Haku

Lunastus

Frälsningen (ruotsinkielinen nimi)
The Redemption (englanninkielinen nimi)
Die Erlösung (saksankielinen nimi)
La Rédemption (ranskankielinen nimi)
Koulu (työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Lunastus

Olli Saarelan ohjaamassa ja Heikki Vuennon kanssa käsikirjoittamassa draamassa Lunastus (1997) sisällissota saapuu loppukeväästä 1918 syrjäiseen itäsuomaiseen kylään. Puolueettomana pysynyt opettaja ja kappalainen Patrick Sillman (Kari Heiskanen) väsyy nähtyään julmuuksia ja nälkää. Hän arvelee heikkoutensa johtuvan riivaajasta, mikä johtaa uskon kilvoitukseen ja tunnontuskiin. Sillmanille tuodaan vahdittavaksi nuori punavanki (Jussi Puhakka), joka herättää uskonmiehessä monenlaisia tuntemuksia.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K16
Näyttelijät
Kari Heiskanen, Patrick Sillman, kappalainen
Jussi Puhakka, punavanki
Jussi Lehtonen, Sulo Tsutsunen
Robert Enckell, jääkärikapteeni Gilbert Sillman, kappalaisen veli
Rauno Juvonen, jääkärialiupseeri Alafrantti
Jari Hietanen, Laapotti
Tanja-Lotta Räikkä, Laapotin vaimo
Eero Milonoff, Uimo Laapotti
Eetu Hilkamo, Antto Laapotti
Tom Wentzel, Hans Küttner, saksalainen aliupseeri
Ville Virtanen, Kohva, punakaartilaisten komentaja
Petri Manninen, Vilonen, punakaartilainen
Minna Pirilä, punakaartilainen
Raimo O Niemi, Stancu, punakaartilainen
Jevgeni Haukka, Volodja, punakaartilainen
Seppo Nieminen, punakaartilainen
Keijo Aalto, punakaartilainen
Matti Onnismaa, lahtari
Martti Suosalo, Liljeström, lahtari
Markku Huhtamo, lahtari
Ahti Kuoppala, Tsutsunen
Pirjo Leppänen, Tsutsusen vaimo
Anna Pitkämäki, Amalia Tsutsunen
Pietari Korhonen, aikuisoppilas
Simo Hartikainen, aikuisoppilas, jääkärikapteeni Sillmanin ampuma mies
Noora Turunen, oppilas
Maija-Reetta Närhi, oppilas
Timo Turunen, Artturi, laulava oppilas
Lasse Teeriaho, oppilas
Tauno Toikka, oppilas
Janne Pehkonen, Immo, oppilas
Jonna Toivonen, oppilas
Zacharias Hägerstrand, oppilas
Vilja Laitinen, oppilas
Anu Pirilä, punakaartilainen (sijaisnäyttelijä)
Kreditoimattomat näyttelijät
Laura Repo, oppilas
Andrei Tšumak, ratsastava kasakka
Ossi Halonen, kyläläinen hautajaisissa
Raisa Hirvonen, kyläläinen hautajaisissa
Antti Häkki, kyläläinen hautajaisissa
Martti Pehkonen, kyläläinen hautajaisissa
Mauri Toivanen, kyläläinen hautajaisissa
Veikko Turunen, viulisti hautajaisissa
Heikki Lehtoranta, mandoliininsoittaja hautajaisissa
Veikko Shemeikka, haitaristi hautajaisissa
Inga-Liisa Laukka, itkijänainen hautajaisissa
Sinikka Pasanen, itkijänainen hautajaisissa
Heimo Hietala, laulaja hautajaisissa (lauluyhtye Ukkelit)
Armas Naakka, laulaja hautajaisissa (lauluyhtye Ukkelit)
Olavi Timonen, laulaja hautajaisissa (lauluyhtye Ukkelit)
Mauri Toivanen, laulaja hautajaisissa (lauluyhtye Ukkelit)
Lauri Nurkse, punakaartilainen
Avustajat
Esa Hakkarainen, Kauko Hakkarainen, Osmo Järvinen, Seppo Kaija, Tommi Lievemaa, Kaj Lostedt, Eero Maasilta, Anna-Kaisa Pitkänen, Antti Siukola (Lähde: SKF 12)
Muut tekijät
Claes Olsson, tuottaja
Olli Saarela, käsikirjoittaja
Heikki Vuento, käsikirjoittaja
Antti Hellstedt, kuvaaja
Tuuli Kuittinen, leikkaaja
Tero Malmberg, äänittäjä
Tuomas Kantelinen, musiikki
Risto Karhula, lavastaja
Tiina Kaukanen, pukusuunnittelu
Riikka Virtanen, naamiointisuunnittelu (Ben Nye)
Antti Härkönen, kamera-assistentti
Åke Brandhild, valosuunnittelija
Jari Lehtiniemi, valomies
Mika Vehmersuo, valomies
Ville Panhelainen, valomies (harjoittelija)
Olli Pärnänen, puomimies
Jukka Anttonen, lavastemestari
Timo Luukkonen, lavastemies
Juha Yrttimaa, lavastemies
Pentti Kallinen, lavastemies
Risto Inkinen, lavastemies
Antti Pihlaja, harjoittelija
Timo Jyllikoski, rekvisitööri
Timo Jyllikoski, erikoistehosteet
Matti Halonen, järjestäjä
Mark Lwoff, tuotantoassistentti
Mirja Salmenkivi, kuvaussihteeri
Anu Pirilä, puvustaja
Jani Kylmälä, naamioitsijan apulainen
Teemu Honkanen, musiikin johto (kapellimestari)
Juha-Pekka Koivisto, muusikko (viulu)
Matti Vanhamäki, muusikko (viulu)
Juho Martikainen, muusikko (kontrabasso)
Pertti Hakola, muusikko (viulu)
Maria Aspelund, muusikko (viulu)
Jaso Sasaki, muusikko (viulu)
Satu Vänskä, muusikko (viulu)
Julia Poutanen, muusikko (sello)
Anna Simola, muusikko (viulu)
Kaisa Erola, muusikko (sello)
Maria Puusaari, muusikko (viulu)
Reeta Maalismaa, muusikko (viulu)
Laura Saari, muusikko (sello)
Hanne Askou, muusikko (viulu)
Risto Vuolanne, muusikko (kontrabasso)
Maria Vahervuo, muusikko (kontrabasso)
Raimo Sariola, muusikko (sello)
Seija Markkanen, muusikko (alttoviulu)
Salla Talvitie, muusikko (viulu)
Krista Jäänsola, muusikko (viulu)
Hanna Repo, muusikko (viulu)
Mikko Lehtola, muusikko (sello)
Siiri Ranta, muusikko (viulu)
Max Savikangas, muusikko (alttoviulu)
Laura Arpiainen, muusikko (viulu)
Mikko Kujanpää, muusikko (kontrabasso)
Ari Poutiainen, muusikko (alttoviulu)
Anna E. Karvonen, muusikko (viulu)
Sole Terästö, muusikko (oboe)
Sanna Kurki-Suonio, muusikko (laulu)
Malla Hukkanen, valokuvaaja
Pasi Mäkinen, valokuvaaja
Karre Anttonen, catering
Juha Sannikka, catering
Maija Nevalainen, catering
Rostislav Aalto, synkronointi
Sami Käyhkö, avid-tuki
Eine Kokko, negatiivinleikkaus (YLE)
Pirjo Puolakka, typografia (YLE)
Reino Sirén, värinmääritys (16 mm / YLE)
Tom Forsström, miksaus (SES Sound)
Leena Salmenhaara, tuotantosihteeri
Niina Otva, talous
Petteri Pasanen, tuotantopäällikkö
Yleisradio Oy / Animaatiostudio, trikkikuvaus
KinoScreen Illusion Ltd. Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
Jari Hietanen, d99 (osa-aikainen)
Kari Heiskanen, d99 (osa-aikainen)
Heikki Ukkonen, kuvauspaikkajärjestäjä (osa-aikainen)
Ravil Salah, kuvauspaikkajärjestäjä (osa-aikainen)
Tauno Nekkonen, lavastajan apulainen
Reijo Kontio, stunt (hevosen selästä putoava Küttner)
Tuomas Kantelinen, muusikko (piano)
Petri Salmela, juliste
Timo Nousiainen, värinmääritys (35 mm / Finn-Lab Oy)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
2 808 823 mk
Rahoitus
Julkaistu
1997
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
25.04.1997
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Illusion
Filmikopioiden määrä
5
Televisioesitykset
  • 17.11.1997 TV1 Katsojia: 741 000
  • 07.04.2003 YLE TV1 Katsojia: 583 000
  • 18.03.2008 YLE TV1
  • 31.10.2017 Yle Teema & Fem [Kino Suomi]
  • 28.04.2018 Yle TV1
Palkinnot
Elokuvatuotannon laatutuki 1997: 200 000 mk.
Jussit 1998: paras ohjaus: Olli Saarela; paras käsikirjoitus: Olli Saarela ja Heikki Vuento; paras miespääosa: Kari Heiskanen; paras musiikki: Tuomas Kantelinen; paras lavastus: Risto Karhula (myös elokuvasta Sagojogan ministeri); paras pukusuunnittelu: Tiina Kaukanen (myös elokuvasta Sagojogan ministeri).
Festivaaliosallistumiset
Espoo Ciné Espoo, Suomi 1997
Sodankylän elokuvajuhlat Sodankylä, Suomi 1997
Göteborg Film Festival Göteborg, Ruotsi 1998
Human Rights Film Festival Moskova, Venäjä 1998
Festival du Cinéma Nordique Rouen, Ranska 1998
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Juuka: Jukka Kortelaisen omistaman Äyhkyrin tilan lähitienoo, asuintalo ja talli Tervavaarantiellä (alkukuva, kyläkoulu, talli), Seppo Toivasen maatilan piha Petrovaarantie 452 (Uimo ja Antto näkevät kasakan, Sillman pyöräilee kyläläisten ohi, Uimo ja Antto löytyvät kuolleina, Sillman tuo poikien ruumiit), asuintalo Ruokolanvaarantiellä (Tsutsusten mökki), Teerisuo (Sillman ylittää suon), Kajoon Mäntylammentie, Vaikkojoen silta (punakaartilaiset väijyvät saattuetta), Jokiniemen seuraintalo Kajoontiellä (teloitukset työväentalolla), Heinävaara (Sillman päästää punavangin vapaaksi, Sillmanin ruumissaatto)

Sipoo: Immersbyntie (Amalian mökki), Hindsbyn Gillerberget (Sillman kerää puita joella)

Espoo: palaneen talon rauniot Yli-Takkulassa (Küttner kuljettaa punavankia)

Nurmijärvi: Nukarinkoski (punakaartilaiset yllättävät Küttnerin)

Lapinjärvi: Porlammin entinen rautatieasema (valkoiset rautatieasemalla)

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Sisäkuvat
Juuka: Etelä-Vuokon työväentalo Vuokontie 354 (Uimon ja Anton hautajaiset), Jukka Kortelaisen omistaman Äyhkyrin tilan talli Tervavaarantiellä (Sulo tallissa)

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Studiot
Helsinki: entinen teollisuushalli Kankiraudantie 2 (koulu, Tsutsusten mökki)

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Kuvausaika
29.4. - 5.6.1996

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.

Sisältöseloste
1918. Suomi on irrottautunut Venäjästä ja julistautunut itsenäiseksi 6.12.1917. Vuoden 1918 alussa kansakunta jakaantuu kahtia, punaisiin ja valkoisiin. Kumpikin osapuoli aseistautuu, sisällissota syttyy. Valkoisen hallituksen joukot musertavat saksalaisten sotilasosastojen avustamina punaisten vastarinnan muutamassa kuukaudessa.

Loppukeväästä 1918 sisällissota saapuu syrjäiseen itäsuomalaiseen kylään.

Kylän opettaja ja kappalainen Patrick Sillman päästää jälki-istunnosta kaksi Laapotin poikaa, Uimon ja Anton, jotka näkevät kylän lähettyvillä kasakka-asuisen ratsumiehen. Papin asussa Sillman ajaa polkupyörällä hoitamaan Tsutsusen vaimoa. Tsutsunen kiroaa papin, koska tämä ei päästä Sulo-poikaa kotiin auttamaan talon töissä.

Pääsiäisen alla Sillman kirjoittaa veljelleen tunnontuskistaan ja uskon kilvoituksestaan. Koululla Sillman huomaa särjetyn ikkunan. Hän ottaa kiinni kasakkahattuisen miehen, joka osoittautuu Suloksi. Sillman määrää Sulon riisumaan venäläiset vaatteet, sillä hänet voitaisiin ampua niiden vuoksi. Ruumiintarkastusta tehdessään Sillman löytää Sulolta käsikranaatin ja ehtii heittää sen pois juuri ennen räjähdystä.

Koululle tulee valkoisten partio. Sillman kiistää kylässä asuvan punikkeja. Miehet eivät usko, koska sanovat ampuneensa jo kaksi. Sillman onnistuu ajamaan miehet tiehensä, haukkuu heidät "verestä kiimaisiksi murhamiehiksi" ja vetoaa valkoisessa armeijassa palvelevaan jääkäriveljeensä. Hän löytää Uimon ja Anton ruumiit ja vie ne perheelle.

Poikien hautajaisissa Sillman ei kestä lukea puhettaan loppuun vaan pyörtyy. Hän sanoo fyysisen ja henkisen heikkoutensa johtuvan riivaajasta ja pyytää Jumalan armahdusta.

Kylän liepeille saapuu saksalainen aliupseeri Küttner. Hänellä on mukanaan nuori punavanki. Punaisten ryhmä haavoittaa saksalaista. 40-vuotissyntymäpäivänään Sillman lopettaa koulupäivän aikaisin. Tsutsunen käy humalapäissään haukkumassa hänet tyttärensä viettelemisestä ja Sulon pitämisestä renkinä. Koululle löytänyt Küttner kertoo saaneensa tarpeeksi sodasta ja lähtee toteutettuaan Sillmanin veljen antaman käskyn tuoda vanki kuulusteluihin.

Sillman yrittää turhaan keskustella vangin kanssa. Hän käy kylvyssä, minkä jälkeen poika uhkaa häntä Küttnerin jättämällä kiväärillä. Kun poika ei ammu, Sillman puolittain pakottaa pojan kylpyyn ja katselee sitä ovelta. Kylvyn jälkeen molemmat käyvät nukkumaan.

Aamulla Sulo kertoo Sillmanille, että työväentalolla tapetaan ihmisiä. Sillman sitoo vangin ja lähtee talolle. Sisään ikkunasta kömpinyt Sulo kiusaa vankia. Työväentalolla teloitusten keskellä Sillman ei voi tehdä mitään. Palatessaan koululle Sillman vapauttaa vangin ja kysyy tältä: "Tappamistako sinä haluat?" Sillman antaa pojalle kiväärin, työväentalolta saamansa hauen ja kehottaa menemään kaltaistensa luokse. Poika valmistaa Sillmanille hauen ja pyytää tältä suojelua kuulusteluihin. Pullosta syntymäpäivänsä kunniaksi naukkaileva Sillman lupaa pitää pojasta huolen. Sillman laittaa levyn soimaan ja tanssahtelee valssia yksin ja pojan kanssa. Yöllä Sillman asettautuu pojan viereen ja suutelee tätä.

Sillman päästää vangin vapaaksi. Poika löytää punaisten joukon ja ohjaa sen koululle. Poika tulee sisään, ottaa kiväärin ja ampuu Sillmania vatsaan. Poika laittaa Carusoa soimaan ja tuomitsee lähtiessään papin valehtelijaksi.

Sillman jää vertavuotavana asuntoonsa. Jääkärikapteeni Gilbert Sillman löytää veljensä kuolleena. Sotilaat potkivat ruumiin vierellä valvovan, punaiseen käsivarsinauhaan sonnustautuneen Sulon ulos. Pihalla kapteeni aikoo teloittaa Sulon, mutta kääntää pistoolinsa juuri ennen laukausta toisen, vanhemman miehen päähän. Gilbert lukee veljensä paperit ja antaa määräyksen polttaa koulu.

Valkoiset vievät Patrick Sillmanin ruumiin pois rattailla.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Olli Saarelan yhdessä Heikki Vuennon kanssa kirjoittama Lunastus on ulkoisesti pienimuotoinen, mutta voimakkaasti puhutteleva ja ilmaisultaan ihmeen hallittu elokuva", Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 25.4.1997) kiitti. "Sen ihmisissä on rosoista ja verevää elämän makua. Sen ajankuva välittyy aitona ja sen murteellinen dialogi on sekä uskottavaa että henkilöhahmojen luonnetta osuvasti ilmaisevaa. Lunastuksen ehdoton voimahahmo on sen pääosaa esittävä Kari Heiskanen. Hänen väkevässä, syvästi inhimillisessä roolityössään elävät rinnan hellyys ja lujuus, tuska ja ilo, epäilys ja usko. [- -] Tuomas Kantelinen on säveltänyt Lunastukseen täyteläisen, sibeliusmaisia tuntoja tavoittavan orkesterimusiikin, jollaista nykyelokuvissa kuulee liian harvoin."

Pertti Lumirae (Demari 25.4.1997) arvosti elokuvan draamaa ja psykoseksuaalista otetta, mutta näki kuitenkin tärkeimmäksi tarpeen korostaa "yli luokkarajojen kohoavaa humanismia aikana, jolloin joko-tai-dilemma oli useimmille elämän ja kuoleman kysymys ja jolloin ei haluttu ymmärtää kirveellä veistettyjen yhteiskunnallisten rajojen ylittämisen tärkeyttä. Näin Saarelan ja kumppaneiden Lunastus nousee itse asiassa yhdeksi tärkeimmistä elokuvista suomalaisen filmi-ilmaisun 90-luvun jälkipuoliskolla. Se ei yritä kouristuksenomaisesti pysyä ajan hermolla tai kerätä sekundaarisia irtopisteitä suoraan kadulta, vaan luo viisaan ja monivivahteisen katseen paitsi menneisyyden ristiriitoihin myös siihen ydinalueeseen, joka pyrkii tekemään teoksesta yleispätevän ja ajan toisarvoiset triviaalisuudet ylittävän."

Mikael Fränti (Helsingin Sanomat Nyt 25.4.1997) löysi kansainvälisiä rinnastuksia televisioesittelyssään 1997: "Lunastus on keskitetty, vaikuttavan kuulain kuvin etenevä kansalaissodan draama. Olli Saarelan elokuvassa on samaa ehdottomuutta kuin ranskalaisen Robert Bressonin Papin päiväkirjassa tai Ingmar Bergmanin Jumala-suhdetta käsittelevissä elokuvissa. Saarelan elokuvassa yhden yksilön ahdistus limittyy luontevasti yhteiskunnalliseen ristiriitatilanteeseen. Kuvat nousevat todellisista tilanteista, todellisten ihmisten järkkyvästä elämänpiiristä."

Antti Lindqvist (Katso 18/1997) näki elokuvan keskeisenä piirteenä psykologisen ulottuvuuden: "Väkeviä vertauskuvia ja metaforia tulvivan elokuvan ydin sijoittuu kuitenkin kappalaisen omiin, tunnontuskien ja raadollisuuden kalvamiin sielunmaisemiin. Miehen seksuaalinen poikkeavuus ei kohoa perusteemaksi, vaan tiivistää ja selvittää tapahtumien syy- ja seuraussuhteita. [- -] Aiemmin samantapaista asetelmaa on melodraaman keinoin tarkastellut Toivo Särkkä vuonna 1957 Jarl Hemmerin tekstiin pohjautuvassa elokuvassaan 1918."

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Taustaa
Olli Saarela (s. 1965) työskenteli palomiehenä, opiskeli kirjallisuutta ja teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistossa 1987-90, käsikirjoitusta YLE:n ammattiopistossa 1990 ja ohjausta Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen osastolla 1991-96. Opiskeluaikanaan Saarela ohjasi lyhyet näytelmäelokuvat Julma maaseutu (1993), Ristin juurella (1996) ja Koverhar - lihanleikkaajan kolme päivää (1996).

Myös Saarelan pitkä esikoisteos Lunastus suunniteltiin alun perin vajaan tunnin mittaiseksi puolipitkäksi elokuvaksi. Lähtökohtana oli Albert Camus'n novelli Yövieras, jonka Kari Saran oli määrä tuottaa elokuvaksi, mutta tekijänoikeussyistä Camus'n tarina jäi pelkäksi inspiraation lähteeksi. Vuosina 1994-95 Saarela teki yhdessä Heikki Vuennon kanssa neljä käsikirjoitusversiota samansukuisesta aiheesta, kunnes siinä tuotantovaiheessa nähtiin kokoillan elokuvan ainekset ja tuotanto organisoitiin tämän mukaan, Suomen elokuvasäätiön tuella, tuottajana Claes Olssonin Kinoproduction Oy. Huhtikuussa 1996 päivätty 7. käsikirjoitusversio toimi pohjana kuvauksille, jotka aloitettiin vapun tienoilla Uudellamaalla ja joita jatkettiin Pohjois-Karjalan Juuassa toukokuussa, studiokuvausten osalta myöhemmin kesällä Helsingissä. Kuvauspäiviä kertyi kaikkiaan 21. Lunastus kuvattiin super-16 mm:n materiaalille ja levennettiin 35 mm:n esitysformaattiin.

Kappalaisen roolista miespääosa-Jussilla palkitun Kari Heiskasen rinnalla näytelleet Jussi Puhakka (s. 1976) ja Jussi Lehtonen (s. 1974) olivat elokuvan ensikertalaisia, Anna Pitkämäki (s. 1972) oli esiintynyt sivuosassa elokuvassa Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma (1995). Puhakka on sittemmin nähty Anssi Mänttärin Joensuun Ellin (2004) eräässä pääosassa. Patrick Sillmanin rooliin oli ehdolla Erik Kiviniemi, Sulon rooliin harkittiin Jani Volasta, Tsutsusen osaan Leo Lastumäkeä ja Esko Nikkaria.

"Olen pitkään halunnut tehdä elokuvan yhtälailla kristityn, hengelliselle palvelukselle omistautuneen ihmisen elämästä kuin vuoden 1918 tilanteestakin", Saarela kertoi "Ohjaajan saatesanoissaan" syyskuussa 1995. "Lunastuksessa olen nähnyt mahdollisuuden yhdistää nämä molemmat aihiot samaan tarinaan ja limittää ne niin, että siitä kasvaa energinen ja kaunis, ajoittain humoristinen elokuva. [- -] Vuoden 1918 tilanne on niitä harvoja ajanjaksoja jona yksilöihminen on heittynyt tapahtumien syövereihin kykenemättä itse tilanteeseensa vaikuttamaan. Ymmärrettävästi sota ylipäätään on aina mielettömyyden ja mielivaltaisuuden sanelema näytös, jossa mitä tahansa voi itsekullekin tapahtua ja jossa sattumanvaraisuuden logiikka käy toteen. Kuitenkin juuri sisällissota, tapahtuipa se sitten missä maailmankolkassa tahansa, luo tilanteen jossa kaikki, viattomimmat ja pienimmätkin, ovat alisteisia tälle käänteiselle maailmanjärjestykselle jossa epävarmuus ja pelko on kaiken kattava perustunne. Ehkäpä juuri nyt lähes seitsemänkymmenen vuoden kuluttua olemme valmiita käsittelemään aihetta uusin silmin ilman poliittisen romantiikan läpitunkemaa katsantoa."

Lunastus palkittiin vuoden suurimmalla laatutuella ja kuudella Jussi-patsaalla. Seuraavaksi Saarela ohjasi Antti Tuurin tekstiin pohjautuvan sotaelokuvan Rukajärven tie (1999).

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Musiikki
1. Redemption
Säv. ja sov. Tuomas Kantelinen
1) Tuomas Kantelinen Ensemble, joht. Teemu Honkanen (off, alkutekstit), 2' 50".
2) Tuomas Kantelinen Ensemble, joht. Teemu Honkanen (off, lopputekstit), 1' 20".


2. Tuonen tie
Säv. ja san. trad.
Es. Ukkelit, laulu, Veikko Turunen, viulu, ja Heikki Lehtoranta, mandoliini, sekä Veikko Shemeikka, harmonikka (100 %), 0' 35".


3. Eléazarin aaria "Rachel, quand du Seigneur" oopperasta La Juive / Juutalaisnainen
Säv. Fromental Halévy, libretto Eugène Scribe
Enrico Caruso, laulu, ja RCA Victor Orchestra, joht. Josef Pasternack (off, gramofoni), kaksi kertaa, yht. 3' 05".
Levytys:
Enrico Caruso ja RCA Victor Orchestra, joht. Josef Pasternack; Naxos 8110753, 2004 (alkuperäisäänitys 1920).


4. Punaorvon vala
Säv. ja san. trad.
Es. Timo Turunen, laulu (100 %), 1' 10".


5. Scordame
Säv. ja san. Salvatore Fucito
Enrico Caruso, laulu, ja RCA Victor Orchestra, joht. Josef Pasternack (off, gramofoni), kaksi kertaa, yht. 2' 10".
Levytys:
Enrico Caruso ja RCA Victor Orchestra, joht. Josef Pasternack; Naxos 8110753, 2004 (alkuperäisäänitys 1919).


6. The Priest Goes Walz
Säv. ja sov. Tuomas Kantelinen
Tuomas Kantelinen Ensemble (off, gramofoni), 1' 05".

Huomautuksia:
Elokuvan sävelmät Redemption ja The Priest Goes Walz on julkaistu promootio-cd:llä Tuomas Kantelinen: Music For Films (Tuomas Kantelinen, 1997).

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
27744
Tarkastuspäivä
14.04.1997
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2120 m
Kesto/leikattu
77 min
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
7
Osia
4
Tarkastuttaja
Kinotuotanto Oy
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni, Dolby Stereo
Kuvasuhde
1,85:1
Kesto
78 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa