talaskivelle Jyrki Lappi-Seppälä (s. 1945). Leena Salokangasta ja Lappi-Seppälää lukuunottamatta kaikki muut jatkoivat eri tehtävissä elokuvan parissa - Salokangas suuntautui valokuvaukseen: Lappi-Seppälästä, joka vuonna 1959 oli esittänyt Mattia elokuvassa Taas tapaamme Suomisen perheen, tuli filosofian kandidaatti ja kielenkääntäjä.

Episodeista syntyi ensimmäisenä Confiteor ja sitten Liukastelua, kumpikin talvella 1965. Toivo, rakkaus valmistui elokuussa 1965 ja syksyn mittaan myös Kristiina, nimiosassa Kristiina Halkola ja miespääosassa ensimmäisessä valkokangastehtävässään Pekka Autiovuori, kumpikin silloin vielä teatterikoululaisia. Kirja, jota Kristiina elokuvassa katselee, on saksalainen Geschichte der Kostume.

Suomi-Filmi suunnitteli toistakin vastaavanlaista nuorten kykyjen episodielokuvaa, mutta hankkeesta toteutuivat vain Heikki Katajiston (Aamulla, 1966) ja Georg Korkmanin (Aloittelija Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa - fil.stud. N.N., 1966) osuudet. Ajatuksen raukeamiseen vaikutti ehkä Tunteita-elokuvan huono taloudellinen tulos: tuotantokustannukset 58 835 markkaa, esitystuotot 2 500 markkaa. Elokuvan esityskierros alkoi 28.12.1965 Asko Tolosen ja Pekka Autiovuoren kotikaupungista Riihimäeltä. Helsingissä elokuva nähtiin vasta Kuopion ja Porin jälkeen ja sitten Tampereella. Muissa suurissa maakuntakaupungeissa Tunteita ei esitetty.

Valtion elokuvapalkintolautakunta luokitteli Tunteita-elokuvan episodit erillisiksi lyhytelokuviksi ja palkitsi niistä Kristiinan 30 000 markalla. Pekka Autiovuori sai osasuorituksestaan vuoden 1966 miespääosa-Jussin ja Risto Orko osin juuri Tunteita-elokuvan ansiosta tuottaja-Jussin "uusien kasvojen" esilletuojana. Kristiina esitettiin televisiossa 1970 ja se nähtiin niinikään ZDF:n kanavalla Länsi-Saksassa 1968. Kristiina edusti myös Suomea Krakovan lyhytelokuvajuhlilla 1966.

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole yhdenkään Tunteita-elokuvan episodin käsikirjoitusta.

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Musiikki

Huomautuksia:
Taustamusiikissa toistuu tunnistamattomalta tehostenauhalta otettu "vaudevilleteema" (off, piano) kolmeen kertaan, yht. 2' 10", ja kerran levyautomaatista, 0' 35". Pekka kokeilee osto- ja myyntiliikkeessä trumpettia (synkr., Esa Helasvuo), 0' 35".

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
19640
Tarkastuspäivä
11.03.1966
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
785 m
Kesto/leikattu
0:28:42
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
1 Näytelmä
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Muut tiedot
Tarkastajat: Paavo Tuomari, Kaisa Salonen
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
29 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi