Satumaa - Unto Monosen elämä ja tangot
Satumaa (rinnakkaisnimi)
Fairyland (englanninkielinen nimi)
Märchenland (saksankielinen nimi)
Unto Mononen - elämä ja tangot (työnimi)
Unto Mononen - mies joka kirjoitti elämänsä tangoiksi (työnimi)
Unto Monosen Satumaa (työnimi)
Finna-arvio
Satumaa - Unto Monosen elämä ja tangot
Satumaa - Unto Monosen elämä ja tangot on elämäkertaelokuva tangolegenda Unto Monosesta (1930-1968). Elokuva koostuu dokumenttimateriaalista, näytellyistä kohtauksista, haastatteluista ja Unto Monosen laulujen esityksistä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Esiintyjät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Yrjö Somersalmi (näyttelijä elokuvassa <i>Suvinen satu</i>), Martti Teinin orkesteri, Juho Mononen (Unto Monosen isä; valokuva), Helena Mononen (Unto Monosen äiti; valokuva), Unto Mononen, Laina Välikangas (valokuva), Seija Mononen (Unto Monosen ja Hilkka Suomisen tytär; valokuva), M. A. Numminen (laulaja eduskuntatalon puistossa), Pekka Gronow (valokuva), Aila Meriluoto (valokuva) (Lähde: SKF 12) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Yrjö Somersalmi (näyttelijä elokuvassa <i>Suvinen satu</i>), Martti Teinin orkesteri, Juho Mononen (Unto Monosen isä; valokuva), Helena Mononen (Unto Monosen äiti; valokuva), Unto Mononen, Laina Välikangas (valokuva), Seija Mononen (Unto Monosen ja Hilkka Suomisen tytär; valokuva), M. A. Numminen (laulaja eduskuntatalon puistossa), Pekka Gronow (valokuva), Aila Meriluoto (valokuva) (Lähde: SKF 12)Hae aiheistaAvustajat
Someron ja Koski Tl:n harrastajateatterilaiset (tanssiyleisöä) ,
Someron ja Koski Tl:n harrastajateatterilaiset (tanssiyleisöä)Hae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
9.6.1996 - 30.5.1997, toukokuu - 5.8., 15. - 20.8., 5.9., 13.9., 5.10.1998, 10. - 15.5., 9. - 11.6., 8.8., 6.9.1999 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Satumaa on pitkälle M. A. Nummisen elokuva", Sauli Pesonen (Kaleva 18.2.2000) painotti. "Dokudraaman kertojan ääni hienoisine ironioineen on ennen kaikkea Nummisen, muita aikalaishaastatteluja olisi saanut olla enemmänkin. Satumaa-elokuva tunnustaa Unto Monosen merkityksen suomalaiselle tangolle. Sen sijaan säveltäjän traagista luonnekuvaa piirtäessään se noudattaa melkoista pieteettiä: Monosen alkoholismi, ailahtelevuus ja masennuskaudet tulevat kyllä esille, kuten epäonnistuneet ihmissuhteetkin, mutta muodostunut hahmotus on silti varsin siloinen." Pirkko Kotirinta (Helsingin Sanomat Nyt 19.11.1999) kehaisi sitä, että "haastatteluosuuksissa puhuvat Monosen lähipiirin ihmiset Somerolta ja ennen muuta hänen suuri rakkautensa ja ensimmäinen vaimonsa Hilkka Vanamo [- -]. Elokuvassa hiertääkin eniten se, etteivät eripariset palaset loksahda kohdalleen. Tilannetta ei varsinaisesti paranna M. A. Nummisen kertojanrooli. Faktaa luetaan kuin 1960-luvun kansakoulusta tutusta opetuselokuvassa, Nummisen tyylille uskollisin korrektein lausein." Tapani Maskula (Turun Sanomat 5.2.2004) kiinnitti huomiota onnistuneeseen ajankuvaan: "Väheksymättä lainkaan Monosen ominaispainoa säveltäjänä väittäisin silti elokuvan tärkeimmiksi ansioiksi hänen kauttaan välittyvät laajemmat kytkennät suomalaiseen todellisuuteen. Nostalgisten musiikkinumeroiden taustalla Olssonia kiinnostavat kyläraittien ahtaudet ja maaltapaon seuraukset, jotka ilmiönä selittävät Monosen elämänkaarta enemmän kuin hänen tangonsa. Tätä yhteiskuntarakenteen murrosta tukee mainiosti ohjaajan koruton suhtautuminen päähenkilöään sisältäpäin nakertavaan kaipaukseen. [- -] Satumaa koskettelee paljon kipeämmin suomalaisen kansanviihteen kadonnutta sielunmaisemaa kuin Kulkuri ja joutsen (1999) tai Onnen maa (1993). Se kattaa sisäänsä niin tanssimusiikista tienestinsä raapineiden muusikkojen karun arkipäivän (keikalle pääsi vasta lehmät lypsettyään!) kuin sen vastineiksi luodut unelmat, jotka maallisista kahleista vapaina purjehtivat aavan meren tuolla puolen siintäviin kaukomaihin." Olli Kangassalo (Iltalehti 19.11.1999) kiinnitti huomiota dokumenttidraamaan: "Dramatisoidut pätkät ovat onnistuneet vaihtelevalla menestyksellä, ja rautalankaa ellei jopa rautakankea vääntävänä tyylirikkona voi pitää sitä, että heti kun Hilkka on kertonut perheväkivallasta, Unto näytetään kuristamassa vaimoaan jouluaattona. Dokumentti kurkistaa syvälle ujon mutta vilkkaan Unto Monosen sieluun, mutta yllättäen itse sävellykset ja niiden merkityksen pohtiminen unohtuu. Monosen kuningassävellys, Yleisradion kaikkien aikojen soitetuin sävelmä Satumaa kyllä kuullaan dokumentissa noin kuutena versiona." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Muusikko-kirjailija M. A. Numminen oli tuntenut tangosäveltäjä Unto Monosen (1930-1968) Somerolta ja korostanut tämän merkitystä useissa radio-ohjelmisssaan, joissa hän oli haastatellut Monosen ystäviä ja työtovereita. Elokuvaidean hän sai 1980-luvun lopulla, ja vuonna 1994 hän ehdotti aihetta tuottaja-ohjaaja Claes Olssonille. Seuraavana vuonna hankkeelle saatiin Suomen elokuvasäätiön ennakkosuunnittelutuki, mutta tämän pitemmälle säätiö ei osallistunut tuotantoon, jonka rahoittajiksi Olssonin Kinoproduction Oy:n rinnalle tulivat lopulta AVEK, ESEK / LUSES ja Yleisradio. Aihe vaati varsin pitkällisen tutkimustyön, jonka kuluessa löytyi uutta dokumenttiaineistoa, mm. ääninauhoja ja 8 mm:n kaitafilmi Unto Monosesta 1950-luvun lopulta. Olsson sai kerätyksi myös hajallaan ollutta museaalista aineistoa, joka päätyi Unto Mononen yhdistys ry:n haltuun. "Aluksi oli ongelmana se, että oli niin paljon ihmisiä, jotka tunsivat Unto Monosen, mutta muistot olivat kovin yhdenmukaiset", Claes Olsson totesi ensi-illan kynnyksellä. "Hänestä oli ehtinyt tulla legenda. Elokuvantekijän piti löytää legendan taakse, jotta muodostuisi totuudenmukainen kuva. Oli tärkeää, että Hilkka Vanamo suostui elokuvaan. Se antoi totuudenmukaisuutta ja koskettavuutta." (Somero 5.11.1999). Merkittävänä poikkeuksena Unton ja Hilkan Seija-tytär kieltäytyi haastattelusta. Satumaan kuvauksiin päästiin syksyllä 1996 ja ne jatkuivat useissa jaksoissa vuoden 1999 puolelle. Liikkeelle lähdettiin Nummisen toteuttamista haastatteluista, joista edettiin Olssonin ohjaamiin dramatisoituihin osuuksiin. Näin elokuva löysi muotonsa yhdistelmänä dokumenttia ja fiktiota, sekoituksena näyteltyjä jaksoja, haastatteluja ja arkistoaineistoa - Olsson itse luonnehti sitä "elämäkertadokumentiksi". Lehdistöesitteen saatesanoissaan Olsson ja Numminen määrittelivät pyrkimyksensä: "Elämäkertaelokuvallamme haluamme valottaa Unto Monosta ihmisenä, muusikkona ja luovana taiteilijana ja kertoa hänen elämänkaarensa: nuoruus, suuren rakkauden löytyminen, maallinen menestys, yksityiselämän epäonnistuminen, alkoholismi ja ennenaikainen kuolema. Unton tangot ovat ajattomia, koska niissä on läsnä onnen ja rakkauden mahdollisuus. Haluamme osoittaa näiden tangojen kestävyyttä ja kuolemattomuutta tuomalla ne valkokankaalle nykyajan laulusolistien esittäminä nykyajan tanssipaikoissa." Matkan varrella syntyivät Olssonin ja Nummisen yhteistyönä lyhyet musiikkidokumentit M. A. Numminen Sings Wittgenstein (1993), M. A. Numminen Goes Tech-no (1995) ja M. A. Numminen Meets Schubert (1997). Monosen roolin esittäjä Risto Kaskilahti (s. 1963) oli nähty elokuvien sivuosissa 1980-luvun lopulta lähtien ja sittemmin hän on esiintynyt mm. elokuvissa Hylätyt talot, autiot pihat (2000), Klassikko (2001) ja Sibelius (2003). Hilkan tulkki Maaret Limnell (s. 1977) oli harrastajanäyttelijä ja Tapiolan nuorisokuoron kasvatti, joka oli opiskellut ja opettanut pianonsoittoa. Super 16-mm:n materiaalille kuvatusta elokuvasta tehtiin esityskopio 35 mm:n filmille. Satumaan kantaesitys kutsuvieraille järjestettiin Someron Jukolassa 11.11.1999, jossa se sai myös varsinaisen ensi-iltansa päivää myöhemmin - Helsingin ensi-ilta oli viikon kuluttua. Elokuvan valmistumisen aikoihin Unto Mononen oli esillä myös Heikki Metsämäen ja Petteri Pelkin elämäkertateoksen Satumaa (1997) ansiosta, minkä lisäksi Jukka Pakkasen ja Jorma Kairimon samanaiheinen ja samanniminen musiikkinäytelmä (1983) esitettiin joulukuussa 1999 Varkauden teatterissa Tuomo Salmelan ohjauksena. Claes Olsson on sittemmin toiminut mm. tuottajana elokuvissa Drakarna över Helsingfors / Leijat Helsingin yllä (2001), Kahlekuningas (2002), Raid (2003) ja Elina - som om jag inte fanns / Näkymätön Elina (2003) sekä ohjannut itse elokuvan Onnen varjot (2005). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Yö akkunan takana Säv. Unto Mononen, sov. Pedro Hietanen Pedro Hietanen, harmonikka, ja orkesteri (off), 0' 50". 2. Satumaa Säv. ja san. Unto Mononen, sov. Yari (2:1,3) 1) Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 0' 40". 2) Es. Maaret Limnell, laulu ja kitara, ja Risto Kaskilahti, kitara (100 %), kaksi kertaa, yht. 1' 30". 3) Studio-orkesteri (off), 0' 30". 4) Es. Reijo Taipale, laulu, Erkki Friman, harmonikka, Juha Mäkinen & Taifun (100 %), 0' 30". 5) Es. Eino Grön, laulu, ja Estrada-orkesteri (100 %), 0' 20". 6) Es. Esko Rahkonen, laulu, ja orkesteri (100 %), 0' 30". 7) Es. Pedro Hietanen, harmonikka ja piano (playback), 0' 45". 8) Hilkka Suominen, laulu, ja Unto Mononen, kitara (off, kelanauhuri), 0' 35". 9) Es. Ismo Alanko, laulu, ja yhtye (playback, lopputekstit), 2' 20". Levytys: Reijo Taipale ja Kullervo Linnan orkesteri; Scandia KS 449, 1962. Eino Grön; Finnlevy SFLP 9537, 1973. 3. Syyskaipaus / Syksyinen kaipaus Säv. Unto Mononen, san. Reino Helismaa, sov. Harry Bergström Unto Rank, laulu, ja Harry Bergström yhtyeineen (off), 2' 00". Levytys: Unto Rank ja Harry Bergström yhtyeineen; Philips P 195, 1954. 4. Tico Tico No Fubá / Tico tico Säv. Zequinha de Abreu Es. Risto Kaskilahti, kitara (playback / Timo Forss, kitara), kahdessa osassa, yht. 1' 15". 5. Kultasade Säv. Heimo Anttiroiko, san. Aini Kare, sov. Ingmar Englund Hilkka Suominen, laulu, ja Ingmar Englund yhtyeineen (off), 1' 00". Levytys: Hilkka Suominen ja Ingmar Englund yhtyeineen; Odeon PLD 196, 1958. 6. Onnen maa Säv. Unto Mononen, sov. Yari Studio-orkesteri (off), 1' 20". 7. Kulta pikkuinen Säv. ja san. Unto Mononen, sov. Björn Björklöf Mauri Härmä, laulu, ja yhtye (off), 1' 05". Levytys: Mauri Härmä; Columbia MY 141, 1967. 8. Polttava liekki Säv. ja san. Unto Mononen, sov. Mika Raittila - Antti Toukkari Es. Maaret Limnell, laulu, Risto Kaskilahti, kitara, ja tanssiyhtye (playback / Maaret Limnell, laulu, ja tanssiyhtye), 2' 15". 9. Kenties kerran Säv. Unto Mononen, san. Sauvo Puhtila, sov. Lasse Santakangas Kaija Santakangas, laulu, ja Lasse Santakankaan yhtye (off), 0' 50". Levytys: Kaija Santakangas ja Lasse Santakankaan yhtye; KJI-Musiikki Ky KJI-9501-cd, 1995. 10. Aamunkoi Säv. Unto Mononen, san. Ilpo Kallio, sov. Mika Raittila - Antti Toukkari Es. Maaret Limnell, laulu, Risto Kaskilahti, kitara, ja tanssiyhtye (playback / Maaret Limnell, laulu, ja tanssiyhtye), 1' 15". 11. Jos jätät minut Säv. Unto Mononen, san. Unto Mononen - Solja Tuuli Es. Reijo Taipale, laulu, Erkki Friman, harmonikka, Juha Mäkinen & Taifun (100 %), 1' 30". Levytys: Reijo Taipale; Scandia KS 518, 1964. 12. Kohtalon tango Säv. Unto Mononen, san. Unto Mononen - Saukki, sov. Jaakko Salo Eino Grön, laulu, ja Jaakko Salon orkesteri (off), 1' 40". Levytys: Eino Grön ja Jaakko Salon orkesteri; Scandia KS 484, 1963. 13. Kangastus Säv. Unto Mononen, san. Unto Mononen - Solja Tuuli, sov. Riku Niemi Es. Matti Salminen, laulu (playback, Jyväskylä Sinfonia, joht. Riku Niemi), 0' 55". Levytys: Matti Salminen ja Jyväskylä Sinfonia, joht. Riku Niemi; Art Inn Records ARTINNCD-103, 1999. 14. Syvä kuin meri Säv. ja san. Unto Mononen Es. Esko Rahkonen, laulu, ja orkesteri (100 %), 1' 25". Levytys: Esko Rahkonen; Philips 340697, 1965. 15. Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa Säv. Unto Mononen, san. M. A. Numminen 1) Es. M. A. Numminen, laulu, ja kitara (100 %), 0' 45". 2) Es. M. A. Numminen, laulu, ja Pedro Hietasen orkesteri (playback), 2' 20". Levytys: M. A. Numminen; Eteenpäin GN 1, 1966. 16. Yölaulu Säv. Unto Mononen, san. Aila Meriluoto Es. Sanna Pietiäinen, laulu (playback, Jani Uhlenius, pianosäestys), 1' 40". Huomautuksia: Eino Grönin osuus nauhoitettiin vuonna 1997, Ismo Alangon, Pedro Hietasen, Reijo Taipaleen ja Esko Rahkosen osuudet vuonna 1999. Yari sävelsi elokuvaan taustamusiikkia Unto Monosen teemojen sovittamisen lisäksi. Hilkka Suomisen ja Unto Monosen Satumaa-esitys on nauhoitettu vuonna 1959 Somerolla. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Unto Mononen yhdistys ry, Juha & Seija Näkki, Petteri Pelkki<br />Lassi Ahlgren, Esko Härö, Olavi Korkia-aho, Sonja Kuismin, Pentti Lahtinen, Timo-Pekka Lange, Anja Mentula, Aulikki Oksanen, Markku Romu, Yrjö Tuominen, Seija Vainio <br />Dada-Filmi Oy, Hartwall/Klara Ekstam, Helsingin Museoautokeskus ry, Helsingin Taksiautoilijat ry/Aarne Mutka, HK/Seija Puikku, Hotelli-Ravintola Satumaa, HPY/Ritva Sinervo, Ilves-teatteri, Kello-Hakkarainen, Keskustan Kiinteistövälitys/Pasi Pirskanen, Kimmo Koskela Ky, Koskenkorvan Viinamuseo, Kosken nuorisoseura/Länsi-Suomen taiteenharrastajat, Mobilia/Antti Brusi, Paulig/Leena Miettinen, Play It Again Sam, Pop Antik/Liisa Brusin, Primula Oy/Reijo Kolehmainen, Q-teatteri, Salon teatteri, Sinebrychoff/Terttu Niutanen, Someron Keskus-baari, Suomen Matkahuolto/Hilkka Vahteristo, Someron Palolaitos, Someron poliisi/Pekka Alitalo, Someron tupanäyttämö ry, Suomen Jazz & Pop arkisto/Natta Holma, Suomen linja-autohistoriallinen seura ry, Teatteri Pieni Suomi, Vesivehmaan Jenkkapirtti |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Näytelmäelokuvat: Kesäyön lapset (Ralf Rubin, Kansan Elokuva, 1955) (tanssilavajakson alku) Suvinen satu (Erkki Karu, Suomi-Filmi, 1925) (tango). Dokumentti- ja lyhytelokuvat: Helsinki tanssii (Finlandia-Kuva, 1945) (tanssilavakulttuuria 1940-luvulta), Suomalainen hevonen (Felix-Filmi, 1950) (pellon kyntäminen), Suomi-Filmin uutiskuvia 4/1940 (kuvia talvisodasta), Taistelun tie (Suomi-Filmi, 1940) (kuvia talvisodasta), Luvattu maa (Topo Leistelä, Kansan Elokuva, 1951) (evakkokulkueen alkuosa), Vägen hem (Finlandia-Kuva, 1943) (evakkokulkueen loppu), Somero - viljan ja työn pitäjä (Lii-Filmi, 1958) (peltomaisema ja linnut, luontokuvia), Rovaniemi - Lapin keskus (Veikko Laihanen, 1962) (linnut pihlajissa, kesäinen autoajelu, junamatka Lappiin), Luonnon kätköissä (Suomi-Filmi, 1963) (muuttolinnut), Maaseudun tulevaisuus (Risto Jarva, Filminor, 1970) (talvinen maantie), Pitäjä muinaisteiden risteyksessä (Lii-Filmi, 1958) (linja-auto maaseudulla, saapuminen Someron keskustaan, linja-autoasema, nuori pari idyllisissä maisemissa, Someron oppikoulu), Kaupungin vapaus (Jukka Pakaslahti, 1967) (öinen kaupunki) Kitka (Risto Jarva, Filminor, 1963) (veden kuohut). Yleisradion televisioarkistosta saatiin katkelma Karl Sahlgrenin ohjaamasta dokumentista Dansholmen (1966) (nuoret 1960-luvun tanssilavalla, Martti Teinin orkesteri esiintyy), dokumentista Pitäjän pääkaupunki (1965) (auto metsämaantiellä, Someron keskusta) sekä Matti Kuuslan ja Riitta Degerholmin ohjelmasta Me krokotiilit (1966) (M. A. Numminen laulaa Eduskuntatalon puistossa). Somerolaisesta yksityisarkistosta saatiin katkelma Otto Aukion kuvaamasta 8 mm:n kaitafilmistä Unto Monosesta ja hänen ystävistään kesällä 1959. Valokuvat: Lahja Aukio, Inka Kullberg, Hilkka Maaronen, Anja Mentula, Unto Mononen yhdistys ry, M. A. Numminen, Esko Rahkonen, Matti Romu ja Lasse Santakangas. Savikiekkoäänilevyjä saatiin Jorma Nordmanilta ja vinyyliäänilevyjä Harry Nikanderilta. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|