The Real McCoy
Andy McCoy tositarina (suomenkielinen nimi)
Andy (työnimi)
River of Dreams (työnimi)
Finna-arvio
The Real McCoy
Henkilökuva The Real McCoy ei ole perinteinen dokumentti, vaan sen tavoitteena on kuvata rokkitähden elämä sellaisena kuin tämä itse sen näkee. Elokuvan pääosassa on "elävä legenda", 36-vuotias Andy McCoy, jonka tie tähtiin alkoi Hanoi Rocksin kitaristina 1980-luvulla. Ääniraidalla soi Andy McCoyn elokuvaan säveltämä musiikki.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
Esiintyjät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Hanoi Rocks: Andy McCoy, Michael Monroe, Razzle (1981-84), Nasty Suicide, Sam Yaffa, Terry Chimes (1985) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Hanoi Rocks: Andy McCoy, Michael Monroe, Razzle (1981-84), Nasty Suicide, Sam Yaffa, Terry Chimes (1985)Hae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Kesä 1997 - syyskuu 1998 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Ohjaaja Pekka Lehdolla oli yhtäkkiä käsissään kaikkea muuta kuin oli suunniteltu", Jarkko Jokelainen (Helsingin Sanomat Nyt 13.8.1999) luonnehtii elokuvan tekoprosessia, "- mutta hän on onnistunut ottamaan siitä parhaan irti. [- -] Vastaavaa draamaa on totuttu näkemään fiktion puolella, mutta harvoin dokumenttielokuvissa. Dokumentin totutuista raameista The Real McCoy joustaa muutenkin. Autenttista kuvamateriaalia on vauhditettu takkuisesti näytellyillä kohtauksilla ja McCoyn itsensä visioimilla unijaksoilla. Yhdessä palaset tarjoavat todellisemman matkan McCoyn pariskunnan maailmaan kuin suoraviivainen dokumentti olisi koskaan pystynyt. Paikoitellen The Real McCoy on suorastaan tuskallisen paljastava luonnekuva." Ywe Jalanderin (Suomen Kuvalehti 32/1999) mukaan "The Real McCoy voidaan määritellä dokumentiksi, koska siinä ihmiset esiintyvät omana itsenään ja tekijät enemmän seuraavat tapahtumia kuin keksivät niitä. Toisaalta elokuvassa on fiktion tuntu, ja siinä todetaankin lopussa hyvin sattuvasti, että sillä on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa - aivan kuten on kuvatuilla ihmisilläkin. Pekka Lehdon elokuvat ovat aina olleet kauniita katsella, ja myös nyt ohjaaja luo yhdessä kuvaajansa Esa Vuorisen kanssa miellyttävän visuaalisen maiseman." Jari Mäkäräinen (Rumba 13.8.1999) määritteli elokuvan rakennetta: "Andyn lisäksi elokuvassa kertoo A. Hulkon tarinaa myös kolme fiktiivistä alter egoa: huijari Super McFly, paskaa rakastava kärpäsherra; intialainen palvelija Gandi McCoy sekä Odessasta ilmestynyt venäjänmustalainen isoisän isä Aleksander Hulkov. Näiden kolmen myötä kolisee elokuvakin reunoihinsa. Tavallaan täyden dokumentin voima kärsii näiden puolihuolimattomasti toteutettujen 'lavastusten' myötä. Toisaalta taas suomalaiselle elokuvalle harvinainen kipeähkö huumori potkii näiden kohtausten myötä koko hoidon radalle, josta sitä on vaikea ampua alas meikäläiseen vakioelokuvaan sopivin vakiokommentein. [- -] Aivan kuten Andykin, tämä elokuva on ainoa laatuaan muusikkokuvien joukossa. Siis koko maailmassa." Kaisa Hiltusen (Keskisuomalainen 21.8.1999) mielestä parhaiten "toimivat perinteisempään dokumentaariseen tyyliin kuvatut jaksot ja ne hetket joissa Andy pohtii elämäänsä. Andyn persoona sinänsä on niin suurta uteliaisuutta herättävä, että vähempi temppuilu olisi riittänyt. [- -] Andyn muotokuva jää hieman ohueksi, sillä elokuva ei paljasta juuri mitään sellaista mitä ei jo tiedettäisi. Voi olla, että tekijöiden tarkoituksena on ollut jättää salaperäisyyden verho kohteensa ympärille. Heitä on kiitettävä siitä, ettei kuva ole kuitenkaan yksiulotteinen. Ristiriitaisuudet tuodaan esiin, toisaalta luovuus ja älykkyys, toisaalta niitä nakertava itsetuhoinen käyttäytyminen." Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 13.8.1999) muistutti, että teknisesti "taidokas elokuva on komeata ja hetkin hervotontakin katsottavaa. Pintaa syvemmälle se ei kuitenkaan paneudu. Lehto on tyytynyt muovaamaan elokuvallisen näköispatsaan Andy McCoyn imagosta." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
The Real McCoy oli Pekka Lehdon ensimmäinen pitkä elokuva Kaivon (1992) jälkeen. "Toimistoni on aivan Liisanpuiston vieressä", Lehto kertoi lehdistöesitteessä uuden elokuvansa synnystä. "Kesällä 1997 istui Andy McCoy usein puistokahvilassa siiderillä. Eräänä päivänä istahdin hänen pöytäänsä. Ostin Andylle siiderin ja hän kertoi minulle elämänsä värikkäistä vaiheista. Elokuvan kaksi vuotta kestäneen tuotantojakson aikana olen saanut ostaa hänelle useammankin siiderin. Minulla oli samat ennakkoluulot Andyä kohtaan kuin useimmilla suomalaisilla. Mutta kun aloin kuunnella, opin tuntemaan lukeneen ja uteliaan miehen, jonka havainnot ja elämänfilosofia herättivät kiinnostukseni ja samalla halun välittää ne myös muille." Andy McCoy, oikealta nimeltään Antti Hulkko (s. 1962), oli saavuttanut kuuluisuutta 1980-luvulla Suomen kansainvälisesti menestyneimmän rock-yhtyeen Hanoi Rocksin perustajana ja ykköskitaristina. Yhtyeen hajottua 1985 Andy McCoy oli esiintynyt mm. Iggy Popin soolokitaristina. Huumeiden käytön seurauksena hänen terveytensä oli vakavasti horjunut. Elokuvan valmistuttua Lehto sanoi olleensa "vain elokuvantekijä" ja toteuttaneensa uskollisesti Andyn ideoita. "Kaikki ideat tulee multa", Andy vahvisti samassa yhteydessä. "Pekka on ollut kärsivällinen." (Helsingin Sanomat 19.2.1999). The Real McCoy sisältää sekä dokumenttia että fiktiota, niin arkistoaineistoa kuin puhtaasti mielikuvituksellisia aineksia. Lehdon ja englantilaisen Beatrix A. Woodin käsikirjoitus sisälsi alun perin enemmän fiktiota, mutta toteutus tapahtui lopulta Andy McCoyn ehdoilla. Omat roolinsa on Andyn kolmella alter egolla, jotka lehdistöesitteen mukaan "heijastavat hänen persoonallisuutensa monisärmäisyyttä, hänessä taistelevia sisäisiä voimia ja hänen suhdettaan vaimoonsa Angela Nicolettiin": Super McFly on pimeä puoli, huijari, piilotajunnan ja unien hahmo; Gandi McCoy on positiivinen voima, opas ja auttaja, intialaisen sielunvaellusopin mukaisesti edellisessä elämässään kärpänen; Aleksander Hulkov on Andyn venäjänmustalainen isoisän isä, verenperinnön edustaja, joka antaa Andylle tehtäväksi hankkia taivaan porttien avaimet. The Real McCoy kuvattiin epävarman rahoituksen vuoksi useissa jaksoissa kesästä 1997 syksyyn 1998, mm. Keuruulla, Helsingissä ja Intiassa - kuvauspäiviä kertyi yhteensä noin 30. Andyn kärpäskuvat otettiin sinitaustaa vasten Angel Filmsin studiossa ja liitettiin varsinaisiin taustakuviin digitaalisesti. Toukokuussa 1998 Andy putosi kolmannen kerroksen parvekkeelta, katkaisi molemmat jalkansa, joutui kuukaudeksi sairaalaan ja käyttämään pyörätuolia 17 viikon ajan. Tapaturman seurauksena elokuvan rakenne muuttui merkittävästi. Pitkään kaavailtiin myös Andyn ja hänen ihailemansa Uuno Turhapuron yhteistä kohtausta Intiassa: Vesa-Matti Loiri oli suostuvainen, mutta tuottaja Spede Pasanen esti hankkeen. Elokuvan viimeiset kuvat otettiin syyskuussa 1998, kun Andy poltti pyörätuolinsa ja työnsi sen mereen. Toipilasaikanaan Andy kirjoitti ja sävelsi elokuvan musiikin, joka ilmestyi soundtrack-albumina kesällä 1999. Elokuvassa seurattiin myös kaksiviikkoista "Andy, Dave & Pelle" -kiertuetta joulukuussa 1997. Samaan aikaan elokuvan kanssa syntyi musiikkivideo Mind Over Matter, ja elokuvan myötä Hanoi Rocks perustettiin uudelleen, kun Andy tapasi pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Mike Monroen. The Real McCoyn herättämä kiinnostus poiki niin ikään konserttikiertueen, kirjan Sheriffi McCoy (WSOY, 2001) ja tosi-tv-sarjan The McCoys Show (MTV3, 2003). Kuvauksista kertyi 45 tuntia materiaalia, josta leikattiin puolentoista tunnin elokuva. Materiaali kuvattiin super-16 mm:n filmille, ja levennettiin 35 mm:n esitysformaattiin. Ensi-ilta oli kaavailtu maaliskuulle 1999, mutta alkuvuoden ruuhkan ja kotimaisen elokuvan yllättävän suosion vuoksi se siirrettiin elokuulle. Kantaesitys oli Göteborgin festivaalilla 29.1.1999, ja ennen varsinaista ensi-iltaansa The Real McCoy nähtiin vielä Berliinin, Tampereen, Sodankylän, Karlovy Varyn ja Savonlinnan festivaaleilla. Elokuva palkittiin laatutuella ja se sai "dokumenttielokuvaksi" erinomaisen, lähes 50 000 maksaneen katsojan yleisömenestyksen. Pekka Lehdon seuraava elokuva Tango Kabaree (2001) oli jälleen "dokumentaaris-fiktiivinen taiteilijatarina", tällä kertaa tanssija Aira Samulinin elämästä ja työstä. Sittemmin hän on ohjannut mm. Viron metsäsisseistä kertovan puolidokumentaarin V.O.I.T.K.A. - metsän veljet (2004) ja Heinojen kohutun kaksoismurhan inspiroiman näytelmäelokuvan Game Over (2005). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Shadow Chasing Säv. ja san. Andy McCoy Es. Andy McCoy, laulu (playback / Andy McCoy, laulu, ja studio-orkesteri), kaksi kertaa, yht. 1' 40". 2. Photosession for the Bride Säv. ja san. Erkka Vepsä - Kati Lappalainen Kati Lappalainen, laulu, ja Erkka Vepsä ja Ari Lampinen, kitarat (off), 0' 30". 3. The Real McCoy Säv. ja san. Andy McCoy 1) Studio-orkesteri (off), 1' 00". 2) Andy McCoy, lausunta ja kitara, ja studio-orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 1' 25". 4. Tragedy Säv. ja san. Andy McCoy 1) Es. Andy McCoy, laulu ja kitara, Pelle Miljoona, tamburiini, ja Dave Lindholm, kitara (100 %), 1' 10". 2) Es. Hanoi Rocks (100 %; konsertti vuodelta 1981), 0' 15". 3) Karl Sinkkonen, piano (off), kaksi kertaa, yht. 1' 00". Levytys: Hanoi Rocks; Johanna Kustannus Oy JHNS 174 ja JHN 2037, 1981. 5. Don't Never Leave Me / Don't You Ever Leave Me Säv. ja san. Andy McCoy Es. Hanoi Rocks (100 %; konsertti vuodelta 1983), 1' 00". Levytys: Hanoi Rocks; Johanna Kustannus Oy JHN 2037, 1981. 6. Million Miles Away Säv. ja san. Andy McCoy Es. Hanoi Rocks (100 %; konsertti vuodelta 1985), 1' 10". Levytys: Hanoi Rocks; Hanoi LP-2, 1985. 7. Mind Over Matter Säv. ja san. Andy McCoy 1) Es. Andy McCoy, laulu (playback / Andy McCoy, laulu ja kitara, ja studio-orkesteri), 2' 25". 2) Studio-orkesteri (off), 1' 25". 3) Andy McCoy, laulu ja kitara, ja studio-orkesteri (off), 1' 10". 8. Through the Eyes of a Child Säv. Andy McCoy, sov. Ari Lampinen 1) Karl Sinkkonen, piano (off), 2' 35". 2) Studio-orkesteri (off), kolme kertaa, yht. 5' 10". 9. River of Dreams Säv. ja san. Andy McCoy Es. Andy McCoy, laulu ja kitara, ja Angela Nicoletti, laulu (playback / Andy McCoy, laulu ja kitara, ja Kati Lappalainen, laulu, ja studio-orkesteri), kahdessa osassa, 1' 25". 10. Annan kitaran laulaa vaan Säv. ja san. Dave Lindholm Es. Dave Lindholm, laulu ja kitara, ja Andy McCoy, kitara ja taustalaulu, ja Pelle Miljoona, tamburiini ja taustalaulu (100 %), kahdessa osassa, yht. 1' 45". Levytys: Dave Lindholm; Rockadillo ZENCD 2036, 1993. 11. Moottoritie on kuuma Säv. ja san. Ari Taskinen Es. Pelle Miljoona, laulu ja kitara, Andy McCoy, kitara, ja Dave Lindholm, basso (100 %), 0' 45". Levytys: Pelle Miljoona; Johanna Kustannus Oy JHN 2021, 1980. 12. Born to Rock / Let's Born to Rock Säv. ja san. Remu Aaltonen Es. Andy McCoy, kitara (100 %), ja Remu Aaltonen, laulu, ja yhtye (off), kaksi kertaa, yht. 1' 00". Levytys: Remu Aaltonen; kokoelmalla Double Trouble Fazer Finnlevy 3984-208932-2, 1995. 13. Super McFly Säv. ja san. Andy McCoy 1) Es. Andy McCoy, laulu (playback / Andy McCoy, laulu, ja studio-orkesteri), 2' 10". 2) Studio-orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 3' 10". 14. The Inner City Bleeds Säv. ja san. Andy McCoy Andy McCoy, laulu, ja studio-orkesteri (off), 2' 00". 15. Shiva Säv. Andy McCoy Studio-orkesteri (off), 1' 35". 16. Keys to Heaven Säv. ja san. Andy McCoy Andy McCoy, laulu ja kitara, ja studio-orkesteri (off), 4' 40". 17. Mind Over Matter (Dance Mix version) Säv. ja san. Andy McCoy, sov. Karl Sinkkonen Andy McCoy, laulu, ja Karl Sinkkonen, syntetisaattorit (off), 1' 05". Huomautuksia: Elokuvan musiikista koottiin cd-levy Real McCoy - Original Soundtrack by Andy McCoy (Megamania 1000 121072, 1999). Levy sisältää musiikkikappaleet nro 1, 3-5, 7-10 ja 13-16. Andyn konsertissa kuullaan aitoa mustalaismusiikkia (off), 0' 25". Andy McCoy harjoittelee Remu Aaltosen kanssa kappaletta Let's Born to Rock. The Real McCoy soi sämplättynä taustamusiikissa. Remu Aaltonen laulaa ja Andy McCoy soittaa kitaralla Henry Mancinin säveltämää tunnusmusiikkia televisiosarjasta Peter Gunn (100 %), 0' 30". Intia-jaksoissa kuullaan myös Andy McCoyn säveltämää musiikkia Indian Shades. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Tiina Vuorinen, Seppo Vesterinen, Antero Honkanen, Outi Nyytäjä, Jukka Vieno, Kati Lukka, Pravesh Sippy, Kaj Nordberg, Esa Saarinen, Jouni Kuusimäki, Sini Perho, Kari Schreck, Juha Leminen, Peter Estlander, Pipsa Lagus, Marjukka Lindberg, Petri Johansson, Anneli Nikolajev, Lauri Tuura, Antti Jurvanen, Lasse Saarinen, Marjukka Lindberg, Tuomas Kantelinen, Eka Vekara, Hillar Lugar, Jyrki Kankare, Ari Majola, Hedvig Ducander, Janne Strand, Juhani Merimaa, Leena Tomminen, Seija De Rybel, Pekka Mäkelä, Into Jokiniemi, Antti Kirvesmäki, Olli "Illi" Ilomäki, Kati Lappalainen, Jussi Liimatainen, Niina Turunen<br />Co-operators: The City of Helsinki/Real Estate Department, The Medical Personnel of Töölö Hospital, The Police Department of Jämsä City, The Police Department of Helsinki City, The Police Department of Espoo City, The Road District of Keski-Suomi, Helsinki City Theatre, Decadenz Clothing Store, Restaurant Savanna, Café Engel, Alku Baari, Kitarapaja, Finnrent, Vernissa, Studio 23 |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Tyne Tees TV Archives, Newcastle: nuorten musiikkiohjelma Razzmatazz, 1983 (Don't You Ever Leave Me) Yleisradion TV-arkisto: A-studio 9.1.1985 (Arvo Tuominen haastattelee Hanoi Rocksin jäseniä Mike Monroeta ja Andy McCoyta) Konserttitaltiointi Hanoi Rocks konserttilavalla (ohjaus Heikki Harma, 17.5.1985) (Million Miles Away) Uusiokooste Rockstop, 1991 (Tragedy-kappaleen esitys vuonna 1981). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|