Maalaismaisemaa, taustalla soi Jo karjalan kunnailla, hevosen vetämissäkärryissä istuu mies ja huutelee lumppua. Punaisen mökin katolta valuu sadevesi maahan. Vanha emäntä lajittelee tuvassa vaatteita, nuori emäntä katsoo paitaa ja vie sen lumpunkerääjälle.

Lumpunkerääjä ajaa hevosineen tehtaalle, tehtaan seinässä näkyy merkki, jossa lukee Semptalin, musiikki muuttuu reippaammaksi. Tehtaan pihalla on valtavia lumppukasoja. Tehtaassa naiset lajittelevat lumppukasoja. Jauhettua lumppua kaadetaan suureen astiaan, vesi juoksee koneissa, lumppumassa kulkee koneissa, koneet pyörivät hitaasti, prosessi etenee, lumpusta valmistuu paksua levyä, joka rullataan. Lumppurullat seisovat tehtaan lattialla, mies liimaa rullaan tehtaan merkin. Rullissa näkyvät merkit, joissa lukee Semptalin.

Rullia makaa nurmella, miehet korjaavat punamultamökin kattoa, mies hevoskärryineen kerää lumppua. Musiikki on jälleen hitaan haikea. Nuoriemäntä antaa jälleen lumpunkerääjälle nyytillisen lumppua. Lumpunkerääjä punnitsee nyytin ja antaa emännälle setelin, jota emäntä tutkii ihmeissään ja niiaa kiitokseksi. Lumpunkerääjä polttaa piippua ja heilauttaa kättään lähtiessään.