Prologi. Jani
Abiturientti Jani miettii penkinpainajaisten aikaan millä tavalla itsemurhan voisi tehdä ja mitä viimeisiä sanoja käyttäisi selittämään, että syy ei ole kenenkään muun kuin hänen itsensä; vaikka ei välitä itsestään, välittää perheestään ja ystävistään.

Salaisuus. Ramo 14 v.
Ramo kertoo, että olisi mieluummin asunut isänsä kuin äitinsä kanssa. Isä oli tehnyt itsemurhan juuri kun hänen piti muuttaa maalle tämän luokse. Ramon terapeutti ja opettaja Ilkka on hankkinut pojan pyynnöstä kuolinsyyselvityksen lääninhallitukselta: syyksi mainitaan hirttäytyminen alkoholin vaikutuksen alaisena. Ramo ei ollut saanut tietää kuolinsyytä, sillä hänelle oli puhuttu sydänkohtauksesta. Kun hän oli nähnyt poliisilausunnon vahingossa, isän avovaimo oli syyttänyt häntä papereiden kaivelusta.

Ramo sanoo pitävänsä itsemurhaa raukkamaisena. Yhdessä Ilkan kanssa he toteavat, että pakeneminen ei kannata, on parempi selvittää asia. Siksi Ramo matkustaa maalle kysymään, miksi hänelle ei ole kerrottu totuutta, vaikka pelkää, että asiasta tulee riita isän avovaimon ja sukulaisten kanssa. Ramo vierailee isänsä haudalla ja muistelee yhteistä käyntiä Särkänniemessä.

Ramo käy navetassa, jossa hänen isänsä hirttäytyi. Kun asia nousi esille, isän avovaimo pelkäsi, että syy itsemurhasta tulisi hänen kontolleen. Ramon mukaan se ei ollut kenenkään syy eikä todellinen syy koskaan selviäisi. Hän oli kysynyt salailusta myös isovanhemmilta, jotka vaikenivat. Ilkka pyytää Ramolta lupaa puhua tilanteesta isovanhemmille. Ilkan käynnin jälkeen mummo soittaa Ramolle ja sanoo kaikkien olevan nyt ajan tasalla, ukkikin puhuu sovittelevasti.

Vuosipäivä. Leena ja Jorma.
Leena ja Jorma vievät kukkia Maria-tyttärensä haudalle. Leena kertoo kolmen vuoden takaisesta pääsiäisen vietosta: Maria oli tullut aikaisin kotiin ystävättäriensä luota itkevänä ja valittanut äidilleen ikävöivänsä entistä poikaystäväänsä. Myöhemmin Maria oli kuitenkin lähtenyt ulos ja äiti sai tuntia myöhemmin tiedon tytön löytymisestä kuolleena. Maria oli hypännyt isovanhempiensa kotitalon ylimmältä parvekkeelta ja jättänyt viestin, jossa kehotettiin lukemaan päiväkirjan viimeinen sivu. Äiti sanoo mallin todennäköisesti tulleen Kotkassa tapahtuneesta itsemurhasta, josta tuolloin keskusteltiin koulussa ja perheessä. Äiti kertoo päiväkirjasta, jossa tytär viimeisinä sanoinaan pyytää anteeksi vanhemmiltaan ja ystäviltään: syy on yksin hänen, joka oli liian herkkä tähän maailmaan.

Kirje. Maj-Len & Paula
Seppo oli optimistinen ja luonteeltaan taistelija, kertoo aviovaimo Maj-Len, ja se teki asian vaikeaksi ymmärtää. Mies oli lähtenyt maanantaina ulos. Tytär Paula oli kuullut kuitenkin vintin oven käyvän ja löytänyt isänsä, jonka tuijottavat silmät jäivät tyttären mieleen. Kysyttäessä, mitä hän teki vintillä, isä oli vastannut hiipineensä. Seppo oli kieltäytynyt puhumasta, vaikka avun tarpeen huomannut perhe kehotti hankkimaan apua. Seuraavana päivänä hän oli kieltäytynyt lähtemästä mihinkään ja estänyt Maj-Lenin yritykset soittaa Hesperiaan. Tytärkin oli yrittänyt saada apua puhelimitse.

Maj-Len ja Paula kirjoittavat valituskirjettä hoidon laiminlyönnistä, sillä terveydenhoitajat kiinnittivät keskiviikkona huomiota vain vatsakipuihin, eivät perheen ilmoittamiin mielenterveysongelmiin. He vetosivat siihen periaatteeseen, että hoitoon pitäisi tulla vapaaehtoisesti.

Mies oli kotona sanonut, ettei voinut tehdä enää vaativaa työtänsä Maailmanpankille ja oli tuskainen kirjoittaessaan tietokoneella eroanomustaan. Maj-Len kertoo, ettei tajunnut tilanteen vakavuutta juuri silloin.

Torstaina Seppo oli tehnyt itsemurhan hirttäytymällä vyöhön omassa sängyssään, mistä hänen vaimonsa hänet löysi, sen jälkeen kun ei ollut saanut puhelimella yhteyttä mieheensä.

Maj-Len kertoo viranomaisten selittelyistä, jotka ovat hänelle "yhtä tyhjän kanssa".

Epilogi
Ylioppilasjuhlien jälkeen Jani kertoo kuinka entiset ajatukset itsemurhasta tuntuvat nyt kaukaisilta. Hän ajattelee, että itsemurha olisi aiemmin ollut turha ja typerä teko. Mutta sitä ei olisi päässyt katumaan. Jani seisoo korkealla ja tekee – benji-hypyn.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.