Juhassa Aki Kaurismäki esitti itselleen vastaavanlaisen haasteen kuin elokuvissa Rikos ja rangaistus (1983), Hamlet liikemaailmassa (1987) tai Boheemielämää (1992) tekemällä sovituksen moneen kertaan filmatusta klassikkotekstistä, tällä kertaa Juhani Ahon romaanista Juha (1911), joka oli nähty elokuvana kolmeen kertaan. Aiheen ensimmäisen elokuvaversion oli toteuttanut jo 1921 suomalaissyntyinen Mauritz Stiller ruotsalaisena mykkäelokuvana, toiseen kertaan se kääntyi elokuvaksi Ahon poikien Heikki Ahon ja Björn Soldanin tuottamana ja Nyrki Tapiovaaran ohjaamana äänielokuvana 1937 ja kolmannella kerralla 1956 Juhasta oli syntynyt ensimmäinen suomalainen kokoillan värielokuva Toivo Särkän tuottamana ja ohjaamana.

Aki Kaurismäen toinen haaste oli siinä, että hän toteutti Juhan mustavalkoisena mykkäelokuvana, välitekstein ja musiikkisäestyksellä, ihmisäänen kuuluessa vain Elina Salon esittämässä laulussa Le Temps des cerises. Menetelmä oli se, että kohtaukset äänitettiin sataprosenttisena, mutta vain hälyäänet käytettiin ja muokattiin tehosteenomaisiksi. Itse asiassa Kaurismäen suunnitelma mykkäelokuvasta oli peräisin jo 1980-luvulta, jolloin Sodankylän elokuvajuhlien mykkäelokuvien säestyksistä vastannut Anssi Tikanmäki oli tehnyt asiasta ehdotuksen. "Meillä oli Tikanmäen kanssa vuosia puhetta, että pitäisi tehdä mykkäelokuva", Kaurismäki kertoi ensi-illan kynnyksellä. "Minun piti kirjoittaa siihen jokin alkuperäiskäsikirjoitus. Samanaikaisesti minä olin suunnitellut Juhaa jo aika pitkään. Meinasin tehdä sen jo viisi vuotta sitten Portugalissa, äänielokuvana, mutta luovuin siitä. [- -] Kolme vuotta sitten me lyötiin mykkäelokuva ja Juha yhteen ideoina, jolloin se lähti laukkaamaan." (SesInfo 1/1999).

"Kirjallisuus on täynnä kolmiodraamoja, mutta perin harva voi ylittää Juhani Ahon Juhan tunteitten syvyydessä ja kaikkien kolmen osapuolen ymmärtämisessä", Kaurismäki perusteli valintaansa lehdistöesitteessä. "Kertomus on suoraviivainen ja väkevä, silti rikas yksityiskohdissaan, vain sitä vailla, että se pilataan elokuvan keinoin. [- -] Emme voi koskaan enää tehdä sellaisia elokuvia kuin Broken Blossoms, Sunrise tai Queen Kelly, koska sen jälkeen elokuva alkoi mutista ja hienostella sanoilla, tarinat menettivät puhtautensa ja elokuva sisimmän olemuksensa: viattomuuden."

Kaurismäki nykyaikaisti Ahon tarinan epämääräiselle 1950-luvulle ja teki Shemeikasta kaupunkilaisen yökerhonomistajan ja sutenöörin. Mykän elokuvan historiassa hän sijoitti Juhan "vaiheeseen, jossa ääni oli jo tulollaan, mutta puhetta ei vielä kyetty synkronoimaan. Kuvien ja näyttelemisen osalta lähdin liikkeelle noin vuodesta 1928 ja annoin sen lipua hiljakseen kohti 1950-luvun b-elokuvien tyyliä. Mielestäni ei kannattanut matkia mykkäelokuvia. Sitä on kokeiltu ja epäonnistuttu. Tein omanlaiseni elokuvan, vähän vanhanaikaisemman kuin tavallisesti ja ilman realistista ääntä." (Helsingin Sanomat 15.2.1999).

Myös säveltäjiä Juha oli innoittanut ennen Tikanmäkeä: Aarre Merikannon ooppera Juha oli valmistunut jo 1922 mutta saanut kantaesityksensä vasta 1958, kun taas Leevi Madetojan samanaiheinen ooppera oli syntynyt 1934 ja esitetty 1935. Tikanmäeltä Juhan sävellystyö vei kaksi vuotta: hän kertoi aloittaneensa lukemalla Ahon romaanin, mikä "jo sai mielikuvituksen lentoon": "Lisäksi Aki varsin varhain viestitti, millä tavalla hän aihetta ryhtyy kuvaamaan. Intuitioon luottaen hain Juhan musiikkiin suomalaista mentaliteettiä. Kuten Akin puhtaat kuvat, myös musiikkini tavoittelee ajatonta ja yleispätevää suomalaisuutta." (Savon Sanomat 16.3.1999). Tähän päästäkseen Tikanmäki yhdisteli erilaisia tyylejä kuten kansanmusiikkia, jazzia, klassista, tangoa ja twistiä ja käytti orkestroinnissa runsaasti jousia: "Halusin osoittaa kunnioitusta Suomi-filmien musiikille. Yritin tehdä kansanlaulumaisia juttuja. Sellaisia, joita kukaan ei tiettävästi ole aikaisemmin tehnyt." (Ilta-Sanomat 12.3.1999).

Juha kuvattiin pääosin elo-syyskuussa 1997, lähinnä Karkkilassa ja Helsingissä, Kaurismäen vakionäyttelijöiden ja vakiotyöryhmän voimin. Keväällä 1998 otettiin vielä luontokuvia ja tanssilavajakson täydennyskuvia. Käsikirjoitus päättyi Marjan muistikuvaan häävalssista, mutta sitä ei kuvattu. Lopullisesta versiosta leikattiin pois jakso, jossa Marja ja Shemeikan sisar kävelevät Kaivopuistossa, ja myös metroasemajaksoa lyhennettiin.

Kaurismäki omisti elokuvansa pitkäaikaiselle työtoverilleen Jaakko Talaskivelle (1945-1998), joka vaikutti vielä Juhan kuvauspäällikkönä ja sivuosanäyttelijänä. Elokuva sai maailman ensi-iltansa Berliinin festivaalin Forum-sarjassa 13.2.1999 ja Suomen ensi-iltansa 26.2. avajaiselokuvana uudessa Andorrassa, joka muutaman vuoden tauon jälkeen oli palannut Kaurismäkien omistukseen. Lippuluukuilla Juha jäi vuoden 1999 kotimaisen buumin jalkoihin, mutta ulkomailla se saavutti festivaalimenestystä ja se myytiin yli kymmeneen maahan. Seuraavaksi Kaurismäki toteutti elokuvassa Kauas pilvet karkaavat (1996) käynnistyneen "Suomi-trilogian" toisen osan Mies vailla menneisyyttä (2002), josta tuli ennennäkemätön kansainvälinen menestystarina.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.